keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Syyskuu parvekkeella

Syyskuu oli todella lämmin ja mukava. Tällä viikolla on säät selvästi jo kylmenemässä ja eilisaamu oli jo aika viileä. Vähitellen on taas aika siirtyä syys- ja talvi-istutuksiin parvekkeella. Lämpimien säiden vuoksi parvekkeen kasvit eivät ole mitenkään parhaimmillaan, mutta kyllä niistä syksyn iloksi parvekkeellekin jotain jää. Mielellään kyllä jo vähitellen vaihtaisi kasvillisuutta syklaameihin ja ihan kohtapuolin jo kanerviinkin.

Tulevana viikonloppuna on siirrettävä ihmeköynnökset ja oliivipuut sisätiloihin. Ne voivat kyllä ihan hyvin, mutta yöt alkavat nyt vähitellen olla aika arvaamattomia. Toivottavasti eivät ole ainakaan vielä saaneet kylmää! Oliivipuut kyllä kestävät, mutta joskus on ihmeköynnös päässyt saamaan kylmää. Viikonloppuna on siis raivattava työhuoneesta jollain ihmeellä talvehtimispaikat ruuhkaiselta ikkunalaudalta. Eiköhän sitä taas joitakin järjestelyjä keksi...



Viiniköynnökset tosiaan ovat pysyvästi muuttamassa maalle, mutta niiden täytynee talvehtia kellarissa vielä ensi talvi ennen istutusta. Meidän parveke taitaa olla liian kuuma niille ja toinen puoli parveketta on varmaankin sitten aivan liian pimeä. Hengissä ne kyllä pysyvät, mutta eivät nyt suoranaisesti mitenkään kukoista. Maalla sen sijaan saavat edes mahdollisuuden tehdä niitä rypäleitä ja kasvaa oikein kunnolla. Aika vähäiseksi jäi myös mansikkasato tänä vuonna, mutta näiden taimien talvettamista kannattanee taas kokeilla tänä vuonna. Taimet ovat kyllä kasvaneet ihan hyvin ja ovat ihan hyväkuntoisia, mutta mansikoita varten pitäisi varmaan huolehtia tunnollisemmin lannoituksesta. Tunnollisuus on ylipäänsä ollut aika kateissa parvekkeelta tänä kesänä.



Hortensiatkin ovat tunnollisuuden puutteesta vähän niin ja näin. Kaikki ovat kyllä hengissä, jotkut jopa ihan hyvässä kunnossakin, mutta yleisilme on kyllä aika rasittunut. Loppukesän lämpimät säät tuholaisineen ovat sen verran kova koulu, että siitä ei ihan niin helposti enää virota. Sama tilanne vaivaa vähän murattejakin, jotka kyllä ovat kasvaneet ihan mukavasti, mutta lasitetulle parvekkeelle vaan tunkee niitä tuholaisia, jossa pääsevät villiintymään. Muratti kuitenkin aina sinnittelee niistä huolimatta ja kohtahan niistä tuholaisistakin päästään. Toisaalta olisi kiva keksiä jotain kesäkasveja, jotka selviävät lasitetun parvekkeen lämpötiloissa ja olosuhteissa hyvin; eivätkä olisi mitään tuholaismagneetteja! Pelargoni taitaa kyllä olla sellainen eikä noissa oliivipuissa ja ihmeköynnöksissäkään mitään valittamista ole; kesä parvekkeella niiden kanssa on vaan kovin lyhyt.
 

Syksyyn on siis vähitellen virittäydyttävä ja kasvien siirtely tässä vähitellen alkaa. Viiniköynnökset selviävät parvekkeella vielä jonkin aikaa ja hortensioiden kuntoa pitää vähän seurailla voisiko niiden kanssa kokeilla talvehtimista parvekkeella. Yrttipuoli selviää siihen saakka, mihin kestää. Persilja ja ruohosipuli ovat ainakin hyvin voimissaan sekä tietysti myös rosmariinit! Ihan mukavan sinnikkäästi nämä ovat yleensä pärjänneetkin pitkälle syksyyn.






Vähitellen tosiaan olisi mukava myös päivittää kasvipuolta syksyyn. Tarkoittaen myös sitä helppohoitoisuutta ja vähemmän tunnollisuutta vaativaa. Syklaameista olisin todella kiinnostunut, mutta liian lämmintä ei saa niille olla ja toisaalta eivät sitten kestä pakkasia yhtään. Tällä hetkellä säät vaikuttaisivat niille oikein sopiville. Kanervat ovat taas sitten ihanan helppoja ja tänä vuonna jotenkin tuntuu, ettei lokakuussa ole niille yhtään liian aikaista!

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Telkkari ja hyvien sarjojen (tai niiden paluun) kaipuu

Jatkan taas televisiolinjalla. Ihmettelen syksyn sarjojen mielenkiinnottomuutta. Hyviä sarjojahan tehdään koko ajan, mutta missä ne ovat? Kova lakikin on taas tippunut ohjelmalistoilta jonnekin, vaikka Erikoisyksikköä tehdään koko ajan lisää. Special Victims Unit palaa taas Yhdysvalloissa ruutuun 17. kaudellaan. Suomessa on suunnilleen näytetty kausi 9 ja samalla tiellä ollaan Criminal Intentin kanssa, joka on Yhdysvalloissa jo lopetettu. Kyllähän maailma kovasti muuttuu kymmenessä vuodessa, joten luulisi, että näitä olisi kiva näyttää ihan tuoreeltaan.


You can hold your head up a little higher knowing that SVU returns next week.
Posted by Law & Order: Special Victims Unit on Monday, September 14, 2015


Olen nyt iltaisin itse katsonut dvd:ltä Erikoisyksikön ensimmäistä kautta ja sinänsä sarja ei ole todellakaan menettänyt tehoaan vuosien varrella. Joudun luultavasti hankkimaan nykyisten parin kauden lisäksi muitakin, koska näitä sarjoja ei jostain syystä löydy mistään näistä nettipalveluista. Vaikka aika ja sarjassa käytetty tekniikka on muuttunut, itse tarina tutkittavine rikoksineen sekä sarjan huikeat hahmot pitävät otteessaan. Kovaa lakia ei voi hehkuttaa liikaa! Alkuperäinen Kova laki on huikea, mutta niin on myös Special Victims Unit sekä Criminal Intent.


