keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Keski-Euroopan kiertue

Tässä vaiheessa vuotta muistelee lämmöllä mennyttä kesää. Täällä Suomessa jäätiin ilman pitkiä lämpöjaksoja, mutta ei tämä kesä toisaalta ollut aivan jäätäväkään. Muutamana vuonna tässä on kuitenkin ollut niin jäinen kesäkuu, että joulukuu on ollut lämpimämpi. Kesällä olemme mieluusti matkanneet jonnekin lämpimään, mutta kolmannen Kreikan kesän jälkeen täytyi vaihteeksi kokeilla jotain muuta, jotta sitä ei aivan urautuisi. Lämmön puolesta Keski-Eurooppa ei ole se takuuvarmin ratkaisu, mutta siksi ajattelimmekin suunnata Kroatiaan, jotta edes muutaman päivän saisi paistatella auringossa. Keski-Euroopasta ja Kroatiasta kyllä löytyivätkin ne meidän tämän kesän parhaat säät.


Muutama vuosi sitten teimme myös automatkan Keski-Eurooppaan. Tällöin oli pari lämmintä päivää, muutama aivan jäätävän kylmä Itävallassa ja Saksassa sekä monta sitten siltä väliltä. Tällä kertaa kymmenen päivän reissulla oikeastaan kaikki muut päivät olivat erittäin lämpiä paitsi kaksi viimeistä sateisessa Saksassa. Nekin päivät olivat Suomen standardeissa vielä kohtuullisia ja ainakin paluu Suomeen helpottui. Kesälomalla kävimme myös Kuopiossa, jossa ei kyllä tunnettu kesäkaupunki tullut valitettavasti mitenkään esille, koska kaikki kolme päivää vain satoi. Harmi, mutta täytynee joskus kokeilla sitä uudelleen. Ja samoin tätä Keski-Eurooppaa!


Automatkalla meillä oli monta yöpymispaikkaa ja vietimme kussakin aina yhden tai kaksi yötä Kroatiaa lukuun ottamatta. Kroatian Vodicessa olimme viisi yötä ja sieltä kiertelimme sitten alueella. Lensimme Müncheniin, josta matka jatkui suoraan Itävaltaan, jossa vietimme ensimmäisen yön. Jatkoimme matkaa heti Italiaan, jossa vietimme muutaman päivän Gradossa. Kävimme siellä muutama vuosi sitten ja kaupunki vaikutti hauskalta vierailukohteelta. Teimme sieltä päiväretken Venetsiaan, jossa emme aiemmin olleetkaan käyneet. Venetsia oli yllättävän kiva paikka, vaikka oli kuumaa ja turisteja paljon. Turisteja oli kuitenkin omiin odotuksiini nähden ehkä yllättävän vähän ja kaupungilla mahtui ihan riittävästi kulkemaan. Usein kaupunkikohteet eivät näillä reissuilla tee välttämättä vaikutusta, mutta tämä oli iloinen poikkeus. Pelkkään kaupunkikohteeseen ja kaupunkielämään kun matkaa jotenkin paremmin valmistautuneena, niin automatkoilla kaupunkikohteet ovat usein tuntuneet aika raskaille lähinnä hektisyyden vuoksi. Mukavaa, että joskus voi käydä toisinkin!


Italiasta suuntasimme Kroatiaan, jossa emme aiemmin olekaan käyneet. Matkustaminen on siellä helppoa ja ruoka erittäin hyvää sekä edullista. Palvelu on myös erittäin hyvää, mutta muilta osin asiointi kaupoissa ja kävely kadulla poikkeaa keskieurooppalaisesta; tuttu itäeurooppalainen muiden ihmisten päinkävely ja ylitsekurottelu jne. vallitsee kanssakäymistä, mutta siitä selviää kyllä, kun taas palvelu ravintoloissa ja kassoilla on niin hyvää. Kontrasti näiden välillä on aika mielenkiintoinen. Toisaalta myös tämän vuoden tönimisen sietokiintiö täyttyi omalta osaltani jo Kantolan tapahtumapuistossa heinäkuun alussa, joten en ehkä kaikkein rennoimmiten suhtaudu erilaisiin törmäilyihin tälläkään hetkellä. Onneksi tilaa Kroatiassa kuitenkin löytyy eikä pahimmissa tungoksissa tarvinut liikkuakaan. Turisteja Vodicessa oli iltaisin paljon liikkeellä, mutta silti se on aika kaukana pahimmista turistirysistä.


