sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Hamsterointia

Lahjalankoja ei taideta laskea hamsteroinniksi? Kävi nimittäin niin, että sain tuliaisiksi lankoja ja ihan pyytämättä. Sain lahjaksi tosi ihanaa Red Heartin lankaa esim. huivin tekoa varten. Ja mikäs sen mukavampi tuliainen voisikaan olla?

Tässä kun on synttäritkin tulossa sitä voisi lahjatoiveita esittääkin ihan lankalahjojen toivossa. Äitini on kyllä useamman kerran ostanut lankalahjoja joulu- ja synttärilahjaksi kuten myös juuri tuliaisiksi. No joo, ihan rehellisesti myöntäen, tilanpuute alkaa kohta uhata, ellei kulutus kasva. Mutta vaikka kuinka toivoisi, töissä käyminen estää tehokkaasti harrastamista; mutta parhaani toki yritän!


Viikonlopun neulontasaldo onkin ihan mukava, mutta arki-illoissa on kyllä petrattavaa!

lauantai 27. syyskuuta 2014

Syysunelmia

Syksy ja siirtyminen sisätiloihin vaikuttaa joka vuosi niin, että sitä alkaa haaveilla kaikesta uudesta, kuten huonekaluista ja tavaroista, joita ihanat lehdet ovat pullollaan. Onneksi kaikkea ei voi hankkia, koska tila tulee esteeksi ja jäävätkin siten haaveeksi. Nykyisen röykkiöelämän keskeltä voi onneksi todeta, että jyrsintäkone beaglen muodossa tuo uutta kyllä varmasti takuuvarmasti sitten parin vuoden kuluttua, kun sitä uutta uskaltaa ehkä hankkia. Se on sitä luonnollista kulumaa.


Meillä on esim. ollut 10 vuotta samat erittäin ihanat sohvat. Joskus kevätpuolella mietin, että missähän vaiheessa ne pitää uusia. Silloin ei vielä ollut tarvetta, mutta nyt se päivä on lähestynyt nopeaa tahtia. Koira kun meni vaihtoon on sitä uutta kulumaa sitten tullut. Beaglenpentu on lähinnä ollut kiinnostunut sohvien reunasaumoista, joista edellinen ei ollut mitenkään kiinnostunut. Edellisen tavaramerkki oli kuopiminen ja siten menikin yhdestä aiemmasta sohvasta kokonaan läpi. Näille sohville, kun ne lopulta uskallettiin hankkia, Topi ei koskaan tehnyt mitään. No joo, mikään ei kestä ikuisesti ja toisaalta kivempi laittaa käytettyä ja kulunutta tavaraa kiertoon, kuin vääriä ostoksia. Sohvasta haaveilun tai sen tulevan suunnittelun voi toki jo aloittaa, mutta sen hankinta-aika ei ole kyllä edessä pariin vuoteen.

Joka tapauksessa kummasti kaikki lehdetkin ovat taas alkaneet syksyn myötä kiinnostaa. Luen edelleen kesäisin paljon, mutta jotenkin sitä nyt saa niistä niin paljon enemmän kiinni, kun sitä on taas niin paljon enemmän sisätiloissa. Kohtahan ne lokakuunkin lehdet alkavat jo postiluukusta kolahdella. Sama homma kaikkien ihanien kuvastojen kanssa. Syksyn Hobby Hall oli täynnä taas vaikka mitä kaikkea ihanaa. Tällä hetkellä ei ole vaihdettavia huonekaluja, mutta aina voi ihailla. Pidän valtavasti esim. rottinkihuonekaluista, mutta niistä ei ehkä kannata haaveilla. Tällä hetkellä rottinki ja beagle tuntuu aika mahdottomalta yhdistelmältä; tosin edellinen antoi kaiken tuollaisen kyllä pentuvaiheen jälkeen olla ihan rauhassa.


Hobby Hallin kuvastosta bongasin myös aivan ihania uusia Luhdan Aalto-pyyhkeitä. Oikeasti boysenmarja! Lisäksi atlantic ja deep purple vaikuttavat todella ihanilta. Keittiöön lähinnä kaipailin uusia käsipyyhkeitä, mutta eihän näitä meinannut sitten mistään muualta vielä löytääkään kuin Hobby Hallista. Halusin ne värit livenä nähdä millaisia oikeasti ovat. Mammuttimarkkinoilla lopulta tärppäsi ihan tarjouksen kera ja boysenmarjan väriset pyyhkeet koristavat nyt keittiötä.