We can hardly believe it’s been 25 years!
Posted by Law & Order on Sunday, September 13, 2015


Seuraava valituksenaiheeni on Justified. Missä on kaksi viimeistä kautta? Käsittääkseni Hero jatkaa taas sarjaa lokakuussa, mutta olen ne kaudet jo nähnyt. Ruutu-palvelusta löytyy ilmeisesti vitonen, mutta kyllä tuo viimeinen kausi pitäisi saada nähdä samaan syssyyn. Johan tässä on ollutkin Nelonen Primen kanssa parin vuoden tauko uusien kausien näyttämisen kanssa. Nyt kun sarja on jo päättynyt, on ollut vaikeaa vältellä viimeisen kauden spoilereita ja sitä pitää vielä jatkaa määrittelemätön aika. Odotan ja toivon, että viimeiset kaudet näytetään Primella mahdollisimman pian! Tilanne on yhtä onneton kuin Sons of Anarchyn kanssa, jota olen Netflixistä katsonut. En yhtään ajatellut asiaa, kun pidin itsestäänselvyytenä, että kaikki kaudet löytyvät sieltä, kun se on jo Amerikassa hyvän aikaa sitten päättynyt. Kutoskauden päättyessä iskikin paniikki, kun totesin, ettei tätä viimeistä kautta sieltä löydykään! Ei auttanut kuin tilata. Tiedä sitten milloin se on Netflixiin tulossa. Ehkäpä nämä Justifiedin viimeiset kaudet saa kohta myös dvd:nä. Toivottavasti!



Tämä FX on nykyään HBO:n ohella suosikkisarjojen tuottaja. FX:ltä on peräisin juuri Sons of Anarchy, Justified, Fargo sekä Damages. Myös uutuus The Bastard Executioner on sieltä kotoisin; en uskalla edes ajatella milloin sitä voisi toivoa johonkin nettipalveluun. Mutta entäs sitten kaikki nuo brittisarjat? Paljon hyviä sellaisiahan tehdään koko ajan. Niitä ei kuitenkaan enää paljonkaan näytetä. Jimmy McGovernin kirjoittamaa Moving Onia en ole koskaan bongannut ja nyt hän on kirjoittanut taas uuttakin sarjaa Banished. Susipalatsin lisäksi kaivataan muutakin. Ja rikossarjoista puhumattakaan. Midsomerin murhista on sentään tulossa telkkariin sellainen kausi, jota ei vielä saa dvd:ltä. Eihän se nyt sama enää ole ilman Tom Barnabya, mutta menköön. Ja lisääkin on vielä tulossa.


Good news from Midsomer!The successful and popular returning crime drama Midsomer Murders has been recommissioned for...
Posted by Midsomer Murders on Wednesday, April 15, 2015


Huhupuolella on luvassa kuulemma Deadwood-tv-elokuva. Sitä ainakin odotan innolla, koska itse sarjahan jäi todella pahasti kesken. Samalla innolla odotan myös tietoa siitä, mitä ihmettä Timothy Olyphant on tekemässä Justifiedin jälkeen; toivottavasti jotain telkkarin parissa. Siitä ei ole huhuja vielä tippunut, mutta odotellaan. Sen sijaan huhupuolella on viime aikoina ollut kaikenlaista mielenkiintoista Game of Thronesin suuntaan. Unohdan aina, että kaikki eivät ole viimeisintä kautta nähneet, mutta se on varmaan taas joulukuussa luvassa. Ja katson sen perinteiseen tapaan taas uudelleen HD-kuvana ja kohtahan se joulukuu taas onkin! Tulevalta kaudelta jännittävintä on se missä muodossa Jon Snow tekee paluun. HBO:n johto on kovasti vakuutellut Jon Snow´n kuolemaa, mikä tekee entistä varmemmaksi sen, että Jon Snow tekee varmasti paluun jossain toisessa hahmossa. Kit Harinton on nähty vähän väliä kutreineen milloin Belfastissa ja milloin Espanjassa, joten ei liene epäselvää, että hän on tulossa takaisin. Jon Snow'n hautajaisia ei kuitenkaan filmata kuukausikaupalla Belfastissa ja Espanjassa. Spekulaatioita on ollut myös Lady Stoneheartista, mutta hän ei liene palaamassa, mutta uusin tieto tänään oli Benjen Stark, joka olisi palaamassa seuraavalle kaudelle. Oi joi, kyllä tämä kovin haastavaksi menee. Sarjaan on palkattu Ian McShanea, Richard E. Grantia sekä koko perheellinen Tarlyja. Lisäksi ollaan palaamassa Greyjoyn perheen Iron Islandille ja tuossa Jon Snow'n suuressa taistelussa olisi mukana Boltonit (yök) sekä villit. Danystä ei ole kuulunut vielä mitään; häntä varmaan kuvataan myöhemmin tänä vuonna.


