tiistai 23. kesäkuuta 2020

Japaninvaahtera

Innostuin viime keväänä tilaamaan Viherpeukaloista japaninvaahteran. Olin katsellut netistä kuvia erilaisista bonsaipuista ja näissä kuvissa vilahteli usein japaninvaahtera. Yritin kasvattaa niitä viime kesänä myös siemenistä, mutta niistä ei ollut tuloksena mitään mainittavaa. Viherpeukaloiden kevätkuvastosta kuitenkin löytyi sopiva taimi kohtuuhintaan ja ajattelin kokeilla japaninvaahteraa parvekkeella.

Viime kesänä japaninvaahtera kasvoi mukavasti ja teki kauniita viininpunaisia lehtiä. Mitään valtavan tuuheaa puuta en saanut kasvatettua, mutta ihan hyvinvoivan kasvin siirsin syksyllä sisätiloihin talvehtimaan. Näin jälkikäteen voi todeta, että viime talven se olisi varmasti itse asiassa selvinnytkin parvekkeella. Talveksi se pudotti kaikki lehdet, mutta keväällä se alkoi tehdä vähitellen pieniä lehtiä. Niitäkään ei tullut mitenkään valtavasti, mutta kasvi voi kuitenkin ihan hyvin ja huhti-toukokuussa siirsin sen kesälomalle parvekkeelle. Parvekkeella se onkin aika oikukas. Milloin aurinko paahtaa liikaa ja lehdet kärsivät, milloin sitten taas on liian varjoista. Liika aurinko on ehkä vaihtoehdoista kuitenkin huonoin. Sopivaa yhdistelmää tuntuu olevan hankala löytää ja seuraavaksi on varmaan kokeiltava mullan vaihtoa.

Keväällä puutarhakaupoissa ihastelin valtavan tuuheita japaninvaahteroita, jollaisesta minulla ei ole kyllä valitettavasti tietoakaan. Ilmeisesti se on kuitenkin mahdollista ja saavutettavissa, joten on vain jaksettava yrittää ja kokeilla sitten vaikka sitä ruukunvaihtoa. Joka tapauksessa, erittäin kauniita ne harvatkin lehdet ovat!



torstai 11. kesäkuuta 2020

Syksyn lankatuulia

Tätä on odotettu! Novitan syksyn langat on julkaistu ja tällä kertaa olin kyllä todella tyytyväinen. Omia värejä ja värimaailmaa on luvassa todella paljon, joten edessä on oikein mieluisa syksy!


Novitan 7 Veljestä Raita vaihtui jo aiemmin 100 gramman keriin ja samaa lupailtiin Novitan kesälehdessä myös 7 Veljestä -langalle. Itselleni 150 gramman kerä on ollut mitä mainioin ja muutosta vähän harmittelinkin hetken, kunnes luin, että värivalikoimaa on tulossa pysyvästi lisää. Sen kustannuksella kyllä mieluusti voi kerääkin pienentää. Toivottavasti hinta pysyisi suhteellisesti samana eikä nousisi kerien pienetessä.

Värikartta oli iloinen yllätys! Uusia värejä tulee seitsemän ja niistä ainakin suurin osa on tervetulleen paluun tekeviä vanhoja värejä. Suursuosikkini syklaami ja terra palaavat kaunokkina ja pihlajana. Vanhoja tuttuja ovat myös ruusu, orvokki, illansuu ja kuusikko. Katajasta en ihan saanut kuvasta selvää, mutta vaikuttaa kauniilta vihreältä. Tältä listalta löytyykin tosiaan useampi tuleva ostos!


Uusia 7 Veljestä -lankoja ovat Lapintaika ja Kuura. Tykkään kimaltavista langoista ja näissäkin on monta kivaa väriä. Erityisesti lemmenloitsu ja magia vaikuttavat ihanilta sekä Kuuran kaste. Kuuraan olisin toivonut myös jotain punaista tai violettia, mutta ehkä näitä spesiaaleja on luvassa jouluna kuten Välke on ollut parina viime vuonna. Uusi lankatuttavuus on myös 7 Veljestä Horisontti, joka on kyllä aika kirjavan oloinen. Linnunpesä sävyineen vaikuttaa kuitenkin aika hauskalle.

Valikoimissa jatkavat myös tutut Polaris, Raita, Multiraita ja Korpi. Horisontti lienee jotakin juuri Polariksen ja Korven välimaastosta. Näissä langoissa jatketaan aika pienillä muutoksilla eli jokaisesta vaihtuu suunnilleen yksi väreistä. Lappi ja Pohjola jatkavat aivan ennallaan. Pohjolaan olisin kyllä kaivannut vähän muutoksia. Olin aiempien värien ystävä, mutta tämä viimeksi vaihtunut väriskaala ei oikein ole minun juttuni. Aiemmat värit olivat niin kauniit!







