Tudorit, Yorkit, Lancasterit, Plantagenetit jne. Vanha innostukseni
Tudoreihin on viimeisen vuoden ajan saanut jatkoa, kun olen kahlannut
HBO Nordicilta läpi Valkoisen kuningattaren (The White Queen), Valkoisen
prinsessan (The White Princess) ja Espanjalaisen prinsessan (The Spanish Princess). Kaksi ensimmäistä sarjaa on vanhempaa tuotantoa ja olen pitkään aikonut
ne katsoa, mutta vasta viime vuonna palveluun tulleen The Spanish Princessin
myötä pääsin vihdoin niiden pariin. Kesällä The Spanish Princess jatkui jo
toisella kaudella. Sarjat perustuvat Philippa Gregoryn kirjoihin ja
niissä hyvin vahvasti sekoittuu historian lisäksi fiktio. Kaksi
ensimmäistä on todella laadukkaita sarjoja ja The Spanish Princess on
kahteen aiemmin mainittuun verrattuna paljon viihteellisemmin tehty, mutta ehdottomasti katsottava sarja sekin!
Credit: hbonordic.com
Sarjat kannattaa aloittaa kronologisessa järjestyksessä The White
Queenistä, josta historia etenee The Spanish Princessin Katariina
Aragonialaiseen. Katsoin The White Queenin sekä The White Princessin
vuosi sitten ja nyt kun yritin muistella kunkin sarjan henkilöitä, totesin
sen aika mahdottomaksi. Mahdollisesti alkaa jo ikääntyminen ja huonontunut
muistikin vaivata, mutta historian ja todellisen elämän käänteisiin
sisältyy yleensä niin paljon ihmisiä, että niiden muuttaminen sarjaksi
on aika hankalaa, vaikka hahmojen määrää on niihinkin pakko karsia.
Täysin fiktiisiviin tarinoihin henkilömäärä yleensä karsitaan minimiin
ihan jo tarinan seuraamisen kannalta. En toki kannata karsimista aivan kovimmalla kädellä, joka pelkistää liikaa, tai historian tapahtumien suurempaa muuttamista, mutta kieltämättä tämän
ajan kuvauksia on aina melkoisen hankala seurata, kun alkuun joutuu monista
sivuhahmoista vähän väliä miettimään kuka hän nyt olikaan. Henry VIII:n Tudorit ovat
minulle tutumpia, joten pysyn siinä ajassa vähän paremmin kärryillä,
mutta aiemmassa aikakaudessa on kyllä ehdottomasti omat haasteensa. Sen ei kuitenkaan
kannata antaa häiritä. Ja ainahan sarjan voi katsoa uudelleen, jolloin
yleensä juonenkäänteet avautuvat paremmin kuin aiemmalla katselukerralla.
Credit: hbonordic.com
The White Queenin ja The White Princessin aikaisten Ruusujen sodan ja
Tudorien valtaannousun jälkeen on filmatisoinneissa siirrytty Henry
VIII:n aikaan ensimmäisen vaimon Katariina Aragonialaisen kautta. Sarja
on muuten todella hyvin tehty ja tarinakin kulkee viihdyttävästi, mutta
on kyllä pakko todeta, että Charlotte Hope on kyllä mielestäni aika lailla väärä valinta
pääosaan. Tankkaava, ilmeetön ja toisaalta hyvin kevyt näyttelijäntyö vie
turhaan ihan hyvältä tarinalta pohjan. Muuten sarjan näyttelijät ovat kuitenkin aivan hyviä. Aiemmin esim. The Tudors -sarjassa Katariinana nähtiin erittäin
vaikuttava Maria Doyle Kennedy, joka oli ihan oikein kuten todellisuudessakin vanhempi kuin
Henry. Tämä olisi mielestäni ollut mielenkiintoinen kuvaus myös The Spanish
Princessiin. Ja onhan hänkin ollut yhtä lailla nuori, joten nuoruuden
kuvausta ei olisi tarvinut edes jättää pois.
Credit: hbonordic.com
The Spanish Princess kieltämättä kärsii viihteellisemmästä toteutuksesta
kuin The White Queen ja The White Princess. Kaksi ensimmäistä ovat ihan
toisentasoisia sarjoja kuin The Spanish Princess, mutta kyllä sekin
ehdottomasti katsottavaksi kelpaa. Philippa Gregoryn kirjoittamat juonenkäänteet ovat kiinnostavia
ja hän on saattanut kaivaa asioita esiin ihan uudella tavalla. Usein
katselutuokion jälkeen tulee kyllä kaiveltua tietoja netistä, oliko
juuri tämä juonenkäänne totta vai ei. Faktantarkistukselle on siis tarvetta!
Monen menneisyyden sarjan tavoin myös vanha tuttu alkuperäinen Kova laki
(Law & Order) on tekemässä paluuta. Paluu on vahvistettu eilen ja
tarkempia tietoja sarjan tutuista hahmoista ja aikatauluista on luvassa
myöhemmin. Kausi on 21 on kuulemma arviolta luvassa vuonna 2022 tai 2023. Sarjan päättymisestä ehti vierähtää 11 vuotta ja tämän sarjan
paluu ei tunnu hassummalta. Kova laki sisarsarjoineen on kestänyt aikaa
todella hyvin ja rikoksia tässä maailmassa riittää. Täytyy toivoa, että
sarjan nappaa ohjelmistoonsa Suomessa kanava tai suoratoistopalvelu,
joka esittäisi sarjaa tuoreeltaan.
Pisimmän sarjan ennätyksiä rikkova Kova laki: Erikoisyksikkö (Law &
Order: SVU) on myös juuri aloittanut Yhdysvalloissa 23. kautensa.
Suomessa näitä jaksoja nähdään vähän myöhemmin, mutta ensiesityksiä
sentään näytetään TV5:llä. Kanavalla on juuri pyörähtänyt käyntiin 19.
kausi ja myös Friillä pyörii uusintoja kausista, joita Yle ei aikanaan
tullut näyttäneeksi. Sentään TV5:lle päästyä aiemmin esittämättömiä
kausia tulee ohjelmistoon säännöllisesti ja niitähän on ilo seurata. SVU
on kestänyt myös aika hyvin aikaa ja sarjan hahmojen tarinat ovat
saaneet sarjasta aiempaa enemmän tilaa, mutta sekin on pysynyt kohtuuden
rajoissa.
Tänä vuonna CMorelta on ollut myös mahdollista katsoa kolme kautta Kova
laki: Rikollinen mieli -sarjaa (Law and Order: Criminal Intent).
Näitäkään kausia ei ole aiemmin Suomessa esitetty ja väliin taisi jäädä
yksi kausi, jota ei ole täällä nähty. Rikollinen mieli jäi
Erikoisyksikön tavoin Ylellä kesken ja sillä tiellä oltiin tähän vuoteen
asti. Rikollinen mieli on päättynyt jo kymmenen vuotta sitten ja myös se
oli Kova laki -perheen toimivimpia sarjoja.
Huhtikuussa Erikoisyksikön Elliott Stabler teki paluun televisioon
omassa sarjassaan Law and Order: Organized Crime. Huomasin CMoren
ohjelmatiedoista, että Kova laki: Järjestäytynyt rikollisuus on tulossa
kanavan ohjelmistoon marraskuussa. Tämä on oikein iloinen uutinen ja on
kiinnostavaa nähdä mitä Elliot Stablerille kuuluu. Mielenkiintoista on
se miten Organized Crime toimii itsenäisesti, sillä sitä esitetään
Yhdysvalloissa SVU:n jälkeen ja sarjat risteilevät keskenään ilmeisesti
aika tavalla. Suomessahan on esitetty uusia jaksoa vasta monen vuoden
takaa, joten tähän synkroon emme taida nyt mukaan päästä. Joka
tapauksessa olen enemmän kuin tyytyväinen, että Suomessakin ollaan
vihdoin saatu Law & Order ohjelmistoon useamman sarjan voimin!
