keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Sohvapöytä ja ehjät kulmat (ainakin toistaiseksi)

Sohvapöydän uusimista olen kyllä pitkään odottanut. Edellisen pöydän jyrsityt kulmat olivat tosi hankalat pitkille villatakeille, hameille sekä sukkahousuille. Terävät jyrsityt kulmat repivät vaatteet erittäin helposti, jos ei muistanut riittävän kaukaa kulmia kiertää. Jo ennen koiranpentua oli tarkoitus joskus tulevaisuudessa päivittää pöytä täysipuiseen, mutta se aika tuli sitten beaglen myötä nopeammin kuin aikoinaan uskoinkaan. Yllättävän hankala oli kuitenkin sopiva pöytä löytää!


Nykyinen trendi tuntuu olevan skandinaaviset ja kovin kepeät viritykset sohvapöytinä. Meillä kuitenkin käytetään sohvapöytää eli siinä pidetään juomia ja ennen kaikkea siinä on tarkoitus säilöä kaukosäätimet ja mukinaluset. Etsimme pöytää, joka on täysipuinen, ei liian siistipintainen, tukeva, siinä on laatikot, ei lasia päällä ja koko ei aivan minimaalinen. Näillä kriteereillä kuitenkin valikoima oli täysin olematon, vaikka todella monta kauppaa kierrettiin ja netistä selailuun on käytetty vielä enemmän aikaa. Vaikeinta oli tällä hetkellä löytää kunnollisella laatikolla varustettua pöytää ja oli jo pakko harkita pöydän tekemistä itse. Vanhassa pöydässä oli erittäin hyvä liukuva laatikko, jonka olisi voinut hyödyntää. Sopivan puutavaran löytäminen ei sekään ollut niin helppoa, että asia olisi sen kummemmin edennyt.

Olin jo aika kyllästynyt pöydän etsimiseen ja päädyin sitten elämäni ensimmäistä kertaa tilaamaan huonekalun ihan pelkästään näkemällä sen netistä. Kyllä kannatti! Olin jo muutenkin aika innostunut kierrätyspuusta ja katsellut netistä paljon sellaisesta valmistettuja huonekaluja ilman, että sopiva olisi tullut kohdalla. Päädyin sitten tilaamaan aika pienellä kuvalla ja esittelyllä Huonekalutukusta pöydän, joka oli paras näkemäni. Kierrätyspuinen, sopivan kokoinen, kohtuuhintainen ja täytti kaikki  mainitut kriteerit. Kävi niin, että se oli paljon hienompi kuin osasin odottaakaan! Kyllä kannatti ottaa vähän sokkona tuollainen riski. Innostuin kierrätyspuusta myös siksi, että siinä ei kolhut ja hampaanjäljet haittaa ja tässäpä oli reikiäkin valmiina!


Jyrsintäkoneen ollessa viikon lomailemassa maalla otettiin pöytäkin sillä välin käyttöön. Se oli jo viikon verran ollut nuuhkittavana työhuoneessa, jotta ei herätä turhaa kiinnostusta aivan uutena kapineena olohuoneessa päivisin. On täysin varmaa, että hampaanjälkiä ja ehkä jyrsittyjä kulmiakin tulee, mutta kierrätyspuuhun elämän jäljet kuuluvatkin ja tarvittaessa niitä kohtia voi sitten koittaa vaikka petsillä peitellä. Kokopuuhuonekaluissa ei muutenkaan jäljet niin haittaa eikä meille taida enää muunlaisia huonekaluja tullakaan. 

Vielä kevään mittaan on tarkoitus hankkia Ikeasta Hemnes-lipasto eteiseen ja maalata se punaiseksi. Tällä hetkellä siinä on perinteinen Expedit-lokerohylly koreineen, joita on tällä hetkellä sattuneesta syystä jäljellä kaksi. Hyllyn voi vielä viedä jatkamaan palvelustaan vinttikomeroon ja lipasto onkin varmasti toimivampi meidän eteisessä. Tarkoittaen mm. sitä, ettei koira ole ainakaan toistaiseksi ollut kiinnostunut laatikoita availemaan. Tosiaan ainakaan vielä. Ja jossain täytyy kuitenkin ne pipot ja hanskat säilyttää! Ja löytyihän tosiaan viimein se paikka kaukosäätimillekin; arvatusta syystä niitä ei meillä voi jättää pöydälle...


