perjantai 31. toukokuuta 2013

Kiitokset keväälle

Kevät on nähty ja kesä kolkuttelee ovella. Tänään on perinteisesti kevään viimeinen päivä ja tuleva viikonloppu huipentuu päättäisiin, kun koululaisten tulevaisuus näyttää toistaiseksi pelkkää lomaa. Itselläni lomaan on vielä matkaa, mutta kevään tuttu tunne on varmasti kaikilla yhteinen. Se ihana tunne siitä, kun kaikki on vielä edessäpäin ja kaikki on mahdollista. Kaipa se tunne on nimeltään vapaus tai sitten ihan vaan kevät.

Kevät alkaa keltaisesta ja päätyy sinisen sekä valkoisen kautta pikkuhiljaa violettiin ja muuhun punasävyiseen. Toukokuussa on tarjolla lukemattomat vihreän eri sävyt, jotka tasoittuvat juhannukseen mennessä. Nyt kun ulos katsoo, voi miettiä, missä on se ensimmäisen leskenlehden lumo. Se löytyy kyllä taas ensi maaliskuussa, kun sitä ensimmäistä odottaa ja huhtikuussa, kun se ensimmäinen löytyy.

Kevät on parvekepuutarhurin lempiaikaa, kun saa järjestellä parveketta, ostaa ja istuttaa uusia kasveja. Seuraavaksi on aika nauttia aikaansaannoksista ja niiden hoitamisesta. Parasta on kun kaikki on vielä edessäpäin: ne kukat, lämpimät säät ja tietysti loma. Kesällä on aikaa lukea, neuloa ja ladata akkuja sekä nauttia kaikesta kauniista mitä luonto ja oma koti tarjoaa. Itselleni sitä kauneutta tuo parveke, jonka kasveja on vaan niin ihana hoitaa. Väreistä ja valosta saa voimia pitkän talven varalle ja vuosien varrella niiden merkitys on kasvanut valtavasti.


Kevät on aivan ihanaa juhlien aikaa. Tälle viikonlopulle ei tänä vuonna meillä valmistujais- tai lakkiaisjuhlia kuulu, mutta jo pelkkä kevät ansaitsee oman juhlansa. Meidän ekaluokkalainen ansaitsee ruusun ja valkosuklaajuustokakun. Olisikohan siinä sopiva jokavuotinen perinne? Kevätkauden ihanat juhlat alkavat siis olla ohi ja edessä on se ihana kesä, jonka jokainen päivä on juhla; kuitenkin niin, ettei joka päivä tarvitse olla jotain erityistä ohjelmaa tai tekemistä. Lämpimiä päiviä tai auringonpaistetta ei kannata jäädä odottelemaan, vaan lähteä sinne Lintsille jo heti ensi viikolla, kun ei ole ruuhkia, tai jos sataa, syödä se picnic puiston sijaan vaikka parvekkeella. Kumpaakaan näistä kun ei voi kuitenkin tammikuussa tehdä!




torstai 30. toukokuuta 2013

Pientä fiksausta

Vielä piti parvekeistutuksia muokata, kun yksin ollut muratti alkoi kaivata kaveria. Istutin sen sitten samaan ruukkuun surfinian kanssa. Hyvä pari!

Pienet ruukut ovat aika haasteellisia parvekkeella kastelun vuoksi. Muuten vielä menevätkin, mutta kesäaikaan kastelu on kyllä ongelmallista. Kuivuvat aivan koko ajan. Niin tämäkin muratti oli veden tarpeessa jokainen päivä ja ajattelin sen tässä vielä pelastaa ennen kuin pääsee pahasti kuivumaan jonkun viikonlopun aikana. Syksymmällä sitten taas voi kokeilla noita pienistutuksia. Muuten onkin parvekkeella tänä keväänä selvitty aika vähällä kastelulla, vaikka säät kyllä ovat olleet ihan aurinkoisia.





keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Kevään keltainen

Joka kevät saan sellaisen: juuri minulle poimitun kimpun voikukkia. Niitä ihania todella kestäviä perennoja, jotka selviävät helposti talvesta kuin talvesta. Maasta ne keväällä nousevat ja niitä on keltaisissa pelloissa varmaan miljoona. Keltainen väri on kyllä kieltämättä hetken kaunis, sitten nuupahtavat ja niitä pellolla kohta toinen miljoona. Kimpusta ei auta kuin kiittää kauniisti ja hymyillä, onhan ne kerätty juuri minulle. Ne ovat lapsesta kauneinta maailmassa ja ne on haluttu antaa juuri minulle.

