maanantai 25. toukokuuta 2015

Ruudulla

Tällä hetkellä minulla on erityiskatselussa useampikin sarja. Kuntopyöräillessä pyörii Sons of Anarchy sekä myöhemmin iltaisin Breaking Bad sekä Justified. Maanantai-iltaisin on toki vuorossa Game of Thrones, mutta siinähän ei tällä hetkellä voi (valitettavasti) edetä kuin jakso kerrallaan. Yhtä lailla tallennuksessa on Mad Menin viimeinen kausi, jonka ajattelin katsoa täysin putkeen. Kesällä olen suunnitellut katsovani vihdoin Boardwalk Empiren loppuun; viimeinen kausi on vielä katsomatta ja nyt kun se kesällä Yleltäkin, on aika saattaa tarina loppuun. Kuntopyöräilyyn keksimäni Sons of Anarchy on vasta onneksi neljännessä kaudessa, joten sitä onnea jatkuu vielä varmaan syksyyn asti. Tapanani on joinakin päivinä kuunnella musiikkia tai katsoa live-videoita tai sitten se on 50/50 Sons of Anarchyn kanssa tai sitten pari jaksoa SOA-putkea, miten milloinkin.



Sons of Anarchyn alkaessa olen kyllä ihan missannut koko sarjan, mutta olen muutaman vuoden sitä suunnitellut katsovani. Sub on sitä kyllä Suomessa näyttänyt, mutta nyt sarjan päätyttyä viime vuonna olen vihdoin kääntynyt sitten koko tuotannon pariin Netflixissä ja on kyllä aivan myyty! Sons of Anarchy on aivan loistava ja siinä kyllä aivan mahdoton määrä todella hyviä hahmoja tarinoineen puhumattakaan näyttelijöistä. Olen pitänyt itseni erossa kaikista Sons of Anarchy -fanisivuista spoilereiden pelossa, mutta liityn kyllä niihin heti, kun vain saan viimeisen kauden katsottua (koska olen to-del-la-kin fani!). Alkuvuodesta nimittäin näin jäähyväisvideon Entertainment Weeklyn jakamana, jossa jätettiin hyvästejä tv-sarjojen hahmoille, jotka poistuivat joukostamme viime vuonna. Mukana oli SOA:sta muutama henkilö, joista jäi sellainen auts-tunne. Osan muistan hyvin ja osaa ehkä en, mutta parempi olisi ollut näkemättä. Toisaalta, moni heistä ei ollut mikään yllätys ja tämähän on kuin tämän päivän Game of Thrones; peli, josta kukaan ei selviä hengissä.



Nykyisin maanantait ovat päiviä, jolloin Facebookin uutisvirrasta kannattaa jättää lukematta kaikki kansainväliset uutiset Amerikasta. Ne nimittäin sisältävät vihjeitä ja suoria spoilereita asioihin, joita et halua tietää illan Game of Thronesista. En sentään ole sillä asteella, että tapittaisin sitä maanantaina aamuyöllä ennen töihin menoa, vaan säästän sen mieluummin rauhassa iltaan. Sama homma oli tässä talven mittaan Justified-sarjan viimeisen kauden kanssa. Kaikki kansainväliset jutut oli jätettävä lukematta. Sen verran olen tietoinen, että joku päähenkilöistä kuolee lopussa (oma veikkaukseni on Boyd), mutta kaiken muun olen yrittänyt jättää täysin vilkaisematta.

Nythän myös Hero alkoi esittää Justifiedia kaikille avoimella kanavalla, joten toivottavasti moni on sen löytänyt. Hesarikin oli sarjaan tutustunut peräti kolmen jakson verran, josta piti arviokin sitten kirjoittaa; toivottavasti moni jätti sen lukematta. Jos Justifiediin tutustuu pari jaksoa tätä kolmea ensimmäistä enemmän, ymmärtää varmasti, että ensimmäisissä jaksoissa esiteltiin hahmot, joita tavataan sarjan mittaan koko ajan. Ei kai levyarvosteluakaan kirjoiteta kuuntelemalla vain kolme ekaa biisiä? Jos näin haluaa tehdä, kannattaa kirjoittaa kolumneja tai blogia. Joka tapauksessa Justified on sarja, joka ei kaikille varmasti kolahda, mutta jos kolahtaa, se kolahtaa ja kovaa! Ainakin kanssani jää Amerikassa sitä todella monet kaipaamaan. Katson nyt kolmatta kautta uudelleen ja Nelonen Primelta tulee vielä neljäs perään; innolla odotan tulevaisuudessa vitosta ja kutosta, joita en ole vielä nähnyt! Erittäin innostuneena odotan myös tietoa siitä, mihin Timothy Olyphant suuntaa seuraavaksi. Toivottavasti johonkin hyvään sarjaan; HBO olkaa häneen yhteydessä!