tiistai 26. huhtikuuta 2016

Viherostoksilla

Ja kun alkuun pääsee, sillä ei loppua näy! Kevätistutusten loputkin muratit on nyt hankittu, kun halvalla sai. Ja hienoja vielä! Olen ennenkin hankkinut niitä Hongkongista ja kyllä ne nytkin olivat todella isoja ja hienoja; eikä hinnastakaan voi valittaa (2,99 e/kpl). Ja se väri; kyllä se tuore vihreä on vaan aina niin kevään väri!


Plantagenista kävin myös hakemassa kaksi roikkuvaa murattia, jotka olivat myös sellaisiksi aika edullisia. Edellinen riippuva muratti oli tässä vaiheessa ehkä ainoa parvekkeen murateista, joka oli varmasti kuollut. Edellisen talven se kesti, mutta kyllä tämä mennyt vaan oli sille sitten liikaa. Parvekkeella käväisi myös talvehtinut pelargoni-muratti-istutus, mutta en tosiaan raaskinut sitä sinne vielä jättää. Muut kasvit kylläkin, koska pihamyymälästähän ne ostinkin!



Pitkästä aikaa tuli myös ostettua leikkokukkia ihan ruokakaupasta. Koira kun oli poissa kotoa, ruokapöytä kaipaisi piristystä ja kerrankin oli mahdollisuus jättää pöydälle jotain päivisin. Ai että, kyllä tykkään näistä neilikoista! Ovat niin kauniita ja kestävät pitkään. Neilikat ovat aina hyvä valinta!

Näillä parvekeostoksissa pärjätäänkin sitten pitkälle tämän kevään hankinnoissa, jos pysytään sillä helppohoitoisuuden linjalla. Lisäksi vielä muutenkin parvekkeella seurattavaa riittää kuinka hortensioiden, mansikoiden sekä murattien on talven mittaan käynyt. Kovasti ainakin edelleen yritän. Sitä en kyllä mitenkään kestä, että parvekkeella ei olisi mitään vihreää. Onneksi helppohoitoista vihreää on myös olemassa!

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Talvehtineet

Kevät on mielenkiintoista aikaa ihan näin koti- ja parvekepuutarhurinakin. Innolla voi kevättalvella odotella mikä kasveista on selvinnyt ja mikä ei. Osa kesän parvekekasveistani talvehtii parvekkeella, osa kotona työhuoneessa ja osa vanhempieni luona maalla. Työhuoneessa talvehtineet ihmeköynnökset ja oliivit näyttävän voivan ihan hyvin; samoin maalla olleet pelargoni-muratti-istutus sekä viiniköynnökset.

Viiniköynnökset ovat alkaneet pukata jo lehtiäkin ja näyttävän muutenkin oikein hyväkuntoisilta. Ne on tarkoitus istuttaa keväämmällä maalle, sillä meidän parvekkeellamme on niille yksinkertaisesti kesäisin aivan liian kuuma. Valitettavasti. Maalla taas viiniköynnöksille on löytynyt erittäin suotuisa paikka ja viime kesänä tuli jo rypäleitäkin. Muutto maalle on siis paikallaan!


Pelargoni-muratti-istutus oli myös aivan loistavassa kunnossa. Toin sen jo valmiiksi kaupunkiin ja varmaan myöhemmin tällä viikolla sen on aika jo siirtyä parvekkeelle. Muutaman päivän ajattelin vielä seurata tilannetta, mutta eiköhän pelargoni ala tuolla parvekkeella jo selvitä, kun selvisi joulukuussakin. Muratti oli sen verran hyväkuntoinen, että täytyy harkita pitäisikö niitä viedä maalle enemmänkin talvehtimaan. Ihanaa, että hengissä näistä viimevuotisista selvisi ainakin yksi!

