torstai 31. tammikuuta 2013

Flora & Fauna: Hurmaava hortensia

Hankin viime kesänä ensimmäistä kertaa parvekkeelleni hortensian. Se oli kyllä niin upea ilmestys, että tulevana kesänä hankin niitä ehdottomasti uudelleen. Hortensia sinnittelee edelleen työhuoneessa, mutta epäilen kyllä selviääkö kevääseen saakka. Kovasti tekee uutta lehteä, mutta kuivattaa niitä myös koko ajan. Niin upea se kuitenkin oli, että en kyllä raaski kokeilematta heittää poiskaan. Äidilläni on ollut ruukkuhortensioita useampana kesänä, mutta parhaiten olen päässyt niihin tutustumaan Azoreilla, joissa ne tekivät kyllä lähtemättömän vaikutuksen!


Viime viikolla Plantagen kanta-asiakastarjouksena oli pienet jalohortensiat ja ne oli heti parvekekaudesta haaveilevan käytävä katsastamassa. Tarjolla oli tällä kertaa sinisiä hortensioita, joita mukaan lähti kaksi. Kasvit eivät olleet mitään terassikokoa, mutta juuri sopivia sisätiloihin ja niin kauniita. Toivottavasti kestävät pitkään!


Azoreilla hortensioita on kaikkialla; niitä on uskomattoman paljon. Hortensiat reunastavat kaikkia teitä ja ne pensaat ovat aivan valtavan suuria. Sellaisista pensaista voi täällä Pohjoisessa vain haaveilla. Maan happamuuden mukaan hortensia on joko sini- tai punasävyinen tai valkoinen. Kauniita kaikki!

Jotain sellaista tuossa uusien hortensioiden herkässä sinisessä, mikä saa kyllä haaveilemaan tulevasta kesästä. Nyt kun ulos katsoo, on vaikea kuvitella, että ulkona olisi koskaan lämmintä. Mutta niin se on vaan helmikuu huomenna ja taas ollaan lähempänä kesää ja niitä hortensioita parvekkeella. Nyt iski kuitenkin kaukokaipuu ja unelma paluusta taas Azoreille. Niin kaunis ja niin kaukana; vaikka kuitenkin aika lähellä. Juuri niin kuin se kesäkin.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Tilkkuja ja rottinkia

Kävin jokin aika sitten katselemassa alennusmyyntien viimeisiä eriä; nythän ne alkavat ollakin jo ohi. Tässä loppuvaiheessahan voi tehdä ne parhaat löydöt, kun alkaa oikeasti poistomyynnit ja joskus loppuunmyytyjä tuotteita löytyykin kuitenkin jostain hyllystä. Nykyään oikeastaan käynkin enää vaan alennusmyyntien poistokierroksella ellei ole jotain erityistä mitä etsii huokeammalla hinnalla.

Mukaani tarttui Pentikin korit, joita katselin jo tammikuun alussa toisessa myymälässä. Silloin en niitä raaskinut ostaa, mutta tulin myöhemmin toisiin ajatuksiin, sillä nämähän olisivat loistavat Kivi-kynttilöiden säilyttämiseen. Kävin niitä etsimässä Pentikin tehtaanmyymälästä, jossa niitä ei enää ollut, mutta myöhemmin niitä löytyi sitten toisesta myymälästä. Ja olivat myös aivan täydelliset keittiön kulmakaappiin niille Kivi-kynttilöille.

Stockmannilta tilasin heti alennusmyyntien alkaessa tilkkutyynyt, jotka olin nähnyt aiemmin  kuvastossa. Toimitus kesti jonkin aikaa, mutta ostinkin nämä vähän kuin joulutyynyiksi ja pakkasin ne odottamaan loppuvuotta.

Pidän todella paljon tilkkutöistä ja olenkin viime aikoina ihaillut Kotiliesi-blogin käsitöitä. Sivuilta löytyy kyllä käsittämättömän hienoja juttuja! Ei voi kuin vaan ihailla. Tilkkutöitä olisi ihana itsekin tehdä, mutta haluaisin siihen ehkä ensin jotain opastusta. Sitä paitsi, minulla on aivan liian paljon lankaa, että ei oikein kannata muista harrastuksista haaveilla. Mutta ihailla voi muiden käsittämättömän upeita luomuksia!


tiistai 29. tammikuuta 2013

Toiveita kotiin

Viime viikolla se sitten kolahti luukusta; ensimmäinen numero Drömhem & Trädgård -lehteä. Vähän pelkäsin kuinka pitkät toimitusajat Ruotsista on, mutta eivät ole pitkät ollenkaan. Sen verran malttamaton olin, että ostin jo edellisellä viikolla tammikuun ensimmäisen numeron, joka ei vielä kuulunut tilaukseen.

