keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Ilta Chris Cornellin seurassa

Chris Cornell Higher Truth -kiertueellaan Helsingissä oli kuulemma yllättävän hyvä. Ei pidä paikkaansa, ei siinä mitään yllättävää ollut. Chris Cornell oli juuri niin hyvä kuin odottaa voi. Laulaa erinomaisesti, soittaa erinomaisesti, erittäin onnistuneet biisivalinnat sekä se aivan valtava läsnäolo. Varmasti näin akustisesti ja pääosin yksinään Cornell onkin varmasti parhaimmillaan. Audioslavea en ole koskaan livenä nähnyt, mutta videoiden perusteella se ei ole vakuuttanut uskomatonta kyllä. Soundgardenista minulla ei ole valittamista, mutta olihan tuo tämän viikon maanantai aivan eri luokkaa. Toki olin päässyt todella lähelle istumaankin Finlandia-talossa, mutta en usko, että taaempana istuneilla oli sen huonommat oltavat. Jos artisti on läsnä, se tunnelma täyttää koko tilan.



On oikeastaan aika huvittaa, kun Chris Cornell on juuri sellainen kuin miltä hän vaikuttaa. Soundgardenin paidattomista ajoista ja kultavuosista on valtavasti aikaa eikä siitä olekaan kysymys. Lavalle lompsi se Chris Cornell, joka on viime vuosina totuttu näkemään raitistumisen ja varmasti myös aikuistumisen jälkeen. Hän voi selvästi hyvin ja on tyytyväinen elämäänsä. Ei tarvita kummoisia efektejä, kun voi vaan lompsia lavalle farkuissa, tukkimiestakissa sekä valtavissa saappaissa; ja vain soittaa ja laulaa. On mielenkiintoista ajatella hänen nuoruuteensa ja myös aikuisuuteen kuuluneita mielenterveysongelmiaan ahdistuskohtauksineen; on uskomatonta, että joku pystyy kiertämään soolona ja esiintymään loistavasti illasta toiseen kaiken sellaisen jälkeen, mutta toisaalta tämä menneisyys myös huokuu olemuksesta. Kun esiintyy omana itsenään, ei tarvitse myöskään esittää mitään. Välispiikit ovat hauskoja eikä niitä ole liikaa. Hänellä on huumorintajua ja hän reagoi myös yleisöön; ei kuitenkaan liikaa, sillä mm. kaikelta yleisön laulattamiselta tms. säästyttiin kokonaan. Se laulaa, joka laulaa, mutta varmaan lähes kaikki halusivat vain kuunnella.



Aivan yksinään Cornell ei esiintynyt vaan seurana oli joko levysoitin tai multitalentti Bryan Gibson, joka soitti mm. selloa. Sekä nämä säestetyt kappaleet kuten myös Cornellin soolot toimivat hyvin. Settilistoja selanneena Cornell myös soitti Helsingissä kiertueensa parhaimmistoa ja loistavan perusrungon lisäksi saimme kokea vaihtuvasta ohjelmistosta ne parhaat palat. Cornellin soolotuotannon lisäksi kuultiin Audioslavea, Soundgardenia, Temple of the Dogia sekä myös Led Zeppelinin Thank You, Bob Dylanin The Times They Are A-Changin’, Princen Nothing Compares 2 U sekä John Lennonin Imagine. Soolotuotannosta oli mukavaa kuulla muutakin kuin uutta levyä, vaikka se hyvä onkin. Itse olen kova Soundgarden- ja Audioslave-fani, mutta kovasti yleisössä tuntui olevan Temple of the Dogin ystäviä. Itselleni se ei ole koskaan oikein kolahtanut, mutta ei siinä mitään vikaakaan ole. Kieltämättä Temple of the Dogin biisit toimivat kyllä oikein hyvin; toisaalta, mikä ei olisi toiminut. Illan parhaita mielestäni olivat Nearly Forgot My Broken Heart, Blow Up the Outside World, Wide Awake (yksi ehdoton Audioslave-suosikkini!), Rusty Cage Johnny Cashinä, aivan ihan Seasons, Worried Moon, Scream (joka olisi varmaan alun perinkin kannattanut tehdä akustisesti…) sekä illan päättänyt Higher Truth. Tässä vain joitakin, koko ilta oli huikea kokemus!