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Punaisista haaveista totta

Tänä keväänä on pitkästä aikaa tehty erilaisia hankintoja kotiin. Osa on uusittu syynä luonnollinen kuluma ja osa syynä beaglen aiheuttama kuluma. Edellisestä muutosta on vierähtänyt neljä vuotta ja sen yhteydessä hankittiin kotiin kaikenlaista ihan jo remontin myötä. Sen jälkeen ei ole oikein ollut erityisiä tarpeita ja kiinnostustakaan sisustushankinnoille. Ja meillä kun ei ole kerrostalossa erityisiä säilytystiloja, kaikki minkä ostat on tultava käyttöön, joten meillä ei ole esim. joulu- tai kesämattoja. Nyt kun sisustarpeita on tullut ja sukanvarteen on kerätty pientä varantoa koiranpennun ajan 1,5 vuotta, on hankintojen teko ollut ihan erityisen mukavaa!


Olohuoneeseen on tarkoitus tilata uusi sohva toukokuussa edellisten revittyjen tilalle. Toisen sohvan tilalle on hankittu Ektorp-nojatuoli, joka vielä odottelee kasaamatta tilan vapautumista olohuoneessa. Meillä on ollut olohuoneessa kaksi sohvaa, jotka ovat tosiaan beaglen jäljiltä erittäin hurjassa kunnossa. Toinen sohvista on ollut vähän liikaa, mutta ne on hankittu aiempiin asuntoihin ja muutakaan sopivaa paikkaa meillä ei ole ollut. Nyt vaihdon yhteydessä siirrytään sitten yhteen sohvaan ja nojatuoliin; eiköhän niillä pärjätä! Sohvasta ei ole tällä hetkellä vielä sen kummempia suunnitelmia kuin se, että siitäkin tulee punainen.



Ektorpia varten minulla on vaihtopäällisiä, mutta tilasin nyt kuitenkin Bemzistä taas näytekankaita. Kovasti joku punasävyinen kiinnostaisi ja ehkäpä sopivan tarjouksen osuessa kohdalle saatan päällisen tilatakin. Meillä nyt käytössä olevat Bemzin päälliset ovat ainakin kestäneet käytössä erittäin hyvin. Tilaamani palat olivat Aubergine, Wine Red, Chenille Burgundy, Cinnabar Red sekä Rosewood. Aubergine minulla jo olikin, sillä pojan huoneen tuolilla on sellainen päällinen; en vain muistanut sitä ja olisin voinut vaikka vannoa, että se on Plum. Eniten pidin Chenille Burgundystä, joka on kerrassaan upea, mutta pinta on sellainen, ettei se taida kestää siistinä koiraa ja koirankarvoja. Sen jälkeen sitten valinta osuukin Wine Rediin tai Cinnabar Rediin. Monien näiden Bemzin päällisten hinta ei ole montaa kymppiä kuin Ikean omien vaihtopäällisten ja näitä saa tosiaan ihan kaikissa väreissä. Pelkästään jo näytekankaiden tilaaminen oli vaikeaa!


Kevään mittaan pääsin myös toteuttamaan haaveeni suuresta punaisesta nukkamatosta työhuoneeseen. Olohuoneen ja työhuoneen matot olivat kymmenisen vuotta vanhat ja ovat olleet kyllä kovassa kulutuksessa ja käytössä. Muuton yhteydessä ne käytettiin pesulassa, mikä teki todella hyvää, mutta kulumista ei se pesukaan korjaa pois. Olohuoneeseen olin jo pitkään suunnitellut Ikean suurta Ådum-mattoa ja sellainen sinne hankittiin, kun tuli sopivasti kuunvaihteessa tarjoukseen. Myös Askon tarjouksesta löytyi erittäin edullisesti samankokoinen (200 cm x 300 cm) ihana punainen matto ja tarjous oli kyllä hyödynnettävä; ja olen kyllä ollut tyytyväinen. Kolmivärisen nelitassun karvat siinä kyllä loistaa, mutta imurointi on meillä joka tapauksessa pakollista joka viikko, joten se on vaan kestettävä. Ja mikäs sen mukavampaa kuin pehmeät matot varpaiden alla!

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Jyrsintäraportti

Nyt kun beaglemme on tullut kahden vuoden ikään, on aika julkaista hyytävä pentuajan jyrsintäraportti. Jyrsittyä tavaraa on tullut runsaan puolentoista vuoden aikana todella paljon. Tässä on osa niistä. Ja kyllä, koiralle on jätetty tekemistä ja sallittua jyrsittävää kuten puruluita, leluja ja syötävää. Ja kyllä, jyrsintä on loppunut jo kokonaan, olisiko jo siinä puoli vuotta sitten. Mutta kyllä siinäkin ajassa on monta paikkaa ehtinyt hampailla kaluta.