Kesän aikana katsoimme koko perheen kesken Game of Thronesin alusta loppuun. Olin aiemmin luvannut pojalleni, että viimeisen kauden päätyttyä katsomme sarjan hänen kanssaan ja niin se lupaus tuli lunastettua. Suosittelen sitä lämpimästi, etenkin kaikille viimeiseen kauteen pettyneille. Kokonaisuus on kuitenkin kokonaisuus, jossa pienet heikkoudet voi helposti unohtaa.
credit: hbonordic.com
Itse en ollut erityisen pettynyt viimeiseen kauteen. Ennakkoasetelmahan jo oli sellainen, että siitä tulee vaikea. Olipa ratkaisut mitä tahansa, kaikki eivät voi kuitenkaan olla tyytyväisiä. Sarjan parhaat päivät oli myös jo nähty ja parina aiempana kautena ongelmia oli jo ilmassa. Jotenkinhan tarina täytyy kuitenkin lopettaa ja sitä valmistellessa vaikeuksia tarinassa syntyi. Voimakkaita pettymysreaktioita oli tänä keväänä ihan yhtä huvittavaa seurata kuten kaikkien näiden vuosien aikana aiemminkin. Joka kaudella sai lukea amerikkalaiskatsojien aidosti raivostuneita reaktioita Facebookissa kuinka sarjan katsominen loppui milloin Red Weddingiin, Sansan ja Ramsayn häihin, Shireenin polttamiseen jne. Luultavasti he katsoivat silti sarjan loppuun ja aidosti raivosivat nyt lopustakin.
credit: hbonordic.com
Itse sarjan ensimmäiset kaudet olivat tunnelmaltaan ja tarinankerronnassa tietysti aivan erilaiset kuin viimeiset ja kyllähän sitä ensimmäisten kausien loistoa tuli itselläkin lopussa ikävä. Näin taitaa kuitenkin käydä useimmille sarjoille ja aniharva yli viisi kautta kestävä sarja kokee huippulaadukkaan alun, lopun sekä kaiken siltä väliltä. Game of Thronesin suhteen tilanne oli erityisen hankala, sillä tarinaa kerrottiin kaikki aiemmat kaudet säännöstellysti pienissä paloissa erillään olevista ihmisistä ja sitten lopuksi kaikkien tarinat pitikin nitoa yhteen. Ehkä erityisesti viimeisellä kaudella samantyyppistä kerrontaa olisi kuitenkin kannattanut yrittää käyttämällä vaikka ihan editointia, vaikka tarinan päätös olikin koonnut lähes kaikki hahmot yhteen. George R.R. Martinin kirjojen puute tietysti leimasi viimeisiä kausia, mutta sille asiallehan ei voi mitään, kun viimeisiä kirjoja ei ole vieläkään.
credit: hbonordic.com
Kokonaisuuden katsominen oli huikea kokemus. Vaikka aiemmat kaudet on nähnyt noin 1 - 3 kertaa aiemmin, silti aina vain jää uutta ja ihmeteltävää. Dialogipainotteisuus pistää seuraamaan tarkkaan ja sarjan upeat hahmot, tarina, visuaalisuus sekä tekninen taitavuus pitävät täysin otteessaan. Säännöstelty tarinankerronta puolestaan pitää katsojan koukussaan. Viimeisillä kausilla sarja muuttuu draamasta sadunomaiseksi, mutta sitä lienee ollut vaikea välttää. Ensimmäisillä kausilla kuitenkin yliluonnolliset asiat ja fantasia oli nidottu huikean hyvin osaksi äärimmäisen uskottavaa draamaa. Onnekseni huomasin, että seitsemäs kausi nivoutui tarinan kokonaisuuteen yllättävän hyvin vaikka ensi katsomalta kaikki tuntui siinä niin kiirehtimiseltä. Kokonaisuus saa kaiken näyttämään yllättävän hyvälle.
credit: hbonordic.com
Sarjan viimeiseen kohtaukseen olin aivan erityisen tyytyväinen, jossa Game of Thrones palasi sinne ja siihen tyyliin mistä alkoi. En olisi voinut uskoa Jon Snow'n mitenkään selviävän sarjan loppuun tai jos näin kävisi, sitä voisi toteuttaa mitenkään tyylikkäästi. Näin vaan kävi kuitenkin. Muurille palaaminen oli parasta mitä Game of Thronesille saattoi lopuksi tapahtua. Sarjan viimeisillä kausilla tyylikkäämpiä ja juonellisesti huolellisempia loppuja olisi kaivannut tietyille hahmoille (erityisesti Petyr Baelish), mutta ehkä yllättävän monikin lopulta selvisi sarjan loppuun. Daenerys oli yksi suosikeistani alusta alkaen, mutta en pitänyt hahmon loppua kovinkaan yllätyksenä. Ongelmia oli näkyvissä pidempään ja jälkeenpäin ajateltuna en oikein keksi miten tarina olisi voitu lopettaa hänen vallassaan. Lopulta aika vähälle huomiolle jäi myös Jon Snow'n tausta ja perimysjärjestys. Tälle valta-asettelulle ei sitten jäänyt juurikaan tilaa, vaikka sillä olisi voinut olla paljonkin merkitystä.
credit: hbonordic.com
Game of Thronesin parissa vierähti usempi vuosi ja kyllähän jäähyväiset ovat erittäin haikeat. Itse aloin katsoa sitä tammikuusta 2012 ja on tietysti omalla tavallaan kummallista, että tämä oli nyt tässä. Onneksi aina tulee jotain uutta koukuttavaa tilalle. Toivon todella myös, että Game of Thronesin spinoffit onnistuvat ja pärjäävät omillaan. Tyylilaji saisi olla omansa sekä tarina sellainen, että ne seisovat omilla jaloillaan. Muilta osin ne saavat oikein mielellään muistuttaa Game of Thronesin ensimmäisiä kausia. Kiitos, tämä oli hyvä seikkailu!
Vihdoin ja viimein saimme The Crownin kolmannelle kaudelle julkaisupäivän. Hänen majesteettinsa palaa Netflixille 17.11.2019. Tauko edellisen kauden välillä venähtikin tuplaksi aiemmasta, mutta ei se mitään, kyllä tätä varmaan kannattikin odottaa. Tavalliseen tapaan voin käyttää joululomani The Crownin parissa.
Myös Peaky Blindersin paluu viidennen kauden merkeissä on vahvistettu. Tommy Shelby ja kumppanit ilmestyvät BBC:lle 25.8.2019 ja tämän jälkeen vähitellen varmasti muillekin kanaville ja palveluille. Suomessa ensimmäinen on varmaankin C More ja Netflix varmaan sitten myöhemmin. Peaky Blindersin on ilmoitettu loppuvan todennäköisesti seitsemännen kauden jälkeen, mutta onneksi tätä on vielä hetki luvassa.
Kovasti odottamani HBO:n Katariina Suuren aloituspäivää ei ole vielä julkaistu, mutta traileri sentään kuitenkin. Yksi suosikkinäyttelijöistäni, Helen Mirren, on trailerin perusteella aika vakuuttava ja minisarja vähintään mielenkiintoinen. Tätä odotan kyllä innolla!
Poldark on sentään jo palannut. Viikko sitten viides ja viimeinen kausi starttasi Ylellä ja valitettavasti Poldarkille joudutaan jättämään hyvästit. Keräilen vähän näitä jaksoja syksyä piristämään, sillä tänä vuonna lomalta paluu töihin on tuntunut erityisen ankealle. Ehkä syynä ovat suhteellisen harmaat päivät ja totuttelu on vain tänä vuonna hankalaa. Onneksi paluuta arkeen voi juhlistaa päivittäin kuitenkin asioilla, joista saa valtavasti iloa. Periodidraama on yksi tällainen ilo!
Kesää kohti ollaan menossa kovaa vauhtia ja alkukesä on taas täynnä mielenkiintoista katsottavaa. Kaikkea kevään tuotantoakaan en ole vielä ehtinyt katsoa, mutta runsaudenpulasta ei sovi valittaa. Ja monesta mielenkiintoisesta sarjasta, joita ei viitsi edes listata, puuttuu vielä ensi-iltapäiviä; tämä vuosi on katsojan kannalta aikamoinen! Tässä joitakin poimintoja omista alkukesän mielenkiintoni kohteista.
credit: ITV
Medicit, Firenzen valtiaat -sarjan toinen kausi käynnistyy Yle Teemalla 22.5.2019. Sarja kertoo renessanssiajan mahtavimman pankkiirisuvun, Medicien, tarinan. Olen onnistunut missaamaan ensimmäisen kauden eikä sitä valitettavasti uusita tässä yhteydessä. Kiinnostuin sarjasta jokin aika sitten, sillä Sean Bean tähdittää tätä toista kautta. Toivotaan, että sarja on katsottavissa toisestakin kaudesta alkaen.
