perjantai 31. heinäkuuta 2015

Heinäkuu parvekkeella

Heinäkuu oli tässä. Viimeisen viikon olen ollut takaisin töissä ja kovasti on tuntunut siltä, että oltaisiin etenkin aamuisin hypätty jo syyskuuhun. Päivät ovat olleet suht lämpimiä, mutta niitä helteitähän ei koskaan kuulunut tai ehkä sen kolme päivää, joita en ollut todistamassa ollessani lomamatkalla. Säähän on sitä vastoin suosinut parvekkeen kasveja oikein mukavasti. Kyllähän ne on vähän (omissa) reissussa(ni) rähjääntyneitä, mutta elokuu sen ehtii vielä korjata!


Ihmeköynnökset ovat ainakin viihtyneet parvekkeella todella hyvin. Toinen niistä kukkii valtavasti ja toinen aloittelee myös kukintaa. Jälkimmäisen ruukku vaihdettiin vasta äskettäin, joten kukinta on viivästynyt. Ruukun vaihtaminen on myös vähentänyt niiden kastelutarvetta valtavasti. Mutta on nämä hienoja! Harmi, ettei näitä saa meidän oloissa kunnolla parvekkeella köynnöstämään.





Pelargonikin on nyt vihdoin kukassa. Kauniita tummanpunaisia kukkia sieltä sitten tuli! Myös viimevuotinen hortensia jatkaa valtaisaa kukintaansa. Ja kuivuu koko ajan! Mielenkiintoista on myös se, että tämä kasvihan oli sellainen aivan pikkuinen hortensia ostaessani sen, mutta nyt talvehtisen jälkeen, se on kasvanut vähintään yhtä suureksi kuin keväällä ostamani isot terassihortensiat. Tätä talvettamista täytyy ehdottomasti kokeilla taas uudelleen!








Näitä värikkäitä poikkeuksia lukuun ottamatta parveke on tänä kesänä kovin vihreäpainotteinen. Keväällä ostetut hortensiat ovat kaikki muuttuneet vihreiksi ja muita kukkivia kasveja ei sitten siellä olekaan.Vaikka kesäkukista tykkäänkin, olen ollut todella tyytyväinen, että nyppimistä ja roskien siivoamista ei ole tänä kesänä tarvittu. Täytyy katsoa asiaa ensi kesänä uudelleen!




Mansikoita on kesän mittaan saatu jonkin verran. Huippusato vaatisi parempaa lannoittamista, jonka puutteeseen kesäkiireet ovat syyllisiä. Yrtit sen sijaan ovat kasvaneet erittäin hyvin; perunat sen sijaan eivät. Vartta ovat kyllä valtavasti kasvatelleet, mutta itse perunat ovat jääneet aika olemattomiksi. Paria niistä vähän katsottiin eikä niistä syötäväksi riittänyt. Viinirypäleitäkään ei tänä vuonna tule, mutta mukavasti köynnöstä kuitenkin. Täytyy odotella, josko maalla rypäleet ehtisivät tänä viileänä kesänä ihan kypsiksi saakka.


Oliivipuut ovat myös kasvattaneet lehtiä oikein urakalla, joten hyvin tuntuvat nekin edelleen parvekkeella viihtyvän. Toivotaan lämmintä loppukesää ja alkusyksyä, jotta näistä Välimeren ihmeistä saisi nauttia parvekkeella mahdollisimman pitkään. Kohta täytyy taas alkaa kuitenkin miettiä näiden talvipaikkojen raivaamista; työhuonetta en kuitenkaan raaski vaihtaa toiseen, niin hyvin ne ovat siellä talvisin viihtyneet. Ja parveke on niiden ja minun paratiisini kesällä; sekä lämpinä että vähän viileämpänä varsinkin!








tiistai 28. heinäkuuta 2015

Syksy à la Pentik

Syksyjuttuja alkaa pikkuhiljaa vieriä eri suunnista; on lankoja, vaatteita ja astioita. Tänään vuorossa oli Pentikin syyskuvasto. Aika maltillisissa ja tummissa väreissä liikutaan tässäkin eli tummuus on ilmeisesti tänä syksynä muotia. Ainakin sellainen erikoisuus kuin tummat pastellit, jos niitä sellaisiksi kutsuisi. Ei nyt ehkä minun juttuni, mutta ei nyt hassumpaakaan.


