maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulutunnelmia

Viimeiset työkiireet on ohi ja joulutunnelmaan pitäisi virittäytyä. Viimeinen viikonloppu meni vielä töissä, joten takki on aika tyhjä ja joulutunnelmaan virittäytyminen taitaa alkaa vasta huomenna. Tänään ajattelin keskittyä vain liikkumiseen ja ihan vaan työkiireistä irtipääsemiseen; oppilaiden jouluesitykset eivät olekaan mikään aivan pieni produktio. Mutta joulu ja loma; aivan ihanaa!

Vuoden pimein päiväkin on tänään ja se se vasta ihanaa onkin! Uskomatonta, että taas mennään valoisampia aikoja ja kesälomaa kohti. Joulunpyhiksi on ikävä kyllä luvattu yllättäviä pakkasia, mutta ehkä niistä piakkoin eroon päästään. Pieni määrä lunta ei haittaa valoisuuden kannalta, mutta mitään hirveitä hankia ei taaskaan puolestani tarvittaisi. Tässä vaiheessa vuotta siitä ei kuitenkaan kannata välittää; lunta tulee aina talvella jossain vaiheessa kuitenkin.


Ihanat amaryllikset kukkivat keittiössä parhaimmillaan. Kerrankin ne päivät osuivat aikaan ennen joulua eikä itse joulunpyhiin, jolloin niistä ei usein ole edes nauttimassa. Siinäpä ne joulukukat taitavatkin tältä vuodelta olla. Alkaa olla aika siirtyä tulppaaneihin! Ihanaa, väriä elämään!




Joulukuun lämpimillä säillä ostin vielä itselleni muita joulukkia eli kaksi perhoskämmekkää itselleni uusissa väreissä. Vanhat ovat kovasti tehneet kukkavanoja ja nupuille on taas näyttänyt käyvän kuten jokaisena vuonna tähän aikaan, liika pimeys tiputtaa nuput. Keväämmällä sitten taas uudelleen!

Mutta nyt väsynein, mutta onnellisin mielin joulun viettoon. Kyllä loma ja vapaapäivät ovat ihanaa aikaa!


tiistai 16. joulukuuta 2014

Lankaa lapasesta

Hienosti olinkin tässä kaksi kuukautta ostamatta yhtään lankaa (tai ehkä kuusi viikkoa, mutta ainakin yli kuukauden), mutta joululahjatoiveita kysyttäessä en muutakaan toiveeksi keksinyt. Lapselle on kuitenkin  mukavaa antaa mahdollisuus hankkia jotain pientä lahjaksi äidillekin. Itsekin sain lapsena joululahjarahaa pieniin ostoksiin. Novita Klubin jäsenenä minun piti kuitenkin hoitaa tilaus itse ja eihän se hyvin päättynyt siinä mielessä, että muutama lisäkilo lankaa odottaa tällä hetkellä sijoittamista.


Itse lahjaksi olen saamassa 7 Veljestä Polkkaa eli sen muutaman haaveilemani lisäkerän, jotka lapseni on nyt käärinyt pakettiin. Valikoimissa oli myös jäljellä paria lopetettua lankaa eli 7 Veljestä verenpunaista ja tummansinistä Nallea, joita sitten molempia tilasin varastoon muutaman kerän. Nehän ovat ihan fiksuja ostoksia, kun molemmat ovat vielä tosi kauniita perusvärejäkin. Värit ei kaikissa kuvissa toistu ihan oikein, mutta se on tämä aika vuodesta, kun päivänvalo on kortilla ja lisävalo värittää miten värittää. Mutta livenä olin kyllä todella tyytyväinen hankintoihini.