Victoria-sarjan kolmas kausi on tulossa. Kolmas kausi käynnistyy Yle TV1:llä 11.6. alkaen. Vielä täytyy odotella tietoa Poldarkista, mutta eiköhän Poldarkistakin vähitellen saada aloituspäivästä tietoa.
Uutena sarjana Yle TV1:llä starttaa Press - vallan vahtikoirat 24.5.2019. Sarja kertoo kahden erilaisen sanomalehden välisestä kilpailusta sekä näiden toimittajista. Sarjassa on kuusi jaksoa. Toinen sarjauutuus on Trauma, joka alkaa Yle TV1:llä 5.7.2019. Sarja kertoo poikansa menettäneestä isästä, jonka täytyy löytää syyllinen poikansa kuolemalle. Kolmijaksoinen minisarjan on luonut Mike Bartlett, jonka käsialaa on myös Press sekä Doctor Foster. Toivotaan, että nämä uudet toimivat paremmin kuin Doctor Foster, joka hajosi täysin sarjan loppua kohden.
Hinterland-sarjan tekijöiltä tulee lisäksi uusi sarja Varjojen maa (Hidden/Craith). Kahdeksanosainen sarja alkaa Yle TV1:llä 8.6.2019. Tässä rikosdraamassa armeijataustainen rikoskomisario palaa lapsuutensa maisemiin Bangoriin, Pohjois-Walesiin ja saa työtehtäväkseen tutkia nuoren naisen surmaa.
Sean Beanista puheen ollen, HBO Nordicilla alkaa toinen Beanin tähdittämä sarja Curfew. Kahdeksanosainen sarja sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa tuntematonta alkuperää oleva virus valtaa maapallon. Sarja tulee katsottavaksi kokonaisuudessaan 15.5.2019.
Toinen mielenkiintoinen uutuus on Years and Years, jossa manchesterilaisen perheen ympärillä tapahtuu kaikenlaista, joka on sekoitettu kasaan 15 vuoden ajankohtaisista tapahtumista. Sarjassa on mukana mm. Emma Thompson. Tämän kuusiosaisen sarjan ensi-ilta on 22.5.2019.
C Moren toukokuuhun kuuluu Catch-22, jonka taustalla George Clooney. Clooney myös näyttelee tässä kuusiosaisessa sarjassa, joka alkaa 20.5.2019. Sarja sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen lentotukikohtaan ja perustuu Joseph Hellerin kirjaan.
C Morella saa ensi-iltansa 16.5. The Spanish Princess, joka kertoo Katariina Aragonialaisesta. Sarjaan täytynee tutustua mielenkiintoisen aiheen puolesta, mutta The Spanish Princess perustuu myös Philippa Gregoryn (The White Princess, The White Queen) kirjaan, joten luvassa lienee ihan mielenkiintoinen versio tästä aiheesta.
Näitä odotellessa täytyy urakoida ensi-iltansa jo saaneiden sarjojen parissa. Odotuksissa on myös se odotettu viikoittainen annos eli Game of Thronesin kaksi viimeistä jaksoja, joihin tunnelmat ovat kovin ristiriitaiset. On selvää, että ensi maanantaina on luvassa melko kamala ja surullinen jakso. Mitään hyväähän ei liene luvassa ja Jon Snow'n päivät taitaa olla nyt luetut. Vaikka tiedossa on ollut pitkään, että juuri kukaan ei selviä hengissä, sitä toivoo viimeiseen saakka jotain hienoa juonenkäännettä, joka hyvällä ja yllättävällä draamalla voisi kääntää kurssin joidenkin tiettyjen hahmojen eduksi. Valitettavasti Jon Snow ei voi selvitä mitenkään. Kuitenkin kaikki hyvä loppuu aikanaan ja on selvää, että Game of Thronesin täytyy päättyä nyt. Viimeinen kausi on toiminut hyvin ja niin se varmaan loppuukin, mutta kun kasvaa jo melkein (oikeasti ei edes melkein) liian suureksi, on aika tehdä tilaa uudelle. HBO:n sarjoissa on se hyvä puoli, että mikään sarja ei jatku liian pitkään. Kohti uusia draamankaaria!
Nyt jos koskaan on luvassa huikea kevät. Harvoin osuu keväällä yhtä paljon katsottavaa kuin nyt ja täytyy ihan miettiä kuinka ihmeessä kaiken ehtii telkkarista katsoa. Erityisesti huhtikuu tuo mukanaan huikeita ensi-iltoja toinen toisensa perään. Tuskin maltan odottaa!
Credit: hbonordic.com (Photo by Warrick Page/HBO)
Toukokuusta täytyy ensin mainita sen verran, että silloin on luvassa aivan huikea odotettu paluu. Deadwood palaa vihdoin elokuvan merkeissä! Odotin Deadwoodia vasta myöhemmin tänä vuonna, mutta se on luvassa jo HBO Nordicilla jo 31.5.2019. Myös ensimmäinen teaser on julkaistu. Tätä jos mitä on odotettu!
Pelkästään HBO Nordicin huhtikuu on hengästyttävää luettavaa.
Nyt on vain luvassa niin valtavan paljon! On kiinnostavia paluita, aivan uusia tuttavuuksia sekä äärimmäisen kutkuttava lopetus. Osa sarjoista on kerättävä katsottavaksi putkeen (esim. Bosch toimii parhaiten niin), mutta Game of Thrones on katsottava jakso kerrallaan jo ihan pelkästään spoilereiden vuoksi, mutta kuka oikeasti malttaisi edes odottaa? Kuuden jakson pituudet ovat onneksi huikeita (54 min, 58 min, 1 h 22 min, 1 h 18 min, 1 h 20 min ja 1 h 20 min). Muutama viikkoa vielä ja sitten mennään!
Mutta eihän se huhtikuuhun lopu. Sarjat kestävät pitkälle kevääseen ja uutta on tulossa koko ajan lisää. On Chernobyl -elokuvaa sekä tietysti The Handmaid's Tale. Big Little Lies odottelee vielä aloituspäivää, mutta eiköhän sekin kohta selviä.
Loppukevään sarjoista ei Yleltä vielä ole hirveästi tietoa, mutta ainakin Les Misérables (Kurjat) starttaa vihdoin. Sarjaa siirrettiin myöhemmäksi kevättä, mutta huhtikuussa (Yle TV1, 3.4.2019) sekin nyt sitten alkaa. Vielä puuttuu tietoja monesta merkittävästä paluusta kuten Victoria, Shetland sekä ihanainen Poldark. Näitähän on esitetty viime aikoina aika tuoreeltaan, joten toivottavasti nytkin!
TV5 kanavan puolella olen vihdoin päässyt taas seuraamaan Law & Order: Special Victim's Unitia. Sarjasta esitetään nyt jaksoja, joita ei ole Suomessa nähty. En voi muuta sanoa kuin että kyseessä on ehdottomasti yksi lempisarjoistani. Sarjan rakenne on alkuperäissarjasta tuttu ja nyt jo vuosikymmeniä sama, mutta silti se toimii ja sarja on erinomaisesti tehty. Harmi, ettei Yle halunnut pitää tätä ohjelmistossaan.
Vielä odotellaan myös CMorelta Peaky Blindersin viidettä kautta. Sekin on yleensä ilmestynyt keväällä, joten eiköhän kohta aloituspäivästä saada uutta tietoa.
NetflixinStranger Thingsistäkin on vihdoin julkaistu traileri. Heinäkuussa (4.7.) sekin alkaa, joten kesälomallakin riittää katsottavaa. Siitä ei siis huolen häivää!
Ainakaan seurattavia sarjoja ei tulevalta vuodelta puutu. Jo pelkästään tuleva kevät on erittäin runsas eikä loppuvuotta voi oikein vielä ajatellakaan. Aika monelle pitkäaikaiselle suosikille joutuu jättämään hyvästit tai niiden loppu alkaa vähitellen häämöttää, mutta tulossa on varmasti uuttakin; ja paljon!