RUMOR ALERT: The Game of Thrones production continues filming a large-scale battle scene with a certain beloved, presumed dead character.
Posted by Winter-Is-Coming.net on Friday, September 18, 2015


Muista sarjoista olen vihdoin jatkanut True Detectiven katsomista. Kesä oli niin kiireinen, että en ehtinyt yhtä jaksoa pidemmälle. Toisen kauden saama vastaanotto tekee erittäin mielenkiintoiseksi sen mitä on luvassa; niin moni tuntui jättävän toisen kauden katsomatta loppuun. Tunnelma on toki aivan erilainen kuin ensimmäisellä kaudella, mutta ei nyt kuitenkaan mitenkään hälyttävän huono. Vaikuttaa vähän samanlaiselta kuin Bosch, mutta kyllä se ehkä paremmin toimi (toista kautta odotellessa). Myös Mad Menin viimeinen kausi odottaa tallennettuna, mutta en ole siihen päässyt käsiksi. Edellinen kausi oli niin väsynyt, että suurin into on valitettavasti mennyt; ja minä rakastin Mad Meniä. Viimeinen kausi on kyllä nähtävä ja eiköhän siihen kohta ole riittävästi kerätty voimia. Samoin Boardwalk Empiren päätöskausi odottaa edelleen vielä, mutta eri syistä. Se väkivallan määrä vaatii tsemppaamista, mutta kyllä siihenkin kohta pääsen käsiksi. Eihän tässä syksyllä muutakaan tule. Lisäksi tilasin tuon Chromecastin juuri siitä syystä, että nettipalvelujen käyttö olisi helpompaa. Nykyisin kun telkkariin on kytkettävä tabletti tai läppäri ja siivottava ne beaglen vuoksi pois (jos ei halua, että beagle tutustuu päivisin liikaa telkkaritarjontaan), niin Chromecast voisi helpottaa elämääni tämän suhteen. Ja tosiaan, kun tutustumisen arvoista tarinaa tulee telkkarista syksyllä niin vähän, sitä on vaan katsottava muualta. Onneksi nykymaailma on vaihtoehtoja täynnä.

lauantai 19. syyskuuta 2015

Syksyn telkkarisatoa odotellessa

Syksyn pitäisi olla telkkarin puolesta täynnä odotusta, mutta jostain syystä tuntuu, että aina vain vähemmäksi käyvät sarjat, joita odottaa. Julkisien kanavien suhteen sarjojen kierto on todella hidasta ja laahataan jopa vuosia perässä ja nettipalvelut näyttävät mitä näyttävät. Mutta onhan sitä toki syksylläkin kaikenlaista luvassa.



Yksi odotetuimpia on tietysti Downton Abbeyn viimeinen kausi, joka käynnistyy Ylellä 6.10.2015. Kamalaa edes ajatella sunnuntai-aamuja Downton Abbeyn jälkeen! Tapanani on neuloa ja katsoa sitä; tällä hetkellä on meneillään edellisen kauden uusinta, jonka perään on tarkoitus on katsoa tämä viimeinen. Downton Abbey on ihan samanlaista brittiläistä hidastempoista saippuaa, kuten moni muukin sarja, mutta tämä on vaan niin hiton hyvin tehty! Olen myös katsonut Susipalatsia (Wolf Hall), josta olen kovasti pitänyt. Olen kovasti kuitenkin ihmetellyt viitteitä kirjoihin, joihin sarja perustuu. Henry VIII? Viisi vaimoa? Hänhän on tunnettu historian hahmo, tyttäret Maria Verinen (Bloody Mary) sekä maailman kuuluisin kuningatar Elisabet I; eikö kukaan ole enää kiinnostunut oikeasta historiasta? Katselin ennen näitä historiasarjoja paljonkin. Ylellä oli tapana esittää sunnuntaisin osittain näyteltyjä dokumenttejä esim. juuri Henry VIII:stä ja Elisabetistä. Pidin niistä kovasti, mutta tavallaan kyllästyin siihen tosielämän raakuuteen. Kaikki aina mestattiin pettureina, tämä tuo uutta valoa myös Susipalatsiin. Sorry vaan, tiedän historiasta kuinka Thomas Cromwellin käy. Tämä karmeus kaikkine päivineen oli myös nähtävissä aikoinaan Henry VIII -sarjassa, jota Yle esitti siinä joulun tienoilla 2014. Samassa sarjassa oli mukana myös Sean Bean (Robert Ash), joka koki jälleen kerran kovan kohtalon. Muistan nämä hyvin, sillä olin viiimeisilläni raskaana ja vauva kääntyi mahassa poikittaissuunnasta pystyyn, joten olo oli näihin aikoihin äärimmäisen epämukava; ei kuitenkaan niin epämukava kuin monen tämän sarjan historian henkilön kohtalo. Pidin näistä valtavasti aikoinaan, mutta se mieletön tosielämän raakuus jossain vaiheessa uuvutti minut. Ehkä kohta olen taas kerännyt voimia riittävästi näiden historiallisten dokumenttien seuraamiseen.
Viisi viikkoa Downton Abbeyn viimeisen kauden alkuun! Myös hovimestari Carsonia näyttelevä Jim Carter kertoi viime...
Posted by Yle TV1 on Tuesday, September 1, 2015
Suurin iltaviihteeni on monta kuukautta ollut Sons of Anarchy, jonka viimeisiä jaksoja nyt katselen. En tiedä mitä teen, kun kun sarja on ohi, sillä se on ollut aivan mahtavaa seuraa. Sarjan luojan Kurt Sutterin uusi sarja The Bastard Executioner on juuri alkanut Amerikassa ja maltan tuskin odottaa, että pääsen sitä katsomaan. Voi kuvitella, että luvassa on aika raakaa tavaraa, kun kuvioissa on Kurt Sutter ja kyseessä keskiaika. Mutta jos The Bastard Executioner on kirjoitettu yhtään yhtä taitavasti kuin Sons of Anarchy raakuuden kyllä kestää. Viime aikoina on myös kovasti lupailtu Sons of Anarchy spinoffeja; toista, jossa kerrotaan Mayanseista ja toista, joka kertoo John Telleristä ja Piney Winstonista, jotka perustavat SOA:n. Ihan sama, kumpi vaan käy. Kurt Sutter tuntuu tietävän mitä tekee.


Oikeasti syksyllä luvassa olevista sarjoista odotan kovasti Fargoa, jonka toinen kausi alkaa 13.10.2015 HBO Nordicilla. Ensimmäinen kausi oli minusta yllättävänkin hyvä ja aion ilman muuta jatkaa toisen kauden seurassa! Toinen erittäin mielenkiintoinen sarja HBO Nordicilta on The Affair, josta en ole vielä ensimmäistä kautta ehtinyt katsoa, mutta toinen starttaa 5.10.2015.  