Mitä tästä voi sanoa kuin että tätä vaan lisää. Kuulemma Soundgardenin uuden levyn pitäisi ilmestyä tänä vuonna, toivotaan niin. Cornell on niin hyvä, että akustisen musiikin lisäksi kaivataan myös sitä rockia ja sitähän voi sitten soittaa akustisesti tarpeen tullen. Lisäksi kannattaa mainita, että näitä Cornellin akustisia esiintymisiä kannattaa tulla katsomaan, vaikka ei soolotuotantoa tai muuta niin tuntisikaan. Illan tarjonta on niin laaja ja kun kaikki toimii hyvin, ei haittaa vaikka ei välttämättä tuntisi yhtä ainutta biisiä. Jos on huikea ääni sekä läsnäolo ja se uskomaton karisma, ei muuta tarvita. Ja sitä karismaa ei vaan kaikille jaeta; Cornell saa olla siitä onnellinen ja kyllä mekin todella olemme!



torstai 24. maaliskuuta 2016

Kesäinen yllätys

Novitan kesälehti ilmestyikin yllättävän aikaisin! Olin jotenkin ajatellut sen ilmestyvän maaliskuun lopussa, mutta lehti tupsahtikin postista kesken kevään kiireisimmän työviikon. Niin se vuosi vaan tässä vierähti ja taas odotellaan vuoden kiinnostavinta numeroa eli syksyn lehteä.


Kesäneuleet pastelleineen ja pitseineen sekä puuvillalankoineen ei ole minun juttuni, mutta yleensä lehdestä löytyy silti jotain kivaa. Ja joka tapauksessa malleja on kiva katsella ihan vaan jo värien ja tekniikkojen vuoksi. Lisäksi on mukavaa, että kesän numerosta löytyy myös ohjeita klassikkolangoille kuten Nallelle ja 7 Veljeksellekin.


Tällä kertaa mukana oli pari mukavaa Miami-neuletta ja kyllähän niitä pitsejä jaksaa toki aina ihailla, mutta tekijäksi en taida niihin kuitenkaan alkaa. Ja aika monta juttua tällä hetkelläkin on puikoilla ja jonossa puikoille. Toivottoman monta... Sen vuoksi on ihan hyväkin, ettei mitään liian innostavaa vähään aikaan löytyisikään!


Sitä parhainta antia tietysti ovat myös pienet ennakkokuvat siitä odotetusta syksyn lehdestä joka ilmestyy 29.7.2016. Kuvasta päätellen Nalle-lankaan on tulossa ihana oranssinen lisäys. Tämä näyttäisi myös vähän sellaiselta murretulta oranssilta tai okralta eikä kovin kirkkaalta. Samaa värimaailmaa on tulossa myös näköjään Isoveli-lankaan, mutta muut kuvan langat vaikuttivat kyllä tutuilta.



Myös Siskorusettisukat-kampanja vaikutti mielenkiintoiselta ja varmasti siihen tulee osallistuttua. Sen verran hyvä kohde on kyseessä ja toivottavasti sukista on myös saajilleen iloa! Muutenkin pidän kovasti näistä neulekampanjoista ja hyväntekeväisyyteen liittyvistä kilpailuista, koska monilla neulojilla on niihin varmasti paljon annettavaa!




Uutta ja ihanaa on myös Novitan tilaajille annettava 15 %:n alennus entisen 10 %:n sijaan. Myös postikulut ovat viime aikoina olleet ilmaiset ainakin vähän isommista tilauksista, mikä on aina hyvä asia. Kyllähän jokainen myös pyrkii silloin tilaamaan sillä 30 tai 50 eurolla, joka on toimituskuluttomuuden rajana. Toimituksethan Novitalla ovat todella nopeat ja onhan näitä mahdollisuuksia tullut käytettyä. Tänä vuonna olen kyllä onnistunut rajoittamaan tilailua aika hyvin. Ilokseni olen huomannut, että tuleva lankalauantai on vihdoinkin huomioitu monella lankakauppiaalla. Lankatarjousviestejä on tullut useampia ja myös Novitalla lankalauantaina on hyvä tarjous eli 20 %:n alennus kaikista normaalihintaisista langoista. Hyvä, lisää tällaista! Itse en tällä kertaa varmaan mitään tarvitse, mutta syksyllä sitten! Heinäkuu on täällä ennen kuin huomaakaan.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Ruuhkaa sarjarintamalla