Loppukesästä alkoi taas näkyä Pentikin syksyn ihana mainos. Uusi pihlajakuosi on todella kaunis ja mietinkin sitä verhokankaaksi. Kuosista on kolme ihanaa vaihtoehtoa, joista jopa sininen on todella upea. Tietenkin innostuin myös siitä Pihlaja-astiastosta, jota en ole vielä ehtinyt mennä Pentikiin katsomaan. Se näyttää kuvissa aivan huikealle, mutta oikeasti en tarvitse enää yhtään vuokia tai tarjoiluastioita. Nämä Pentikin sesonkikuviot ovat kyllä heikkoukseni. Toivottavasti jouluksi ei ole luvassa mitään todella kaunista!


Niinhän siinä kesällä kävi, että Pentikin Mustikka-sarjaan tuli uusia osia, jotka kävin sitten heti ostamassa ja täydentämässä siten olemassa olevaa kokoelmaa. Kyllä niitä tulee käytettyäkin, mutta nyt alkaa astiatilat olla tässä. Muutenkin olen päätynyt ratkaisuun, että astioista on meille tulossa vain muumimukeja sekä Iittalan Taika-sarjan iso sininen vati. Valkoinen minulla jo onkin, mutta se sininen on vaan niin henkeäsalpaavan kaunis. Muumimukit kyllä pitävät huolen siitä, että kaapit täytyy; ensi viikolla on tulossa joulumuki ja ensi vuonna ilmeisesti viisi uutta mukia. Onneksi niitä voi pinota kolmen seteissä!



torstai 25. syyskuuta 2014

Biiglistelyä

Uusi beaglen pentu on nyt asustanut meillä kohta kaksi kuukautta ja ensi viikolla kaveri on sitten 6 kuukautta vanha. Erittäin hyvin ja nopeasti tämä kaveri on meille kyllä sopeutunut. Tyypillinen beagle on kyllä tämäkin eli se hävytön tuhmeliini asustaa söpön ulkokuoren alla. Ahneus ruokaan ja törkeä kerjäys ilmestyvät siis iän myötä, ei siitä huolta. Niitä ei kyllä suvaita, mutta ärsyttävää se yritys on silti.


Mukavuudenhaluinen nukkuja on tämäkin beagleherra eli nykyisin kaikki pehmeä käy omista sängyistä sohviin. Sänkyyn emme tätä päästäneet eikä se sinne ihme kyllä yritäkään. Edellinen beagle löytyi hyvin usein aamulla sängystä, vaikka se oli  häädetty sieltä pois vaikka kuinka monta kertaa. Lopulta annoimme periksi. Sinänsä unikaveri ei minua haittaa, mutta pennuille tekee hyvää nukkua omassa sängyssään. Ja niin tämä tekeekin; yleensä se nukkuu yksin olohuoneen sohvalla. Ja ihanaa, tämä ei edelleenkään kuorsaa!


Viime viikonloppuna eläintarvikekaupan punnituksessa painoa oli 11 kg eli painoa on tullut kaksi kiloa parissa kuukaudessa. Ja on sitä kokoakin! Edellinen beagle tuli meille 7 kuukautta vanhana ja painoi muistaakseni 8,5 tai 9 kg. Tämä painoi 9 kg, kun tuli meille nelikuisena. On kyllä mielenkiintoista nähdä millainen jättiläinen tästä kasvaa vai kasvaako lopulta kuitenkaan. Kaveri on hyvin vahva lenkkeilijä; tykkää kävelystä ja lähtee lenkille mielellään. Rakastaa juosta koirapuistossa, etenkin isojen puolella, josta jaksaa paahtaa mennä tunninkin. Toivottavasti syksyn säät pysyvät mukavina, sillä kivempi siellä on vähän lämpimämmällä kelillä odotella.


Muiden koirien kanssa Osku tulee todella hyvin juttuun ja pentuihin muut koirat suhtautuvatkin lähes aina hyvin rauhallisesti. Sellainen pennuille tyypillinen piinaaminen ei kuulu tapoihin ja siksi varmaan muut kaveria hyvin sietävätkin. Kiinnostus muihiin koiriin on välillä aika rasittavaakin, kun kaikkia koiria pitäisi kävelyllä päästä tapaamaan. Sitten sitä vaan tuijotellaan eikä liikuta mihinkään, vaikka sataisin kaatamalla vettä. Tähän täytyy löytää joku keino, ettei siitä tule mitään tapaa.