Selailun ja puolikkaan lehden lukemisella voin todeta sen verran, että suomalaisessa lehdessä oli muutakin eroa kuin vain kieli ja osittain suomalaiset kodit. Tätä ruotsalaista lehteähän ilmestyy vuodessa neljä numeroa enemmän, joten suomalainen lehti oli kyllä sisällöltään kompaktimpi kokonaisuus. Mutta ei se mitään, hyviä lehtiä nämäkin ovat, mutta tosiaankaan kyse ei ole kuitenkaan samasta lehdestä eri kielellä. Lukeminen on toki hitaampaa, mutta yllättävän hyvin se sujuu. Toisaalta olen kyllä hirveän tyytyväinen, että tulee ruotsiakin käytettyä johonkin; eipä tullut sitä sitten onneksi yhdeksän vuotta turhaan opiskeltua.

Törmäsin viime viikolla mielenkiintoiseen sivustoon lehtien levikeistä. Levikintarkastus Oy:n sivuilta voi tarkastaa eri lehtien levikit ja katselinkin sieltä lukemieni eri lehtien tietoja. Kodin ja asumisen suurimmilla lehdillä on yllättävän suuret levikit muihin kilpailijoihin verrattuna, mutta toisaalta taas joillain isojen kustantamojen lehdillä oli yllättävänkin pienet. Kaikilla lehdillä näytti olleen lähiaikojen huippuvuodet siinä 2007 ja 2008, jonka jälkeen yksi jos toinen on menettänyt lukijoitaan. Yhdellä suosikkilehdelläni lukijamäärä oli suorastaan romahtanut niin vuosien saatossa kuin parin viime vuoden aikana; tiedä sitten onko lehden parin vuoden takainen uudistus syy vai seuraus, mutta ehkä en ole ainoa, joka kaipaa vanhaa Kotivinkkiä. Maalaisunelma- ja Toivekoti & Puutarha -lehtiä ei palvelusta löytynyt, mutta kaivoin lehtien painosmäärät mainosmyynnin esitteistä ja ne olivat kyllä pienet, kun vertaa muihin lehtiin. Toisaalta näillä lehdillä oli aivan oma kohderyhmänsä, joten levikki ei koskaan olisi voinut hirveän suuri ollakaan ja tämä kielialuehan on tosi pieni. Lehtien yhdistämistä olisi voinut kyllä kokeilla, mutta ehkä sitten joskus tulevaisuudessa.

Sain käsiini viime viikolla myös Kodin Kuvalehden, jossa oli taas kerran mitä upein kansi. Itse on kyllä pakko pitää taukoa leivonnaisten kanssa, mutta palataan asiaan myöhemmin keväällä...


maanantai 28. tammikuuta 2013

Soundcheck: By Crooked Steps

Nyt se on vihdoin ilmestynyt: paljon mainostettu Dave Grohlin ohjaama video Soundgardenin By Crooked Stepsistä. Tämä onkin yksi King Animalin suosikeistani; ja hyvältähän se myös näytti.

Video löytyy ultimateGuitar.comin sivuilta (kts. video).

Ja nyt myös YouTubessa (edit 29.1.2013):



Flora & Fauna: Jotain punaista

Viime viikolla löytyi kaupasta niitä neilikoita, joita kaipailin. Reilun kaupan sellaisia ja vaihtoehtoina muutamaa eri väriä, joista päädyin punaiseen. Kiitokset Millalle vinkistä!

Mutta kyllä ne ovat ihania; päivä päivältä vaan kaunistuvatkin. Ei voi kuin vaan ihailla aina kun kukkia vilkaiseekin. Täytyykin käydä näitä hakemassa jatkossa useammin Citymarketista; on ne vaan niin kauniita.

Samalla kertaa tarttui matkaan samanväriset tulppaanit. Kaikki punaista tällä kertaa.

 
 

lauantai 26. tammikuuta 2013

Muutosta toipumiseen ei riitä vuosi

Viikko sitten lauantaina tuli viimeisestä muutosta vuosi. Uudesta en kyllä haaveile enkä ole kyllä lähdössä täältä pois. Sen verran hankalaa on pienellä 1960-luvun hissillä roudata tavarat ylös ja mihin sitä nyt kotiinsa tyytyväinen ihminen nyt lähtisikään. Edellisestä muutosta toipumiseen taisi mennä noin kolme vuotta, mutta nyt menee kyllä varmasti sitä kauemmin, että ylipäänsä voi ajatella kenenkään muuttamista. Yleensä muutossa on pahinta ollut se pakkaaminen, joka ei ole tuntunut loppuvan koskaan. Tällä kertaa se on ollut purkaminen, joka ei ole vieläkään loppunut. Muualla asunnossa on kyllä jo valmista ja kaikki taulutkin on saatu seinille, mutta työhuone odottaa viimeisenä.