Nykyään tosi asia on ikävä kyllä se, että suurin osa mielenkiintoisista uutuuksista starttaa nettipalveluissa eikä televisiossa. Sen verran olen kuitenkin hifisti, että tykkään edelleen katsoa telkkaria televisiosta enkä mistään pienemmistä ruuduista; en varsinkaan kännykästä, joka on sori vaan pyhäinhyväistys. Nyt olen juuri tilannut itselleni Chromecastin, jolla voisin seurata sekä HBO Nordicia sekä Netflixiä helpommin telkkarista. Kuntopyöräily on ok, kun voi tietokoneelta valita musiikin liäsäsi mitä katsoo, mutta tv:n katselu on hankalampaa, kun haluaa katsoa jotain mikä ei suoraan tv:stä tai tallennuksina ole saatavilla. Katsotaan miten homma toimii! Paremman puutteessa tietokone pelittää dvd:lläkin (Sons of Anarchyn viimeinen kausi piti hommata dvd:nä, kun sitä ei ollut vielä Netflixissä), mutta televisio on eri juttu; sitä paitsi, haluan ehdottomasti tutustuttaa mieheni Sons of Anarchyyn eli uusintakierros on heti luvassa!

lauantai 12. syyskuuta 2015

Chris Cornell ja melkein unohtunut särkynyt sydän

Odottelen innolla ensi viikkoa ja Chris Cornellin uutta soololevyä. Levy ilmestyy 18.9.2015 ja ainakin ensimmäinen julkaistu kappale Nearly Forgot My Broken Heart vaikuttaa todella lupaavalta. Aiemmat soolotuotokset ovat olleet vähän vaihtelevaa tasoa sisältäen todella hyvää musiikkia, mutta myös sellaista joka ei erityisesti ole kolahtanut. Ennakko-odotukset joka tapauksessa ovat sellaiset, että tällä kertaa soololevy on hyvä!



Nyt Nearly Forgot My Broken Heart on ilmestynyt myös lännenteemaisena videona, joten tämä on vähän kuin Chris Cornellin oma Gallows Pole. Gallows Polessa soi toki mandoliinin lisäksi banjo ja Cornellilla pelkästään mandoliini, mutta toivotaan, että mandoliinia kuullaan myös muuten levyllä. Ainakin tämä kuulostaa aivan Cornellin omalta tyyliltä. Muusikko saa toki tehdä miten miltäkin tuntuu, kuten tehdä levyn Timbalandin kanssa. Täytyy joskus taas kokeilla sitä levyä uudella yrityksellä.



En ole vielä tilannut levyä ennakkoon, mutta hankin sen ilman muuta sopivan tarjouksen ilmaantuessa. Näin Chris Cornellin lupailevan Twitterissä myös vierailua monissa maanosissa ensi vuonna kuten Euroopassa. Toivossa voi siis elää, että näkisimme hänet taas myös täällä Suomessa. Johan edellisestä kerrasta on vierähtänyt kaksi vuotta ja kyllä se vaan on liikaa!

Pre-Order Higher Truth TodayiTunes: http://smarturl.it/iTunesHigherTruthAmazon (digital): http://smarturl.it/HigherTruthDD
Posted by Chris Cornell on Wednesday, August 12, 2015


Ja mikä parasta; Soundgarden on myös kasaamassa uutta tuotantoa. Kaikkea se Cornell ehtiikin!

Working on new material this week
Posted by Soundgarden on Wednesday, September 2, 2015

torstai 10. syyskuuta 2015

Haaveena uutta kotiin

Koiranpennun jyrsimän ja päivittäin pöllyttämän kodin keskellä tulee haaveiltua kaikesta uudesta. Enää ei edes muista aikaa, kun koti oli siisti, jyrsimätön ja sohvakaan ei ollut riekaleina. Tavarat olivat paikoillaan eikä röykkiöinä ja pinoina huoneissa, joihin koira ei päivisin pääse. Lattiallakin oli koreja eikä niitä edellisen koiran (aikuisvuosien) aikana jyrsitty. Kaikki kukat olivat paikoillaan eikä niitä oltu päivisin retuutettu; ja koira sai tosiaan aivan vapaasti kulkea kotona missä tahansa pojan huonetta lukuun ottamatta. Lelujen jyrsimishimo ei taltu koskaan, mutta muun suhteen lienee toivoa, jos vaan malttaisi odottaa.


Sen verran uutta sainkin kuin sainkin hankittua, kun Plantagenin uuden sisäkasvivalikoiman myötä sinne oli ilmestynyt jättipeikonlehtiä. Olen haaveillut sellaisesta vanhanajan peikonlehdestä jo pidempään, koska viime aikoina on kaupoissa ollut vain sellaisia pienilehtisiä. Elokuun kuponkitarjouksella kasvin sai mukaansa myös oikein edullisesti ja siellä se nyt komeilee koristamassa työhuonetta. Samalla reissulla hankin myös uuden palmuvehkan olohuoneen lipaston päälle. Edellinen (varmaan yli 10 vuotta vanha) oli kokenut vähän liikaa retuutusta, joten siirsin sen turvallisempaan paikkaan, josko se siitä vielä virkistyisi. Olohuoneen lipasto sijaitsee aika lailla varjossa ja sen olen aiemmista kasveista huomannut, että vaikkakin palmuvehka pärjää suht hyvin varjossa, valoisampaan tottunutta kasvia ei sinne kannata siirtää. Parempi on tuoda suoraan kaupasta siihen uusi, joka sopeutuu näihin olosuhteisiin paremmin. Ponnahduslautana toiminut tuoli on siirretty päivisin toisaalle (ns. beagleproofattu), joten uuden palmuvehkan pitäisi olla päivisin suhteellisen turvassa. Ihan kaikkia kasveja ei ole tarvinut muualle siirtää ja olohuoneen ikkunan edessä olevalla tasolla sinnittelee vielä muutama ihan hyvissä voimissa. Sekin on päivisin sen verran beagleproofattu, että kaihtimet suljetaan siltä kohdin päivisin, ettei sinne tarvitse rynniä kuikulemaan ikkunasta. Beaglen kyttäyspiste on taas järjestetty toisen revityn sohvan päälle, sillä jostainhan sitä on ulos kyttääjänkin nähtävä!