Maisemien puolesta Kroatia on kyllä kaunis, mutta esim. Kreikan monimuotoisuuteen tottuneena liikkumallemme alueella oli aika karua. Eteläisimmissä matkakohteissa voi olla erilaiset maisemat ja täytynee käydä katsastamassa ne joskus. Nähtävyyksiä ja historiallisia kohteita Kroatista toki löytyy myös paljon, kuten esim. Split, jossa vietimme päivän.


Kauniista maisemista puhuessa on pakko ylistää Sloveniaa. Yövyimme siellä paluumatkalla ja edellisellä kerralla olemme käyneet siellä kaatosateessa päiväretkellä kääntymässä. Nyt oli aivan toisenlainen sää ja uskomattoman kauniista maisemista sai todellakin nauttia. Sloveniassa on todella vehreää ja kaikkialla on erittäin siistiä ja hyvin hoidettuja istutuksia. Asiakaspalvelu on erittäin ystävällistä ja ruoka erinomaisen hyvää. Münchenin lähistön moottoriteiden uskomattomiin ruuhkiin kyllästyneenä seuraavan kerran voisi lentääkin Sloveniaan ja viettää siellä useamman päivän. Matka muihin maihin on Sloveniastakin samaa luokkaa kuin Münchenistä.


Viimeiset päivät vietimme Itävallassa ja Saksassa. Yövyimme Inzellissä, joka on pikaluistelun kautta minulle erittäin tuttu, vaikka olen siellä päässyt käymään vain kerran aiemmin. Viimeiset päivät olivat tosiaan sateisia Saksassa, mutta se ei ehtinyt kuitenkaan pahemmin haitata. Paluulentopäivänä kävimme Salzburgissa, jossa onneksi oli oikein kaunis ja lämmin ilma. Paluumatkaa saikin taas jännittää moottoritiellä ruuhkissa seisten. Ruuhkat ovat aika iso miinus, sillä niihin ei aina voi oikein varautua. Edellisellä kerralla emme niihin pahemmin törmänneet, mutta nyt niitä oli useamman kerran ja onneksi emme mistään sentään myöhästyneet.


Hyvien säiden ja muiltakin osin onnistuneen matkan jälkeen voin kyllä hyvin suunnata uudelleen Keski-Eurooppaan. Näiden poikkeuksellisen pitkään jatkuneiden sateiden vuoksi voisin lähteä vaikka heti. Täytyypä jo vähitellen alkaa miettiä mihin ensi kesänä voisi suunnata!

maanantai 16. lokakuuta 2017

Pentikin joulu 2017

Ihastelin taas kerran Pentikin kaunista joulukuvastoa. Se löytyy jo Issuu-palvelusta ja joulu on tälläkin kertaa kauniin punainen. Tekstiilit ovat taas mitä kauniimpia ja eiköhän sitä taas jotain pientä kivaa kotiin löydy!


Tämän joulun uutuus on kaunis Tulppaani. Tulppaania saa sekä tekstiileinä että myös taidekeramiikkana. Tarjolla on myös ihana vanerinen tarjoitin, joita minulla onkin eri kuosilla jo pari, joten houtuksesta huolimatta, en voi siihen langeta. Tulppaanin on suunnitellut taas kerran Lasse Kovanen ja olen kovin ihastunut hänen tyyliinsä. Nämä ovat vaan niin kauniita!



Myös syksyltä tuttua Ruusunmarjaa saa jouluversiona. Ruusunmarjaa on myös saatavana tekstiileinä, mutta myös lasitavarana. Jouluinen keramiikkasarja on tällä kertaa Sydän ja siitä on saatavilla ainakin muki, purkki ja piirakkavuoka. Muutaman vuoden tauon jälkeen olisi kiva saada valikoimiin taas runsaampi erä sesonkikeramiikkaa. Nämä astiamallit kun ovat aina samanlaisia, on todella kiva yhdistellä eri vuosien ja sesonkien astioita. Jos saa toivoa, esim. vaahteranlehdet sopisivat myös mainiosti keramiikkaan!

Muita kivoja uutuuksia oli Hiutale-tekstiilisarja. Ensimmäisissä kuvissa se vaikutti aika haalealle, kun olen itse värien ystävä, mutta myöhemmissä kuvissa kuosi paljastuikin oikein ihanaksi. Pöytäliinassa kuvio tuleekin oikein kunnolla esille! Muuten joulu onkin täynnä taas kerran oikein ihania kynttilöitä. Näissä on vain se ongelma, että eihän näitä raaski mitenkään polttaa!


Nyt sitten vaan odottelemaan joulua sekä tietysti syksyn tuotteiden alennusmyyntejä! Ihania lahjatuotteita on siis luvassa koteihin ja toivottavasti itsellenikin!