Credit: hbonordic.com
HBO Nordicilla kevät pyörähtää upeasti käyntiin True Detectiven kolmannen kauden kahdella jaksolla heti maanantaina 14.1.2019. Paluu vaikutti loistavalle ja kyllähän sitä on odotettukin. Toisen kauden pölyt voi ravistella harteiltaan ja huokaista helpotuksesta, True Detective tuntuu palanneen juurilleen. Game of Thronesin kahdeksannen kauden paluupäivä julkistettaneen taas varmaankin jonkun True Detectiven jakson alussa; tai sitten katsellaan jotakin ensimmäistä kunnollista traileria. Pitkään odotetut jäähyväiset koittavat joka tapauksessa huhtikuussa, joka lähestyy kovaa vauhtia. Ei kuitenkaan huolta, sillä Game of Thronesin spin-offia nykyistä paljon edeltävästä aikakaudesta aletaan kuvata jo keväällä Kanariansaarilla. Näyttelijöitäkin on julkaistu ja tarkoitus on saada ensimmäinen kausi näkyville jo ensi vuonna. Kuulostaa kunnianhimoiselta ja toivotaan todellakin, että luvassa on jotain uutta ja erittäin onnistunut sarjauutuus.
Better Things palaa kolmannen kauden jaksoin jaksoin 1.3.2019 ja vähän samantyylisesti tehty Sarah Jessica Parkerin tähdittämä Divorce on myös palaamassa, mutta varmaankin vasta loppuvuodesta. Ilman varsinaista paluupäivää ovat myös Big Little Lies sekä The Handmaid's Tale; mutta varmasti ovat tulossa. Sen sijaan Killing Even toisen kauden paluupäivä on hiljattain vahvistettu ja jatkoa nähdään 7.4.2019 alkaen.
Credit: hbonordic.com
Uutta sen sijaan on Gentleman Jack, joka kertoo 1800-luvun lopulla Länsi-Yorkshireen perheensä tilalle palaavasta Anne Listeristä. Sarjassa seurataan hänen missiotaan tilansa pelastamiseksi, liiketoimiaan sekä vaimon etsintää. Sarjan aloituspäivä ei ole vielä tiedossa. Samoin odotellaan tietoa Deadwoodin paluusta elokuvan muodossa. Huikea Deadwood loppui aikoinaan vähän kesken ja nyt vihdoin palataan kymmenen vuotta sarjan päättymisen jälkeen sijoittuvaan aikaan. Elokuvaa onneksi jo kuvataan ja mukana on koko tuttu kaarti Seth Bullockista ja Al Swearengenistä alkaen.
Vikings-sarjasta sen sijaan varmistui juuri viime viikolla, että seuraava kausi jää viimeiseksi. Se kuitenkin tietänee käytännössä kahta kautta, sillä viimeinen kausi on nyt meneillään olevan tapaan todennäköisesti jaettu kahteen osaan. Nykyistä viidettä kautta on vielä muutama jakso jäljellä, joten katsellaan mihin tällä kaudella vielä päädytään. Sarjan luojan Michael Hirst kanssa on kuulemma kuitenkin suunnitteilla jo jokin Viikienkien spinoff, joten ei tämä varmaan tähän kuitenkaan jää.
Spinoffeista on jatkumassa myös Mayans M.C. toisella kaudella varmaankin syksymmällä sekä The Good Fight, joka jatkuu taas keväällä. Myöhemmin tänä vuonna jätetään myös jäähyväisiä The Affairille, josta on siis luvassa viimeiseksi jäävä kausi. Myöhemmin tänä vuonna on luvassa myös Castle Rockin toinen kausi, jota aletaan kuvata maaliskuussa.
Jo koko kevään on luvassa kaikenlaista muutakin, mutta tässä nyt joitakin poimintoja HBO Nordicilta näin alkuun.
C Morelta on keväällä tulossa mm. Peaky Blindersin viides kausi. Sitä on lupailtu jo huhti-toukokuulle, mutta vähän epäilen, sillä näin juuri ilmoituksen, että kauden kuvaaminen on alkanut tällä viikolla.
Loppukeväällä on luvassa Catch-22, joka on George Clooneyn uusi sarja, jonka hän on ohjannut, mutta myös näyttelee siinä. Sarja perustuu Me sotasankarit -kirjaan ja se sijoittuu toisen maailmansodan loppupuolelle. Sarjassa päähenkilö haluaa vapautuksen sodasta, mutta ns. Catch-22 estää sen.
Myös Cold Feet tekee taas paluun uuden kauden merkeissä ja sen pitäisi olla ihan tässä alkuvuodesta. Sarjan uudet kaudet ovat toimineet oikein hyvin ja paluu on kyllä siten oikein mieluisa.
Ylellä eniten kiinnostusta on tuttuihin rikossarjoihin sekä pariin brittiuutuuteen. Silent Witness (Hiljainen todistaja) palaa jo tammikuussa (18.1.) ja luvassa on peräti kolme uutta kautta. Kovastihan jälkijunassa sen suhteen ollaankin, joten ihan hyvä jaksoja on vähitellen kiriä. Sarjan parhaat päivät on toki nähty kauan sitten, mutta uudetkin rikokset ovat vielä katsottavia. Paluun tekee myös Vera Stanhope, joka on edelleen ihan terässä, vaikka siinäkin on tulossa esitykseen jo kahdeksas kausi. Kausi pyörähtää käyntiin 16.2.2019.
Uusi sarja Ordinary Lies (Valkoisia valheita) alkoi jo viikko sitten. Pidän näistä brittisarjojen paloista koostetuista tarinoista (esim. Broken, The Street, Accused) eikä Ordinary Lies tuottanut pettymystä. Valheita, ahdistavia tilanteita ja umpikujia; tällä kertaa autokaupan maailmassa.
Helmikuussa alkaa BBC:n Les Miserables ja kyseessä ei onneksi ole musikaali. Viimeisintä elokuvaversiota en ole vielä uskaltanut katsoa, mutta tämän draamasovituksen pariin yritän kyllä mielelläni päästä. Kuusijaksoinen minisarja alkaa 26.2.2019 Yle TV1:llä.
Myös Poldark on tulossa takaisin, mutta se taitaa mennä kesään asti. Myös Poldark päättyy ja viidennestä kaudesta tulee valitettavasti viimeinen.
Nelosella käynnistyi viikko sitten odottamani This Is Us. Sarjasta on vaahdottu jo parin vuoden ajan juonipaljastuksia jenkkien viihdesivustoilla jokaisen jakson jälkeen. Olenkin sarjaa odotellut ja ihmetellyt mistä oikein on kyse. Kahden ensimmäisen jakson perusteella sarja vaikuttaa oikein hyvälle ja vaikka se ihmissuhdedraamaa onkin, tarinaan on kirjoitettu jo parin jakson varrella paljon yllätyksiä. Sarjaa voi seurata torstaisin aina kaksi jaksoa kerrallaan.
Netflixillä paluupäivä on vihdoin ilmoitettu Stranger Thingsille. Sitä saakin odotella heinäkuuhun asti, sillä sarja palaa vasta 4.7.2019. Vielä odotellaan tietoa The Crownista, jota on kyllä kovasti kuvattu, mutta paluupäivää ei ole julkistettu. Joululoma ei tänä vuonna valitettavasti sujunut The Crownia katsellen (löytyi toki muutakin katseltavaa), mutta toivottavasti sarja nähdään ennen kesälomia. Katsomisiin!
True Detectiven kolmannen kauden ensi-ilta lähenee ja ensimmäisen jakson perusteella katsoja tuskin tulee pettymään. Jos ensimmäinen kausi oli loistava, kolmas kausi alkaa aivan samalla tyylikkäällä linjalla. Toisesta kaudesta ei enää kannata puhua, mutta ehkä se pitäisi katsoa uudelleen. Vuodet välissä ovat voineet pehmentää katsojan ajatuksia kakkoskaudesta, vaikkei siitä lajinsa mestariteosta saa mitenkään. Harmi, ettei kirjoittajalle annettu riittävästi aikaa toisen kauden luomisprosessiin. Kuka tietää mitä kaudesta olisi ehkä voinut saada aikaiseksi. Nyt kolmannella kaudella näkyy, että Nic Pizzolattolla on ollut luomistyölle käytettävissä riittävästi aikaa.
