keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Luistimilla rauhalliseen jouluun

Tässä sitä taas ollaan, jouluaatossa. Uskomatonta kuinka nopeasti vuodet vierivät tai kuinka lyhyt aika on vaikka juhannuksesta. Jouluna onkin aikaa rauhoittua ja miettiä mennyttä ja tulevaa sekä nauttia siitä ajasta, jota elää.


Minulla on jo pidempään olleet sukuperintönä vanhat noin 100-vuotiaat luistimet, jotka ovat odottaneet oikeaa paikkaa kotini seinälle. Pitkäteräiset luistimet liittyvät tämänhetkiseen työhöni ja olen aina rakastanut historiaa ja vanhoja tarinoita. Nämä luistimet löytyivät aikoinaan isäni edesmenneen enon talosta, joka oli myös isoäitini kotitalo ja kotiseudullani jopa myös  historiallinen rakennus. Ajatella, että näillä on joku joskus viilettänyt järviä tai Porvoonjokea pitkin ja vuosien saatossa ne päätyivät juuri minulle, jolle pitkät terät merkitsevät työtä ja silläkin alalla yli satavuotiasta kunniakasta urheiluhistoriaa. Lehdestä vihdoin keksin, että taidan parin vuoden pohtimisen jälkeen vain yksinkertaisesti ripustaa ne seinälle.


Näin joulun ajan luistimet saavat toimia ihan joulukoristeina, mutta pyhien jälkeen taidan ripustaa ne koukkuun eteisen puolelle roikkumaan. Lapsilta turvaan ne on ainakin saatava, koska terät ovat täysin ruosteessa ja hyvin herkästi hajotettavissa ja murennettavissa palaksi historiaa.




Nyt on aika rauhoittua ja nauttia sinisistä hetkistä. Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta!

tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulu, tule jo

Kuinka rauhoittua joulun viettoon? Odotuksen tunnelmaa, aivan liian herkulliset tuoksut, saapuvat vieraat ja koko ajan joku lähdössä jonnekin. Uteliaisuus on niin raastava, että omat paketit on salaa käytävä avaamassa kuusen alla; vaikka paketeissa ei ole ruokaa eikä lahjan saajalla lukutaitoakaan! Kaiken kruunaa se pelottava mies illalla, joka kauhean näköinen ja outo, mutta tuoksuu kuitenkin jotenkin tutulle.

Aika, kulu jo. Nälkä vaivaa ja tuoksut raastavat mieltä. Jäänköhän minä ilman? Stressi painaa päälle. Koko ajan kulkuset kilisee ja pallot putoavat puusta, kun vierestä kävelee tai heiluttaa häntää. Ja niitä palloja ei sitten saa ottaa. Eikä niitä lahjoja. Ja tuoksut, miksi niitä on niin paljon. Ja muistinko jo mainita, että nälkä vaivaa.


Joulu, tule jo...


maanantai 23. joulukuuta 2013

Pipareita, pähkinöitä ja popcornia

Perinteiseen tapaan joulukuussa leivottu pipareita ja muistettu pienillä herkkukoreilla opettajia ja tuttuja. Mitä sitä hyvää systeemiä vaihtamaan; herkkulahjanhan voi aina antaa tarpeen tullen eteenpäin! Itse ainakin tykkään kaikesta joka tulee käyttöön.

Tänä jouluna pipareiden pääleipuri olikin poikani, joka kaulitsi itse taikinan ja kaikki! Myös pursotuskoristeluja teki taitavasti mm. Shrek-pipareihin. Muutenkin piparivalikoima oli aika lailla pääkokin mukainen dinosauruksista pingviineihin. Toki sain itsekin kasan omia suosikkejani, jotka koristeltiin taas perinteen mukaan vampyyrimuumeiksi.