Kaikki kuvat: Pentik

Koko kuvasto luettavissa osoitteessa: https://issuu.com/pentik/docs/pentik_joulu_2017

perjantai 13. lokakuuta 2017

Vihdoinkin Fargo

Useampi vuosi sitten kahlasin läpi Fargon ensimmäisen kauden heti sen ilmestyttyä. Toisen kauden kanssa olen ollut epäonnisempi ja en ehtinyt katsoa sitä HBO Nordicilta ennen sen poistumista. Kolmannen kauden ilmestyttyä olinkin sitten varautunut katsomaan nämä molemmat ja ehdin kuin ehdinkin sen tehdä. Näiden muiden tuotantoyhtiöiden sarjathan eivät välttämättä näy suoratoistopalveluissa ikuisesti, joten ihan viime tinkaan ei katselukokemusta kannata jättää!

Credit: hbonordic.com

Fargon toinen kausi oli ensimmäisen tapaan minusta erittäin hyvä. Tällä kertaa Fargon tapahtumat sijoittuivat 1970-luvulle ja kerrankin tv-sarjassa 1970-luku istui täydellisesti ja uskottavasti tarinaan. Hyvin sarjoja on onnistuttu tekemään 60-luvulle, mutta 70-luvun jutuissa on toistaiseksi ollut erittäin yliampuvaa lavastusta ja puvustusta. Fargo hoiti homman tyylillä ja ilokseni on todettava, että kovasti odottamani The Deuce jatkaa samalla onnistuneella linjalla. Ymmärrän, että on erittäin vaikeaa olla revittelemättä liikaa, mutta näissä kahdessa se kyllä onnistuu mainiosti unohtamatta hyvin kulkevaa tarinaa. Fargon toisella kaudella onneton yliajo-onnettomuus johtaa vaarallisiin kohtaamisiin rikollisperheen kanssa ja tarinan tyyli jatkaa samalla linjalla ensimmäisen kauden kanssa. Kolmas kausi oli jotenkin hapuilevampi. Se on kyllä ihan hyvä, mutta tarina ei ollut ainakaan minulle yhtä koukuttava kuin kahdella aiemmalla kaudella. Ewan McGregor oli todella hyvä tuplaroolissaan (joka on todellakin tämän päivän sana sarjamaailmassa), mutta kauden itse tarina jotenkin hyytyy siinä puolivälin jälkeen eikä oikein pysy samalla tavalla kahlitsevasti koolla, kuten ensimmäisillä kausilla. Ehkä näitä hyviä päähahmoja on hieman liian vähän, sillä se juuri on Fargossa toiminut, kun tarinat kulkevat erillään ja lopulta yhdistyvät uusiksi onnettomiksi yhteensattumiksi.

Credit: hbonordic.com

Joka tapauksessa toivon, että Fargoa tulee vielä useita kausia lisää. Fargossa on ihana tyyli tehdä yksi kausi kokonaista tarinaa eri aikakaudella ja vaihtaa se täysin toiseen. Coenin veljesten luoma maailma toki säilyy samantyylisenä kaudesta toiseen ja aina on tiedossa, mistä sarjasta on kysymys. Periaatteessa kaikilla kausilla onneton yhteensattuma tai yhteensattumat johtavat tavikset törmäyksiin vaarallisten rikollisten kanssa skandinaavistaustaisissa osavaltioissa (ja, ja). Viimeisin kausi sijoittui vuoteen 2010 ja mielenkiintoista on nähdä mitä seuraavaksi on luvassa. Anna kun arvaan: onnettomia yhteensattumia ja vaarallisia rikollisia.

Credit: hbonordic.com



keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Syysistutuksia

Syysistutuksissa yritin tänä vuonna järjestellä kasvit niin, että kevääseen asti selviävät olisivat istutettu samoihin ruukkuihin ja pelkästään syyspuolen kasvit olisivat yhdessä tai todella helposti korvattavissa. Aiemminkin olen sommitellut kasvit niin, että yhden puuttuminen ei haittaa, mutta tällä kertaa pyrin olemaan lipsumatta tavoitteessa; kaikesta täydennysostamisesta huolimatta.