Credit: hbonordic.com
Kolmas kausi on tyylikäs, kalehtiva, jännittävä ja siinä on täydellinen ajankuva. Kaudella liikutaan kolmessa ajassa ja jokainen niistä tuntui luontevalle. Kuvitelkaa vuoden 1980 puvustusta ja lavastusta, joka ei näytä puvustukselle eikä lavastukselle vaan oikealle elämälle. Kolmas kausi sijoittuu Arkansasiin, joka tuntuu erittäin sopivalle paikalle True Detectiveen. Sarja lähtee käyntiin kahden lapsen katoamisella vuonna 1980 ja toisella aikajanalla seurataan jutun uudelleentutkintaa vuonna 1990. Nykyaikaan vie rikosdokumenttia varten tehty Wayne Haysin haastattelu vuonna 2015. Wayne Hays on lasten katoamisia tutkinut etsivä ja Haysin roolissa on Mahershala Ali. Hänen etsiväparinaan on Roland West (Stephen Dorff). Ensimmäisen kauden tapaan päähenkilöissä ja muissa rooleissa on karismaa ja näyttelijät on valittu niihin erinomaisesti. Juoni vaikuttaa viimeistellylle ja tarinaa täydentää tuo täydellinen ajankuva sekä muutenkin erittäin taidokas ja kaunis kuvaus.
Credit: hbonordic.com
True Detective alkaa HBO Nordicilla 14.1.2019, jolloin tarjolle tulee kaksi ensimmäistä jaksoa. Tämän jälkeen jaksoja tulee viikoittain yhteensä kahdeksan jakson verran. Tuskin maltan odottaa! True Detectiven kolmannen kauden avaus vaikutti siltä, että tulossa on taas jotain sellaista, jota rikossarjat ovat aivan parhaimmillaan. True Detective on palannut juurilleen.
Joukkorahoituksella viime vuonna valmistunut L7: Pretend We're Dead -dokumentti on vielä pari viikkoa katsottavissa Yle Areenasta. Dokumentti on saksittu kasaan bändin itse videoimasta ja muilta kerätystä materiaalista. Haastattelujen sijaan L7:n tarina koostuu tästä editoitusta videomateriaalista sekä haastattelunauhoista. Toteutustapa on bändille sopiva ja dokumenttina sinänsä tarinassa ei ole sinänsä mitään uutta, mutta tarinassa kylläkin. Jos elämä rockbändissä on hulluttelua, on se usein myös aika kaukana glamourista.
L7 on täysin rock ja edusti 1990-lukua parhaimmillaan. Viidentoista vuoden tauon jälkeen L7 on palannut ja uusi levykin on tulossa ensi vuonna; sekin joukkorahoituksella. Dokumentissa keskitytään bändin alkuaikoihin ja menestyksen vuosiin. Bändin hajoaminen ja palaaminen jäävät lähinnä maininnan asteelle, mutta siitä on varmaan joskus uusi tarina kerrottavana. Livepätkien ja hulluttelun lisäksi bändin tarina etenee kiehtovasti ja puoleentoista tuntiin on mukavasti saatu mahtumaan kaikki olennainen. Mukana on myös vilahdus Suomi Finlandistakin vuodelta 1992, jolloin itsekin näin bändin Helsingin jäähallissa Faith No Moren kanssa. Ihanaa on minusta se, että Yle näytti tällaisen dokumentin, ja sijaa saa myös monelle vähän tuntemattomammat artistit, joihin kannattaa tutustua. Näin L7 saa varmasti myös uusia ystäviä ja kuten dokumentissakin todettiin, fanit toivat heidät takaisin.
Pari vuotta sitten törmäsin L7:n livevideoon Ranskasta vuodelta 2015. En voi muuta sanoa kuin että, jos joku koskaan ja missään olosuhteissa edes harkitsee katsovansa Vain elämää -ohjelmaa tai muita vastaavia, kannattaa pysähtyä hetkeksi ja katsoa mieluummin tämä. Donita Sparks (videolla 52), Suzi Gardner (55), Jennifer Finch (49) ja Demetra Plakas (55) ovat aika hyvässä vireessä. Vain elämää on aika eläkeläistä ja eläkkeelle ehtii myöhemminkin; tai ehkä ei koskaan...
Viime keväänä vihdoin löytyi Peaky Blindersin kolmas kausi Netflixistä. Olin sen näkemistä jo odotellutkin, mutta Yle on toistaiseksi esittänyt vain kaksi kautta ja kolmas kausi ilmestyi Netflixiinkin vähän viiveellä. Uusin neljäs kausi sinne taas ilmestyi suhteellisen nopeasti ja toivotaan, että vielä tänä vuonna Britanniassa esitettävä viideskin löytää tiensä esitykseen hyvinkin nopeasti. Peaky Blindersin kaudet ovat lyhyitä, vain kuuden jakson mittaisia, mutta ne ovat lyhyydestään huolimatta aika tiiviitä paketteja ja yhteen kauteen mahtuu kyllä paljon. Peaky Blinders on aika tavanomaisesti poikkeava brittiläinen menneistä ajoista kertova sarja. Toki birminghamilainen rikollisuus tuo oman särmänsä, mutta toteutuskin on aika moderni. Kyllä sitä todellakin Britanniassakin osataan gangsteritarinaa tuottaa!
credit: BBC
Shelbyn gansteriperheen vaiheita on siis seurattu jo neljän kauden verran. Thomas Shelby on siirtynyt Peaky Blindersin klaanin johtoon ja yhdessä veljiensä sekä tätinsä kanssa klaani laajentaa toimintojaan ja käy taistelua rajoistaan muiden rikollisten kanssa. Mukaan mahtuu muutama naisystävä, useita murhia, välienselvittelyjä sekä verikosto. Neljännen kauden päätteeksi Thomas Shelby valittiin parlamenttiin ja viides kausi jatkuukin siitä aikanaan.
Itse katselin keväällä ensin kolmannen kauden, jonka jälkeen oli palattava takaisin alkuun, väärässä järjestyksessä tietenkin. Ajattelin ensin kerrata vain toisen kauden, mutta sen jälkeen olikin vielä katsottava ensimmäinen, jonka jälkeen olikin sitten jo neljäs kausi saatavilla. Jälkeenpäin ajatellen, kolmas kausi on sarjan heikoin. Huono sekään ei toki ole, mutta kolmannen kauden juonet vallankumousta paenneiden venäläisten kanssa ei toimi niin hyvin, kuten esimerkiksi taas jo neljäs kausi, jossa italialaiset New Yorkista jahtaavat Shelbyjä verikostoineen. Kaksi ensimmäistä kautta ovat loistavia, joissa Peaky Blindersia rakennellaan Tommy Shelbyn johdolla ja ylikomisario Campbell on Shelbyjen perässä. Tuntuu uskomattomalta miten paljon kaikenlaista ehtiikään tapahtua jokaisen kauden kuudessa jaksossa; ainakaan mitään ei ole pitkitetty turhaan!
Shelbyjen roolivalinnat ovat osuneet nappiin ja Cillian Murphy on erinomainen Thomas Shelby. Myös Paul Andersonin Arthur Shelby sekä Helen McCroryn Polly-täti ovat lisäksi aivan huikeita. Ja kyllähän niitä muitakin hahmoja ja huikeita roolisuorituksia riittää. Viimeisille kausille tyypillistä on ollut hankkia mukaan tunnettuja tähtiä kuten Tom Hardy ja Adrien Brody. Samalla tiellä varmaan jatketaan, vaikka viidennestä kaudesta ei ole paljon tietoja tihkunut. Peaky Blinders on lisäksi täynnä väkivaltaa, mutta sillä ei kuitenkaan ihan mahdottomuuksiin mässäillä. Eikä myöskään jatkuvalla ja pitkitetyllä toiminnalla tai takaa-ajoilla. Niitäkin kyllä piisaa, mutta toteutus on brittiläisellä gansteritwistillä. Hieman enemmän tyyliä verrattuna vaikkapa moniin amerikkalaisiin saman alan sarjoihin sekä tietysti birminghamiä vääntäen. Suosittelen!