Uutuussarjana on tulossa Salonki, joka näyttää aivan erityisen kauniilta kankaissa. Näissä oli paljon näitä tummia syksyisiä pastellisävyjä. Voisin kuvitella itselleni tästä kankaasta uudet verhot, joka saattanee olla ajankohtaista lähiaikoina. Koira oli taas kerran kiskonut Pentikin Apollo-kankaasta ommellut verhot alas. Kestävää kangasta kyllä se on, koska on kestänyt saman repimisen monta kertaa ilman vaurioita. Olen ollut niihin kovin tyytyväinen, mutta Salongista saa hyvän kilpailijan. Kaunis kuosi!

Ihanasta Salongista on tulossa myös kaunis tarjotin, joista aina haaveilen. Näitä on minulla jo pari ja käyttää voi vain yhtä kerrallaan käsitöiden kuljettamiseen kotona. Aivan loistavan kokoinen siihen tarkoitukseen! Jyrsintäkoneen ulottuville, kun näitä vanereita (tai käsitöitä) ei voi todellakaan päivisin jättää! Mutta jos sattuisi unohtumaan, niin tuo Salonki olisi kyllä kaunis korvaamaan menetyksen.


Uutuusastiasto Metsikkö menee omasta mielestäni vähän turhaan Arabian alueelle tai sitä se minusta ainakin muistuttaa. Ihan kaunishan tämä on, mutta varpumaisuus sopii jotenkin paremmin Arabian pelkistetympään linjaan. En kyllä koskaan ollut Geo-sarjankaan ystävä; minusta Pentik on parhaimmillaan omanlaisessaan pehmeässä, kauniissa ja no, romanttisessa tyylissään. Mutta kyllähän meitä on moneen junaan ja makuja on monenlaisia. Ja meitä muita hemmotellaan juuri esim. tuolla Salongilla.


Ja tietysti näillä ihanilla takakannen Routa-lasimaljakoilla! Nämä on kyllä livenä nähtävä, koska näyttävät niin hienoilta ja käyttötarkoituksia keksin kyllä useita, kunhan näen koon luonnossa. Ihan mukavia juttuja on siis tulossa, vaikka värien vähäisyys tänä syksynä vähän yllätys onkin. Ehkä sitä on luvassa sitten seuraavassa joulukuvastossa, joka näistä se kaunein ja vuoden ihanin yleensä onkin!


Kuvasto on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa: http://issuu.com/pentik/docs/pentik_syksy_2015



Kuvat: Pentik

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Mansikkapäivä

Loma on lopussa ja sen kunniaksi oli pidettävä viikonloppuna mansikkapäivä. En muista milloin tähän aikaan heinäkuusta olisi vielä ollut kotimaisia mansikoita tarjolla. Joko se suurin sesonki oli? Yleensä meillä se on osunut kesälomamatkan aikaan, mutta tänä vuonna mansikkakausi jatkui siitäkin eteenpäin. Siis viivästyi, mutta eipä se haittaa. Päinvastoin!


Kerran kesässä olisi syytä päästä maistelemaan mansikkadaiquiria ja tänä vuonna säästettiin se sitten loman loppuun. Tai siis oman lomani; muilla se vielä hetken jatkuu. Mutta onhan tässä lomailtu. Kyllä viisi viikkoa on varsin hyvä aika. Univelatkin on vihdoin kurottu pois ja uni ei viime päivinä ole iltaisin meinannut tulla silmään sitten millään. Näin se menee, aika on tullut palata töihin ja arkeen; ruoka-, uni- ja kuntoilurytmikin palaa normaaliin. Kesäloma on ihanaa, mutta on sen jälkeen arkikin. Hyvää ja rentouttavaa lomaa on mukava muistella. Kuten mansikkadaiquiria, joita teimme joitakin alkoholilla, mutta myös alkoholittomia. Juomissa oli mukana myös banaania ja vesimeloonia, joista saa hyvin täytettä. Kovin halpojahan mansikat eivät tänä kesänä olekaan olleet. 



Kaapin perältä kaivettiin myös vanha Fresita. En ole mikään Fresitan erityinen fani, mutta onhan se ihan hyvää. Sehän on vähän kuin vahvempi siideri enkä siidereitäkään nykyisin juo kuin ehkä kerran kesässä jossain reissussa. Lähinnä on tullut availtua niitä oikeita kuohuviinejä, joita rakastan. Ei voi mitään, mutta lankojen lisäksi kuohuviini on ehdoton paheeni. Mutta kyllähän Fresita sopii hyvin erityisiin tilaisuuksiin, kuten vappuun ja mansikkapäivään.