Mutta sitten homma karkasikin lapasesta. Kun lankaan lyö päälle hinnaksi euron, tietää se usein ongelmia. Kaikki mohairit osaan jättää kauppaan, kuen eivät ole oma juttuni, mutta tästä Pampula-langasta jotenkin innostuin sitten oikein toden teolla. Lanka vaikutti oikein hauskalta ja tilasinkin sitten kolmea eri värivaihtoehtoa useamman kerän. Loppusumma 18 euroa ei kyllä päätä huimaa, mutta sijoittelu alkaa olla jo vähän niin ja näin. Nyt olen sentään edennyt 7 Veljestä Nostalgia-neuleessani sentään jo etukappaleen puoliväliin eli useaan kertaa purettu takakappale on saanut jatkoa. Hämmentävää, kuinka kaikki töppäykset kerääntyvätkin samaan työhön. Mutta hidasta on ollut; toivottavasti joululomalla ehtisin neuloa enemmän.


Näistä Pampuloista ajattelin neuloa jotakin huivia tai koristehelmaa ja -reunaa joskus (!!!) tulevaisuudessa. Nämä olivat kyllä livenäkin todella hauskoja ja kivantuntuisia. Nyt yritän taas jatkossa pitää vähän taukoa lankahankinnoissa; alku oli jo ihan hyvä, kunnes sitä aina löytää jotain sellaista, jota ei tiennyt tarvitsevansakaan. Tämän hetken valikoimista olen hankkinut jo paljon niistä, joita olen himoinnut ja tuskin ne niin halvalla talven poistomyynteihin tulevatkaan, että siitä erityisen kohtalokkaasti innostuisin. Tällä hetkellä odottelen Novitan kevään 2015 lankakarttaa näytille, jotta taas tiedän mitä tarvitsen ja mitä en. Yleensä kevätkartta ei niin sykäytä kuin syksy, mutta mistäs sitä koskaan tietää! Vannomatta paras!


tiistai 9. joulukuuta 2014

Amarylliksen aika

Olen marraskuun ja joulukuun aikana ehtinyt hankkia jo useamman amarylliksen. Ne on ovat kyllä aivan upeita kukkia. Kukkivat todella pitkään ja kukat vielä yleensä toistensa perään; ja kauneudesta puhumattakaan! Eivätkä ole edes kalliita, mutta uudelleenkukittamisessa en ole kyllä onnistunut.

Amaryllisten nuppujen seurailu päivittäin on mukavaa viihdettä, vaikka hassulta kuulostaakin. Ne aukeavat suht' nopeasti, mutta kuitenkin riittävän hitaasti. Osa amarylliksistani on jo kukkinutkin, mutta viimeisimmät ovat vielä ihanasti nupuillaan. Viime vuosina olen kastellut niitä todella vähän, jotta eivät turhaan venytä varttaan. Ne nimittäin kaatuvat ja itse kukat painavat vielä todella paljon. Siltikin tuntuu, että pimeys venyttää niitä entistä enemmän.


Olen monena vuonna harkinnut leikkoamaryllisten ostamista lisäksi, mutta en ole vielä niitä saanut hankittua. Tänäkin vuonna taitaa olla niin, että jätän väliin, koska joulun aikaan tulee oltua niin vähän kotona. Tänä vuonna juuri ennen joulua on vielä poikkeuksellinen työrupeama, joten entistäkin vähemmän on mahdollista viettää kotona aikaa. Siksipä tyydyn taas näihin perinteisiin; olenhan niitä tässä jo useamman viikon saanutkin katsella ja vielä riittää iloa tästäkin eteenpäin! Ainakin viikon, jollei jopa kaksi.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Joulukuu parvekkeella

Parveke siirtyi talvitunnelmiin erittäin myöhään. Juuri ja juuri ehdittiin vielä kanervaostoksille, tuskinpa enää paljon olisi kohta saatavillakaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja talven suhteen myöhään on aina parempi ja ei koskaan olisi parhain, mutta sitä ei taida olla realistista toivoa.