Olen siis saanut tämän jokakeväisen hellyttävän ja huvittavan kimpun. Eihän se taas montaa päivää kukkinut, mutta saahan näitä vielä ulkona ihailla. Mutta kuitenkin, se ajatus; se on tärkein.





tiistai 28. toukokuuta 2013

Vielä kerran krassi

Surkeasti itävien krassien tarina jatkuu. Istutetuista siemenistä on itänyt yhteensä varmaan ehkä 10 prosenttia, mikä on todella vähän. Mutta ei lannistuta; olen todellakin isäni tytär. Aina on saatava ehdottomasti selville missä on vika, jos jokin ei toimi.

Pieniin amppeliruukkuihin istutetuista siemenistä iti ehkä yksi tai kaksi taimea. Siirsin krassit parvekkeelle jokin aika sitten ja parveke on muutenkin tuntunut sopivan niille paremmin. Multa kuivuu paremmin ja olen sitä päältä aina välillä pöyhinyt, jotta pysyisi kuohkeampana. Kasteluakin olen vähentänyt huomattavasti. Käytin ihan puutarhamultaa ja voi olla, että se ei ole krasseille paras vaihtoehto. Kastellessa multa painuu ehkä liian kasaan ja tiivis kosteus tuhoaa siemenet.



Aiemmat tuhoutuneet amppelissa olleet krassiviljelmät kaadoin multineen kuivumaan parvekkeella olevaan ruukkuun. Mullanvaihto siis tepsi pieniin ruukkuihin ja niihin tuli tosiaan vähän elämää. Yllätyksekseni kuivumaan jättämästäni multakasasta on myös pitkän ajan jälkeen pilkistänyt kaksi taimea. Siirsin ne toisiin ruukkuihin ja hyvin ovat sitten lähteneet kasvamaan. Isoissa ruukuissa itäneet krassit ovat viihtyneet erinomaisesti parvekkeella. Heiveröisiähän ne rönsyt ovat näin alkukesästä, mutta vahvistuvat kyllä sitten kesän mittaan.


Mutta selvitettävä siis on miten saisi krassit paremmin kasvamaan. Ainakin liika kosteus on ollut syynä ja se ettei multa haihdu riittävästi. Ostin taas pari pussia krassin siemeniä, joista toisen kylvin ihan koemielessä. Aiemmat siemenet ovat olleet Plantagenin omaa merkkiä, mutta nyt vaihdoin sitten Lord Nelsoniin. Multa on samaa puutarhamultaa kuin aiemmin, kun muutakaan ei kotona tähän hätään löytynyt. Tällä kertaa ajattelin vaan idättää siemenet ja siirtää ne heti toisiin ruukkuihin, jos jotain itämistä tapahtuu. Multakerros on ohut ja siemenet ovat siten aika pinnalla. Kastelun ajattelin hoitaa lähinnä sumuttamalla. Toivotaan parasta!


Parvekkeella pienet taimet kasvavat päivä päivältä lisää. Sanotaan nyt näin, että aiempien kokemusten perusteella en ollenkaan pelkää, että näitä taimia tulisi jotenkin liikaa. En vaan voi käsittää kuinka ihmeessä ne viime vuonna itivät ihan hyvin ja tänä vuonna taas aivan olemattomasti. Tämä on jo todella huvittavaa. Nyt on sitten uutta kokeilussa, eri siemenet ja kastelutekniikka. Ulkona kasvavista krasseista on helppo ymmärtää, että kasvuolosuhteet vaihtelevat, mutta idätys sisätiloissa on kuitenkin aina samanlaista. Tämä krassi on kuitenkin siitä kiva, että kasvaa kesän mittaan erittäin tuuheaksi ja pysyy kauniin vihreänä todella pitkälle syksyyn. Se on vähän sellainen koko kesän ikivihreä, siis mikäli sen saa kasvamaan.


Nyt sitten vaan odotellaan uutta satoa ja tutkimustuloksia!



maanantai 27. toukokuuta 2013

Toukokuu parvekkeella


Suurimmat istutushommat parvekkeella on tältä keväältä jo tehty ja nyt voi keskittyä kukkien hoitamiseen. Kasteltavaa ja nypittävää riittää, mutta on se vaan ihanaa! Sopivaa parvekepöytää ei ole kuvastoissa näkynyt tänäkään keväänä, mutta madalsimme sitten nykyistä niin, että nyt pöytä sujahtaa hyvin parvekelasikiskon alle. Näin tuli runsas 5 cm lisää kulkuväylää, mikä on aika merkittävästi lisätilaa kapealla parvekkeella.