Jos viime vuonna oli enemmän hiljaisia hetkiä sarjarintamalla, tänä talvena on sillä ollut kyllä pahasti ruuhkaa. Ihan peruskanaviltakin on tullut vaikka mitä mielenkiintoista puhumattakaan maksullisista palveluista vielä siihen lisäksi. Tällä viikolla hemmotellaan vielä lisää, kun tämän viikon perjantaina Hbo Nordicilta alkaa mahtavan Boschin toinen kausi!

credit: hbonordic.com

Brittisarjojen puolella on ollut oikea loistotalvi. Ensinnäkin tutustuin vähän sattumalta Shetlandiin. Olin jotenkin onnistunut sen sivuuttamaan sillä seurauksella, että nyt jäi valitettavasti kaksi ensimmäistä jaksoa näkemättä. Tykkäsin tästä Shetlandista aivan valtavasti. Toivottavasti sitä tehdään lisää! Rikokset tuntuivat oikein ja samoin ihmiset, hyvä miljö ja hyvät tarinat. Toisena brittiläisenä ilona jatkui Banks, josta nyt katselen uusia jaksoja. Siitäkin pidän valtavasti edelleen. Ja lauantaina jatkuu Vera Stanhope, joka on myös toiminut oikein hyvin. Tällä kertaa muistan myös tallentaa molemmat jaksot kummallisesta lähetysaikataulusta huolimatta (lauantai-sunnuntai -kombinaatio klo 19.30). Kyllä nyt on ollut kunnollista rikostarjontaa ja Peaky Blindersia en ole vielä ehtinyt aloittaakaan!



Downton Abbey pääsi myös päättymään ja kyllähän viimeinen kausi oli yhtä hyvä kuin muutkin. Mutta se on pakko sanoa, että varsinkin viimeiseen jaksoon olisin kyllä kaivannut jotain dramatiikkaa. Kyllä se oli minun makuuni vähän turhan nössö ja liikaa ratkaisuja täynnä; vähän kunnon dramatiikkaa ja avointa loppua, niin sarjan päätöskin olisi ollut huikea. Downton Abbey -sarjan korvaajaa täytyy kyllä nyt vähän haeskella. Näitä hyviä dramaattisia menneen ajan pidempiä sarjoja on tarjolla kovin vähän. Elämä menee helpostikin aika rikospainoitteiseksi. Iltaisin olen kuntopyöräillessä katsellut The Shieldiä; jotain menevää sen pitää ollakin, ei mitään Downton Abbey'tä. The Shield päättyi kuitenkin lyhyeen kesken kakkoskauden, kun se vaan katosi ilman ilmoitusta Netflixistä. Aika surkeaa. Olin kyllä ällikällä lyöty ja todella pettynyt. Tilanne on jo korjattu ja kaikki tuotantokaudet sisältävä boksi on matkalla kotiin. Jotain ennakkovaroitusta olisi tosiaan asiasta toivonut ja täytyy vähän jatkossa arvioida mitä sieltä uskaltaa alkaa katsoa, ettei jää taas kesken. Palataan ainakin sitten kanavalle, kun Gilmore Girls palaa.



Talvella palasi myös The X-Files ja sitäkin on pitänyt katsoa. Pari viimeistä jaksoa täytyy vielä katsoa uudelleen, koska pilkin ne aika pahasti. En nyt oikein tiedä mitä niistä ajatella. Tavallaan paluu oli ihan toimiva juttu ja pari jaksoa ovat olleet kyllä hyviä, parissa taas ei mitään erityistä. Enpä kai voi sitten valittaakaan. Toinen kahden vaiheilla juttu on myös Legends, jonka pariin ohjasi tietysti Sean Bean. Eihän se nyt tietenkään mitään huippujännitystä ole, mutta toisaalta siinä on kuitenkin uusiakin ideoita ja lähestymistapoja rikollisten ja kadonneen menneisyyden jahtaamiseen. Kyllähän sitä on ihan katsellut.