Ja ne revityt sohvat... Haaveilen todellakin uudesta sohvasta, mutta sen aika on aikaisintaan ensi kesänä. En halua hankkia väliaikaista vaan sitten sen kunnollisen, kun aika on. Sohviahan on kaksi ja vaikea sanoa onko kumpikaan niistä toista paremmassa kunnossa. Nykyäänhän sohvat on lähes aina päällystetty viltein. Se on vähän sellaista beagleproofausta, joka ei toimi. Toisaalta jotenkin on pakko yrittää suojata sohvaa edes jollain tavoin, että vielä vuodeksi löytyisi joku paikka, jolla istua. Aika möykkyinen ja epämukava nykyinen alkaa jo olla, mutta uuden aika on sitten, kun möyhimisen ja pöyhimisen aika on ohi. Seuraavaan sohvaan ei tule koristesaumoja sekä niiden sisällä olevia nyörejä ja vetoketjutkin olisi kiva olla pois (beagle osaa avata vetoketjut), mutta se ei taida olla mahdollista. Olen lopen kyllästynyt vilttien oikaisemiseen ja niiden pöllyttämisestä aiheutuvaan pölyyn, mutta en ole vakuuttunut siitä, että kiinnostus sohvan kaivamiseen olisi loppu ehjän sohvan tullessa tilalle. On täysin ymmärrettävää, että sohvan kaivaminen vilttien alta on koiralle myös leikki, mutta jollakin se raato tulisi vielä saada suojattua. Katsotaan vähän aikaa eteenpäin miten kyllästynyt sohvan raatoihin kohta olen. Viime jouluna Ikeassa oli Ektorpit tarjouksessa ja olen sen hankkimista monta kertaa miettinyt. Toistaiseksi kuitenkaan en ole nähnyt järkeä väliaikaisen sohvan hankkimiseen, joten haaveilen vaan siitä uudesta. Siitäkin tulee punainen.

Sohvapöydän jyrsityt kulmat ovat myös aika rasittavat. Niitä saa aina varoa, jotta niihin ei revi vaatteitaan. Seuraavaksi siihen on haaveissa joku puinen valmiiksi jo kolhiintunut pöytä, jonka mahdolliset jyrsimisjäljet voi tarvittaessa hio ja maalata. Ehkä täytyy lähteä riittävän vanhan ja elämää nähneen näköiselle linjalle kuin tämä (www.volcanodesign.fi). Kokemuksesta tiedän, että sopivan pöydän löytäminen ei ole niin yksinkertaista. Katselin uutta pöytää jo ennen uutta koiraa ja sopivan hinnan sekä toiminnallisuuden yhteensovittaminen ei näyttänyt olevan silloinkaan mahdollista. Kaukosäätimille kaipaisin riittävän isoa laatikkoa, koska ei niitä koiraperheessä voi pöydille koskaan jättää. Nykyinen on myös säilönyt alaosaansa valtavan määrän säästämiäni Toivekoti ja puutarha -lehtiä, joille en nyt ihan heti keksi uutta paikkaa. Uusi sohvapöytäkin saa odottaa saapumista meille ainakin vuoden; ehkä pidempäänkin, jos uutta joutuu pidempään etsimään. Ja näin vähän luulen.




Nykyinen beagle ei ole kunnostautunut ollenkaan mattojen tuhotöissä. Edellinen koira sai nuorena hoideltua useammankin eteisen ja olohuoneen maton. Mattotarpeet johtuvat tällä kertaa ihan luonnollisesta kulumasta, kun lähinnä olohuoneen nukkamatto alkaa olla kovin kulunut ja tampattu eikä siihen enää pesulakaan auta. Olen siihen haaveillut Ikean Ådum-mattoa, sitä jättikokoista (200 x 300 cm). Olen kuitenkin jäänyt siinä haaveiluasteelle, kun kaikki muukin olohuoneessa on varsin kulunutta ja jos ei tampattua, niin pöllytettyä ja jyrsittyä. Siten on ehkä mukavampi uusia kaikki tarpeellinen kerralla. Olohuoneeseen on sitten aikoinaan tulossa luonnonvalkonen Ådum, koska 1960-luvun tyyliin olohuone on varsin kompaktin kokoinen. Sen sijaan meidän suuri työhuone saattaisi kaivata vähän lisäväriä matolla. Työhuoneessa on nykyään samanlainen matto kuin olohuoneessa, mutta se on ollut vähemmällä käytöllä ja onkin huomattavasti parempikuntoinen. Työhuoneen musta-valkoruutuisen liukuovikaapiston kaveriksi sopisi jättikokoinen punainen matto tai miksei myös violetti. Valitettavasti tällä hetkellä tuota Ådumia ei ole tarjolla niin suuressa koossa, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa? Mattojahan voi myös yhdistää, mutta en tiedä miten se näiden kanssa onnistuisi. Työhuoneen uudistukseen tarvitaan myös aikaa, jotta sinne kasatut ja pinotut tavarat saadaan muualla kodissa oikeille paikoilleen. Työhuoneeseen on tuotu beagleproofatut korit sekä monta, monta beagleproofattua kasvia.

Olen Hemtexistä kantanut kotiin valtavan määrän koiraperheeseen erinomaisesti sopivia vilttejä. Nämä Gosa- ja Softa-huovat kestävät erittäin hyvin koiraperheessä. Viltit ovat ensinnäkin todella mukavia ja lämpimiä; talvella erittäin tarpeellisia täällä kasikerroksessa, jossa seurana on ikuinen tuuli ja sitä kautta veto lattianpinnassa. Nämä kestävät myös hyvin koirien kaivamista ja muokkaamista jo ihan painonsakin puolesta sekä niitä voi pestä, vaikka eivät helposti likaannukaan. Sohvien peittona on ollut myös fleecehuopia, mutta eiväthän ne kauheasti koiran käsittelyä kestä, joten voi olla, että pari uutta joutuu vielä tässä ostamaan ennen kuin nykyiset sohvat lähtevät kierrätykseen. Hemtexissä huomasinkin, että Gosa-huopaa saa tänä vuonna myös tummanharmaana!

Muita pieniä ja kauniita kodin toiveuutuksia huomasin Hobby Hallin kuvastossa. Luhdan pyyhevalikoimaan oli tullut uusina väreinä herukka ja karhunvadelma, jotka ovat kyllä sellaiset värit, jotka on saatava! Lähinnä keittiöpyyhkeiksi niitä ajattelin, mutta kylpypyyhkeetkin kaipaisivat uudistusta. Meillä on aivan ihanat Pentikin Puro-pyyhkeet, jotka valitettavasti alkavat vedellä viimeisiään. Marimekon peltipyyhkeitä en halua käyttää, joten olisi mukava löytää uudet hyvät pyyhkeet. Keittiössä Luhdan pyyhkeet ovat ainakin olleet aivan loistavia! Kylpypyyhkeinä niitä pitäisi myös kokeilla. Stockmannilla oli kesällä tarjouksessa Missonin-pyyhkeet, jotka näyttävät aivan ihanilta. Niitä pitäisi kuitenkin käydä katsomassa millaisia ne oikeasti ovat. Kerran meninkin, mutta en löytänyt niitä Itiksen myymälästä ainakaan sillä kertaa. Kylpypyyhkeet ovat sellainen mukavuushankinta, joiden on syytä olla hyviä ja se tunnettu nimi siinä päällä ei takaa yhtään mitään.

Uudet syksyiset keittiöpyyhkeet meille on nyt ainakin tänä syksynä tulossa ja täytyykin käydä katsomassa, josko ovat jo saapuneet myös muihin kauppoihin. Riittävän pieni ja edullinen investointi, jonka uskaltaa tehdä! Pienestä on hyvä aloittaa ja sellaisista paikoista, joihin beagleillä ei ole päivisin asiaa. Toisaalta olen myös huomannut, että olen nauttinut niistä hankinnoista ja huonekaluista kaikkein eniten, joiden hankintaa on joutunut odottamaan ja sopivaa pidempään etsimään. Ruokapöytäkin kun tuli meille, se oli kuin se olisi ollut meillä aina. Sama juttu oli täydellisen televisiotason kanssa. Myös tämä nykyinen sohvanraato oli niin odotettu tapaus ja niin ihana istua viime syksyyn asti. Voi, uutta sohvaa odotan kuin kuuta nousevaa. Mutta hyvää kannattaa odottaa. Ja aina voi kotia uudistaa myös jollakin pienellä vihreällä, kunhan sen vain sijoittaa jonnekin, jossa beagleproofaus toimii.


keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Kultainen ja tavattoman villi nuoruus

Meidän villi nuorimies on päässyt hurmaavaan vuoden ja viiden kuukauden ikään. Toiveistani huolimatta aikuisuus ja rauhallisuus eivät tunnu lähentyneen. Kesäloman loppumetreillä aikuistuminen vaikutti oikein lupaavalta ja kotona oleminen oli hyvin rauhallista, mutta koulujen alkaessa paluu villiin arkeen oli taas läsnä. Edellisen koiran kohdalta muistan kyllä hyvin, kuinka aikuistumisessa tuli taantumaa ja täytyy varmaan vaan edelleen yrittää luottaa siihen, että kahden vuoden iässä tämäkin lopettaa pahimmat touhuilut.


Puuhastelut ovat saaneet uusia ulottuvuuksia, kun mitkään ovet eivät tunnu olevan esteenä. Kaapin ovet saa auki ja liukuovet siirretään sivuun. Maalla ollessa aukeaa tassulla väli- ja ulko-ovet ja niistä mennään vaan ulos halutessaan, jos ne eivät ole lukossa. Tytöt ovat alkaneet kiinnostaa erittäin paljon ja tyttöjen perässä karkuteille lähdetään mistään välittämättä. Siten on ollut helpompaa pitää kaveria hihnassa eikä hakea maalla naapurista tyttöystävän luota, mutta jos edellinenkin beagle oppi olemaan vapaana, niin kyllä tämäkin. Ja aiemminhan karkailu ei ollutkaan mikään ongelma. Hormonit hyrrää ja minkäs sille voi.

Ja se villiys, kyllä sitä muutenkin piisaa. Kävelyllä on hyviä päiviä ja hyviä hetkiä; ja sitten on päiviä, jolloin ei käytöstä pidättele mikään. Kai ne on ulkonakin ne tytöt ja muut kaikki muut mielenkiintoiset asiat. Ja sitten mennään! Välillä mietin, että mihin ihmeeseen katosi se oikein kiltti ja rauhallinen kaveri, joka meidän kotiin muutti runsas vuosi sitten. Sentään on todettava, että nyt kaveri sentään väsyy toiminnasta ja muiden koirien ja ihmisten tapaamisesta. Murrosiän ollessa pahimmillaan mikään ei väsyttänyt vaan aiheutti suorastaan päinvastaisen reaktion eli kotona riehuttiin sitten kahta kauheammin. Nykyisin kotona odottaa iltaisin yleensä sohvan patjat (se mitä niistä on jäljellä) pystyssä ilmeisesti pääsääntöisesti piilottelujen ja petaamisen jäljiltä, paloitellut luvalliset pahvit ja muut päivän aktivointipuuhat, alas kiskottu verho sekä henkarit, joita koristavat lukuisat hampaanjäljet. Jyrsintäpuoli on muuten onneksi vähentynyt, mutta kyllä sitäkin välillä ilmenee, kuten äskettäin ruokapöydän tuolien uutta muotoilua. Tarvittaessa sitten availlaan kaappeja tai vieraillaan eri tasoilla, jos niitä ei ole estetty. Aktivointipuuhansa kullakin, mutta vähitellen olisi kiva taas tulla kotiin, joka ei olisi päivän aikana täysin pöllytetty.

Kesällä tuli juhlittua vanhempien 40-vuotishääpäivää, jonne ostin sen 40 ruusua (taas niitä Plantagenin edullisia, jotka kestivät jälleen kerran sen kaksi viikkoa) ja kylläpä oli se määrä ruusuja aivan mahtava. Tiedä sitten saanko itse saman määrän ensi syksynä, mutta huhtikuussa toivon, että on todellakin juhlan hetki vaikka vaan sen kahden ruusun kera, kun nelitassu saa taas vuosia täyteen. Lapset ja eläimet; helpoimmat tavat saada elämänsä sekaisin.



Sitä kahden ruusun päivää odotellessa on kuitenkin todettava, että nykyään mukaan mahtuu sentään sellaisiakin kummallisia päiviä, kun kotiin tullessa kotona ei olekaan tapahtunut yhtään mitään. Valitettavasti yhtäläisyyttä näiden päivien kanssa ei ole vielä keksitty, mutta kaipa sitä lupaavampaan suuntaan ollaan menossa. Joskus olen havahtunut huvittavaan ajatukseen siitä, kuinka edellinen beagle vaan käyskenteli asunnossa päivät pitkät aivan vapaana tekemättä mitään pahaa. Yhtälailla silläkin oli takanaan hurjat ja villit nuoruusvuodet (ne kaksi) ja sitten se vaan loppui. Aikoinaan pistin kaikki vanhan koiran touhut eroahdistuksen piikkiin, kunnes tämä nykyinen muuttui kiltistä pennusta aivan samanlaiseksi pikkuhirviöksi. Nyt ei teini-iän lisänä ole onneksi eroahdistusta, mutta lopputulos on aivan sama. Jyrsitty koti ja sohvan riekaleet. Rakkaudesta beagleihin joutuu maksamaan kovan hinnan. Toivotaan, että kahden ruusun päivä on juhlansa arvoinen!


maanantai 7. syyskuuta 2015

Neulo ja neuloen

Syksyn Neulo-lehtikin ehti tässä jo jokunen aika sitten ilmestyä. Ajattelin sitä vuoden verran katsoa ja kokeilla miltä vaikuttaa ja onhan se Novitan perusnumeroihin verrattuna aika ohkainen. Joistakin numeroista ja ohjeista olen tykännyt, mutta peruslehdet ovat kyllä huomattavasti odotetumpaa postia. Lehden paperikin on karkeampaa (ja halvempaa), kuten nykyään trendi tuntuu olevan. Viimeisin Koti & Keittiö -lehtikin oli tuota ohuempaa ja mattapintaista paperia, johon ovat jo monet lehdet siirtyneet. Sinänsä se ei toki haittaa, mutta kyllähän se vähän näissä kuvapainotteisissa julkaisuissa tunnelmaa latistaa, kun jotenkin kuvat on painettu täysin kiinni lehteen eli eivät heijasta ja tuo siten kuvaa irti lehdestä. Kyllähän se on on vähän kuin Pirkkaa lukisi...



Joitakin kivoja yksityiskohtia lehdessä oli tälläkin kertaa, kuten kivoja naisten neuleita. Niissä on kuitenkin sen istuvuuden kanssa vähän niin ja näin, että osuuko se sitten ihan kohdalleen vai ei. Kivoja pintoja ja kuvioita oli kyllä lehdessä mukana; palmikoista tykkään kyllä kovasti, mutta en ole oikein viime aikoina innostunut niitä itselleni neulomaan. Enemmän on ehkä muutenkin kiinnostus siirtymässä sisustusneuleisiin sekä töihin, jotka valmistuvat nopeammin. Ja jotka eivät sisällä palojen ompelemista yhteen. 







Tällä hetkellä on kovasti työn alla huiviprojekti, joka pitäisi saada valmiiksi hyvissä ajoin ennen viikon loppupuolta. Aina tulee haaveiltua neulomisajasta ja nyt kun on enemmän neulonut, niin täytyy kyllä sanoa, että ei sitä työkseen tekisi. Muutaman päivän, kun neuloo normaalia enemmän, niin kyllä se kropassa tuntuu. Niska on jumissa ja olo on kovin uninen ja sekava neulontaputken päätteeksi. Vaikka harrastuksesta nauttii, niin rajansa kaikella. Kyllä se yllättävän paljon voimille käy tai ehkä se on tuo deadline, kun pitää huvista huolimatta aikatauluja noudattaa. 


Huiviprojektista joka tapauksessa tulee mitä tulee. Kokeiluja kun ei vaan ehtinyt tehdä, niin pituus ja väritys on se mikä on. Paremmalla ajalla muitakin vaihtoehtoja olisi voinut kokeilla, mutta työssäkäynti häiritsee harrastusta. Ja muut harrastukset. Tuleepahan kuitenkin valmiiksi ja osallistuttua, mutta taidan jatkaa harrastustani valitsemallani linjalla ilman aikatauluja.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Breaking Bad

Kahlasin lähinnä kesän mittaan läpi koko Breaking Bad -sarjan. Odotukset olivat siinä mielessä korkealla, että sarjahan on varsin kehuttu ja sillä on paljon ystäviä. Joihinkin se siis kolahtaa ja kovaa, mutta minulla ei. Sarjahan on hyvä, näyttelijät loistavia, mutta tempo ja juonenkäänteet eivät vaan mieltymysteni kanssa kohdanneet missään vaiheessa. Ei, vaikka kuinka yritin. Suosio ja katsojien kehut eivät sinänsä tietenkään mitään kerro (esim. suosittu ja kehuttu Homeland on huonoudessaan suorastaan järkyttävä), mutta ennakkoasetelma oli sellainen, että uskoin tämän olevan juttuni. Täytyihän tarina loppuun asti katsoa, mutta näin jälkikäteen mietittynä olisin voinut toisaalta olla ilmankin, sillä ns. koukkuun en jäänyt missään vaiheessa. En, vaikka kuinka niin olisin voinut kuvitella.