Tuhotöihin tuntuu olevan sama kaava kuin edellisellä beaglellä. Ne yleistyvät loppuviikkoa kohden ja meillä pahin päivä tuntuu olevan torstai, joka on pisin koulupäivä. Se tarkoittaa sitä, että keskiviikko on koirapuistopäivä. Tämä kaveri on lähinnä erikoistunut jyrsintään sekä mielenkiintoisten tavaroiden kiskomiseen alas (tästä syystä pojallani on esim. muotoiltu matkakortti). Mielettömiä kiipeilytaitoja ei Osku ole vielä ainakaan toistaiseksi esittänyt, vaikka niihin varmasti pystyisikin. Edellinen beagle Topi vieraili kaikkialla tiskipöydistä alkaen. Uskomatonta kyllä, Topistakin kotiutui varsin kesy kaveri. Ja toivottavasti tästäkin!


Päivittäinen unentarve on edelleen aika suuri. Viikonloppuisin ainakin nukkuisi mielellään, vaikka kovasti olemme koettaneet kannustaa arkipäivinä nukkumiseen. Tämäkin kaveri menee yöunille iltalenkin jälkeen eli selkeästi haluaa nukkua yöt eikä silloin ole minkään muun puuhastelun aika. Ja aamu-unisuutta löytyy myös; heräilee vasta myöhemmin arkiaamuisin miesväen kanssa, kun olen jo lähtenyt töihin. Viikonloppuaamuisin, jos Osku ehtii minua herätellä, onkin sitten jo kiire ulos. 

Viileämpien päivien myötä tämäkin kaveri on alkanut yhä enemmän nukkua kopan sisällä eikä lytätyllä katolla. Meillä kasikerroksessa tuulinen sää riittää jäähdyttämään vedolla lattiat, joten ei mikään ihme, jos lämpimämmät ja suojaisat paikat ovat alkaneet kiinnostaa. Ja mikäs beagle se sellainen olisi, jota ei luxus-unipaikat kiinnostaisi!

tiistai 23. syyskuuta 2014

Röykkiöelämää

Olen taas pakotettu röykkiöelämään. Olin jo ihan unohtanut mitä se on, mutta kyllähän se taas vahvasti mieleen palautunut. Ensin sitä piti kokeilla 14 vuotta sitten parin vuoden ajan edellisen beaglen pennun kanssa ja sitten oli tuo taaperoaika pojan kanssa vajaa kymmenen vuotta sitten. Tavallaan hyvin toisiaan muistuttavia aikoja, tuhot vaan vähän erilaisia mutta yhtä rasittavia. Helpoimmalla usein kuitenkin pääsee nostelemalla niitä tavaroita pois juuri niihin röykkiöihin, vaikka rasittavia nekin ovat. Johan tässä olikin rauhallista noin kuutisen vuotta ja sitten piti ottaa taas uusi beagle!

Tämä nykyinen beagle on toistaiseksi keskittynyt lähinnä jyrsimiseen. Hampaat kutisevat ja kaiketi se on vaan yksinkertaisesti myös hauskaa. Ihan innoissaan odottaa päivittäistä maitotölkki- tai pahvilaatikkolahjaansa ja se löytyy aina pieneksi pilkottuna kotiin tullessa. Hyvä niin, mieluummin ne kuin puiset huonekalut. Tai sohvan saumat. Edellinen beagle aiheutti valtavasti erilaisia tuhoja jyrsimällä, mutta myös erityisen paljon kuopimalla. Se kuopimisen raivo johtui eroahdistuksesta ja tällaisista tuhoista ollaan onneksi sentään toistaiseksi vältytty. Lisäksi edellisen beaglen tuhotyöt kohdistuivat eroahdistuksessa tyypilliseen tapaan eteiseen, mutta nykyinen etsii sopivan mielenkiintoisia jyrsimiskohteita muualta. Seuraavaksi täytyy kokeilla jotain koivuhalkoa tai keppejä, joissa riittää jyrsimistä. Luut kelpaavat kyllä, mutta lähinnä ilmeisesti iltaisin, kun niitä saa turvassa ja rauhassa syödä. Onneksi noita koirien herkkuja näyttää kaupoissa olevan melkoiset valikoimat, joten täytyy vaan kokeilla, mitkä niistä ovat meidän Oskulle parhaita.