Kanervat, sypressit ja muratit näyttävät ihan mukavilta vielä maaliskuun alussakin. Sen sijaan koristekaalit ja marjakanervat hyytyvät jo muutamiin ensimmäisiin pakkasiin. Marjakanervien rungot ovat ikävän piikikkäitäkin, joten ne kannattaa istutuksista kyllä poistaa, kun kasvista ei ole muuta jäljellä kuin ne piikit. Keijunkukat olisi mukava saada selviämään talven yli ja maassa se onnistuukin, koska kyseessähän on perenna. Ruukkukasvina se ei ainakaan viime vuonna onnistunut ja tänä vuonna kokeilen lopettaa kastelun jo hyvissä ajoin. Pakkasessa kasvi lysähtää, mutta luin jostain, että sen pitäisi säiden lämmetessä kerätä voimansa uudelleen. Näin ollen ainakin loppusyksyksystä sen pitäisi selvitä ihan mainiosti. Huonot mahdollisuudet huomioiden keijunkukka on kuitenkin istutetttu niiden heikommin selviävien joukkoon. Tavoitteena on myös karsia vähän ruukkujen määrää sitä kevättä kohti, vaikka hoitamistahan näissä ei syksyn jälkeen pahemmin ole.


Pieniä koristekurpitsoja ehkä vielä kaipaisin, mutta tällaisiin lajitelmapusseihin en ole vielä toistaiseksi törmännyt missään. Pikkukurpitsoja voisin pitää myös sisällä, sillä pohjoisella puolella sijaitsevassa keittiössä kurpitsat tuntuvat selviävän erittäin pitkään. Talvikurpitsat siirsin sisätiloihin vielä kypsymään ja väriä vaihtamaan. Täytteet meinaan taas soseuttaa valmiiksi ja kuoresta tulee kivoja lyhtyjä, vaikka sitten taas ensi vuoden puolella. Meillä on ilmeisesti sisälläkin niin viileää, että nopeasta pilaantumisesta ei ole pelkoa. Oikeaa lokakuuta ei kuitenkaan tule ilman kurpitsoita!

tiistai 10. lokakuuta 2017

Syksy vie mennessään

Kukapa ei haluaisi syksyn värejä myös parvekkeelle? Osa kasveista toki jo omasta takaa edustaa ruskan värejä, kuten mansikka, mutta lisäväriä sinne tulee hankittua syysistutuksilla. Syyshankinnat kun vain osaisi lopettaa ajoissa; värejä tuntuu olevan niin mahdoton vastustaa...

Etenkin vielä tuossa syyskuun puolella oli parvekkeella tungosta, kun vielä kaikki kesäkukat olivat parvekkeella ja sitten vielä syksykin alkoi tunkea sinne. Joskus on käynyt niinkin, että tiettyjä syyskasveja on vaikea löytää enää lokakuun puolivälissä, joten ajoissa täytyy olla. Lisäksi istutuksia on myös huomattavasti lämpimämpi tehdä syyskuussa kuin loppusyksystä. Tyhjä parveke on myös kauhistus, joten siirtymä syksyyn tulee olla mahdollisimman hellä. Sopu sijaa antaa ja nythän Välimeren kasvitkin on pääsääntöisesti jo siirretty sisätiloihin. Vähitellen alkaa myös olla muiden kesäkasvien aika siirtyä talvisäilöön, jonka jälkeen syksylle ja talvelle jää kyllä ihan riittävästi parvekkeella tilaa.

Alkusyksystä ostin tarjouksesta muutaman keijunkukan. Syyskuun lopussa ne olivat jo poistomyynnissä, joten päädyin hankkimaan muutaman lisää. Aitokanervia halusin myös ja niitä tuli ostettua yksi tai viisi liian vähän. Niitä piti hankkia sitten lisää istutuksia tasaamaan, koska halusin taas ihanalta tuoksuvia sypressejä talveksi. Niitä löytyi hyvään hintaan Hong Kongista ja sen jälkeen tarvitsin vielä pari koristekaalia lisää. Yhden keijunkukan ehdin jo liialla kastelulla tainnuttaa, joten parin aitokanervan ja marjakanervan satsauksella lienemme vihdoin kasvilukemassa, joka ei enää nouse. Olen mahdoton; ja syksy vie minut mennessään.


Terrakottaruukuista en viitsisi edes kertoa, mutta niitäkin oli liian vähän. Olen siinä onnellisessa tilanteessa, että kasveja minulla kuolee parvekkeella erittäin vähän. Syksyn koristekasveja lukuun ottamatta kaikki parvekekasvini voisivat elää useamman vuoden ja näin usein käykin, kun sopivan talvehtimiskeinon on vain löytänyt. Tästä johtuen ruukut ovat pysyvästi kovassa käytössä ja olen niitä joutunut hankkimaan lisää useamman kerran viime vuosina. Näin nytkin ja kummasti ne taas ovat huvenneet. Täytyy varmaan taas kohta tehdä hankintoja...