Iltasarjana olen myös mieheni kanssa katsonut Justifiedin kanssa Breaking Badia ja meillä on nyt kolmas kausi menossa. Sarjahan on hyvä, mutta ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa kolahtanut mitenkään erityisesti. Katson sen kyllä tietysti loppuun, koska tarinahan on ihan mielenkiintoinen ja päähenkilö erittäin hyvä. Breaking Bad on ehkä makuuni vähän hidastempoinen, mutta ei nyt kuitenkaan todellakaan tylsä. Mitään vikaa en osaa siitä sanoa eikä siinä sellaista olekaan, mutta en vain innostu siitä niin paljon kuin tänä päivänä monesta muusta. Vähän kuin Metallica, ehdottomasti erittäin hyvä, mutta ei kuitenkaan minun juttuni. Mutta, kausiahan on vielä jäljellä, joten katsotaan miten käy!



Sons of Anarchyn jälkeen on todella mietittävä mitä katsoisin seuraavaksi. Viime kesänä Deadwood oli aivan loistojuttu ja jotakin vastaavaa toiminnallista pitäisi keksiä seuraavaksi. Ehkäpä voisin katsoa Rooman uudelleen? Maanantai-iltojen ilonahan sitten jatkuu Hbo Nordicilla True Detective suoraan Game of Thronesin perään. Niin, tästä on kyllä vaikea sanoa, mitä oikein odottaa...



torstai 21. toukokuuta 2015

Lankalakko

Olen todella tyytyväinen itseeni, sillä olen ollut aivan varmasti yli kuukauden ostamatta yhtään lankaa. Olen siis jopa päässyt miinukselle varmaan todella pitkään aikaan. Trendinä on viime aikoina ollut se, vaikka kuinka neuloisin ja uutta kerää kuluisi, on vähintään sitä mukaa tullut hamstrattua uutta tilalle. Tällä hetkellä olen aika tyytyväinen valikoimiini eikä mitään erityisiä lankoja kuulu haaveisiini, johtuen tietysti siitä syystä, että olen jo ostanut kaiken mahdollisen. Katsotaan, kuinka käy kesän poistomyyntien kanssa. Lisäksi syksyn uutuuslangat perinteisesti villitsevät uuteen lankavimmaan!


Kadehdin niitä, jotka pystyvät hankkimaan lankoja vain tarpeeseen. Olin itsekin aikanaan sellainen. Ei minulla ollut vuosikausiin mitään erityisiä lankavarastoja ja sitten se mahtui lähinnä jämälangoista muodostuen kahteen pyykkikoriin vuosien ajan. Sitten vuonna 2008 koko homma ryöpsähti käsistä ja varastot ovat painuneet todella moninkertaisiksi, mitään lukuja en uskalla antaa. Toisaalta olen siirtynyt käyttämään smartboxeja ja niiden määrän voi helposti laskea kaapista; ja kyllä niitä on monta. Vuonna 2008 palasin perhevapailta työelämään ja kai se lankahamsterius sitä myötä pääsi valloilleen. Koko ajan olen kyllä neulonut, mutta aika kauan saa neuloa, että muutamankin kerän saa kulutettua. Ne ovat niin vastustamattomia ja toinen asia on ne langat, joita en raaski käyttää. Näitä ovat kaikki raitalangat, kuten Polkka, Luontopolku, Taika jne. Ja jotta niitä raaskisi käyttää, niitä tulee ostettua lisää.