Toisaalta, päätin jo viime talvena niitä oikeita muuton tavararöykkiöitä purkaessa, että toisaalta eihän tässä ole mikään kiire, kun töissäkin on käytävä. Ja totuus on se, että voimat vaan loppuivat muuton jälkeen. Ensin oli huonokuntoisen asunnon remontointi syksyllä, joka on töissä vuoden kiireisin aika. Itse emme remonttia tehnee, mutta voi sitä valintojen määrää, joka liittyy vanhan ja oikeasti huonokuntoisen asunnon remontointiin. Ensin pitää löytää tekijät ja sitten päättää kaikki mitä tehdään. Olemme todella onnekkaita, että löytyi hyvät työmiehet, jälki oli hyvää ja remontti valmistui ajallaan. Muuton valmisteluun menee tietenkin aikaa sekä siihen loputtomaan pakkaamiseen. Remontin suhteen muuttaessa oli kaikki lähes valmista, mutta esim. eteisen kaapit tulivat vasta myöhemmin ja kyllä remontin jälkeinen siivous jäi valitettavasti käytännön syistä aika vähille. Muuton jälkeen on vuorossa se loputon purkaminen sekä jokaisen kevään viikonlopun työleiri, kun jotain olisi saatava lopullisesta paikoilleen. Ja jossain välissä olisi elettävä sitä normaalia elämääkin. Kesä oli ja meni; ja käytimme sen ihan oikein lepäämiseen. Kesän ja syksyn mittaan on saatu laitettua pojan huone kuntoon ja loput taulut seinälle. Ja täytyy kyllä sanoa, että kyllä asioiden kanssa on kannattanutkin odottaa. Ajan kanssa tulee uutta intoa ja uusia ideoita, jolloin lopputulos voi olla aivan eri (hyvällä tavalla) kuin se mitä muutosta väsyneenä olisi ollut. Sitä paitsi olen ehtinyt hankkia aivan loistavia uusia peltikylttejä mieheni kiusaksi.

Nyt on sitten se hetki, että on työhuoneen vuoro. Onhan se kätevää, että jotain huonetta voi pitää varastona ja kantaa sinne kaikenlaista mille ei ole paikkaa. Toisaalta työhuone on ollut kyllä kovassa käytössä koko ajan; onhan se meidän toiseksi suurin huone koko asunnossa. Huone on työhuone, viherhuone ja myös kirjasto ja lukunurkkaus, kuntoilutila sekä sanoisinko minun verstaani eli lankavarasto. Haaveilen myös pienestä sohvapöydästä, jolle voisi jättää pelipöydän ja käyttää lautapelien pelaamiseen.

Ensimmäinen askel prosessiin oli se, että hyväksyin kesällä sen, että tähänkin huoneeseen on hankittava liukuovikaapit. En yksinkertaisesti saa tavaroita muuten mahtumaan ja enkä jaksa edes yrittää. Olen tiennyt sen koko ajan; ne röykkiöt, jotka muutosta jäävät lattialle, ovat siinä ikuisesti. Syksy meni ja koska työ vie silloin kaikki voimavarat, en voi ryhtyä tällaisiin projekteihin. Mutta nyt synttäreiden jälkeen on työhuoneen aika.

Tänään oli raivattava huonetta sen verran, että tuuletusikkunalle on vapaa pääsy, kun ensi viikolla taloyhtiössä tehdään ilmanvaihtosäätöjä ja tuuletusikkunan edessä oli pari suurta palmua. Jep, ja kyllä sitä irtotavaraa saikin siirtää, vaikka eihän tämä nyt todellakaan täysin missään varastotilassa ole. Kaikkeen vaan niin tottuu. Seuraavaksi pitää ottaa yhteyttä meidän kaapistojen luottotoimittajaan, että tulee mittailemaan ja saadaan kaapit tilattua. Kun nykyiset tavarat siirtää ja purkaa, uudet kaapit asennetaan ja tavarat laittaa paikalleen sekä taulut seinälle, niin kyllähän siinä yhden kevään saa kulumaan. Siksi onkin aloitettava heti. Mutta kyllä minulla onkin muutamia niin makeita peltikylttejä hankittuna tähän huoneeseen, että ei kun menoksi.






