Kevät on nähty ja kesä kolkuttelee ovella. Tänään on perinteisesti kevään viimeinen päivä ja tuleva viikonloppu huipentuu päättäisiin, kun koululaisten tulevaisuus näyttää toistaiseksi pelkkää lomaa. Itselläni lomaan on vielä matkaa, mutta kevään tuttu tunne on varmasti kaikilla yhteinen. Se ihana tunne siitä, kun kaikki on vielä edessäpäin ja kaikki on mahdollista. Kaipa se tunne on nimeltään vapaus tai sitten ihan vaan kevät.
Kevät alkaa keltaisesta ja päätyy sinisen sekä valkoisen kautta pikkuhiljaa violettiin ja muuhun punasävyiseen. Toukokuussa on tarjolla lukemattomat vihreän eri sävyt, jotka tasoittuvat juhannukseen mennessä. Nyt kun ulos katsoo, voi miettiä, missä on se ensimmäisen leskenlehden lumo. Se löytyy kyllä taas ensi maaliskuussa, kun sitä ensimmäistä odottaa ja huhtikuussa, kun se ensimmäinen löytyy.
Kevät on parvekepuutarhurin lempiaikaa, kun saa järjestellä parveketta, ostaa ja istuttaa uusia kasveja. Seuraavaksi on aika nauttia aikaansaannoksista ja niiden hoitamisesta. Parasta on kun kaikki on vielä edessäpäin: ne kukat, lämpimät säät ja tietysti loma. Kesällä on aikaa lukea, neuloa ja ladata akkuja sekä nauttia kaikesta kauniista mitä luonto ja oma koti tarjoaa. Itselleni sitä kauneutta tuo parveke, jonka kasveja on vaan niin ihana hoitaa. Väreistä ja valosta saa voimia pitkän talven varalle ja vuosien varrella niiden merkitys on kasvanut valtavasti.
Kevät on aivan ihanaa juhlien aikaa. Tälle viikonlopulle ei tänä vuonna meillä valmistujais- tai lakkiaisjuhlia kuulu, mutta jo pelkkä kevät ansaitsee oman juhlansa. Meidän ekaluokkalainen ansaitsee ruusun ja valkosuklaajuustokakun. Olisikohan siinä sopiva jokavuotinen perinne? Kevätkauden ihanat juhlat alkavat siis olla ohi ja edessä on se ihana kesä, jonka jokainen päivä on juhla; kuitenkin niin, ettei joka päivä tarvitse olla jotain erityistä ohjelmaa tai tekemistä. Lämpimiä päiviä tai auringonpaistetta ei kannata jäädä odottelemaan, vaan lähteä sinne Lintsille jo heti ensi viikolla, kun ei ole ruuhkia, tai jos sataa, syödä se picnic puiston sijaan vaikka parvekkeella. Kumpaakaan näistä kun ei voi kuitenkin tammikuussa tehdä!
Kevät on parvekepuutarhurin lempiaikaa, kun saa järjestellä parveketta, ostaa ja istuttaa uusia kasveja. Seuraavaksi on aika nauttia aikaansaannoksista ja niiden hoitamisesta. Parasta on kun kaikki on vielä edessäpäin: ne kukat, lämpimät säät ja tietysti loma. Kesällä on aikaa lukea, neuloa ja ladata akkuja sekä nauttia kaikesta kauniista mitä luonto ja oma koti tarjoaa. Itselleni sitä kauneutta tuo parveke, jonka kasveja on vaan niin ihana hoitaa. Väreistä ja valosta saa voimia pitkän talven varalle ja vuosien varrella niiden merkitys on kasvanut valtavasti. 
Kevät on aivan ihanaa juhlien aikaa. Tälle viikonlopulle ei tänä vuonna meillä valmistujais- tai lakkiaisjuhlia kuulu, mutta jo pelkkä kevät ansaitsee oman juhlansa. Meidän ekaluokkalainen ansaitsee ruusun ja valkosuklaajuustokakun. Olisikohan siinä sopiva jokavuotinen perinne? Kevätkauden ihanat juhlat alkavat siis olla ohi ja edessä on se ihana kesä, jonka jokainen päivä on juhla; kuitenkin niin, ettei joka päivä tarvitse olla jotain erityistä ohjelmaa tai tekemistä. Lämpimiä päiviä tai auringonpaistetta ei kannata jäädä odottelemaan, vaan lähteä sinne Lintsille jo heti ensi viikolla, kun ei ole ruuhkia, tai jos sataa, syödä se picnic puiston sijaan vaikka parvekkeella. Kumpaakaan näistä kun ei voi kuitenkin tammikuussa tehdä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti