perjantai 29. heinäkuuta 2016

Pampuloita

Röyhelöinto jatkuu ja vaihteeksi kaivoin kaapista joskus halvalla poistomyynnistä ostamaani Novitan Pampulaa. Varastosta valitsin ensimmäiseksi Pampuloista oranssin perusteella vähän syksyisemmän värikatselmuksen, joka sisälsi myös mm. petroolia, pinkkiä sekä sammaleenvihreää. Värien sikermä näytti valmiina huivina todella hienolta!


Novitan Pampulaa neulotaan jokaiseen "rautatiekiskon" silmukkaan, kun Red Heartin langoilla on huiveja tehty neulomalla joka toiseen silmukkaan. Alkuun vähän epäilin voiko röyhelöä tulla näinkin, mutta kyllä se todellakin onnistui. Toki näin tiiviisti neulottuna lankaa kuluu enemmän, mutta röyhelöitä tuli joka tapauksessa riittävästi näinkin!



Huivin lopullinen pituus on aina vähän yllätys, joten ensimmäisellä kerralla on luotettava langanvalmistajan ohjeisiin ja katsottava mitä langasta muodostuu. Pampula-huivi olisi mielestäni saanut olla ehkä hieman pidempi ja olen päätynyt siihen, että taidan vähän kaivaa lisää lankaa varastosta ja jatkaa sitä parikymmentä senttiä. Pituustoiveet riippuvat vähän huivin mallista sekä omista makumieltymyksistä, mutta tämän huivin kanssa tuntui, että se jäi omalla solmimistyylillä pikkuisen lyhyeksi.

 

Pampulaa löytyy lankavarastostani vielä ainakin sinisenä että musta-valkoisena, joten tästä kokeilusta on hyvä jatkaa! Tykkäsin kovasti tämän huivin värityksestä ja tässä on taas uusi huivi syksyä varten!


tiistai 26. heinäkuuta 2016

Blueberry Hill

Tässäpä räsymattosukat nimeltään Blueberry Hill. Nimensä mukaisesti mustikan sävyjä ja nimi suoraan ihanasta Happy Daysistä, jossa tätä Fats Dominon kappaletta laulettiin vähän väliä. I found my thrill jne...

Pitkät räsymattosukat on tehty Nallesta, Nalle Taika-langasta sekä Nalle Luontopolusta. Varren alkuun käytin Kotivinkistä löytämääni katkojoustinneuletta ja se on tehty Nallen tummalla kanervalla. Muu sukka on tehty jo poistuneilla Nallen Taika-langan violetilla langalla sekä Luontopolun kanervalla. Näillä on vuoroteltu koko sukka kaksi kerrosta kerrallaan.



Sukista tuli sopivan naftit, koska liian löysät pitkät sukat eivät pysy kovin hyvin jalassa. Höyrytettynä kattilassa sukista tuli myös ihanan sileät ja pehmeät, joten suosittelen jälkikäsittelyä kyllä lämpimästi. Loppuviimeistelynä pohjassa on myös ABS-liukuestemaalia, jolla ei tarvitse liukastella. Itse ainakin tykkään niistä ja minulla on vuosia ollut vakiokäytössä Madeiralta tuotuja villasukkia, joissa on pohjissa kunnon liukuesteet. Ne eivät ole kuluneet pois villasukkien elinaikana, mutta nyt otetaan nämä ABS-lateksit vastaavaan käyttötestiin.

Itse tykkäsin näistä sukista kovasti; mustikkaa, kuten pitikin! Naiset ja herrat, Fats Domino ja Blueberry Hill:




maanantai 25. heinäkuuta 2016

Mustikoita

Olen nyt koko kevätkauden tehnyt oikeastaan räsymattovillasukkia ja nyt lisänä niitä huiveja (sekä välissä siksak-hametta, joka on nyt vähän unohtunut). Oikeastaan olen kokeillut erilaisia väriyhdistelmiä, puikkoja, kireyttä ja tapoja tehdä siistiä jälkeä ja raitoja eli siis hifistellyt. Purkanut ja tehnyt uudelleen. Purkanut ja tehnyt uudelleen. Oikeaa kokoakin on haettu useaan otteeseen ja mitä vielä. Oikeasti ihan tavalliset villasukat joustoneulevarsineen olisivat varmasti helpoin ja paras vaihtoehto, mutta kyllä niitä valmiita kokeilujakin on tullut. Nyt kesälomalla olen niitä päätellyt ja höyryttänyt, jota varten hankittiin induktiolieteen sopiva höyrykattilakin (ei nyt sentään pelkästään tätä varten vaan ihan ruokiinkin). Höyrykattilaa höyrytykseen kokeiltuani voin sanoa, etten kyllä sukkia enää muulla lailla höyrytä. Niin helppoa ja vaivatonta!


Olen päässyt kokeilemaan myös liukuestepohjiin tarkoitettuja ABS-latekseja. Niiden käyttäminen vaatii harjoittelua sekä ideaa sopivasta kuvioinnista, mutta periaatteessa ne toimivat ihan hyvin. Kuivuvat hyvin ja tekevät tehtävänsä eli toimivat liukuesteenä. Siistien kuvien ja tekstien työstäminen toki vaatii harjaantunutta kättä eli tosiaan harjoittelua, mutta aion niitä käytellä jatkossakin.


Räsymattokokeiluissa olen huomannut, että kannattaa käyttää värejä, joista pitää tai joihin on joku kiva idea. Itse käytin aluksi loppuun Novitan Nalle kanerva -purkulangat ja kyseinen lanka oli kyllä erittäin vaikea yhdistää mihinkään. Se on sen verran haalea ja vaalea, ettei mikään oikein toiminut täydellisesti. Halusin vain saada langat käytettyä! Harjoitustöihin sain sen sentään kulutettua ja sukkiahan ei voi koskaan olla liikaa. Lopulta pääsin vihdoin ja viimein siirtymään lankoihin, joita on oikeasti ilo työstää ja inspiroivat värit.

Tässäpä näin mustikka-aikaan keväällä edellisvuoden mustikoista tehdyt muffinit sekä vielä tulossa Blueberry Hill -sukat.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Aktivointia


Kevään ja kesän mittaan olen taas hankkinut koiralle uusia aktivointileluja sekä ruokailuun että muuhun puuhailuun. Yksinolo-ongelmissa on tapahtunut edistystä parempaan suuntaan, mutta aina mukaan mahtuu takapakkia sekä huonompia päiviä. Hyvin menneen viikon jälkeen voi tulla huonoja päiviä ja luvattoman huonon viikon jälkeen hyviä. Jyrsintäongelmista ollaan aika hyvin päästy eroon ja tuhoamispuoli on ollut suhteellisen hyvin kontrollissa vanhojen tavaroiden kanssa, uudet vaativat aina vähän siedätyshoitoa. Oopperaharrastus eli ulvominen taas vaihtelee; hyviä päiviä, huonoja päiviä.

Ulvomisongelma on tosiaan hankala. Ulvomisella kun kutsutaan muita laumanjäseniä, se ei sinällään ole koiralle väärää toimintaa, mutta eihän sitä kukaan voi tietenkään jaksaa kuunnella. Meillä ei ole tietoa milloin ulvontasessiot ovat alkaneet, ehkä tänä keväänä tai ehkä koko ajan. Tallennusten perusteella välillä ei ulvota ollenkaan, välillä kolme minuuttia ja joskus valitettavasti parinkin tunnin ajan (sisältäen toki onneksi taukoa). Pyrkimyksenä on saada koira rentoutumaan ja nukkumaan päivisin, joten olemme iltaisin lisänneet aktivointia eli lähinnä koulutustehtäviä sekä pientä aivopuuhaa esim. ruoan etsintää. Kävimme myös keväällä arkitokossa, joka oli sekä meistä että koirasta todella hauskaa. Yritämme löytää jonkun kurssin myös syksyksi, koska koulutuksella oli todella hyviä vaikutuksia koiran käytökseen yksin ollessa, mutta myös muutenkin. Yksinoloharjoituksia olemme myös tehneet iltaisin uudella innolla. Myös iltojen aktivointipuuhilla on ollut hyviä vaikutuksia. Sopivan rajan löytäminen on vain haastavaa, sillä esim. koirapuisto ei meillä sovellu, vaan aiheuttaa usein seuraavana päivänä riehumista kotona. Paitsi, jos kyseessä on beagletapaaminen!


Keväällä hankin koiralle muiden erilaisten aktivointilelujen lisäksi Northmaten Green-aktivointiruokakulhon, josta syödään nykyään aamiaisraksut. Koira käyttää siihen todellakin kuppiruokaa enemmän aikaa ja aluksi sen käyttäminen oli koirasta todella hauskaa. Alkuinnostuksen jälkeen tuli selvästi protestivaihe siitä, että tarvitseeko syömisen olla näin hankalaa. Emme antaneet periksi ja aamiaisraksut tarjoiltiin vain ja ainoastaan Green-kulhosta. Näin myös protestivaihe meni ohi ja näin raksut syödään nykyään ihan normaalisti Greenistä. Koira on iltaisin barf-ruokavaliolla, joten ruokatarjoilu on jo luonnostaan aivan erilainen. Kulho on aika suuri, mutta toisaalta tarjoaa siten myös koiralle haastetta pidempään. Kulhon hyvä puoli on se, että sen voi pestä myös koneessa ja se kestää myös jonkinlaista pureskelua; ei kuitenkaan varmasti kannata jättää kulhoa koiralle päiväksi pureskeltavaksi. Aamiaisannoksen syömiseen kuluu varmasti ainakin noin 15 minuuttia ja se pähkäily vie kyllä kaverilta energiaa!


maanantai 18. heinäkuuta 2016

Palmuosasto

Uskaltauduin alkukesästä päivittämään olohuoneen palmuosastoa. Lisävihreälle tuli tarvetta, kun toinen iso sohva vaihtui pienempään nojatuoliin. Olohuoneessa on muutama palmuvehka sekä ihmepensas elellyt onnistuneesti yhteiselämää päivisin koiran kanssa ja vähitellen alamme nyt kokeilla onnistuisiko myös muiden viherkasvien palauttaminen. Vaaran vyöhykkeellä ovat lähinnä olleet lattialla olevat kasvit sekä tv-tason viereisellä lipastolla olevat kasvit. Aloitamme kokeilut nyt parilla lattialla olevalla palmulla.

Kävimme hakemassa Ikeasta jukkapalmun sekä vuoripalmun. Meillä oli aikoinaan eteisessä samanlainen vuoripalmu, mutta se oli kerran oksineen ja multineen levitettynä eteiseen; joten eteisessä ei ole enää ollut kasveja. Vuoripalmu oli siitä oikein mukava kasvi, että viihtyi suhteellisen hyvin eteisessäkin, vaikka sinne ei luonnonvaloa kesää lukuun ottamatta oikeastaan päädy. Jukkapalmu sen sijaan ei muualla kuin valossa viihdy. Se myös suuntaa vahvasti kohti aurinkoa, joten tätä uutta tulee ehdottomasti käännellä säännöllisesti. Näin aurinkoisella paikalla tämäkin varmasti kasvaa kohta liian suureksi, mutta sitä täytyy murehtia sitten myöhemmin ja sijoittaa kodissa uuteen paikkaan.


Nämä Ikean kasvit ovat kyllä mukavan kokoisia ja hintakaan ei ole näin suurista kasveista paha. Molemmat maksoivat 29,90 e/kpl ja nämä ovat todellakin ihan lattiakasvin kokoisia. Nämä sopivat myös olohuoneeseen paikoilleen kuin nakutettu ja samalla myös veivät kai´un mennessään. En ole ennen huomannutkaan, että viherkasveilla on vaikutusta sellaiseenkin.


Beaglenkestävyyttä ei olla vielä kovin paljoa päästy testaamaan, mutta tarkoitus on tutustuttaa koira näin kesän mittaan kasveihin, samoin kuin sohvaan. Yleensä uudet asiat kiinnostavat helposti liikaa ja ainakin sohvapöydän kanssa toimi hyvin se, että pöytä oli viikon verran työhuoneessa nuuskittavana ennen siirtämistä olohuoneeseen. Pöytä on saanut olla rauhassa ja toivottavasti siedätyshoito tepsii näihinkin piristyksiin (sekä tietysti siihen sohvaan)!

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Kissankestävä sohva (entäs beaglen?)

Keväällä tilasimme sitten uuden sohvan. Edellinen oli ihan oikeasti aivan loppuun saakka kulutettu eli toisin sanoen beaglen muokkaama. Vanha tai siis vanhat (sohvia oli olohuoneessa kaksi) vietiin uuden saapuessa samalla pois, joten taloyhtiön kevätsiivouksia varten tuodulle lavalle niitä ei (onneksi) tarvinnut sittenkään purkaa. Vanhalla sohvalla oli jo niin epämukava istuakin, että uusi sohva oli kyllä oikein tervetullut!


Värihän sohvassa on siis aivan ihana ja kangaskin samettisen pehmeä. Karvoja siihen kyllä helposti jää, mutta kangas on imuroitavissa ja myös pestävä. Säästimme vanhan sohvan selkänojatyynyt, koska koira usein nukkuu niiden päälle ja otimmekin ne heti käyttöön varmuuden vuoksi. Koira ja sohva valitettavasti joutuvat olemaan päivisin samassa tilassa asuntomme mallista johtuen, joten koiran ja sohvan on vain pärjättävä keskenään. Loppukevät sujui erittäin hyvin, joten toivekkain mielin pistimme vihdoin ja viimein sohvan tilaukseen. Toisen sohvan tilalle hankimme Ektorp-nojatuolin, joka mahtuukin nykyiseen kotiin paremmin kuin toinen sohva. Saimme siihen sukulaiselta vanhoja päällisiä ja samassa kertaa myös Ektorp-sohvaankin, jotka sopivatkin yllättäen vanhaan sohvaan aivan täydellisesti. Niillähän olisikin sitten pärjännyt hyvin pidempään, jos olisi saanut aiemmin aikaiseksi ne hakea. Mutta uusi sohva tuli tilattua ja ehkäkin se on edelleen yli kuukauden jälkeen.

Yllättävän kovalta ja naftilta uusi ja käyttämätön sohva kuitenkin tuntuu 15 vuotta vanhan ja beaglen kuluttaman sohvan jälkeen. Suorastaan pelottavan kovalta. Kankaan pitäisi kyllä olla kissankestävä, mutta petaamiseen taipuvainen beagle saattaa sen kyllä leikata. Tämän vuoksi vaihdoimme istumapatjoihin Ektorp-päälliset varmuuden vuoksi. Runko-osa sohvassa kun on kiinteä, laitoimme siihen heti alkuunsa ainakin näin kesän ajaksi Ektorp-päällisen suojamaan sitäkin mahdolliselta muokkaukselta. Päällinen ei ihan täysin mahdu päälle, mutta onneksi niitä on kaksi. Lisäksi mahdollista muokkausta varten sohvalla on päivisin tarjolla parin viltin pino. Toisin sanoen, meillä on uusi sohva, jonka selkätyynyt ja istuinpäälliset ovat paketoituna kaappiin ja sohva on verhoiltu Ikean vanhoilla päällisillä. No, ainakin runko sekä patjat ovat napakat istua ja sohva edelleen ehjä.


Sanoinkin keväällä, että jos tämä sohva ei säily ehjänä, siirryn ostamaan Ikeasta uuden Ektorp-sohvan tarpeen mukaan vaadittavin välein. Mitäänhän ei kyllä tiedä, jos ei vaan kokeile. Katsotaan siis kuinka tässä kokeilussa käy. Alkukesästä palautin myös pojan suuren beagleltä piiloon varastoidun Ihaan valtaistuimelleen työhuoneeseen. Beaglen meille tullessahan se ei saanut olla hetkeäkään rauhassa ja oli helpompi vain piilottaa pehmolelu. Nytkin se kiinnosti heti, kun otin sen esille, mutta yksi kielto riitti ja sen jälkeen se sai olla rauhassa. Olisi kyllä mahtavaa, jos se toimisi sohvankin kanssa. Sohvakieltoon en tässä tapauksessa usko, koska kukaan ei ole valvomassa tilannetta kotona koiran ollessa siellä yksin. Myös sohvan aitaaminen on ollut yksi mahdollisuus, mutta toivottavasti siihen ei jouduta. Sopivat riittävän korkeat ja tukevat pentuaidat maksavat paljon ja ne on viritettävä paikoilleen päivittäin ja säilytettävä iltaisin jossain; ja pysyykö ne varmasti pystyssäkään? Ei auta, beaglenkestävyys on vaan testattava näillä olemassa olevin keinoin. Pahimmassa tapauksessa teen Ikeaan Ektorpin kestotilauksen.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Granaattiomenaa pintaan

Innostuin vähän liian myöhään Ikean Hemnesin punaisesta kapeasta ja korkeasta lipastosta. Sellainen on ollut myynnissä muutama vuosi sitten, mutta poistunut huomaamattani. Tänä keväänä tuli myyntiin muita tuotteita, mutta niille ei nyt valitettavasti ollut tilaa ja tarvetta, mutta sille kapealle lipastolle kylläkin. Onneksi aina voi maalata!


Kodinhoitohuoneen ja eteisen oven pielessä meillä oli vuosia pieni, mutta erittäin tarpeellinen Expedit-hylly punoskoreineen pipoille ja hanskoille. Hylly toimi hyvin siihen saakka, kunnes meille tuli vajaa kaksi vuotta sitten beaglenpentu. Sanotaanko näin, että jäljellä on kaksi ehjää punoskoria ja kahta ei enää ole; mikä on toisaalta ihan hyvä saldo meidän täystuholta kuitenkin. Punoskoreissa oli myös se huono puoli, että niihin sai sullottua tiiviisti ihan liikaa niitä pipoja ja hanskoja eikä pohjalla olevia tullut koskaan käytettyä. Lipasto oli toiveissa joka tapauksessa ja jossain lehdessä näin kuvan punaisesta Hemnesistä, mistä kovasti innostuin. Tätä kyseistä mallia kun ei sitten punaisena ollut saatavana, päädyimme maalaamiseen. Kiinanpunainen lipasto kun oli vaan viennyt sydämen mennessään!


Sen verran netissä maaleihin tutustuin, että tiesin, että Tikkurilan Helmi-kalustemaali himmeänä tuntuisi sopivalta. Värejäkin on aivan mielin määrin, kunhan vaan kaupassa valitsee. Ja niinhän niitä siellä kaupassa olikin! Ja kerrankin pääsin niitä värikortteja käyttämään. Niistä oli helppo katsoa parhaimmilta tuntuvat värit ja ykkösenä oli kyllä aivan täydelliseksi osoittautunut granaattiomena. Maalin valitseminen huonekaluun oli mielestäni erittäin helppoa, mutta tarjolla olevasta värimäärästä esim. seinän värin valitseminen ei voi olla kovinkaan helppoa.

Hemnes-tuotteetkin olivat alkukesästä sopivasti tarjouksessa, niin maalaushommatkin saatiin hyvin nopeasti tehtyä. Saman värin sai myös olohuoneen kukkapöytänä toiminut pieni Jyskin valkoinen mäntylipasto, josta tuli uuden maalin kanssa aivan toisenlainen. Vielä en ole kukkaa uskaltanut sille paikalle palauttaa, mutta uskoisin sen lähiaikoina olevan toivottavasti mahdollista. Keväällä löysin Prismasta ihanan ja tehoiltaan olohuoneeseen aivan täydellisen (ja vielä punaisen!) retrotuulettimen, joka on ainakin saanut olla lipastolla täysin rauhassa. Eipä tässä metallisessa tuulettimessa oikein mitään hajoavaa toisaalta olekaan kuin jyrsittäväksi kelpaava johto (ei ole toistaiseksi onneksi maistunut) ja johdonkin saa kuljetettua lipaston takaosan kautta niin, ettei tuulettimen putoaminen ole kovinkaan helppoa. Beaglenkestäviä ratkaisuja siis.



Hemnes-lipastonkin maalaus onnistui todella hyvin ja siitä tuli mielestäni oikein kaunis muuten mustapainotteiseen kodinhoitohuoneeseen. Lipasto on kyllä myös todella siisti ratkaisu ja siitä innostuneena on myös kodinhoitohuoneen tasoja saatu muutenkin raivattua kesäloman mittaan. Koiralta on nostettu turvaan yhtä sun toista ja vähitellen niille on täytynyt etsiä (siis raivata) paikat muualta tai jotain on jopa palautettu paikalleen. Korit ja muovisia sulkemisnipsuja omaavat tavarat (reput, kaulapannat, valjaat jne.) on syytä pitää edelleen beaglen ulottumattomissa. Aiemman beaglen tuoman kokemuksen perusteella muoviset sulkemisnipsut ikuisesti ja korit taas pääsevät alkuperäiseen käyttöönsä ehkä muutaman vuoden kuluttua...





perjantai 8. heinäkuuta 2016

Juhannus ja röyhelömania

Juhannuksen aikana todellakin olen päätynyt röyhelömanian pauloihin. Toki puikoilla on muutakin (villasukkia sekä muita keskeneräisiä), mutta röyhelöhuivien kauneus ja helppous ovat kyllä nyt vieneet mennessään. Ja juhannuksena kun oli aikaa neuloa, yksi huivi valmistuu todellakin muutamassa tunnissa. Mihinhän kaikkeen tässä lomalla oikein ehtiikään, jospa saisi vaikka ainakin kilon lankaa kulutettua...


Röyhelöhuivit ovat myös siitä kiva kesäkäsityö, sillä niiden kanssa ei kädet kesähelteilläkään hikoa. Langat ovat akryyliä ja polyesteriä, mutta verkko on niin ohutta, että ilmanvaihto toimii todellakin erinomaisesti. Täytynee varmaan näitäkin ottaa mukaan kesälomareissuille; ilman puikkoja ja lankaa en kyllä koskaan mihinkään reissuun nykyisin edes lähde.


Tässä huivissa on käytetty Red Heart Boutique Sashay Boho -lankaa ja sävynä Romantic. Nämä Bohot ovat näistä Sashay-langoista ylivoimainen suosikkini. Ne ovat jo pelkästään kerälläkin aivan uskomattoman kauniita ja lanka tuntuu jotenkin aivan todella hyvälaatuisella. Tätä voisi hyvin ommella röyhelöksi esim. vaatteisiin. Bohossa on metallilangan lisäksi myös paljetteja, mutta ei tämä missään nimessä ole mikään bling bling. Romantic, niin kuin nimi kertoo.





Tämän jälkeen täytyy varmaan muistakin haalimistani Bohoista tehdä heti huiveja; eihän näitä voi vastustaa. Harmi, että näitä lankoja joutuu tilaamaan Amerikasta. Tai ehkä se on ihan hyväkin, toisaalta. Red Heartin lankakerissä on mukava varoituskin, että kannattaa tilata kerralla useampi erä samasta värjäyserästä, ettei lanka vaan lopu kesken. Ja se on kyllä niin paha juttu, että sittenhän näitä on aina tilattava kerralla vähintään kaksi, ellei 3 (tai ehkäpä 5) väriä kohden, vaikka se yksikin riittäisi.