Sisällä olleet hortensiat istutin runsas viikko sitten parvekkeelle talvehtineiden murattien seuraksi. Pienissä ruukuissa hortensiat kuivuvat niin nopeasti, mutta sitten kuitenkin täytyy pitää huolta siitä, etteivät myöskään kastu liikaa. Nyt isommassa ruukussa kastelu varmasti helpottuu, kun haihtuminen vähenee. Murattien rönsyjä yritin jollain tavoin sitoa, mutta ei niitä oikein hyvin saanut aseteltua. Kohtahan ne kyllä lehdet kyllä alkavat kasvaa, kääntyvät valoon päin ja asettuvat siten oikein.

Pari viikkoa sitten ostamani hortensia sen sijaan on kunnolla aloittanut kukoistuksensa. Kukat ovat avautuneet ja kukkien väri on tummunut. On nämä kyllä hienoja! Puutarhamyymälässä katselin näitä samoja kasveja istutettuna hieman isompaan ruukkuun ja ne olivat aivan valtavia. Nämä olisivat kyllä todella upeita istutuksia jossain terassilla tai portinpielessä; näin isoja minulle kuitenkin mahtuu parvekkeelle valitettavasti vain yksi ja viihtyvät niin todella paljon paremmin parvekkeella kuin sisätiloissa.


Yllätyksekseni talven yli selvinneet verenpisarat kukkivat oikein toden teolla. Kuvissa olen nähnyt, että jotkut ovat saaneet nämä talvehtimaan ihan pensaina. Ihan sellaisia nämä eivät sentään ole, mutta ihan kivoja tämänlaisinakin. Ja värikin on mitä parhain!


Petunia- ja muratti-istutukset jatkavat myös kasvuaan. Ovat kyllä mielestäni tosi nätti yhdistelmä ja mikä parasta, kastelurytmi sopii molemmille. Monissa tv-ohjelmissa olen huomannut, että kovin usein tuntuvat laittavan ruukkuistutuksiin kasveja, joista osaa pitää kastella usein ja osaa ei lähes ollenkaan. Eihän ne kovin kauaa sitten yhdessä istutettuna pärjää, mutta kai se sitten riittää, että tv-ohjelman saa kuvattua.


Myös orvokki-istutukset ovat edelleen voimissaan. Orvokit ovat jo vähän liikaa venähtäneet, joten täytyy koittaa niitä vielä vähän saksia näin kesän aluksi. Jos luvassa on viileämpi kesäkuu, kukkivat sen vielä erittäin hyvin. Lämpimällä ilmalla alkavat sitten nopeammin kerätä tuholaisia ja muutenkin kasvu on epätasaisempaa. Sitkeitä kyllä ovat ja selviävät kuivumisesta, mutta ehdottomasti ovat alkukesästä parhaimmillaan. Ulkoilmassa kasvaessaan tuntuvat kyllä pysyvän tosi kauniina paljon pidempään enkä ole kyllä huomannut, että venähtäisivätkään samanlaisiksi kuin parvekkeella. Tuuli ja ulkoilma pitävät ne varmasti virkeinä!



Tuttuun tapaan pelargonit kuivattivat kukkansa istutuksen jälkeen, mutta nyt niissäkin on alkanut uusia nuppuja näkyä. Ikuisesti kiitolliset muratit sen sijaan kukoistavat aina. Ne ovat kuukauden aikana kasvaneet jo aivan valtavasti ja tuntuvat tykkäävän ihan kaikenlaisesta sijoittelusta ja istutuksissa mistä tahansa kumppanista.

Leikatuissa oliivipuissa näkyy toisessa elämää yhden lehden verran. Sen runko on kyllä selvästi elävä ja myös aiempina vuosina on parvekkeella kestänyt jonkin aikaa ennen kuin uusia lehtiä alkaa ilmestyä. Toinen oliivipuista on sen sijaan epävarmempi tapaus. Siitä ei talven jälkeen ole ylipäänsä ollut varmuutta, onko se vielä elossa. Vielä ei siitä merkkejä näy, joten ei auta kuin vaan odotella!


sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Valkoinen kreivitär

Niin kävi, että fuksianväristen perhosorkideoni joukosta löytyi yksi valkoinen. Kukat kukat ovat poissa, ei väristä enää ole tietoakaan. Kokemukseni perusteella minulla säilyvät fuksianväriset parhaiten, valkoiset (tai pääosin valkoiset) silloin tällöin; vaaleanpunaiset eivät koskaan.