perjantai 25. tammikuuta 2013

Takaisin SimCityyn

Tänään huomasin Inferno-lehteä selaillessa mainoksesta, että 14.2. ilmestyy uusi SimCity. Heti piti tietysti katsoa mistä on kyse, sillä kyseessä on aivan ehdoton suosikkipelini! En nyt oikeastaan koskaan mitään muita pelejä pahemmin ole pelaillutkaan paitsi Tetristä ja muita vastaavia putoavia palikoita sekä pikkuveljen Amigalla Indiana Jonesia. Mutta SimCityä olen pelannut todella paljon! Minulla on ollut kaikki versiot alkaen sieltä pikkuveljen Amigasta, SimCity 2000:n ja 3000:n kautta aina SimCity 4:een, joten kai se on tämäkin SimCity Limited Edition hankittava.

Viime vuosina en ole valitettavasti ehtinyt juuri ollenkaan pelata, mutta kai sillekin jostain aikaa löytyy. En ole koskaan osannut ja halunnut pelata sitä oikein vaan rakentaa metropoleja eli olen käyttänyt varallisuuden hankkimiseen cheatejä. Ensimmäisenä tietysti rakennetaan metroverkosto, vesisysteemit ja pari fuusiovoimalaa. Sitten vähän junarataa ja maantiet, jotta kaupunkiin voi muuttaa. Sitten eri tiheyksillä asunto-, yritys- ja teollisuusalueet ja siinä sivussa kaikenlaiset palvelut sairaalasta sirkukseen ja yliopistosta vankilaan. Ja kun ajankulun kääntää täysille; kyllähän se metropoli on aika ajan mittaan kasassa.

Jokohan meidän poika ymmärtäisi näin hyvän pelin päälle?Hyvältä peli ainakin vaikuttaa.

Peli on ennakkotilattavissa ainakin Netanttilasta ja Sim Cityn sivuilta.




Bebe-leivoksia ja suklaavaahtokarkkeja

Viimeisimmässä Unelmien Talo & Koti -lehdessä (1/2013) alkoi uutena sarjana Kinuskikissan leivontakoulu ja ensimmäisenä ohjeena oli levynä tehdyt bebe-leivokset. Vaikuttivat mielenkiintoisilta, joten päätin niitä kokeilla synttäreille. Sopiva ohje löytyy myös Kinuskikissan sivuilta ja leivokset tehdään vain pellille. Ohje onkin muuten sama, mutta kuorrutteeseen tulee vielä 1,5 dl lisää tomusokeria.


Leivokset onnistuivat hyvin; maistuivat bebeille ja menivät hyvin kaupaksi. Leivosten reunat eivät toki amatöörillä ole Kinuskikissan luokkaa ja syynä onkin sokerikuorrute. Sokerikuorrutetta oli alkuun liian vähän, sitten liian paljon ja lopulta kuorrute ehti leikatessa lämmetä huoneenlämmössä. Mutta sehän ei makua haittaa! Ensi kerralla tiedän myös tehdä kuorrutetta pikkuisen ohjetta enemmän.


Suklaakaappia piti myös joulun jäljiltä vähän tyhjentää, joten päätin tehdä suklaavaahtokarkkeja. Yksinkertainen herkku, mutta menekki oli hyvä sekä lasten ja aikuisten keskuudessa. Sulatin Fazerin Sinisen sekaan Fazerin mansikkasuklaata, joka oli hyvä lisä tähän pikkuherkkuun.


torstai 24. tammikuuta 2013

Focaccia

Tarjosimme synttäreillä myös focacciaa. Olemme tehneet sitä myös ennenkin, mutta nyt leipä onnistui molemmilla kerroilla vielä paremmin. Taikinaa tuli vaivattua pidempään, mikä lienee onnistumisen avain.

Ohjeena on käytetty Pirkka-lehden ohjetta ja myös Koti & Keittiö -lehdessä oli kesällä samantyyppinen hyvä ohje, mutta sitä ei löytynyt netistä. Minifocaccioiden sijasta olemme tehneet focaccian levynä. Tämä on kyllä niin hyvää, että varmasti teemme taas uudelleen!




keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Prinsessakakku

Meillä perinteisesti tarjotaan tammikuussa prinsessakakkua, joka on täytekakkujen ehdoton ykkönen. Olen marsipaanin ystävä ja muutenkin kakku on täytteineen aika täydellinen. Lisäksi prinsessakakku myös säilyy loistavasti ja sitä syö useamman päivän, kun sitä jää muutama aina pala yli, kuten kakkua kuuluukin!