Oikein onnistuneina lankoina pidän näitä perusvärejä, joita syksyllä tuli ostettua varastoon pari kerää, jotta eivät vaan kaupoista lopu, vaikka eivät ole poistumassakaan. Näistä vastaavista tein viime kesänä monta kappaletta hyviä Jacques Cousteau -pipoja, jotka olivat kyllä viime talven käytön perusteella aivan mahtavia. Pitäisi keksiä uusi vastaava projekti! Nopeaa, helppoa, hyödyllistä ja lankoja kuluttavaa. Projekteja on jonossa niin monta ja niistä monen olen jo unohtanut. Novitan Siksak-hameeseen palaan kyllä vielä ja ehkä kokeilen niitä villasukkia. Ja pakko on tietysti tehdä sellaiset Reaverset; virkatut tennarit. Jämälangoista olen jo kymmenisen vuotta suunnitellut tekeväni Äiti Teresa -peittoja Punaiselle Ristille, kun olisi vaan niitä jämälankoja eli siis saisi jotain valmiiksi. Ehkä minun pitää siirtyä hyväntekeväisyyteen, jotta töistä tulee oikeasti valmista; ehkä. Ja nuo peitot eivät ole huono idea; katastori-alueilla niitä tarvitaan aina. Toivotaan, että käänne lankojen kulutussuuntaan on pysyvä!

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Peltipurkki- ja kylttikokoelmaa

Peltipurkkikokoelmani ei ole ihan viime aikoina karttunut, mutta viimeisimmät ostokset olivat talvilomalta Tallinnasta Marks and Spencerin ruokamyymälästä. Pari ihanaa keksirasiaa tuli sieltä noukittua mukaan. Mitä enemmän punaista aina parempi!


Keksien jälkeen olen näihin laittanut vitamiineja ja koiran herkkuja. Näistä keksipurkeista ilmestyy ilmeisesti uusia versioita säännöllisin väliajoin. Kesäkuussa olen menossa myös risteilylle ja perinteisesti tuotevalikoimaan tulee keväisin uutuuksia, joten innolla odotan olisiko Churchill'sin karkkipurkkeihin ilmestynyt uusia ihanuuksia. Nämä ovat aivan mahtavia ja onneksi niitä voi käyttää myöhemminkin!

Viime aikoina en ole myöskään törmännyt uusiin peltikytteihin. Campbell's Soup taitaa olla viimeisin ja siitä on noin vuoden verran aikaa. Pidän valtavasti Andy Warholin töistä ja aikoinaan Warholin näyttely Helsingissä 1990-luvulla oli minulle aivan mahtava kokemus. Campbell's Soup on nyt työhuoneessani ja olen pitkään harkinnut näiden aitojen tölkkien hankkimista keittiööni ihan vain koristeeksi. Itse en ole tomaattikeiton ystävä, mutta mieheni on, joten menisivät myös käyttöön ennen parasta ennen -päivää, jonka jälkeen voisi hankkia uusia. Portugalista olen tuonut myös samaan tyyliin sopivia puna-valkoisia nakkipurkkeja, sillä siellä päin nakit myydään peltipurkeissa. Näitä purkkeja on sitten käytetty avaamisen jälkeen mm. yrttien ruukkuina. Nykyisin on vain hyvin vähän tarjolla purkkeja, joihin etiketit olisi kunnolla kiinnitetty. Matkoilta niitä joskus löytyy, kuten mm. Sisiliasta pistaasipurkkeja. Täytyykin kaivaa ne jostain kaapeista ja ottaa taas uudelleen käyttöön!

maanantai 18. toukokuuta 2015

Joki siksak ja lasipurkkien lumo

Nyt kun olen saanut Joki-langasta valmistuvaa siksak-peittoa eteenpäin, täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen lankavalinnasta. Kirjava kanerva on aivan mahtavaa lankaa neuloa, kun koskaan ei tiedä mitä väriä kerästä milloinkin pukkaa ja kerässä on mukana sekä punaista että kanervaa. Siksak-raidotuksesta on tulossa todella kiva!

Valtavasti tekemistä vielä piisaa, mutta mukavasti työ on edennyt mm. jääkiekkoa seuraten. Kisat jäivät hyvästä joukkueesta huolimatta aivan liian lyhyeen, joten on jatkettava arkielämän rutiinien mukaan. Joskus ehtii neuloa enemmän ja joskus vähemmän. Viime aikoina olen Facebookissa kovasti seurannut Voihan villasukka -ryhmää tai se taitaa olla niin suosittu, että sieltä pukkaa uutta kuvaa uutisvirtaan koko ajan. Sen myötä olen alkanut haaveilla ihan perusvillasukkien tekemisestä. Ryhmässä on toinen toistaan hienompia luomuksia, mutta en tarvitse niin paljon villasukkia itse. Perheen miesväelle voisi muutaman parin neuloa ja itsellekin jotain, mutta käytössäni on matkoilla yksi pari ja kotona aina samat Madeiralta tuodut paikalliset villasukat, joiden pohjassa on aivan mahtavat liukuesteet. Madeiralta on tullut niitäkin hamstrattua todella monta paria, koska ovat hyväksi todetut ja toivomus on, että eivät vaan pääse kulumaan loppuun!


Muista lankaideoista törmäsin Pinterestissä aivan mahtavaan ideaan, jossa lankoja säilytettiin isoissa lasipurkeissa. Itselläni kyseiseen käyttöön löytyi vaan vähän pieni purkki ja oikein iso kannellinen versio olisi siis hakusessa. Pinterestin kuvassakin langat olivat lähinnä jämälankoja, mutta aivan ihana idea kuitenkin. Tiedä sitten mihin niitä purkkeja sitten pinoaisi, kun koiran vuoksi evakossa kodin muista tiloista on vaikka mitä tavaraa, mutta työhuoneen lattialle voisi isoa lasipurkkia kyllä kuvitella. Täytyy pitää silmät auki vaikka silloin kesälomalla!



sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Kukkaikkunan kuulumisia

Työhuoneen kukkaikkunalla hortensia on vaihtanut värinsä jo täysin vihreäksi. Nämä hortensiat ovat siitä kyllä hauskoja, että vaikka väri vaihtuu, ne ovat niin kauniita omalla tavallaan. Seuraavaksi väri vaihtunee rusehtavan vihreäksi ja jos uusia kukkia tähän saa, niin ne ovat yleensä sitä alkuperäistä väriä, joka tässä oli sininen. 


Harkinnassa on vienkö tämänkin kasvamaan parvekkeelle, josta tämä kyllä tykkäisi. Tässä on on vain lehdissä ollut vähän härmää, jonka epäilen sitten leviävän muihin parvekkeen kasveihin. Viime vuonna parvekkeelle istuttamani vastaava hortensia jopa talvehti parvekkeella, joten muuten olisi erittäin houkuttelevaa siirtää tämä sinne. Kevät ja kesä sisätiloissa onkin näille aika haastavaa kuivumisen puolesta, josta kertoo lehtien vähyyskin. Monen kuukauden ilo näistä joka tapauksessa kuitenkin on!


Ilokseni sain äitienpäivälahjaksi uusi perhosorkideoita ja kartutin kokoelmaani myös helatorstaina Plantagenissa, koska olivat siirtyneet tarjoukseen. Näitä perhosiahan ei voi koskaan olla liikaa! Suunnitelmista huolimatta en ole raaskinut heikkokuntoisimmasta luopua, kun niistä kuitenkin on löytynyt kukkavanoja. Syksyä ja talveahan ne eivät kuitenkaan kestä, joten luonto hoitaa ne pois, kun aika on. Ja kun näitä nykyään leikkokukkien hinnalla myydään, niin ainahan voi hankkia uuden, kun lehdet tippuvat! Jostain syystä päädyn aina samoihin väreihin, ensi kerralla täytyy tsempata ja koittaa keksiä vaihteeksi taas jotain erilaista!




perjantai 15. toukokuuta 2015

Viiniköynnösten paluu

Kevät on edennyt siihen malliin, että orvokkien kulta-aika on nyt. Kukkia on valtavasti ja ne näyttävät todella kauniilta. Nyt ovat päässeet jo aika lailla venähtämään pituutta eli valitettavan pian muuttuvat kovin heinämäisiksi. En ole koskaan saanut niitä leikkauksen jälkeen kukkimaan uudelleen eikä se taida oikein lasitetulla parvekkeella onnistuakaan, mutta avoimella parvekkeella tai pihalla varmasti. Alkukesän ilohan tämä meidän parvekkeella onkin, mutta tosi kaunis sellainen!


Viiniköynnöksetkin on noudettu parvekkeelle. Hyvässä kasvuvauhdissa näyttävät olevan, etenkin toinen kasveista. Toinen on saanut joko liian kylmää tai kuumaa jossain vaiheessa toukokuuta, mutta nyt näyttäisi sekin olevan tokenemassa. Toinen viiniköynnöksistä on tehnyt jo aika mukavan isoja lehtiä ja kohta puolin alkaa taas kaunista köynnöstä muodostua. Nämä viiniköynnökset olivat myös syksyllä todella kauniit, koska muuttuivat ihanan keltaisiksi ja siten saatiin myös ihanaa ruskaa omalle parvekkeelle. Mukavaa, että nämä selvisivät talven yli maalla kellarissa!

Yksi talvehtinut pelargonikin tuotiin takaisin parvekkeelle. Hengissä se on ja pieniä lehtiäkin on jo muodostunut, mutta äskettäin tehdyn leikkauksen jälkeen odotellaan niitä sitten enemmänkin. Sen verran orpo ilmestys se oli ruukussa yksinään, joten oli käytävä hakemassa Plantagenista yksi muratti sixpack kaveriksi. Jos ei pelargonista ole kasvajaksi, niin muratista ainakin sitten!


Sain parvekkeelle äidiltäni mukaan myös perinteiset yrttiviljelmät. Osa yrteistä onkin jo ihan mukavasti lähtenyt kasvuun, mutta osa vaatinee uutta istutusta. Nämä ovat vähän sellaisia, että menestys on hyvin vaihteleva. Ei saa liian kuumaa eikä liian kylmää, ei liikaa paahdetta eikä varjoa. Aluksi kokeillaan lattiaa, josta aamuaurinko herättelee jo todella varhain ja paistelee lähemmäs puoltapäivää. Jos ei onnistu, kokeillaan toista paikkaa ja kauppojen valmiita yrttiruukkuja!


Ostamani hortensiat ovat todella mielenkiintoisia. Nämä kaikki olivat samaa violettia, mutta vihreinä kotiin tuodut ovat muuttunut lähinnä vaaleanpunaisiksi. Kaupasta violettina tuotu hortensia on pysynyt edelleen tumman violettina. Sitä violettia tietenkin toivon, mutta eiväthän ne sellaisiksi välttämättä missään vaiheessa muutu. Joka tapauksessa ovat todella kauniita ja nyt on kevään sääkin ollut hortensioille erittäin suosiollinen. Hortensia on kyllä nykyään kesäkukista suosikkini!



Enää parvekkeelta puuttuvat ihmeköynnökseni. Mukava ne olisi sinne ahtaalta ikkunalta jo siirtää, mutta kyllä parvekkeella on niille vielä aivan liian kylmää. Jos pysyvästi lähiaikoina päästään sinne + 15 asteeseen, niin silloin lähestytään oikeita lämpötiloja. Nyt on vielä aamuisinkin ollut niin viileää, että en ole itsekään vielä aivan keväisiin vaatteisiin siirtynyt. Kesäkuussa viimeistään lienee sitten se oikea hetki kevätvaatteisiin sekä ihmeköynnösten vapauttamiseen parvekkeelle!

torstai 14. toukokuuta 2015

Soundcheck: Sol Invictus

Niin se kevät vaan vierähti, että toukokuu ja Faith No Moren Sol Invictus on täällä. Virallinen julkaisu on vasta ensi viikolla, mutta se on jo pari päivää ollut ennakkokuuntelussa kokonaisuudessaan osoitteessa www.rumba.fi.

Tämä on niitä hetkiä, jolloin X-sukupolveen kuuluva verkkotuottaja on työnsä äärellä iloinen.
Posted by Rumba on Sunday, May 10, 2015

Kuuntelin sen kerran läpi taustalla, joten vaikea sanoa vielä mitään erityistä aiheesta. Toinen kuuntelu alkaa nyt ja vasta useampi vasta avaa mielipidettä enemmän. Ehkäpä se kuulostaa enemmän Pattonilta kuin Faith No Morelta, mutta tarkempi kuuntelu sen sitten kertoo. Oma tilattu levykin on lähtenyt postitse eilen, joten innolla odotan postia saapuvaksi!