Raaskimme kaupasta ostaa pari pienempää mansikkaboksia, isot laatikot olivat aika hinnakkaita ja pakastin on aivan täynnä. Mustikoita on siis saatu aika mukavasti tänä kesänä, jäätelöitä on tullut hamstrattua ja koiran ruokavalio vie pakastimesta aina kokonaisen lokeron. Kaipa sieltä vielä joku paikka löytyy mansikoillekin, jos niitä haluaa pari rasiaa pakastaa. Harvoin näin myöhään kesästä tulee kuitenkaan kotimaisia mansikoita syötyä ensimmäistä kertaa. Perinteinen herkku on meillä ollut viipaloidut mansikat sekä vaniljavaahto (jota oli paljon, kun purkin kolmeen pekkaan jakoi!). Mansikat kannattaa ehdottomasti viipaloida, jolloin makua on niissä ehdottomasti enemmän! Jos tämä makunautinto jää tähän yhteen kertaan, kannatti se kuitenkin ehdottomasti! Joskus näitä on vaan vähemmän, mutta mansikat kuuluvat joka kesään kuitenkin.


Omalta parvekkeeltakin on mansikkaa saatu, mutta kun ne kypsyvät eri aikaan, syödään ne lähinnä suoraan taimista. Hyviä ovat kyllä olleet! Vielähän ne hetken ehtivät uusiakin marjoja tuottaa, vaikka omat lomat tässä olivatkin. Niin se aika vierii ja aika on taas käynnistellä uutta vuotta loman jälkeen. Onneksi kesäaikaa on vielä jäljellä. Ei ehkä helteitä, mutta kesää kuitenkin. Ja ehkä niitä mansikoitakin ehtii vielä uudelleen maistella. Toivottavasti.

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Kesäretkiä

Ei, en ole ostanut lankaa. Mutta ostin korin ja niitäkin minulla on; ja paljon. Ei nyt kylläkään näitä kahvallisia sienikoreja tai omenakoreja tai miksi näitä haluaisi kutsua. Ne ovat ihania ja niitä saa sieltä Koiramäen Pajutallista vaikka missä koossa ja minkälaisina; olisin voinut ostaa useita. Viime kesänä niitä jo katselin, mutta jätin sen sitten tälle kesälle. Hyvää kannattaa odottaa!

Kesälomalla tuli siis käytyä Pajutallissa vähän ostoksilla sekä kahvilla. Sekä tietysti niillä ihanilla korvapuusteilla; ihan parhaita. Hyviä puusteja tarjoaa myös tämä paikallinen Kahvila Kampela Uutelassa, jossa kävimme myös tällä viikolla. Lähimatkailua näin kesälomalla, josta jää niitä ihania muistoja kuten ulkomailtakin. Loma on loma ja kesä on kesä, vaikka helteiltä ei olisikaan. Tai hirveän kylmä. Koiramäen Pajutallissa on myös aivan ihania picnic-koreja, joita taas tälläkin kertaa ihailin. Ehkä sellaisen vuoro on ensi kesänä sitten.


Oman korini täytin tämänhetkisen neuletyön langoilla omenoiden puuttuessa, kun yritän pitää kiini periaatteestani, että ostan tavaraa vain käyttöön (ei koske siis lankoja). Sangallisia tosiaan on vähemmän, etenkin beaglen hoideltua pari keväällä entiseksi, mutta muut erilaiset korit on pinottu turvaan työhuoneseen ja toistaiseksi ne ovat siten myös ehjiä. Usein mietin ihmeissäni sitä aikaa, kun edellisen beaglen aikana korit olivat käytössä ja omilla paikoillaan kaikissa kodin muissa huoneissa, joihin beaglellä oli päivisin täysin vapaa pääsy. Ehkä se aika on taas jossain edessäpäin. Toivottavasti. Sitä ennen on pysyteltävä kohtuudessa ostosten ihanuudelta ja pidettävä se mielessä, kun tässä lomalla on tarkoitus vielä vierailla ainakin Homeberryssä sekä Finnmarin tehtaanmyymälässä. Ja ihanaa, samalla reissulla tarkoitus on mennä syömään kreikkalaiseen ravintolaan. Kreikassa tuli lomalla käytyä ja vieroitusoireet siihen ruokaan, lämpimiin säihin ja siihen sellaiseen lomailuun on kovat (kuntokuuri on siis päällä, mutta ehtiihän sitä toisaalta loman jälkeenkin). Otetaan vielä uusiksi, edes hetken verran. Kesäloma on vain kerran vuodessa.