Sen sijaan viimeistä kautta Justifiedia kun ei telkkarista vaan kuulu, laitoin sen sitten heti ennakkotilaukseen, kun se dvd:llä huhtikuun alussa ilmestyy. Odotan kyllä innolla! Talvella innostuin kovasti myös Silicon Valley -sarjasta, joka palaa uuden kauden kera HBO Nordicille silloin kuin Game of Throneskin eli 24.4. Silicon Valley on kyllä parasta komedian saralla piiitkäään aikaan; tuskin maltan odottaa. Sitä ennen kuitenkin on luvassa Bosch sekä monta, monta muuta. Tajusin äskettäin, etten ole vielä ehtinyt katsoa Fargon toista kauttakaan enkä Bastard Executioneria. Vuorokaudessa on aivan liian vähän tunteja...


maanantai 7. maaliskuuta 2016

Kukkakaupan tuliaisia

Kevään myötä on tullut aika avata kukkakauppakausi. Yksi kunnon viherkasvivisiitti on jo Plantageniin tehty ja kohta on varmaan tehtävä uusi; näin keväällä siellä on tarjolla niin paljon kaikkia ihania uutuuksia!

Ränsistyneen kiinanruusun tilalle kaipailin olohuoneeseen jotakin uutta. Pikkuhiljaa täytyy koiran kanssa alkaa kokeilla voisiko jotain tuoda jo takaisin olohuoneeseen. Plantagenissa päädyin ihmepensaaseen, joka oli oikein hauskan näköinen uusi tuttavuus meidän kotiin. Vastoin normaaleja tapojani päädyin myös pienempään versioon kasvista, joka on aika uskomatonta. Vierailuajankohtana haluamansa kasvin sai ostaa puoleen hintaan, joten hintaa ei olisi isommallekaan tullut paljon, mutta sijoituspaikka on sellainen, ettei kasvi oikein voi olla siinä kovin korkea. Tuuhea kylläkin! Hyvin on tuntunut viihtyvän ja ihan mukavasti on saanut olla rauhassakin, mitä nyt välillä iltaisin on ollut huomattavissa ruukun siirtyneen eli tasolla on käyty kävelemässä.


Seuraava kevään merkki on ne ihanat yrtit. Tällä kertaa parhaimmat löytyivät ihan S-Marketista, josta sai isot rosmariinit muutamalla eurolla. Myös muita yrttejä on tullut keittiöön hankittua. Osa on jo syöty ja osa on kestänyt pidempään. Vielä on ollut niille vähän liian pimeää, joten ne kannattaa kyllä käyttää pois hyvissä ajoin. Toisaalta kohta ne taas kestävät ihan kaupan ruukussa pitkän, pitkän aikaa. Tänä vuonna ikkunalla on ollut perusbasilikan ja persiljan lisäksi jo ainakin timjamia ja minttua. Ja muuten kevään ilona silloin tällöin ruusuja ja tulppaaneja!


Myös pariin perhosorkideaan tuli taas haksahdettua. Niille valon määrä alkaa olla työhuoneessa oikein sopiva ja hyvällä onnella saattavat kukkia todella pitkään. Parasta on niiden syvät ja kirkkaat värit etenkin lumisena aikana. Lähes poikkeuksetta tulee päädyttyä tähän fuksia-violettiin, vaikka mahdollisuuksien mukaan tulee välillä kokeiltua muitakin; ainakin joskus silloin tällöin. Kaipa se oma suosikkiväri on vaan niin ylivertainen; ja onhan se!



tiistai 1. maaliskuuta 2016

Tallinna ja Karnaluks

Hiihtolomalla tuli tehtyä parin yön vierailu Tallinnaan. Viime vuonna hiihtolomalla tuli todettua ajankohta oikein hyväksi ja Tallinna sekä autolautat olivat silloin suorastaan autioita. Tällä kertaa ihmisiä oli liikkeellä paljon viime vuotta enemmän, mutta meno oli silti erittäin rauhallista. Iltaisin ravintolat voivat olla silti aika täynnä eli jos on joku toiveravintola, kannattaa tehdä ehdottomasti pöytävaraus. Turistiryhmiltä saa kyllä vanhassa kaupungissa silti olla rauhassa!