Olen käyttänyt kakkuun aina Pirkka.fi -sivujen ohjetta. Kermaa tulee olla riittävästi ja sitä kannattaa varata vähän enemmän kuin ohjeessa on mainittu eli 5 dl on sopiva. Synttäreille on yleensä kummallekin päivälle oma kakku ja parina viime vuonna olemme toiseen käyttäneet sokerimassaa. Se on myös ihan hyvää, mutta kyllä marsipaani on kakkuun paras valinta. Sokerimassa on huomattavasti helpompi kaulia, mutta marsipaanin maku on kyllä vaivan väärti. Tänä vuonna teimmekin kakut vain marsipaanista.

Kakkukuvat olen tilannut ebaystä (UK), mutta saa niitä Suomestakin. Ensimmäisinä vuosina tuli kokeiltua vohvelisia kuvia, mutta nämä sokerikuvat ovat parempia ja olemmekin siirtyneet käyttämään niitä. Nämä sokerikuvat asettuvat paremmin kakun päälle ja kakun leikkaaminen on helpompaa.

 


tiistai 22. tammikuuta 2013

Tammikuu parvekkeella

Tammikuussa parvekkeella ei taida muuta uutta olla kuin aurinko. Ja sehän passaa. Loppiaisena riisuin joulukoristeet pois, mutta kranssin vielä jätin. Kynttilät täytyy vielä lyhdyissä poltella pois tässä lähiaikoina, etteivät sula parvekkeelle lämpötilan noustessa.

Ihanasti päivä on jo pidentynyt ja pitenee nyt kovaa vauhtia. Muutenkin auringonpaiste on oikein tervetullutta, kun ei sitä ei ollakaan pitkään aikaan nähty; niin se kevät vaan tulee.






maanantai 21. tammikuuta 2013

Juhlahumua tammikuussa

Synttärit on tältä erää lähes juhlittu ja hauskaa oli. Itse pidän juhlien järjestämisestä ja koitan siitä hauskuudesta ottaa myös kaiken irti. Tykkään leipoa ja mies taas hoitaa mielellään muun ruokapuolen; sirkus-esityksiä tms. en järjestä, koska seurustelu on koko homman suola. Vielä on muutama lapsen kaveri tulossa juhlimaan, mutta niissä on tarjolla lapsille suunnatut eväät ja ohjelmanumerona aarteenetsintä.
Meillä juhlitaan aina koko viikonloppu, koska kaikki lähisukulaiset ja ystävät eivät mahdu meille kaikki kerralla. Tykkään myös jutella vieraiden kanssa, joten kaikki eivät käy kerralla juhlimassa. Näin ollen myös tarjottavia vaihdellaan vähän eri kattauksissa. Ruokaisampana tarjoiluna kauemmille vieraille oli tällä kertaa kanasalaattia ja tortellineja sekä toisena päivänä nachovuoka. Molempina päivinä leivottiin myös focacciaa, jota olisi voinut tehdä kyllä lisää, koska se onnistui erittäin hyvin ja ensimmäisenä päivänä menekki yllätti leipojat.


Kakkuna meillä on ollut jo pitkänä perinteenä prinsessakakku; tällä kertaa AC/DC-kuosissa. Se on vaihdellut vuosien mittaan mm. Nalle Puhista Ice Ageen ja Lego Star Warsista Star Warsiin. Huvittavaa kyllä, molempina päivinä kakusta jäi viimeiseksi sama kohta. Tänään onkin onnenpäivä, kun töistä kotiin tullessa odottaa vielä pala kakkua!


Viimeisimmässä Unelmien Talo & Koti -lehdessä oli ohjeena bebe-leivokset, joita sitten tein levyllisen. Olivat tosi hyviä ja menivät hyvin kaupaksi. Olivat etenkin lasten mieleen, kuten myös suklaaseen dipatut vaahtokarkit. En kauheasti leivo makeita tarjottavia, koska aiemman perusteella suolaiset purtavat menevät paremmin kaupaksi.


Kun juhlat olivat ohi, jäljellä oli yksi täysin simahtanut juhlija. Jännä huomata, kuinka ikää on herralle tullut. Aiempina vuosina kävi aina tervehtimässä kaikki vieraat, mutta nyt jaksoi vain ensimmäiset ja sitten piti käydä vähän lepäämässä. Levon jälkeen jaksoi taas hetken ja sitten piti taas levätä. Ja hyvin voi kuorsata keskellä olohuonetta, vaikka vieraita on tupa täynnä!