Kärsin tällä hetkellä vähän vieroitusoireista, sillä neljä kautta The Tudors -sarjaa Viaplaylta on valitettavasti nyt nähty eikä ihan heti uutta yhtä koukuttavaa ole löytynyt tilalle. Uskaltauduin todellakin Tudoreiden pariin, koska sarjan on luonut Michael Hirst, mies Vikingsin takaa, ja olen pitänyt Vikingsista valtavasti. Michael Hirst on kirjoittanut myös Cate Blanchetin tähdittämät Elizabeth-elokuvat ja pidän niistäkin. Tudoreiden tarinat ovat tuttuja, olen heistä ollut aina todella kiinnostunut. Sitä kautta on tullut katsottua todella monta (raakaa) dokumenttia suvun vaiheista ja tarinan raa'at tarinat ovat tuttuja. Tudorit-sarjasta olen kyllä ollut tietoinen sen tullessa telkkaristakin, mutta en ole aiemmin ollut valmis tarttumaan taas aiheeseen, jossa maanpetostuomioita ja teloituksia jaellaan milloin mistäkin. Ja tämä tarina on tosi. Vikingsin innoittamana rohkaisin mieleni ja palasin Tudoreiden pariin useamman vuoden jälkeen. Sarja kun sopivasti löytyi Viaplayltä, hetki oli vain oikea. Ja kyllä kannatti!
You think you know a story, but you only know how it ends. To get to the
heart of the story, you have to go back to the beginning.
Monet juonenkäänteet Tudoreissa ovat tuttuja Tudoreita tuntevalle. Näin ainakin merkittävien käänteiden kohdalla, mutta tarinaan mahtuu niin paljon kaikenlaista, että vain historian tutkija voisi olla perillä niistä suurimmasta osasta. Olen myös lukenut, että tällaisetkin henkilöt olivat aikoinaan koukussa sarjaan. Tarina on vain kerrottu niin uskomattoman kiehtovasti. Ainakin omassa koulun historian opetuksessa Henry VIII kuuden vaimo kera skipattiin täysin, mutta toki osaan luetella heidät kaikki vuosien mittan ahmittujen dokumenttien ja minisarjojen kautta. Vaimoistaan Henry VIII tietysti tunnetaan, mutta vaimojen kautta hän muutti merkittävästi Englannin historiaa julistautumalla Englannin kirkon pääksi ja hankkiutumalla eroon osaltaan katolisen kirkon vallasta. Protestanttien ja katolisten välinen taistelu ja vainot toki jatkuivat jopa vuosisatoja tämän jälkeenkin. Henryn jälkeen Tudorien tarina jatkui lasten kautta huipentuen Elizabethin valtakauteen, the golden age. Tudoreissa on kyse Englannin tunnetuimmista hallitsijoista, mutta tämä sarja päättyy Henry VIII:n kuolemaan.
Jos ajattelee historiallisia sarjoja, tulee helposti mieleen täysin draamapainotteiset ja erittäin vakavat kuvaukset. Pidän toki niistäkin, mutta joku voi toki sellaisia pitää kuivina tai tylsinä, mutta The Tudors ei kyllä todellakaan ole sellainen. Itse tosiaan en, mutta on ihastuttavaa miten paljon lisää Tudoreista on saatu irti historiasta viihteellisemmällä otteella. Samoin kuten Vikings-sarjassa, huumoriakin mahtuu aina mukaan. Historiassa on toki otettu taiteellista vapautta, mutta pääosin The Tudors kyllä noudattaa monia oikeita tapahtumia. Jonathan Rhys Meyers Henry VII:nä on toki sarjan loppupuolella aivan liian nuori ja laiha, mutta toisaalta vanhentuminen on tehty ihan tyylikkäästi ja sarjaan sopivasti eikä se ainakaan minua häirinnyt. Muissakin henkilöissä on tietysti otettu vapauksia, mutta samalla on toisaalta luotu loistava ja koukuttava kokonaisuus. Tässä sitä todellakin on löydetty uusi tapa kertoa historiaa. Ja ei, The Tudors ei todellakaan ole myöskään mitään romanttista hömppää vaan erittäin kaukana siitä. Vikingsin tyylin tästä kyllä tunnistaa, joten jos sellainen iskee, kannattaa rohkeasti kokeilla tätäkin. Puitteet ovat toiset ja puvustus upea, mutta tarinassa riittää käänteitä ja niitä maanpetostuomioita.
The Tudorsin raakuuksista selvisin kyllä. Tuomioita ja teloituksia kyllä piisaa, mutta toteutus on ihan sarjaan sopiva eikä niillä pääosin turhaan mässäillä. Oikeastaan ainoa erittäin epämiellyttävä jakso on Ann Boleynin kanssa tuomittujen miesten kohtalosta kertova osuus. Vaikka tarinan tuntee, se tulee niin yllättäen ja toteutus on brutaali. Se oli sitä myös ihan oikeasti ja tätä on ihan oikein käytetty sarjassa myös tehokeinona. Katsojan on syytäkin järkyttyä, sellaista se on aikoinaankin ollut. Muilta osin tarinan raakuutta on turha pelätä. The Tudorsista on aika paljon jätetty pois ja sarja voisi olla paljon julmempikin. Kaikkea ei voi sentään jättää pois, sillä ajan raakuus vainoissa ja tuomioissa kuuluukin olla meistä järkyttävää. Onneksi maailma on sentään muuttunut.
The Tudorsin ensimmäinen kausi kertoo Henryn kiinnostuksen siirtymisestä vaimostaan Katariina Aragonialaisesta Ann Boleyniin. Samalla päästään katolisesta kirkosta eroon pyristelyyn, joka jatkuu toisella kaudella. Toinen kausi päättyy Ann Boleynin tuhoon ja Jane Seymourin lyhyt valtakausi alkaa. Kolmannella kaudella Anna Kleeviläinen käy vallassa ja Katariina Howard hurmaa kuninkaan. Katariina Howardin lyhyen ja huonosti päättyneen kauden jälkeen valtaan siirtyy lopuksi Katariina Parr. Jokaiselle kaudelle siis vaimoja riittää, aina pari kerrallaan. Ja riittää niitä muitakin henkilöitä, vaihtuvuus on siis suurta. Vaimojen lisäksi eroon on päästy monesta muustakin merkkihenkilöstä eikä heitä viitsi alkaa edes luetella. Roolivalinnat ovat mielestäni Tudoreissa osuneet nappiin ja neljä kautta on ollut täydellinen pituus.
Tudoreista jäi vielä kuitenkin kerrottavaa Henry VII:kin jälkeen. Toivottavasti Michael Hirst palaa vielä aiheeseen. Rohkeus tämän kanssa kyllä kannatti!
Olen loppukesän viettänyt Tudoreiden seurassa. Tudoreiden hallitsijasuku on aina kiinnostanut minua ja olen vuosien mittaan katsonut paljon dokumentteja, elokuvia ja sarjoja perheen vaiheista. The Tudors on luonnollisesti kiinnostanut minua ja paljon, mutta perheen erittäin raa'an historian tuntien en ole vain uskaltautunut sarjan pariin. Nyt kuitenkin rohkaistuin, sillä The Tudors on Vikingsin tapaan Michael Hirstin luoma ja The Tudors löytyy Viaplayn palvelusta. Täytyy kyllä sanoa, että molemmat ovat kyllä äärimmäisen koukuttavia ja laadukkaita sarjoja. Onneksi nyt uskaltauduin Henry VIII:n seuraan; on kyllä kannattanut. Tudors-nälkään tuli myös muuta helpotusta, kun Yle TV1:ltä alkoi elokuussa pyöriä Philippa Gregoryn kirjaan perustuva The White Princess, joka kertoo Henry VIII:n vanhemmista. Tätä edeltävästä ajasta kertoneen The White Queenin olen onnistunut missaamaan, mutta täytynee etsiä se sarja vielä käsiini White Princessin jälkeen. Näin voin sitten edetä Englannin historiaa käänteisessä järjestyksessä, nyt kun olen jo valmiiksi näiden kaikkien raakuuksien kyllästämä ja niihin jo lähes parkkiintunut.
Nykyajan raakuuksiin pääsee taas mukaan mm. Shetlandsaarilla. Shetlandsaarten murhat on yksi tämänhetkisistä rikossuosikeistani ja neljännen kauden jaksot ovat elokuun lopussa alkaneet taas Ylellä. Jaksoja on aina valitettavan vähän, mutta toisaalta sarja pysyy siten aika laadukkaana. Loppusyksystä toivottavasti on luvassa muitakin kiinnostavia rikossarjoja. Pidän itse brittiläisistä sarjoista enkä ole oikein päässyt pohjoismaisten dekkareiden pariin ainakaan toistaiseksi. Ehkä kokeilun aika tulee joskus tulevaisuudessa!