Meidän kotimme on pohjaltaan sellainen, ettei koiraa ole valitettavasti voinut rajata järkevästi riittävän pieneen tilaan. En myöskään pitänyt järkevänä laittaa koiraa suljettuun huoneeseen (eikä meillä oikein sellaista olisikaan), koska luulisin sen johtavan helpommin haukkumiseen ja ulvomiseen. Nyt kun oopperaharrastus tuli kuvioihin joka tapauksessa, niin eipä sillä tilallakaan kai olisi ollut merkitystä. Joka tapauksessa beaglemme on päivisin ollut tilassa, jonka kaikki huonekalut, joissa on mitään kulmia ovat olleet vaaran vyöhykkeellä. Meillä on siis ollut mm. sohvapöytä, jonka kaikki neljä kulmaa oli jyrsitty.


Pahin jyrsimiskausi ajoittui ilman muuta siihen beaglen ikähaarukkaan puolivuotiaasta yksivuotiaaseen. Myös tätä ennen aikaa ja sen jälkeen on joitakin jyrsimistapauksia esiintynyt, mutta aivan tolkutonta jyrsiminen oli murrosiässä. Beaglemme murrosikä oli muutenkin herralla hankalaa aikaa ja ilmeisesti myös hampaille, sillä ovat todella kaivanneet tekemistä. Käsittääkseni koiran leuka ja hampaat voivat kipuilla murrosiässä ja aiheuttaa sitten näistä melkoisia jyrsimiskausia. Kaikkea ei meillä ole jyrsitty piloille, mutta toki se riittää, että kerran pari kulmaa hampailla kokeilee.


Oman osansa hampaista ovat saaneet myös ruokapöytä ja tuolit, jotka ovat sijainneet koiran oleskelualueella. Puukalusteissa on kuitenkin se hyvä puoli, että kolhut kuuluvat asiaan ja jyrsittyjä kulmia voi aina hioa ja vetää maalin päälle. Kaikkeen tottuu ja jos ei, ei varmaan kannata hankkia koiraa. Eikä aina lapsiakaan. Eikä välttämättä puolisoa. Muita muuttujia kun asuu samassa kodissa, ei kotona aina ole samanlaista tullessasi kotiin kuin sieltä lähtiessäsi.



Hiomis- ja maalaamismahdollisuuden myötä monikaan jyrsitty puukaluste ei enää varsinkaan tässä vaiheessa minua kauheasti haittaa. Kunnostusmahdollisuus kun on olemassa, niin senhän voi sitten aina hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Eteiskalusteeseen voi vaihtaa kannen tai jos oikein huonosti käy, voi huolekalun uusia sitten kokonaan. Sohvapöytä ei esimerkiksi ollut kunnostettavissa ja oli muutenkin neljän revityn kulman sekä revittyjen alareunojen vuoksi siitä inhottava, että siihen jäi vaatteet villatakeista sukkahousuihin ärsyttävän helposti kiinni, jos ei pitänyt varojaan. Ja kun kunnostusmahdollisuutta ei kerta kaikkiaan ole, voi hyvillä mielin vaihtaa uuteen paljon paremmalla syyllä kuin kyllästyminen.




Kiinteiden kalusteiden jyrsimisen suhteen pääsimme todella vähällä. Ainoastaan pari lattialistan kulmaa on kaluttu sekä muutamassa ovenkarmissa on pieniä jälkiä. Ulko-oven yhteydessä olevaa väliovea on ihan pikkuisen kynsitty, mutta maalilla sitä on peitelty ja taloyhtiö uusii ne ovet lähiaikoina joka tapauksessa tiiviimpiin malleihin. En edes jaksa muistaa kuinka monta oven karmia vaihdettiin edellisen koiran jäljiltä, mutta vuosien mittaan ehkä väliltä 3 ja 5. Ja edellisen koiraystävän jäljiltä paikkaltiin lattiaa ulko-oven edestä useammankin kerran, nyt vältyttiin siltäkin. Yhtään mattoakaan ei ole nykyisen beagleherran jäljiltä hajalla. Harmittavimpia tuhoja on tietysti sohva sekä keittiön baarijakkarat (ei kyllä naurattanut yhtään silloin, kun ne oli puhkottu). Jakkarat toki voi päällystää uudelleen ja niin aikomuskin, kun sopiva materiaali löytyy. Sohvista ei ole kunnostukseen eikä kierrätykseen (heh, niistä kuvia ehkä myöhemmin) ja tarkoitus on uusia nekin tässä kevään mittaan. Mutta niillä kuitenkin istutaan edelleen, sitkeästi. Nyt kun kevät koittaa, on aika pilkkoa sohvien puuosat taloyhtiön siivousta varten tuodulle roskalavalle. Seuraavan beaglenpennun tullessa taloon tiedän jo sitten kolmannella kerralla aidata sen sohvan.