Täytyy kyllä myöntää, että niitä fuksianvärisiä tulee myös ostettua kaikkein useimmin. Niissä on myös kaupassa aika usein eniten nuppuja. Täytyy pitää väriasiat mielessä, kun seuraavan kerran menen orkideaostoksille. Ehkäpä seuraavaksi tartun näihin valkoisiin tai olisiko taas aika kokeilla sitä vaalenpunaista; kyllähän näitä kelpaa katsella.


lauantai 25. toukokuuta 2013

Maalaiselämän mukavuuksia

Tämä kaupunkilaistunut maalainen tykkää kyllä maalaiselämästä kesäisin. Lapsuus maaseudulla on kyllä karistanut monet romantisoidut käsitykset maalaiselämästä eikä sellaisia ole siten kyllä minulla koskaan ollutkaan. Tykkään itse asua kaupungissa, mutta vanhempien luona maalla on tietysti kyllä aina todella mukava vierailla!

Maalla meillä on metsää sekä puutarhaa ja molemmissa on mukava etenkin keväällä ja kesällä käppäillä. Yksi parhaimpia asioita on tietysti grillaaminen, mutta toisaalta siihenkin pysyy kyllä viehätys yllä, kun se ei ole meillä kaupungissa mahdollista. Tänä vuonna äitienpäivän ruokailut ja kahvitukset pystyttiinkin taas vaihteeksi järjestämään ulkona ja silloin saatiin myös nauttia ihanista valkovuokkomättäistä, jotka silloin olivat parhaimmillaan.


Kun pihalla on tilaa, istutuksia ja kukkapenkkejä voi tietysti laittaa paljon enemmän kuin mitä minä itse kaupungissa. Monivuotiset kasvit olisivat kyllä todella ihania, mutta parvekelaatikoissa todella harva kasvi kestää yli talven. Aivan upeita kyllä ovat kaikki tulppaanit ja narsissit, joiden kukinta alkaa vähitellen olla ohi. Liljat puskevat jo alta ja kukkivat sitten kesän mittaan. Puutarhoissa on aivan mahtavaa kuinka kukkimista voi ajoittaa ja koko kesän ajan on joku kasvi vuorostaan kukassa.


Kevät teki huiman harppauksen eteenpäin äitienpäivää seuraavan viikon aikana. Kun äitienpäivänä oli olemassa vasta silmut, viikkoa myöhemmin oli lehdet jo kunnolla näkyvissä. Meillä ei omenapuu vielä kukkinut, mutta anopilla oli samaan aikaan muutaman kilometrin päässä jo omenapuissa kukat. Omenapuun kukat kuuluvat niin kevääseen!


Magnolia oli taas selvinnyt talven yli puutarhassa. Nyt näkyvissä oli jo lehdet, joten tänä vuonna ei varmaan sitten valkoisia kukkia näy. Viime keväänä niitä oli kyllä pari ja olivat kyllä todella upeita. Magnolia on istutettu kolme vuotta sitten syksyllä ja saman vuoden keväällä ostimme oman parvekeruukkuun. Se on talvehtinut kellarissa ja tänä vuonna annoimme sen istutettavaksi puutarhaan. Magnolia on voinut parvekkeella ihan hyvin, mutta ei kuitenkaan kuki eikä kasva ja paremmat mahdollisuudet selviämiseen on kuitenkin puutarhan mullassa. Viime viikolla näytti siinäkin magnoliassa olevan jo lehdet.


Ruusupensaisiin pukkaa myös lehtiä kovaa vauhtia. Näissä on koivujen lisäksi varmaan kaunein tuore vihreän väri mitä voi ikinä olla ja tuoksuvat myös niin hyvälle. Äiti oli istuttanut metsäiselle puolella pihaa uuden atsalean alppiruusujen seuraksi. Luulisin, että yksi uusi alppiruusu oli kukassa, sillä vanhemmissa ei vielä ollut kuin nuput. Tänä vuonna nuppuja näytti olevan aika vähän, mutta ne kukathan ovat uskomattoman kauniita ihan yksittäinkin.




Meidän koira pitää lapsuudenkotiani kakkosasuntonaan. Topi onkin sinne aina tervetullut vieras ja oikein pidetty lenkkikaveri. Leikkimökin verannalle oli jo viritetty Topin suosima oma baden-baden, jossa on hyvä loikoilla ja nauttia auringossa sekä tarkkailla puutarhanhoitoa ja kylän liikennettä. Kyllä kesäaika on mukavaa!