lauantai 19. elokuuta 2017

Novita syysnumero

Heinäkuussa loman lopuksi ilmestyi Novitan syysnumero. Se on yleensä lehdistä parasta ja tykkäsin kyllä tästäkin numerosta. Värit olivat kivoja ja kiinnostavia ohjeitakin oli sopivasti; ei liikaa eikä liian vähän.

Lehden hygge-osuus oli todella kaunis. Tunnelmallisissa kuvissa oli erittäin kauniita neuleita ja neulepintoja. Jotkut kuvat olivat kyllä ehkä vähän liian tummia neulepinnan hahmottamiseen, mutta saihan niistä toki riittävästi selvää. Vielä näin elokuun puolivälissä ollaan niin kesässä kiinni, että hygge ei ole vielä henkisesti aivan lähellä, mutta kyllähän se jo nurkan takana vaanii. Eikä sillä, villasukkia tarvitsee meillä kotona kesät ja talvet...


Parasta lehdessä oli juuri tuo runsas valikoima sukkia sekä ihanat koukutut tyynynpäälliset. Taas alkaa jo ihan kaipailla uutta villasukkanumeroakin, mutta onneksi uudessa lehdessä oli monta kivaa mallia kuten mm. sydänystäväsukat. Sukissa oli käytetty ihanaa 7 Veljestä petroolia, joka on aivan ihana uutuusväri. Innostuin myös koukutuista tyynynpäällisistä, joten seuraavaksi hankinnassa lienee tunisialainen koukku.

En ole poncho-ihmisiä, mutta ainakin siinä tulee esille ihanainen Duo-langan uutuusväri marjamehu. Siitä langasta on tehtävä kyllä jotain aivan erityistä! Myös Venla-langasta tehty tunika vaikutti ihanalle, mutta lankaa täytyisi soveltaa joihinkin olemassa oleviin varastolankoihin. Venla on vaan kovin ohutta lankaa, että sellaista ei minulta taida löytyä. Yritänkin siis keskittyä 7 Veljekseen ja Nalleen sekä niihin soveltuviin ohjeisiin.

Sukkpuolelta sopivia malleja onneksi löytyy kuten mm. syysretkisukat ihanasta 7 Veljestä Multiraidasta. Mallikin on oikein kiva ja nämä jo aloitinkin Suomivillasta. Seuraavaksi kokeilen kyllä multiraitaa ja varmaan vielä jotain yksiväristä. Toisen valmiin sukan perusteella malli toimii ja sukasta tuli oikein hyvä ja napakka!


Talvinumerossa on luvassa lisää sukkia ja kauniita syksyvalikoiman värejä! Muutamat sukat tässä ehtii neuloa lokakuuhun mennessä ja kohtahan tuo lokakuu on. Tarkkaa ilmestymispäivää ei ilmoitettu, mutta eiköhän se kohta selviä! Lokakuuta odotellessa ehtii vielä nauttia kesästä ja alkusyksyn säistä.


torstai 17. elokuuta 2017

Jämäjuustokakku kauden herkuilla

Juuri ennen kesälomareissua huomasin, että jääkaapissa on pari pakettia matkan aikana vanhaksi menevää tuorejuustoa. Onneksi juustokakkuja voi pakastaa, joten ei muuta kuin hommiin!


Juustokakun kanssa kävi kuitenkin niin, että täytettä oli sen verran runsaasti, että vuoka jäi pieneksi. Loput täytteestä laitoin kaapista löytyneisiin leivossilikonivuokiin hyytymään. Keksi pohjaa ei niihin ollut laittaa, mutta eipä niin väliksikään! Maistui hyvin näinkin!

Juustokakkuun käytin ihan perusohjettani jääkaapista löytyvien tarvikkeiden mukaan. Kermaa joutui kaupasta hakemaan, mutta muuten pohjaan voi valita kaapista löytyvät keksit sekä tuorejuuston. Itselläni esim. oli käytössä mascarpone, mutta peruskakkuun käyvät kaikki tuorejuustot. Hyytymisen jälkeen kakun voi laittaa pakastimeen odottamaan sopivampaa nauttimishetkeä.