Plantagenista päädyin ostamaan muutaman mahtavan tuoksuisen sypressin. En ole niitä koskaan aiemmin istuttanut, mutta joitakin yksittäisiä olemme kyllä lahjaksi saaneet ja niitä on tullut pidettyä lähinnä sisätiloissa. Paras paikka tuoksun puolesta olisi taas sellainen viileä talvipuutarha, mutta siitä voi vaan haaveilla. Mutta kauniitakin sypressit ovat, aina kun sinne parvekkeelle jotain näkee viikonloppuisin!


Perinteiset kanervat ehdimme juuri ja juuri hankkia. Plantagenissa niitä oli jäljellä pieni lava sivummalla, josta kyllä omamme saatiin. Mutta kun en vaan raaskinut heittää pelargonioita pois! Yhden korillisen niitä säästin ja olen aikeissa viedä ne talvihoitoon. Toivotaan, että säilytys tänä vuonna onnistuisi.



Hyasintteja oli pakko saada tänäkin vuonna muutama kappale. Olen niille valitettavasti niin allerginen, että en voi niitä enää hankkia sisätiloihin ollenkaan. Nämä yksilöt olivat täysin sulkeutuneita yhden yön sivummalla kodinhoitohuoneessa istutusta odottamassa ja allergiaoireet tunsin kyllä hyvin jo aamulla. Hyasinteista valitsin tällä kertaa violetteja, jotka ovat muistaakseni niitä eniten allergisoivia; sillähän ei paljon parvekkeella merkitystä ole. On kyllä tosi sääli, että olen näistäkin joulukukista joutunut sisätiloissa luopumaan, koska rakastan niiden tuoksua! Onneksi talvi on leuto ja näitä voi taas kokeilla parvekkeellakin.


Muutama lyhty tuotiin myös vintiltä parvekkeelle sekä perinteiset adventtikynttilät on taas esillä. Tänä vuonna on tullut jotenkin todella vähän poltettua kynttilöitä. Eniten poika niistä tuntuu huolehtivan, vaikka itsekin niistä tykkään todella paljon. Ehkä nyt on ollut vielä niin lämmintä, että ei ole tullut tarvetta lisälämmölle. Lisäksi on tuo apulainen, joka ei tulta eikä mitään muutakaan osaa varoa. Esimerkiksi avonaisia parvekelaseja ei taida ensi kesänä voida kuvitellakaan; ainakaan pöydän ja tuolien kohdalla.



Toin muutaman joulusukankin koristeeksi parvekkeelle. Pari vuotta sitten urakoin niitä oikein kunnolla eikä kaikille ole oikeissa hommissa käyttöä. Sopivat tietysti tännekin! Päivät kääntyvät onneksi kohta pidempään suuntaan, jota odotan taas oikein innolla. Ihana taas helmikuussa nähdä parvekkeellekin pitkästä aikaa myös töistä tullessa! Siihen on vielä aikaa, mutta onneksi parin viikon kuluttua koittaa jo joululoma!


torstai 4. joulukuuta 2014

Purkutöitä Nostalgiasta

Neuletyöt eivät ole oikein päässeet viime aikoina edistymään tai sanotaanko, että se on ollut erittäin hidasta. Olen ensinnäkin joutunut tekemään samaa kappaletta uusiksi pitkät pätkät jo kahteen kertaan. Ensimmäisen kerran totesin kappaleen liian suureksi, mitä osasin jo aiemmin epäillä. Toisen uusitun kappaleen kohdalla totesin unohtaneeni tehdä alussa kavennukset, joten silmukoita oli yksinkertaisesti vain todella paljon liikaa.

Koko viime viikon tehot vei vielä migreeni, joka alkaa onneksi olla takanapäin. Vasemmasta lapaluusta löytyi kipeä kohta, joka jumitti täysin niskan ja hartiat, jolloin migreenistä ei meinannut päästä eroon millään. Nyt ollaan jo voiton puolella ja kolmatta kierrosta mennään saman kappaleen kanssa taas. Tällä kertaa olen luottavaisella mielellä; kappale vaikuttaa ainakin riittävän pieneltä. Ja kyllähän sitä vaihteeksi olisi eteenpäin mukava päästä ja kuluttamaan lankoja; lankojenkulutukselle on tullut viime aikoina todella paljon takapakkia. 