Meillä ei ollut erityistä ohjelmaa pariksi päiväksi muuta kuin iltaisin hyvin syöminen. Lisäksi kävimme hakemassa marketissa perinteiset kahvipaketit kotiin, kun Paulig Classicia ei edelleenkään Suomesta saa. Yhtenä vierailukohteena päädyimme viimein Karnaluksiin, jossa en olekaan ennen haaveistani huolimatta päätynyt käymään. Lankaa en tarvinut nytkään, mutta rehellisesti sanoen sitä tarvetta ei ole tulossa vuosikymmeniin. Joka tapauksessa kohde on legendaarinen ja vierailun arvoinen koko perheelle!



Kävimme Karnaluksissa ihan koko perheen voimin ja kyllä hyllyt niin korkealla olivatkin, että avustaja on meikäläiselle ehdottomasti muutenkin tarpeen. Ulkomainostusta ei Karnaluks pahemmin tarvitse, sen verran tunnettu paikka on. Kannattaa vaan katsoa mihin kaikki naisväki suuntaa, niin osoite on siellä. Sisäänkäynti on suljettu, mutta kassajonoista vapautuvat avaavat kyllä sinulle oven. Ja kassajono on pitkä; joudut ohittamaan sen, kun tulet sisälle. Ostoskorit löytyvät myös siitä kassajonon kohdalta. Ja sitten alkaa tulla tavaraa. On ketjuja, vetoketjuja, ompelutarviketta ja ompelulankoja; ja sitten siellä perällä hyllykaupalla korkeita hyllyjä lankaa. Kannattaa vähän etukäteen miettiä mitä lankoja tarvitsee, muuten ei varmasti löydä mitään. Lankojen määrä on huikea ja aistit menevät sekaisin eikä lankoja pysty analysoimaan. Lankoja on siis todella paljon! Itse ajattelin katsoa niitä toivomiani hopeisia lankoja, röyhelöhuivilankoja sekä joitakin poistuneita Novitan lankoja. Löysin kyllä haluamani ja joitakin muita lisää, mutta hinta ei ollut kovin suuri. Ei siellä nyt hirvittävän halpaa itseäni kiinnostavien lankojen osalta ollut, mutta sanotaanko, että sopivaa, että rouvat pysyvät kohtuudessa. Ja yllättävän pienellä shoppailumäärällä sieltä pääsin ulos; enkä menin lankojen paljoudesta ihan lukkoon. Ihan rauhassa sain kyllä katsella ja kierrellä; ja kassajonohan kestää sitten ikuisuuden. Yleisesti ottaen ehdottamasti näkemisen arvoinen paikka!


Muilta osin Tallinnassa nautittiin hotellielämästä sekä ihanasta ruoasta. Hotel Bern oli uusi tuttavuus ja oikein mukava hotelli. Kesäkohteeksi se ei ehkä sovellu Beer Gardenin läheisyyden vuoksi, jos ikkunoita joutuu auki pitämään ja muutenkin. Viimeisenä päivänä oli Viron itsenäisyyspäivä ja sitä siellä tunnuttiin tiistai-iltana juhlittavan sulkemiseen saakka, jonka jälkeen pidettiin sitten vähän torikokousta aamuneljältä hotellin edustalla. Mutta sanotaanko, että arkihotelliksi aivan ihana. Ja näihin torikokouksiin tottuneena ihan näin kotonakin, tämähän oli tuttua ja pientä. Kaupungissa asuessa tottuu kaikenlaiseen.



Mutta sitten ne kahvilat ja ihanat viinibaarit sekä ravintolat! Hintataso on vielä suomalaisittain aika kohtuullinen; ei toki kaikissa, mutta monessa ravintolassa. Alkupalat voi käydä syömässä italialaisessa viinibaarissa ja jatkaa toiseen. Parhaan jälkiruoan ikinä olen nyt syönyt ravintola Domissa Tuomiokirkon reunamilla. Suklaatorttu jäätelöllä ja marjoilla on vaan kaunein ja paras!