Osalta vampyyreista puuttui kyllä ennen paistoa vähän jalkaa ja kättä ja muitakin osia, kun kerjäävä lemmikki näki tilaisuutensa tulleen. Pitäähän sitä itse käydä ruokaa hakemassa, kun kukaan ei koskaan anna koiralle ruokaa eikä varmaan vettäkään! Täytyy jatkossa muistaa, kun leivonnassa joutuu väkisinkin paistoruuhkan vuoksi käyttämään alempia lisätasoja, että koiraa ei parane jättää hetkeksikään vahtimatta! Ja ihan oikeasti, koiralle oli varattu ihan oma omalla nimellä koristeltu vampyyrimuumi, jonka taisi kyllä poikani lopulta syödä; mutta kyllä Topikin jonkun murusen sai ja vettäkin on aina kupissa.

 

Olen jo vuosikausia kasannut jouluisin muutaman samantyyppisen herkkuasetelman viemisiksi mm. töihin, opettajille ja päiväkotiin. Karkkien lisäksi olen joukkoon lisännyt popcornia, erilaisia tavallisia ja maustettuja pähkinöitä jne. Joskus mukana on vaahtokarkkeja tai keksipaketti; mitä milloinkin. Ne ovat mielestäni olleet kivoja viemisiä ja niiden kasaaminen on itselleni aina ollut yksi askel joulun tunnelmaan. Yksi ihana oma perinne tässä perinteitä pullollaan olevassa talven kohokohdassa!


Tänä vuonna kävi niin, että yrityksistä huolimatta emme ehtineet mitenkään koota piparkakkutaloa jouluksi. Valmis talopaketti on jo ostettu, mutta nyt ei auta muu kuin pistää se pystyyn joulun pyhien aikana! Mutta hyvä niin, kun leivotut piparit on loppu, niin hyvä, että talo on vielä jouluna jäljellä rouskutettavaksi!

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulupuuhista jouluun

Joulukuu on kyllä lyhyt kuukausi. Onhan näitä päiviä vielä jäljellä, mutta joulu tuli niin nopeasti. Kaikenlaista puuhaa joulukuuhun mahtuu ja varsinkin tämän viikon olen rientänyt paikasta toiseen. Kävi jopa niin, että loppuviikosta vasta muistin, että nythän alkaa loma!

Lahjat on paketoitu, viimeisetkin tänä aamuna. Ainoa käsityölahjanikin on päätelty, valmis ja paketoitu. Pientä pehmeää pakettia vielä koiralle aloitin, koska jotain helppoa käsityötä on oltava mukana joulunvietossa, mutta katsotaan valmistuuko jouluksi, uudeksi vuodeksi vai loppiaiseksi; ei sillä niin väliä. Pääasia, että saa neuloa!

Joulukortit jouduin raapustamaan pikapikaa, sillä sain ylisuuren kirjeen postista vain päivää ennen edullisemman joulupostin lähetystakarajaa. Sinänsä säästöhän on näillä korttimäärillä aika minimaalinen, mutta toisaalta ne kortit on hyvä lähettää ajoissa. Tänä vuonna ainakin ulkomaan posti tuntuu olevan aika jumissa ja monet postit ovat tulleet erittäin myöhään; Drömhem & Trädgård -lehtikin jäi tulematta (sain pyytämällä uuden) ja katsotaan tuleeko tämä uusin numero läpi myöskään. Tänä vuonna joulupostimerkeissä päädyin haalimaan laatikosta kaikki aiemmilta vuosilta ylijääneet merkit ja lisäsin niihin vanhoja korotusmerkkejä; riittivät hyvin!



Monessa lehdessä on ollut haastateltavien trendinä mainita kuinka heillä on kuusessa vain lasipalloja. Hyvä niin; itselleni kelpaavat ihan hyvin muovipallot lapsi- ja koiraperheessä kun ollaan. Ja kun kuusikin on muovinen (ainoa tekokasvi joka meillä on koskaan ollut ja koskaan tulee olemaan), niin ikuiset muoviset kelpaavat hyvin. En juuri koskaan osta joulukoristeita, mutta nyt päädyin Anttilassa hankkimaan lisää pieniä palloja tuleville vuosille. Nyt niitä voikin vaihdella väreittäin vuosien mukaan tai ehkä ensi vuonna voisi hankkia kotiin jonkun pienen sypressin tai vastaavan joulukuuseksi. Aidosta joulukuusesta nautimmekin sitten muualla!