Nalle-langassa vaihtuu vain yksi väri eli luvassa on ihanainen karviainen. Nalle-lankaan melkein saapuvat aina ihanimmat värit ja kovasti olisin toivonut 7 Veljestä -lankaan juuripa tuollaista vaahteraa (tai oravaa tai kettua). Terra (nykyinen pihlaja) osuu toki hyvin lähelle ja siitä olen kyllä todella innoissani! Karviainen 7 Veljestä -perheeseen olisi myös loistava uutuus. Myös Taika-langassa mennään syksyyn vain yhdellä muutoksella ja Venlan kanssa jatketaan samalla linjalla. Isoveli-langassa ja Nordic Woolissa ei kumma kyllä ole mitään uusia värejä; toki molempien värikartat ovat jo nykyisellään erittäin kauniit.


Aivan uutuus on Finnish Wool - suomalainen villalanka. Itse tykästyin kovasti Suomivillaan ja neuloinkin siitä useammankin viltin. Finnish Woolissa on luvassa todella kauniita värejä kuten Railo, Kanervikko, Huuhkaja ja Karhu vaikuttavat todella näteiltä. Ehkä tässä on taas tulevana syksynä ryhdyttävä vilttiprojekteihin. Strömsö-langassa on myös usein ollut ihania värejä. Nyt voi olla niin, että oranssia Strömsö-lankaa en pysty vastustamaan! Hauskasti oranssi on ilmestynyt myös heijastavaan Hohde-lankaan! 

Vähitellen lankoja alkaa siis ilmestyä myös kauppoihin. Jossain kaupoissa 7 Veljestä -langasta oli puutosta, kun uudet pienemmät kerät eivät ole vielä saapuneet ja isommat ovat jo päässeet loppumaan. Novitan verkkokauppaan lupailtiin uutuuksia muistaakseni jo juhannukseksi, joten voi olla, että täytyy palkita itseään tästä menneestä keväästä pienellä ennakkotilauksella. Nyt jos koskaan on sen ansainnut! Kauniille väreille on nyt tarvetta!

Kuvat Novitan lankakartasta.

Koko lankakartta on katsottavissa osoitteessa https://www.novitaknits.com/fi/fi/lankakartat



tiistai 9. kesäkuuta 2020

Kalla - tuo monivuotinen ilo

Vuosi sitten keväällä ostin huhtikuisilta puutarhamessuilta kallan. Olin jo pidempään haaveillut meneväni näille Messukeskuksen puutarhamessuille ja ihastuinkin niihin kovin. Tarkoitus oli mennä tänäkin vuonna, mutta messut siirtyvät, kuten kaikki muukin, vuodella eteenpäin. Ostospaikkana messut olivat aivan mahtavat ja tämä sieltä löytynyt kalla on tosiaan osoittautunut mainioksi tuliaiseksi.

Sain kallan (huonevehkan) kukkimaan viime vuonnakin; en nyt sentään 20 kukkaa, joka sekin olisi myyntipuheiden mukaan mahdollista. Muutama kuitenkin ja tummanlila värikin on mitä ihanin. Ainoa huono puoli on se, että kasvia on hyvin vaikea saada pysymään pystyssä. Lehdet kasvavat korkeiksi ja helposti taipuvat sekä katkeavat. Etsin siis edelleen sopivaa valoa niille, koska tänä vuonnakin on aivan sama tilanne. Viimevuotisesta auringosta siirsin kallan vähän varjoisempaan, mutta tuloksena on edelleen korkeakasvuisuus ja taipuminen. Ensi vuonna täytyy kokeilla jotain muuta.




Kallan talvehtiminen oli iloinen yllätys. Loppukesästä tai alkusyksystä kyllästyin sen kaatuileviin lehtiin ja leikkasin koko kasvin lyhyeksi. Ruukussa olevan sipulin jemmasin työhuoneen jakkaran alle, jossa se lymyili koko talven pimeässä. Jossain vaiheessa talvea huomasin, että sipulista nousee versoja. Nostin ruukun valoisampaan paikkaan ja keväällä olikin sitten vuorossa kauniit kukat. Täytynee yrittää tätä taas ensi vuonna uudelleen!


maanantai 8. kesäkuuta 2020

Viikunakuulumisia

Minulla on ollut jo useamman vuoden ajan muutama aitoviikuna. Yllättäen ne ovat olleet suhteellisen helppohoitosia ja viihtyvät työhuoneessa talvet. Kesäisin olen pitänyt niitä parvekkeella, mutta tänä keväänä kävikin niin, että parveke oli jo keväällä aivan täynnä ja viikunat viettävät tänä vuonna kesää sisällä. Luultavasti viihtyvät sisälläkin oikein hyvin!