Keskiviikkona 5.9. saa ensi-iltansa suuresti odottamani Kurt Sutterin Mayans M.C.HBO Nordicilla. Toivon niin todella, että tämä sarja on onnistunut! Kurt Sutterin Sons of Anarchyn jälkeen luoma The Bastard Executioner ei valitettavasti toiminut ollenkaan ja se loppuikin yhteen kauteen. The Bastard Executioner oli ilmeisesti tahattoman koominen ja siitä syystä se osittain muistutti History Channelin Knightfallia. Sinänsä hyvät näyttelijät eivät vaan riitä vetämään sarjaa suosta, mutta ainakin Kurt Sutter oli itsekin edelliseen sarjaansa niin pettynyt, että nyt on luultavasti odotettavissa jotain aivan toista. Vaikka Mayans M.C. on Sons of Anarchyn spinoff, luvassa on varmasti hyvin omanlaisensa juttu. Knightfallia sen sijaan järkytyksekseni jatketaan toisella kaudella ja jostain kumman syystä mukaan on lupautunut Mark Hamill. Häneltä on tainnut jäädä ensimmäinen kausi näkemättä.
credit: hbonordic.com
credit: hbonordic.com
Myös HBO:n The Deuce jatkuu 10.9. toisen kauden jaksoin. Pidin tästä David Simonin sarjasta ensimmäisellä kaudella, vaikka eihän se ainakaan toistaiseksi The Wiren tai Tremen kaltainen upeus ollut. The Deuce toki sijoittuu menneeseen aikaan eikä The Wiren ja Tremen kaltainen nykyajan erittäin toimiva kuvaus siten voi mukana ollakaan. Sen sijaan The Deuce oli ensimmäinen sarja pitkään aikaan Mad Menin lisäksi, jossa herkullinen puvustus ja lavastus ei vie kaikkea huomiota sarjassa vaan se on vain täydellinen pieni osa tarinaa niin kuin pitääkin. Nyt kun sarjan hahmoihin on tutustuttu, toisella kaudella on hyvä hetki antaa juonelle vielä ensimmäistä kautta enemmän sijaa.
credit: hbonordic.com
Myöhemmin syksyllä on HBO Nordicilla luvassa Showtimen Escape at Dannemora -minisarja vankilapaosta alkaneesta ihmisjahdista. Kahdeksanosaisessa sarjassa on pääosassa Benicio Del Toro, Paul Dano sekä Patricia Arquette. Sarja alkaa 19.11. ja runsas viikko myöhemmin jatkuu niin valtavasti odottamani The Vikings. Vikingsin viidennen kauden toinen osa palaa ruutuihin paljon, paljon myöhemmin kuin toivottiin eli vasta 28.11. Tauko oli siis ihan koko kauden mittainen eikä vain pari kuukautta, kuten olisi voinut odottaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Viidennen kauden ensimmäisellä puoliskolla tarina alkoikin vasta loppupuolella käynnistyä ja jäikin aika kesken, joten siksi varmaan jatketaan kuudennen kauden sijaan samalla viidennellä. Ei se mitään, jatketaan siitä!
credit: hbonordic.com
Myös ensi kauden maistiaisia on jo tarjoiltu. True Detective palaa toivottavasti edellistä kautta paremmissa merkeissä ensi tammikuussa. Keväällä on luvassa myös Big Little Liesin toinen kausi sekä joku Game of Thrones. True Detectiven kolmas kausi kun vie kaksi kuukautta, siitä voi laskea, että Game of Thronesin päätöskausi on luvassa aikaisintaan maaliskuun lopussa tai huhtikuussa, mahdollisesti myöhemmin, mutta vuoden alkupuoliskolla kuitenkin. Odotukset ovat kovat ja toivotaan, että laatu on näissä kaikissa parhaimpien päivien tasoinen. Mutta katsotaan ensin tämä 2018 vuoden loppupuoli!
Säästelin koko kevään Poldarkin kolmannen kauden jaksoja sopivaan hetkeen. Kevät oli pitkä, raskas ja työntäyteinen, joten Poldarkin oli tarkoitus olla palkinto kaikista kevään kärsimyksistä. Kävi vielä niin onnekkaasti, että ennen kuin kevään kärsimykset oli kärsitty, ilmoitettiin jo neljännen kauden näyttämisestä heti tuoreeltaan Britannian perässä. Kesälomalla vihdoin koitti Poldarkin aika ja kyllä heti kolmannella kaudella muistui mieleen kuinka erikoinen ja hyvä sarja se on, vaikka ei päällepäin ihan heti uskoisi.
Kaksi vuotta sitten kun Poldark aloitti Suomessa kaksi ensimmäistä kautta, odotukseni eivät olleet kovin kaksiset. Pidän historiallisista sarjoista, mutta eivät nekään aina toimi. Usein ne on tehty aivan liian kevyesti tai sitten ne ovat vain aivan hirveitä kuten kammottava, ahdistava ja äärimmäisen puuduttava War and Peace (Sota ja rauha). Poldark ei ole sellainen. Olinkin aivan väärässä ja hurahdin sarjaan aivan totaalisesti. Poldark on historiallista draamaa romanttisella twistillä ja aivan uskomattoman toimivilla juonenkäänteillä. Merkittäviä hahmoja ei säästellä ja dialogi on pääosin erittäin toimivaa. Dialogilla on toki jähmeät hetkensä vaikkapa Downton Abbeyn tavoin, mutta toki sellainen kuuluu myös ajan henkeen. Päähenkilöt ovat mielenkiintoisia ja näyttelijät on valittu loistavasti. Mukaan toki mahtuu George Warlegganin kaltainen, usein jopa koominen juonitteleva, pahis, mutta menköön.
Kolmatta kautta katsellessa ei voinut enää ihmetellä kuinka ihmeessä innostuin niin kahdesta ensimmäisestä kaudesta. Sarjassa on jotain aivan uskomattoman koukuttavaa. Yhdessä jaksossa ehtii tapahtua paljon, mutta sarjan tempo pysyy miellyttävänä. Juonenkäänteistä on tietenkin kiittäminen Winston Grahamin Poldark-kirjoja. En ole kirjoja lukenut, mutta sarjassa tuntuu, että tarina etenee luontevasti ilman valitettavan tavallista kirjojen filmatisoinnin kiirettä, joka vesittää hahmot sekä draaman. Poldarkin hahmoissa on syvyyttä; joissakin enemmän, joissakin vähemmän. Ross ja Demelza kuuluu ensimmäiseen kategoriaan ja moni muista hahmoista jälkimmäiseen. Toisaalta tuo kombinaatio tuntuu toimivan ja tarina soljuu eteenpäin koukuttavalla tavallaan, 1700-luvun Cornwallissa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.
Kolmannen kauden tallennusten kanssa kävi niin, että yksi tallennus oli jäänyt välistä ja poistin vahingossa kaksi viimeistä. Neljäs kausi sentään oli meneillään ja löytyi Yle Areenasta. Kolmatta kautta ei löytynyt mistään suoratoistopalvelusta, joten hankin sen dvd:nä, koska olennaista tietoa jäi ehdottomasti väliin missaamalla jaksoja. Poldarkin jaksoissa tapahtuu yllättävän paljon. Kirittyäni kiinni neljännen kauden lähetyt jaksot, oli pakko katsoa Cirkus-ohjelmakirjastosta myös kaksi ensimmäistä kautta uudelleen. Kaksi ensimmäistä kautta oli juuri niin hyviä kuin muistinkin. Kolmannella kaudella Dwight Enysin pelastaminen Ranskasta ja neljännen kauden Rossin ja Monk Adderleyn kaksintaistelu ovat vähän kummallisia ja epäuskottavia käänteitä, mutta nekin lopulta uppoavat mukaan tarinaan siinä missä toimivammatkin kuviot. Historiallisessa ja romanttisessa kirjallisuudessa tarinaan kuuluukin uskomattomat tapahtumat, mutta harvoin niiden filmatisoinnissa saadaan tarinasta niin toimiva ja osittaisesta teatraalisuudestaan huolimatta omalla tavallaan uskottava, kuten BBC on Poldarkissa saanut.