Huonekalujen lisäksi löytyy sitten enemmänkin tavaraa, joihin hampaita on kokeiltu. Henkarit, korit ja laatikot ovat saaneet kyytiä ikeniä hangatessa. Osa on edelleen käytössä, osa ei, vähän kulumasta riippuen. Beaglemme on vielä varsinainen jonglööri, joka on iso ja ylettyy kaikkialle, hyppii korkealle ja mihin vaan sekä on myös erinomainen kiipeilijä. Mitään rajoja ei siis ole olemassakaan. Ovetkin aukeavat kahvaa painamalla (nykyään ovat lukossa), liukuovet kuopimalla (nykyään ovat päivisin kiinnitetty) ja vetoketjut vain avaamalla. No, nykyään on rauhallisempaa, mutta siitä on todisteita, että kaikki lukitukset kyllä usein käydään tsekkaamassa ainakin kerran pari viikossa.


Jokainen beagle on toki yksilö ja minulle on ilmeisesti osunut nämä tuholaismallit. Jälkeenpäin olen kyllä ymmärtänyt, että juuri näiden hurjien pentuvuosien jälkeen meille kotiutunut ja täysin rauhoittunut beagle oli juuri siksi niin valtavan rakas, kun kaiken jälkeen siitä aikuistuessaan kuoriutui niin ihana koira. Vaikka sitä nämä tietysti ovat myös kaiken sen nuoruuden hurjuuden ja jyrsimisen keskellä. Joskus se voi olla vaikea uskoa, etenkin vieraiden, mutta silloin beagle ei varmaankaan ole se sinun koirasi. Ja minun se taas on.




"Ja olen muuten syytön ennen kuin toisin todistetaan".


keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Kevät kurkistaa

Kevät on tosiaan kovasti tuloillaan. Viikonloppuna käväisimme maalla ja sielläkin näkyi maasta pilkistävän jo yhtä sun toista uutta kasvia. Ensimmäisinä tietysti kaikki tutut ja sinnikkäät!

Kovasti tässä odottelenkin uutta kasvillisuutta, koska pölyallergiaoireet ovat tänä keväänä olleetkin aikamoiset. Tiet täällä Helsingissä on jo aika hyvin siivottu, mutta sitä pölyähän sitten riittää kaikkialla muualla. Ja siihen pölyyn ei tunnu auttavan pysyvästi muu kuin kevät ja uudet kasvit. Sade hetkellisesti helpottaa. Tämä on tätä ja joka vuosi tuntuu vaan oireet pahenevan. Jännä ajatella, että kolmikymppiseksi saakka sai elää täysin allergiatonta elämää ja sitten onkin kaikenlaista vaivaa riittänyt!


Metsässä kaiken kuivuneen keskeltä pilkisteli sinivuokot. Keväällä kaiken uuden ja kauniin niin ihanasti huomaakin, kohta kaikkea uutta ja kaunista on niin paljon, että siihenkin tottuu. Tällä hetkellä sitä on kyllä vaikea kuvitella!


Tällä hetkellä on jännä seurata mitä kaikkea maasta nousee ja mitkä kasvit ovat talvesta selvinneet. Raparperia on ainakin tulossa. Pensaista ja puista monet näyttivät olevan vielä kovin nukkuvassa tilassa, joten mitään johtopäätöksiä ei voi vielä tehdä. Sama tilanne on myös kotona parvekkeella ja vielä pitää hetki malttaa ja katsoa keille kevät koittaa!