lauantai 9. toukokuuta 2015

Kesälomahaaveita

Ajatukset karkaavat jo vähitellen kesälomaan, kun työni kevään kiireisimmät hetket alkavat olla käsillä. Jaksamista pystyy venyttämään, kun tietää, että kiireet kohta helpottavat ja kesälomakin alkaa siintää lähettyvillä; ei kuitenkaan liian nopeasti. Kesäloman ajankohta on tiedossa, mutta mitään sen kummempia suunnitelmia ei vielä ole paitsi Pori ja Robert Plant. Ulkomaille myös mielin, mutta matkavarausten aika on sitten myöhemmin. Sen suurempia suunnitelmia ei tarvitakaan, kun lähialueelta löytyy niin paljon kivoja  kesäloman perinteisiä vierailukohteita, joilla voi sopivasti virkistäytyä lepäilyn ja lomailun ohella. Niistä on nyt niin kiva haaveilla, koska kuuluvat niin olennaisesti kesään. Ihan oikeasti oman lomani parhaita hetkiä on se, että aamukahvit saa juoda rauhassa neulomisen ohessa kotimaassa tai ulkomaille. Yhtä mukavaa on kierrellä tehtaanmyymälöissä sekä muissa kaupoissa ja kohteissa ihan vain katselemassa, vaikka aina ei ostaisikaan mitään! Nautinnollisiin hetkiin ei paljon tarvita!

Olemme parini kesänä vierailleet Koiramäen Pajutallissa Tuusulassa, joka on aivan huikea paikka! Siellä on ensiksikin kivoja eläimiä, joita on aikuisten ja lasten kiva katsella. Myymälässä on aivan uskomaton määrä mitä ihanampia pajusta valmistettuja koristeita ja hyötytavaroita. Lisäksi myymälässä on lisää sisustustavaroita ja hintataso on oikein mukava. Perinteisesti olemme myös ostaneet kahvilasta korvapuustit, jotka ovat kyllä parhaimmasta päästä mitä on tullut syötyä. Pajutallihan on auki lähes ympäri vuoden ja monesti on pitänyt käydä siellä pistäytymässä, mutta taitaa taas tällä kertaa jäädä vierailu kesälle; mutta täytyy käydä entistä nopeammin siellä uudelleen!


Orimattilassa on ollut tapana käydä Maria Drockilan kynttiläpajassa ihastelemassa huikeita kynttilöitä. Ne ovat niin ihania, että melkein niitä ei raaski polttaakaan! Palavat kyllä todella pitkään, joten ihan hyvin voi aloittaa yhtenä vuonna kausikynttilän ja jatkaa seuraavana vuonna siitä mihin jäi. Samalla suunnalla Hämeessä on myös aivan mahtava Finnmarin tehtaanmyymälä Hollolassa, joka on todella suuri ja täynnä mitä ihaninta sisustustarviketta. Siellä on tullut nyt parina kesänä vierailtua ja aina on jotain pientä tarttunut mukaan. Loputtomiin ei kaikkea voi ostella, mutta kummasti aina löytyy jotain pientä sellaista, jota ilman ei vaan tule toimeen!



Riihimäellä sen sijaan on aivan ihana Homeberryn myymälä. Toivekoti ja Puutarha -lehdessä (voi että minulla on ikävä sitä lehteä!) oli aina Homeberryn mainoksia ja myymälä on kyllä juuri sellainen toiveiden täyttymys! Homeberrykin on yllättävän suuri ja valikoimaa on todella runsaasti. Viime vuonna matkaan lähti ihania koreja ja aiempina vuosina olen ostanut mm. purkkeja sekä keittiötekstiilejä. Ja tuollakin se hintataso on erittäin kohtuullinen. Matkan varrella tullut vierailtua tietysti myös Mäntsälässä Pentikin tehtaanmyymälässä, mutta siellä käyn jatkuvasti muutenkin. Syksyn lankauutisia odotellessa mielessä on myös tietysti poistolangat. Niissä on sellainen taikuus, että kun langasta tulee sellainen, sitä on viimeistään silloin aivan pakollinen tarve hankkia varastoon.