Ei tietenkään haittaa ollenkaan, että Aidan Turner Poldarkina on aivan ihana. Hän on kyllä aivan loistava ja erittäin karismaattinen, mikä selittää suurelta osaltaan hahmon ihanuuden. Ja täydellisyydestä ei ole tietoakaan! Eleanor Tomlinson on aivan yhtä loistava Poldarkin vaimona Demelzana. Poldarkien avioliiton ongelmat, mutta myös parhaat päivät, muistuttavat oikeaa elämää. Ja sitten on tuo kaunis Cornwall, joka luo todella loistavat puitteet kaikille tapahtumille. Tämä tarina saa katsojan kyllä uppoutumaan hetkeksi sinne 1700-luvun rannikko- ja kalliomaisemiin.
Neljäs kausi on nyt päättynyt ja elämässä on taas hetki selvittävä ilman Poldarkia. Mutta neljännen kauden päätössanoin: Poldark will return.
Vajaan viikon päästä aukeaa kuva Wind Gap, Missouriin. Sharp Objects -minisarja alkaa 9.7. HBO Nordicilla ja ainakin ensimmäisen jakson perusteella luvassa on yhtä hieno ja viimeistelty rikossarja kuin True Detectiven ensimmäinen kausi. Tunnelmakin on samantyylinen hidas ja jännitteinen. Ja omalla tavallaan erittäin aito, josta tuntui myös tunne, että tekijät liikkuvat nyt omalla alueellaan. Kiinnostavuutta tuo myös taustalla kuultu Led Zeppelin, joka ei todellakaan anna musiikkiaan kenen tahansa käyttöön. Viime vuosina toki useammin kuin aiemmin, mutta harvinaista iloa silti!
Credit: hbonordic.com
Sharp Objectsin pääosassa on ihananainen Amy Adams, jolla on kyky hallita hyvin erilaisia elokuvia. Sharp Objectsissa hän on Camille Preaker, toimittaja, joka joutuu palaamaan kotikaupunkiinsa tekemään juttua teinitytön murhasta ja samalla tietysti kohdataan menneisyyden haamuja. Tuskin maltan odottaa seuraavia jaksoja, sillä Wind Gap on kuvattu erittäin mielenkiintoisella tavalla. Sharp Objects perustuu Gillian Flynnin samannimiseen kirjaan ja kirjaa ovat todella monet kehuneet. Tässä vaiheessa en voi enää vaihtaa kirjaan, mutta sen aika voi olla joskus toiste!
Credit: hbonordic.com
Credit: hbonordic.com
Sharp Objects -sarjaa on kahdeksan tunnin mittaista jaksoa. Mukavaa, että loppukesään mahtuu monta maanantaita lomankin jälkeen, jota odottaa!
Odottelen aina kovasti Jimmy McGovernin luomia sarjoja Suomen televisioon. Yle niitä kyllä silloin tällöin näyttää, mutta monet sarjat ovat viime aikoina jääneet näyttämättä. Jimmy McGovernin sarjoja ovat mm. Cracker (Fitz), The Lakes (Järvet), The Street (Katu) sekä The Accused (Syytetty). Viimeisimpänä on tullut talvena uusintana esitetty Banished (Karkoitetut). Innostuneena huomasin viime vuonna uuden sarjan Broken, jossa pääosassa on kukapa muu kuin Sean Bean. Viimeisimmät vuodet McGovernin sarjat ovat pääosin noudattaneet periaatetta, jossa henkilöiden tarinat risteävät toisiinsa joko nykyhetkessä tai takautumina (eivät toki kaikki, kuten Banished), ja Broken jatkaa tätä linjaa. Itse pidän valtavasti McGovernin töistä niin noista vanhemmista kuin näistä uusistakin ja haluaisin näistä sarjoista kyllä aina nähdä jokaisen!
Kuva: BBC
Aikani odottelin Brokenia Ylelle, mutta kun sitä ei kuulunut, tilasin sen talvella dvd:nä ja katselin saman tien. Päähenkilönä katolinen pastori ei välttämättä vaikuta kovin kiinnostavalle, mutta kyllähän se sitä on, kun kyseessä on Jimmy McGovern ja Sean Bean. He ovat aiemminkin tehneet palkittua yhteistyötä The Accused -sarjassa, jossa Sean Bean oli naiseksi pukeutuva Tracie. Sean Bean on yleensä parhaimmillaan menneeseen aikaan sijoittuvissa filmatisoinneissa, mutta tämä on siihen iloinen poikkeus. Tässä Bean on erittäin luonteva ja aito. Ihmiset, tarinat, ristiriidat ja ongelmat risteilevät toistensa kanssa kuuden jakson verran; ja Bean pitää kokonaisuuden upeasti kasassa. Tälläkin kertaa työ palkittiin ja Tracien tavoin Brokenin Father Michael palkittiin tv-Baftalla. Toivottavasti tämä työ kannustaa taas Beaniä laatutuotantoihin. Sean Bean ei ole suosikkini turhaan, mutta valitettavan usein viime vuosina tuototkset ovat monesti olleet aika huonoja. Kaikki scifit hän saisi jättää kokonaan pois ja keskittyä näyttäytymään rooleissa, joissa ihmillisyys ja osaaminen tulee esille. Sekä aivan erityisesti hänen pitäisi päästä käyttämään ääntään. Sean Beanin Sheffieldin aksentti on vain Sean Beanillä. Ja sillä hallitsee ja pitää otteessaan aika monta elokuvaa ja tv-sarjaa.
Ja nyt tämä hieno sarja nähdään sitten Ylelläkin nimellä Särkynyt enkeli, Yle TV1 5.9. alkaen. Suosittelen!
Westworld palaa toisen kauden merkeissä ensi maanantaina 23.4.2018 HBO Nordicille. Näin ensimmäisen jakson ennakkoon ja paluu on oikein lupaava. On erittäin kiinnostavaa nähdä miten tarina jatkuu toisella kaudella, kun Westworldin maailma romutettiin ensimmäisen kauden viimeisissä jaksoissa. Westworldin huvipuisto oli kuitenkin niin olennainen osa ensimmäistä kautta, mutta mitä luultavammin hyvät hahmot ja kerronta pitävät huolen tarinan viihdyttävyydestä. Ainakin toisen kauden alku lupasi hyvää!
photo credit: John P. Johnson/HBO - credit: hbonordic.com
Suosittelisin melkein kertaamaan ensimmäisen kauden tai katsomaan ainakin sen viimeisen jakson uudelleen. Itse en sitä tehnyt ja aika paljon joutui muistia katsellessa kaivelemaan. Luultavasti kertaan viimeisen jakson tuossa välissä ennen kauden kakkosjaksoa. Kauden päätöksen loppupuolen kyllä muistan, mutta Westworld on täynnä henkilöitä tai "henkilöitä", joten kaikista en meinannut aina muistaa, mitä he olivat miehiään tai naisiaan. Myös tarinan kerronnassa oli vähän miettimistä, että millä tavalla juuri Westworldissa ajassa siirrytään eteen ja taaksepäin tai jopa käydään sitä uudelleen. Westworld ei ole mikään helppo sarja, mutta sitä ei kannata pelästyä. Westworld on tarkoitettukin katsottavaksi useamman kerran uudelleen.
photo credit: John P. Johnson/HBO - credit: hbonordic.com
Spoilereista on varmasti taas jälleen kerran pelkoa, joten jaksot on syytä katsoa aina heti maanantaisin. On harmi, että monien tiedotusvälineiden yleistä huvia on nykyään juonenkäänteiden paljastaminen heti ensi-illan jälkeen. Kaipaan kyllä entistä tapaa pitää siinä muutaman päivän tauko. Kaikki kynnelle kykenevät katsovat jakson heti kuin mahdollista, mutta aina se ei onnistu. Eikä varsinkaan silloin, kun huomioi esimerkiksi aikaeron. Kaikki on niin globaalia nykyään ja vaikka kaikki on yhtäaikaa saatavilla ympäri maailmaa, jotkut silti nukkuvat edelleen ja käyvät töissä. Toivotaan, että Westworldissa aika malttaa pysähtyä edes pieneksi hetkeksi!
photo credit: John P. Johnson/HBO - credit: hbonordic.com