Luulen, että sarjan rytmitys ei vaan toiminut minulle. Alkuunhan sarja on aivan tavattoman hidastempoinen ja  keskivaiheilla on pari hyvää kautta, kun mukana on kanamies Gus Fring. Kun Fring on poissa pelistä, koko sarja karkasi sekoiluksi, jossa ei ole mitään rajaa ja lopulta päättyy pariin ihan hyvään jaksoon. Viimeisen kahtia jaetun kauden olisi voinut tiivistää muutamaan jaksoon tai vaikka siihen kauden puolikkaaseen. Sarjan aihepiiri huumemaailmassa ei minua häirinnyt; kun tarina ja hahmot toimivat, sarja voi sijoittua ihan mihin maailmaan ja aihepiiriin tahansa, vaikka se ei itseä kosketa tai kiinnosta millään tavalla. Fiktioksihan elokuvaa ja tv:tä myös kutsutaan ja oikein hyvällä tarinalla on taipumus saada katsoja unohtamaan ympäröivä todellisuus. Joskus niin kävi Breaking Badinkin kanssa, mutta valitettavan harvoin sen potentiaaliin nähden. Itse tarina pohjallahan on hyvä, mutta viimeisen kauden juonenkäänteet eivät minulla toimineet.



Breaking Badin hahmot taas olivat loistavia eikä näyttelijöissäkään ole mitään valittamista, aivan päinvastoin! Ns. tavallisista ihmisistä saa parhaimmillaan hyvää tarinaa, jota täydentävät kaikki ne sarjan aivan kaikkea muuta kuin tavalliset ihmiset. Breaking Badin ihmiset ongelmineen sinänsä olivat todella mielenkiintoisia, mutta hidastempoisen alun ja keskivaiheen parhaiden jaksojen jälkeen, viimeisen kauden sekoilut olivat aika lässähdys. Jatkuva toiminta ei haittaa minua ollenkaan (rakastan Sons of Anarchyä ja esim. Justified on aivan loistava!) ja toisaalta taas hidastempoisuus parhaimmillaan toimii myös loistavasti (upeassa Tremessä ei tapahtunut koskaan mitään). Ja suurin osa suosikeistani on tempoltaan jotain näiden väliltä. En tiedä; joku ei vaan natsannut. Toisaalta, ymmärrän kyllä miksi tästä moni on tykännyt; ei tämä todellakaan mikä Homeland ole. Tarinan rytmi ei vaan saanut minua keskivaihetta lukuun ottamatta mukaansa, vaikka yleensä jään todella helposti koukkuun. Mutta tulipahan katsottua; opinpahan ainakin ainakin tuntemaan Walter Whiten, Jesse Pinkmanin ja tiedän kuka on se Better Call Saulin Saul.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin; ja kohti uusia muita juonenkäänteitä.



perjantai 4. syyskuuta 2015

Syksyn lankojen lumo


Ensimmäinen repsahdus syksyn lankoihin on täten tapahtunut. Tavallaan ostin lankaa kyllä ihan tarpeeseen, sillä tarvitsin huivityöhön muutaman lisäkerän Jokea, mutta ihana uutuusraitalanka on ihan puhdasta repsahdusta. Olen huomannut, että moni muukin on siihen kovin ihastunut. Enkä kyllä ihmettele yhtään, sillä värit ovat aivan ihanat!

Ja kyllä on tässä uudessa Joki-langassakin. Aivan mahtava tämä kirjava luumu-petrooli; ehkä petrooli on myös aika turkoosiin vivahtava, mutta aivan kerrassaan hurmaava väriyhdistelmä. Tätä samaa värikirjoa toivoisin myös muihin lankoihin, kuten vaikka 7 Veljestä perheeseen ja Nalleen. Hamstrasin tätä ihan kohtuudella (tällä erää) vain muutaman kerän; samoin kuin huivityöhön tarvitsemaani täydennystä eli kirjavaa kanervaa ja vihreä-okra-petroolia, jota onneksi löytyi vielä poistokorista. Nythän huikeat tarjoukset ovat jo hyvin suosineet ja nämäkin sain ns. ilman alvia eli parinkymmenen prosentin alennuksella Anttilasta. Ilokseni myös huomasin, että vihdoin ja viimein langat ovat saapuneet myös Netanttilaan. Tällä erää vain näitä uutuuksia, mutta toivottavasti tulevaisuudessa niitä on suurempikin valikoima. Samalla systeemillä toiminee nykyään Prismankin verkkokauppa; sinne ei tosin syksyn uutuuslangat ole vieläkään saapuneet.



Yhteishyvän huivikilpailua varten siis hankin vähän näitä ihanuuksia. Lähinnä haluan vain osallistua hyvään tarkoitukseen ja kokeilla siihen ideaani. Olen työn jo aloittanut ja kyllä on syytäkin, koska kohtahan töiden pitää olla jo perillä. Tarkoitus on huivia tehdä näistä kolmesta väristä, mutta täytyy vielä katsoa, josko huivi pitäisi tehdä vain kahdesta eri langasta. Ajattelin hakea vähän syksyn tunnelmaa, joilloin okra-lanka on kyllä siinä mielessä ehdoton, mutta täytyy katsoa kuinka se taipuu näiden kahden muun kaveriksi.


Ja sitten se raitalanka! Niitä keriähän voisi katsella ja hypistellä kaiket päivät. On hauskaa, kuinka todella erikoiselta kuulostava väriyhdistelmä (kanerva-vihreä-sinappi) voi vain näyttää niin ihanalta. Nyt vain kuumeisesti mietin mitä ihmettä näistä keristä raaskisin neuloa. Sukat kenties tai jotain sellaista, jota voisi ihailla aina. Siis jotain muuta kuin pelkät kerät...

(niin ja korin pohjalla on muita lankoja; ihan korin täydeltä ei näitä sentään tullut - vielä - hamstrattua)