Sopivan sunnuntain koittaessa voi kakkujen seuraksi kaapia kaikki luonnosta tai pakastimesta löytyvät marjat sekä Lidlin muffinssit, jos keksipohjaa ei löytynyt kakuntekovaiheessa. Välttämättä keksipohjia ja muffinsseja ei todellakaan tarvita, vaan kakku on loistavaa sellaisenaan. Hyydytetyt kakkuset irtoavat myös helposti silikonivuoista. Helppoa ja hyvää!


keskiviikko 16. elokuuta 2017

Varjoviikuna

Kesälomalla Plantagenin alennusmyynnistä lähti meille kotiin varjoviikuna. Plantagenin varjoviikunat olivat aika isoja ja kivan mallisia, joten en voinut vastustaa kiusausta. Värikin oli niin houkuttelevan vehreä, että olihan se kotiin tuotava.


Joskus vuosia sitten meillä on ollut kotona bonsai, mutta se ei kovin pitkään elänyt. Asuimme paljon pimeämmässä kodissa ja sen hoito oli tarkkaa eikä siinä sitten oikein onnistuttu. Varjoviikuna lienee sille helpompi vaihtoehto ja siitä saa kyllä kovin bonsaityylisen. Hankkimani varjoviikuna oli kivassa matalassa ruukussa, mutta näin siellä pari viikkoa myöhemmin niitä myös ihan tavallisessakin. Matalassa ruukussa muoto tulee jotenkin todella kauniisti ja paljon enemmän esille. Matala ruukku tosin aiheutti vaikeuksia suojaruukun kanssa...


Matalan ruukun halkaisija oli sen verran suuri ja korkeuttakin löytyi, että ihan helpolla ei meinannut suojaruukkua löytyä. Olisin mielelläni hankkinut ihan tavallisen matalan punasaviruukun, mutta sellaisia en nähnyt ollenkaan. Joitakin matalia valkoisia, mutta kovin pliisuja ruukkua löytyi ja niissäkin oli usein ongelmana, että suojuruukku oli sitten halkaisijaltaan jo aivan liian suuri. Lopulta löysin sopivan taas Plantagenin poistohyllystä, ihan siitä vierestä, josta nappasin varjoviikunan mukaan viikkoa aiemmin...

lauantai 12. elokuuta 2017

Peikonlehtipistokkaat

Luin kesäkuussa Viherpiha-lehdestä yleisökysymyksen, jossa kyseltiin peikonlehden pistokkaista. Peikonlehteä on kuulemma helppo lisätä ja onnistuu suhteellisen helposti lehtipistokkaista, koska peikonlehdessä on aina varsin komeat ilmajuuret. Siitäpä sitten innostuin, sillä minulla on jättipeikonlehti, joka on kasvanut valtavan kokoiseksi, rönsyilee kaikkialle ja on kyllä varsin ihana, joten lisää sellaisia voisin mielelläni ottaa! Joten ei muuta kuin kokeilemaan!

Meillä on myös tavallinen pienilehtinen peikonlehti, joka kasvaa valtavaan tahtiin. Sitä leikkailen vuosittain, koska se kiipeilee muuten aivan kaikkialle mihin vain pääsee. Lehdistä saa helposti kuulemma pistokkaita, kun mukaan nappaa muutaman lehden sekä ilmajuuria. Nämä sitten laitetaan veteen juurtumaan ja noin neljän viikon kuluttua pitäisi olla kasassa istuttamiseen riittävät juuret. Leikkasin tarkoitukseen pari oksaa peikonlehtiä ja pari oksaa jättipeikonlehtiä. Laitoin ne kesälomareissun ajaksi maljakoihin juurta tekemään ja nostin ne vielä aurinkoiselle ikkunalle. Ja tosiaan, lomamatkan jälkeen niissä oli mahtavat juuret. Annoin niiden vielä kasvaa pari viikkoa ennen istutusta ja sitten ei muuta kuin multaan!


Istutuksessa huomioitavaa on se, että pistokkaat on tuettava kunnolla pysymään pystyssä. Pienikin heiluminen estää kuulemma juurtumista. Peikonlehti ei kyllä ilman tukia pystyssä pysyisikään, joten tuet ovat kyllä sen kanssa aivan pakollisia. Näin pari viikkoa istutuksen jälkeen ne näyttävät kyllä edelleen kovin vihreiltä ja eloisilta. Juurtumisesta ei vielä tiedä, mutta eiköhän se näin kesällä hyvin onnistu!