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Taas se aika vuodesta

Taas on se aika vuodesta, kun aika ei tunnu riittävän mihinkään ja koko ajan tuntuu olevan kiire paikasta toiseen; vaikkakin askareet ovat varsin mukavia. Ilmeisesti näin on ja tulee olemaan joka vuosi. Askareet ja kiireet voivat vaihdella vuodesta toiseen, mutta aika joulukuun alusta jouluun on aina ihan lyhyt.


Joulukoristeet on kaivettu kätköistä ja perinteinen joulukalenteri täytetty. Tänä vuonna kävi niin, että tuli täytettyä se Legoilla, jotka pojalta jo löytyy. Joskus käy niin; ainakin toimin hyvässä uskossa, että kenraali Grievousia ei vielä löytyisi. Joululahjoja olen kovasti yrittänyt tilailla netistä panostaen erityisesti suomalaisiin verkkokauppoihin ja pikkuhiljaa niitä pitäisi alkaa saapua. Toivottavasti; ettei käy niin kuin viime vuonna, että osassa paikoista SmartPostit alkoivat ruuhkautua. Nyt tänä vuonna olen kyllä lähes jouluun saakka töissä, joten ei sentää mitään erityistä kiirettä sillä saralla. Lahjaksi en ehtinyt neuloa mitään tänä(kään) vuonna, ikävä kyllä.


Perinteiset piparinpaistotalkoot on myös vietetty. Ajatuksissa on myös piparkakkutalon kokoaminen tänäkin vuonna, vaikkakin se ei yleensä kovin hieno tekele olekaan, kai siihenkin voi vuosien mittaan oppia. Piparivarkaan vuoksi piparit oli tänä vuonna sullottava kaappiin piiloon. Osku on sen verran arvaamaton kaveri vielä, että päiväaktiviteeteista ei aina voi olla varma; varsinkaan nykyään. Tosin täytyy kyllä todeta, että edellinen beagle oli näistä leipomuksista huomattavasti kiinnostuneempi.


Myös parveke on vihdoin saatettu talvikuntoon istutusten ja joulukoristeiden puolesta. Plantagenista tarttui matkaan kaikenlaista ihanaa, kuten tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokeilussa oleva sypressi. Tuoksu on kerta kaikkiaan aivan ihana! Istutuspuuhissa oli mukana riesaksi asti meidän beagleystävä, joka on nyt keksinyt ikkunasta kyttäämisen jalon talon. Koko ajan tungettava mukaan tuijottamaan ulos ja sama homma sisätiloissa, joissa tällaisia paikkoja meillä on vaan valitettavan vähän. Aiemmissa asunnoissa beaglen tiirailupaikkoja on ollut paremmin tarjolla, mutta katsotaan mitä voimme asialle tulevaisuudessa tehdä. Ainakin huonekalu-uusintoihin on tulevaisuudessa joka tapauksessa varauduttava.


Beagleystävämme takia on moni muu jouluesine joutunut ihan vaihtoehtoisille paikoille. Eteisessä ei ollut joulusukille mitään asiaa tänä vuonna, kun siellä ei muutenkaan voi nykyisin paljon mikään roikkua tai kokee saman kohtalon kuin naulakossa roikkunut nykyisin paloiteltu kassi. Joulukuusi joutui myös uudelle paikalle ja jää nähtäväksi jääkö pysyväksi paikaksi. Edellinen beagle rauhoittui täysin 2-vuotiaana; Osku täyttää huomenna 8 kuukautta ja tuo kaksi vuotta tuntuu hyvin, hyvin kaukaiselta ajalta...