Yksinäisiä päiviä varten tila on rajattu on mahdollisimman pieneksi. Meillä ei ole mahdollista sijoittaa koiraan yhteen huoneeseen, joten käytössä oleva tila voisi olla pienempikin, mutta näillä mennään. Kodinhoitohuone oli rajattava pyykkitelineellä suljetuksi tilaksi, kun kaveri otti sen pissapaikakseen. Eteisessä on sanomalehdet edelleen, mutta sen käytöstä on kaveri kokonaan luopunut syystä tai toisesta. Toisaalta ilman pissausvahinkoja ollaan nyt ihme kyllä menty ylipäänsä jo kohta kaksi viikkoa (kop, kop). Erityisen mukavaa on se, että ulkoiluväleihin on löytynyt sopiva yhteisymmärrys eli koira tietää ja luottaa pääsevänsä ulos säännöllisesti. Ikää on ensi viikolla vasta kuusi kuukautta, joten edistystä ei asiassa ole aiemmin juuri kannattanut odottaakaan.


Jyrsimisvahinkojen lisäksi kaveri tuntuu lääppivän joka paikan. Kaikki astianpesukoneet, uunit ja jääkaapit sekä sopivalla korkeudella olevat ikkunat on kuonomaalattu japanilaistyylisin kuvioin. Kun ne pyyhkii pois, kuviot ovat siinä hetken päästä uudelleen. Sen sijaa karvaa tuntuu irtoavan huomattavasti vähemmän kuin edeltäjästään, mutta se voi liittyä pentuvaiheeseen. Ei kannata toivoa liikoja; kolmivärisen koiran harmaata karvaa löytyy kyllä varmaan kohtapuolin ihan riittävästi. 





perjantai 19. syyskuuta 2014

Puikoilla ja neulalla

Taas on minulla ollut käynnissä pidempi viimeistelysavotta. Pari paitaa on odottanut kokoamista ja ihan hyvin olen vauhtiin päässyt; toinen on jo valmiskin. Neuleen ompelu on siitä ikävää hommaa, ettei samalla voi tehdä oikein muuta kuin kuunnella musiikkia. Sen ainakin huomasin, että jostain syystä tuntui syntyvän parempaa jälkeä Audioslavellä kuin Alice in Chainsillä. Täytyy kokeilla jatkossakin!


Jäljellä oleva paita on pienempi pojalleni ja sekin on jo osittain valmis, mutta täytyy taas odotella sopivaa hetkeä viikonloppuna, jotta voin taas ompeluhommiin täysin keskittyä. Se on vähän hankalaa ja lisänsä tuo se, että haluan hoitaa nuo neulatyöt mielellään valoisaan aikaan. Hämäränäköni on huonontunut enkä ollenkaan tykkää näistä hommista yhtään hämärässä. En voi kuin aina ihmetellä kuinka vaikeaa näiden viimeistelytöiden kanssa voi olla. Se on ihan mukavaa, kun homma sujuu, mutta sitten kun ei vaan tule riittävän siistiä. En ymmärrä kuinka sama tekniikka ei toimi paitaan kuin paitaan.


Tällä kertaa en meinannut millään saada hihoja kiinni riittävän siististi, vaikka tällä kertaa neulekappaleiden reunat olivat suorastaan poikkeuksellisen siistit. Lopulta sopiva tapa tähän työhön löytyi ja olkasaumoista tuli todella hyvät. Sen jälkeen ei sitten hihojen sivusaumoista meinannut saada kelpaavaa jälkeä, jonka jälkeen totesin, että hihat on alettava tehdä jollain toisella tapaa. Ei muuta kuin uutta tekniikkakokeilua siihenkin jatkossa. Aina voi ja pitää oppia uutta.

Onneksi iltaisin on myös sitä neulomista. Hihavaiheessa en vielä ole, mutta uutta lähestymistapaa meinaan siinä kyllä kokeilla. Saumoja inhotessa voisi joskus myös kokeilla pyöröpuikkoja; en ole vaan aiemmin jotenkin ollut niihinkään versioihin täysin tyytyväinen, sillä niistä on tullut jotenkin putkimaisia. Jäljelle jää sitten ne saumat. Olisikohan niistä olemassa joku tehokurssi?

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Nallen taikaa

Pääsin kuin pääsinkin hyödyntämään tarjouksen Nallen Taika-langan ihanasta uudesta väristä (kirjava vihreä-luumu-roosa); ikävä kyllä sillä seurauksella, että katseet on aina käännettävä uuteen haaveeseen eli jo vanhempaan Taikaan. Näin se menee aina löytyy uusi haaveiden kohde...