Kouvolan Tykkimäellä käydessä on tullut vierailtua myös Novitan tehtaanmyymälässä. Sinne olen kyllä päätynyt ihan vahingossa, koska en ole ajatellut sen sijaitsevan ABC:n yhteydessä. Siellä on ihan hyvät valikoimat, jos jotain tiettyä lankaa etsii tai lankavarastossa on hyvin tilaa (minulla ei ole). Toisaalta siellä voi hyvin käydä vilkaisemassa syksyn tulevaa valikoimaa, joskin tuntuvat hyvissä ajoin ilmaantuvan erityisesti Prisman myymälöihin. Uusien lankojen hypistely kuuluu ehdottomasti kesääni, kuten myös juustokakut sekä muut marjaherkut! Nuorempana en erityisemmin marjoista välittänyt, mutta nyt niihin on suorastaan himo. Nämä hommat on aloitettava vaikka koulun päättäjäisviikonloppuna vaikka pakastemarjoilla! Ja näin se koko kesä ja kesäloma on buukattu täynnä ohjelmaa.

 

torstai 7. toukokuuta 2015

Toukokuu kukkaikkunalla

Työhuoneen kukkaikkunalla on tungosta. Vielä odotellaan lämpimämpiä päiviä, jotta saan ihmeköynnökset siirrettyä parvekkeelle. Sen jälkeen saadaan taas vähän lisää tilaa, ainakin hetkellisesti. Kummasti aina jotain tilalle löytyy, vaikkakin olen viime aikoina keskittynyt aika pitkälti orkideoihin. Ja kyllähän niihin sopiikin keskittyä!

Tällä hetkellä todella monet orkideat ovat kukassa. Kauniita nuppuja ja kukkia on lähes kaikissa orkideoissani eli vanhat on taas saatu kukkimaan. On aina yllätys minkä värisiä kukkia mistäkin on tulossa, sillä en useinkaan todellakaan muista mistä yksilöstä on kysymys. Kauniita ovat kaikki joka tapauksessa!


Sinänsä on taas harmi kuinka huonokuntoisia monet orkideat ovat. En ole himokastelija eikä kasvit lillu vedessä, mutta monessa näyttää juuret olevan silti aika huonossa kunnossa. Lisäksi parissa on lehdet pehmenneet, joten kohta puolin ne on heitettävä pois. Kaikesta huolimatta nekin yksilöt kasvattavat kukkavanoja ja nuppuja, joten kukkikoon nyt vielä kerran. Talveahan ne eivät enää kuitenkaan kestä. Nykyisin lyhyt ikä tuntuu ikävä kyllä olevan enemmän sääntö kuin poikkeus; orkideat eivät vaan kestä enää niin pitkään kuin ennen. Kukatkaan eivät pysy enää yhtä pitkään. Ennen uudet kukat saattoivat kukkia kuukausia jopa puolikin vuotta, mutta tänä päivänä sitä tapahtuu enää ani harvoin. Toisaalta hinnatkin ovat halventuneet, joten niiden kasvatus on varmasti myös vuosien mittaan muuttunut.


Ihmeköynnökseni ovat myös mahtavassa kukassa. Väri on aivan ihana ja onhan tämä aivan mahtava kasvi. Vielä kun sen saisi samoihin mittoihin kuin Välimeren versiot, mutta meidän kesä on siihen aivan liian lyhyt. Ruukun vaihtaminen teki toiselle kasville todella hyvää ja se onkin kasvanut paljon jo ihan ikkunallakin. Auringostahan se tykkää kovasti, mutta kuivuu myös helposti, joten kastella saa kyllä monta kertaa viikossa. Toisaalta ei se kyllä kauheasti kuivumisesta ole moksiskaan ja toipuu siitä kyllä! Kesäkuussa vien ne parvekkeelle, jollei nyt toukokuussa ole jo helteitä luvassa.


Siirrän myös varmaan pienen hortensiani kevään mittaan parvekkeelle. Nyt aurinkoiset päivät kuivattavat sitäkin niin paljon, että lähes päivittäin saa olla kastelemassa. Isommassa ruukussa pärjää hyvin parvekkeella ja yksi tällainen näytti jopa talvehtivan. Täytyy kyllä yrittää sitä uudelleen! Olen kerran talvettanut yhden ison terassihortensian ikkunallakin, mutta se vaatii jatkuvaa kastelua ja sen mullassa tuntui viihtyvän monenlaista mönkijää, joten en ole sitä uudelleen kokeillut. Viileä viherhuone olisi tässäkin tapauksessa aika mukava! Unelmia ja tavoitteita täytyy aina olla!