Joulukukat ovat kukkineet ja punaisten amaryllisten kukinnat ovat jo ohi. Täytyy kokeilla viedä ne sipulit vielä kellariin ja katsoa selviäisivätkö kevääseen. Valkoinen amaryllis sen sijaan on ollut kovin hidas aloittamaan kukintaa. Nyt vasta pari päivää on nupusta näkynyt yhtään mitään eikä kukka ole vieläkään auki. Hyvä niin, siitä ainakin riittää iloa joulunajan pyhien koko ajaksi!

lauantai 21. joulukuuta 2013

Timanttiananas

Tänä jouluna meille kotiutui bromelia, jota kaiketi kutsutaan myös timanttiananakseksi. Hauskan näköinen kasvi, kuten ananaskasvit yleensäkin. Hoito jää arvoitukseksi ja kasvin kestävyys, mutta mukavaa vaihtelua joulukukkiin!

Viherpiha-lehdessä näin todella mukavan lukijakuvan, jossa lukija oli kasvattanut ananaksia ikkunalla. Ananaksen tupsu oli vain tökätty multaan ja jopa hedelmiä oli tullut, mutta prosessi kylläkin vei seitsemän vuotta. Azoreilla ananasviljelmiä katselleena voin todeta, että homma ei vaikuta mitenkään helpolta ja siihen kuuluu useita eri vaiheita, että Euroopan ainoat (ja todella herkulliset ananakset) saadaan myyntiin. Lehden kuva oli kuitenkin niin houkutteleva, että niitä tavallisia ananaksia on joskus kokeiltava!

Näitä ananaskasveja oli lukemattomia, kun netistä yritin hoito-ohjeita katsoa. Nyt ei auta kuin vaan lähteä kokeilemaan sopivaa kastelumäärää. Se on varmaan se perinteinen ei liikaa ei eikä liian vähän...


perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulukuu parvekkeella

Joulukuu parvekkeella on tänä vuonna lämmin ja sateinen. Sade ropisee laseja vasten ja päivä on huomenna lyhimmillään. Siitä se taas alkaa, päivät alkavat vieriä kevättä kohti.

Loppuvuoden sääennusteet lupaavat murateilla mukavia aikoja. Toivottavasti talveen siirtyminen ei tule kuitenkaan aivan kerralla, sillä pieni toivo elää, että lauhan talven jälkeen muratit voisivat olla vielä hengissä. Joku kevät voisi investoida oikein suureen istutuslaatikkoon, jossa olisi tilaa mullalle ja suojaa murattien juurille. Maahan istutettuna tiedän joidenkin murattien selvinneen; ei auta kuin kokeilla.



Mitään sen kummempaa uutta ei parvekkeelle kuulukaan sitten viime näkemän. Jouluvaloista ja kynttilöistä vielä iloitaan loppiaiseen saakka ja hyasinteista varmaan vielä kevääseen saakka. Toisaalta olen todella tyytyväinen, että säilyvät nyt nupullisina koko talven. Talven kylmetessä sipulit varmaan jäätyvät kokonaan, mutta kivoja ovat näinkin! Talvi-istutusten kastelutilannekin pitää vielä tarkistaa ennen joulun pyhiä ellei multa ole kuitenkin jo päässyt pääosin jäätymään lämpötilan vaihtelemalla nollan molemmin puolin.


Joulunajan vapaapäivien aikana onkin mukava nähdä taas vaihtelun vuoksi parveketta myös päiväsaikaan. Iltavalaistus on ihana, mutta siinäpä ne näkyvyydet sitten onkin. Ylihuomenna sitten käännetäänkin kurssi valoa kohti!