Viime aikoina olen leikannut viikunoita aika tavalla. Syksyllä leikkasin ne parvekkeelta sisään tullessa ja nyt uudelleen tässä keväällä. Mitä suuremmaksi ja etenkin korkeammaksi viikunat kasvavat, sitä enemmän ne tarvitsevat vettä ja se voi olla aika paljon. Ruukkukasveina se ei kuitenkaan jaksa kuljettaa vettä ylimpiin lehtiin ja ne sitten helposti riippuvat surkeina koko ajan. Saksimisella olen yrittänyt pitää korkeuden aisoissa ja viikunat tekevät tällöin helposti myös uusia lehtiä. Tuuheampi kasvi on myös aina kiva!







Tuholaispuolelta viikunoista tykkäävät punkit ja niistä pääsee useimmiten eroon myrkyttämällä tai leikkaamalla. Muilta osin viikunat ovat tuholaisten osalta suhteellisen helppoja, kun taas sitrukset tuntuvat olevan meillä aivan toivottomia tapauksia. Pari vuotta vanha viikunani on sen sijaan ollut kummallinen, sillä vaikka se tekee komeita lehtiä, lehdet kipristyvät, kellastuvat ja tippuvat. Myrkytyksestä huolimatta ongelmasta ei olla päästy eroon. Tänä keväänä leikkasimme kasvin rungon aivan lyhyeksi ja se pääsi ainoana viikunana parvekkeelle. Olen aikeissa nyt heittää sen pois, jos se ei ala pian parantua. Pienen lehdenkin se teki ja kokeilin vielä äskettäin uudelleen leikata runkoa, jos se innostuisi kuitenkin kasvamaan. Siinä huomasin rungossa olevan styroksimaisen sisuksen eli ilmeisesti joku sienitauti viikunaa on vaivannut. Katson vielä hetken tilannetta ja sitten on aika luovuttaa.



Parasta viikunoissa on niiden tuoksu. Se on todella raikas ja sellainen vehreän tuntuinen. Hedelmiä oli taas pari kasvanut ja ainakin toinen niistä oli taas jälleen kerran tippunut. Hedelmien toivossa ei siis kannata elää. Nyt kesäksi ostin äidilleni pienen viikunan uuteen kasvihuoneeseen. Katsotaan mitä viikuna niistä olosuhteista tykkää. En usko, että kasvihuoneessakaan pitäisi olla mitään valittamista!

tiistai 2. kesäkuuta 2020

Kesämuistoja

Törmäsin kesämuistoihin viime vuodelta ja nythän niitä tehdään taas! Uskomatonta, että kesäkuuhun asti on päästy ja vielä kun pääsisi lomallekin. Takana on todella erikoinen ja poikkeuksellinen vuosi. Nyt jos koskaan olisi aika hellittää ja ihan vain lomailla. Lomasuunnitelmia ei paljon ole, mutta jotenkin se vain riittää tänä vuonna. Nyt ei jaksa enää stressata ja jännittää vaan oikeasti olisi ihan kiva vain olla ja levätä!


Talvi itsessään oli itselleni mieluisa. Pidän lämpimästä enkä voi sietää lunta. Pimeys tulee siinä kaupan päälle, mutta talvellahan on aina pimeää. Parvekkeella ei ole koskaan aiemmin selvinnyt yhtä monta kasvia ja toisaalta sisätiloissa moni kasvi kärsi pimeydestä poikkeuksellisen paljon. Nythän valoa on riittänyt jo pidempään oikein mukavasti, mutta valon myötä tuli korona-aika siinä sivussa hallitsemaan elämää. Korona hallitsee edelleen elämää ja siihen on vain totuttava. On ollut vaikeaa totutella arvaamattomuuteen sekä siihen, ettei asioita kannata kovin paljon tällä hetkellä suunnitella. Etenkin töiden suhteen se on ollut vaikeaa ja itselleni luonnotonta. Olen kuitenkin oppinut kevään mittaan paljon ja väsymyskin on nyt sitä luokkaa, että vähitellen on ollut vain pakko tottua ja alkaa hellittää. Olen siis opetellut uusia tapoja, joissa kaikkea ei voi kontrolloida. Vapaa-ajan menot peruuntuivat koko keväältä parissa päivässä ja vieläkin on vähän vaikeaa suunnitella uutta. Vapaa-ajan vietto on normaalistikin mieluusti aika kotipainotteista, mutta pidän pienistä viikoloppureissuista arkea piristämässä. Vaikeinta oli oppia etätyössä pitämään vapaa-aikaa. Työt eivät tuntuneet loppuvan koskaan. Etätyöhönkin tottui aikanaan, mutta kyllästyin toden teolla tuomaan työasioita kotiin.