Tästä uudesta tuttavuudesta ajattelin neuloa itselleni villatakin. Jää nähtäväksi miten raidat siihen asettuvat, mutta eihän näillä väreillä voi homma pahasti pieleen mennä. Näistä tämän langan väreistä voisi puolestani tehdä ihan yksivärisiäkin; osaa taitaa kyllä jo löytyäkin.



Seuraava haave tosiaan on Taika-langan kirjava harmaa-luonnonvalkoinen. Olen sitä aina välillä katsellut kaupoissa, mutta nyt olen jotenkin alkanut haaveilla enemmän neuleista itselleni ja mielelläni käyttäisin niissä myös näitä maanläheisiä värejä. Tuntuu vaan siltä, että pitäisi ehtiä viikossa neuloa paljon enemmän. Ja sitten on se viimeistely, jossa olen todella hidas. Saisikohan sen homman jotenkin ulkoistettua?

tiistai 16. syyskuuta 2014

Kesän viimeiset päivät

Syyskuu onkin edennyt varsin kesäisissä tunnelmissa. Nyt on kohta tulossa vähän viileämpiä öitä ja sitä kautta varmaan syksyisemmät ilmat ovat lähellä. Erittäin kesäisistä väreistä ja kukinnasta on saanut kuitenkin viime viikot nauttia; melkein kesän parhaista.


Uusi pieni oliivipuu on muuten hyvin viihtynyt parvekkeella, mutta mitään kypsymistä ei kyllä itse oliiveissa ole havaittavissa helteiden päätyttyä. Lisäksi näin alkusyksystä on parvekkeelle ilmestynyt kirvainvaasio, josta koitetaan nyt vielä kovasti päästä eroon; muuten ei oliivilla ole kyllä sisätiloihin asiaa.


Ihana bougainvillea eli ihmeköynnös on tehnyt aivan ihanat valtavat kukat. Aika roiskoksi tämä ihanuus on venähtänyt, mutta kukat ovat kyllä aivan huikeat ja väri mitä ihanin. Talveksi täytyy sitä vähän leikata, jotta säilytys sisätiloissa onnistuu paremmin ja kylmän tieltä se onkin kohta sisälle siirrettävä.


Pelargonitkin vaikuttavat piristyneen helteiden päättymisestä ja kukat ovat melkeinpä parhaimmillaan koko kesänä. Talvehtimista täytyy vielä miettiä, että jaksaako nähdä vaivaa. Eivät ole tainneet kertaakaan talvisäilössä selvitä. Mutta kyllä ne silti kannattaa edes kesän mittaiseksi iloksi vuosittain hankkia!



Gardenia jäi meidän parvekkeella kyllä selkeästi ikuiseen nuppuvaiheeseen; mitään uutta ei ole sen suhteen tapahtunut pariin kuukauteen. Kasvi on kyllä itse ihan hyväkuntoisen näköinen. Hortensioista osa jatkaa vielä kukintaa. Ensi vuonna sijoitan ne kyllä varjoisammalle puolelle, jossa tuntuvat kukkivan pidempään ja kasteluakin tarvitaan vähemmän. Voi kun näistä hortensioista saisi monivuotisia parvekkeelle!

Uutta mansikkasatoa on myös näin syyskuussa luvassa, jos mistään sadosta sen kummemmin voi muutamalla marjalla puhua. Viinirypäleitä ei taaskaan tänä vuonna ole luvassa. Ne ovat olleet tänä kesänä varmastikin liian kuumassa paikassa ja ovat oikeastaan vasta nyt viime viikkoina alkaneet enemmän kasvaa. Nämä viiniköynnökset on sen sijaan koitettava yrittää saada talvehtimaan. Joskus se on onnistunut, mutta ei se ihan niin helppoa ole kuin lehdissä annetaan ymmärtää. Onnea on kuitenkin pakko taas kokeilla!




Vähitellen alkaa olla aika siirtyä parvekkeen syyssiivoukseen. Kesän roskat pitäisi siivota pois ja ensimmäisistä kasveista luovuttava. Ainakin miljoonakellot alkavat olla niin huonossa kunnossa, ettei niitä tarvitse säästää. Taisi olla yllättävää kyllä liian paahteista ja kuumaa niillekin tänä kesänä. Mutta, tehdään uudelle tilaa; vaihteeksi on taas ihanaa siirtyä kohta syklaameihin, aitokanerviin ja marjakanerviin; ja mitä kaikkea mukavaa sitä syksy mukanaan tuokaan!