Jos istutus tuottaa tulosta, pistokkaiden istuttamisen jättipeikonlehdestä voisi ottaa tavaksi. Nehän ovat todella ihania lahjojakin ja olivat yhteen väliin kaupoissa aika harvinaisia. Itse rakastan peikonlehtiä ja tämä nostalgiakasvi on todellakin tehnyt viime vuosina ansaitsemansa paluun! On se vaan niin ihana!

perjantai 11. elokuuta 2017

Heinäkuu parvekkeella

Heinäkuusta on jo monta viikkoa, mutta onneksi kesä jatkuu vielä. Heinäkuun vaihtelevat säät ja maltilliset lämpötilat ovat kyllä pitäneet parvekkeen todella vihreänä. Lämpöäkin on onneksi ollut ja monet kasvit venähtivät heinäkuussa oikein kunnolla. Toivottavasti lämpöä piisaa vielä pitkään!


Tänä kesänä pelargonit ovat parvekkeella kukoistaneet varmasti enemmän kuin koskaan. Heinäkuussa kesäloman loppupuolella niihin oli kasvanut paljon oikein isoja ja mahtavia kukkia. Ne eivät koskaan tainneet olla niin hienoja eli ilmeisesti pelargonit tykkäävät vähän viileämmästä kesästä sekä toki loma-ajan epäsäännöllisestä kastelusta. Olen aina ajatellut niiden olevan todellisen paahteen ystäviä, mutta taisin olla väärässä, sillä niistä ei ole nyt tänä kesänä pahemmin nautittu.




Osa viimevuotisista mansikoista ei ole kukkinut vielä ollenkaan, mutta eipä se haittaa, sillä itse kasvikin on hauskannäköinen istutuksissa. Metsämansikoita on kyllä saatu istutuksista sekä metsästä tai siis ojanvarsista! Hortensia muuttui ruskeaksi kesäloman aikana ja leikkasimme kukat pois tuholaisia houkuttelemasta. Ilman kukkia se on todella virkeän ja vehreän näköinen; ehkäpä vielä ehtii kukat loppusyksyksi tehdä.



Muratit ovat kovasti kesän aikana kasvaneet. Tänä vuonna olemme irroitelleet seiniin kiinnittyneitä kiipeilijöitä, sillä takertuvat niin helposti seinäpintaan. Köynnöskehikkoonkin ne ovat kyllä kauniisti levinneet ja ihmettelen vaan, että kuinka sitä taas raaskii syksyllä niitä irroitella. Nämä vien aivan varmasti taas maalle talvisäilöön.


Viikunatkin siirsin parvekkeelle heinäkuun puolivälissä. Ne ovat siellä kovasti tykänneet olla ja tehneet paljon lehtiä. Ihana tuoksu ei parvekkeella tunnu, mutta sisällä saa taas siitäkin syksymmällä taas nauttia. Laakeripuuta en raaskinut tänä vuonna parvekkeelle tuoda. Se kuivuu niin helposti ja kuivuminen altistaa tuholaisille eikä kasvit usein muutenkaan liiasta vaihtelusta tykkää. Ensi vuonna istutan sen varmaan suurempaan ruukkuun ja kokeillaan sitten uudestaan! Ihmeköynnökset sen sijaan on myös nauttineet parveke-elämästä ja komeita lehtiä on tullutkin onneksi niihin valtavasti keväisin sulkasadon jälkeen. Oliivipuissakaan ei ole valittavasti ja varsinkin isompi oliivini alkaa olla aika mahtavan kokoinen!


Kesä siis jatkuu vielä ja erittäin vehreä sekä kaunis loppukesä on siis meneillään. Vielä ei ole syyskukkien aika eikä parvekkeelle mitään juuri nyt mahtuisikaan. Tänä vuonna täytyneekin hypätä alkusyksyn kausikukista suoraan kunnon syysistutuksiin! Ihania monivärisiä keijunkukkia jo kyllä katselinkin Plantagenissa kesälomalla...