Kiireisen syksyn jälkeen aloitin myös etäopiskelun iltaisin tammikuussa. Vihdoin on siinäkin kesätauko ja kyllä opiskelu on parinkymmenen vuoden jälkeen ollut opettavaista. Se on yllättävän vaikeaa ja kesti oman aikansa löytää sopivat työtavat. Koodaaminen iltaisin vie onneksi ajatukset omista töistä pois, mutta tarvitsen myös vapaa-aikaa ja olen yrittänyt viikonloppuisin pitää ainakin yhden kokonaisen vapaapäivän. Tämä tietysti tarkoittaa, että arki-illat ovat aika pitkälti sujuneet koodatessa. Olen pitänyt opiskelusta, mutta onhan se työn ohessa useinkin aika rankkaa. Koulutukseen oli myös laitettu useampi kurssi yhtäaikaisesti, joka on työssäkäyvälle aivan mahdoton tilanne. Koronan aiheuttamien työkiireiden vuoksi älysin onneksi siirtää kursseja syksyyn ja opiskelua voi jatkaa myös ensi vuonna. Alkuperäisen ohjelman kursseja koitankin siis varmasti suorittaa vähemmän tiiviillä systeemillä. Opiskelu on valtavasti virkistänyt mieltä ja olen myös tyytyväinen itseeni, että olen saanut taas jotain aikaiseksi. Olen taas vaihtelun tarpeessa ja voisin tehdä taas jotain muutakin työtä. Koronakevät pisti näitäkin suunnitelmia uusiksi ja nyt on mietittävä miten asioita voisi kuitenkin muuttaa. Viihtyisä ja virikkeellinen työ on kuitenkin vähintään yhtä tärkeää kuin viihtyisä ja virikkeellinen vapaa-aika. Silläkin pärjää pitkälle, mutta työssä vietetään päivittäin niin pitkä aika, että senkin käyttäisi mielellään mahdollisimman hyödyllisesti. 










Vielä pitäisi hetki jaksaa ennen lomia. Tänä vuonna en ihan tarkalleen tiedä milloin loman voi aloittaa, mutta toivottavasti mahdollisimman pian. Omassa työssäni jatkuu syksyllä koronan myötä epävarmuus ja todennäköisesti jatkuvat muutokset. Olen yrittänyt olla pahemmin miettimättä syksyä, kun en voi tulevaisuudesta tietää enkä näille asioille voi mitään. Uutta opetellaan siis taas koko syksy. Ei auta kuin opetella joustavaksi. Opiskelu jatkuu siis syksyllä päivisin ja iltaisin; ja eiköhän tässä kesälläkin vielä ehdi monta uutta asiaa oppia!

lauantai 7. maaliskuuta 2020

Neulekirjojen lumo - odotettavissa ihana syksy

Viime aikoina olen innostunut hankkimaan erilaisia neulekirjoja. Tilaan niitä ennakkoon ja hankin alennuksista. Selailen myös ohjeita netistä ja tulostan niitä sekä tilaan myös suunnittelijoilta. Neulon näistä ohjeista ihanimmat tai muokkaan parhaat palat omiin tarpeisiin. Ohjevarastoa on kuitenkin kertynyt ja olenkin tänä vuonna ottanut tavoitteekseni neuloa jokaisesta hankkimastani kirjasta ainakin yhden ohjeen. Olen sen kyllä aloittanut ja tästä tulee kyllä hauskaa!

En tietenkään osta ihan jokaista neulekirjaa, mutta tiettyjen suunnittelijoiden ohjeet kiinnostavat kovasti. Niina Laitinen ja Merja Ojanperä siirtyvät nykyään ennakkotilaukseen ja ensimmäisten kirjojen myötä myös Mia Sumella ja Jonna Nordström pääsevät sinne myös välittömästi. Kirjakauppojen kampanja-aikoina on myös mahdollista tehdä aivan huikeita löytöjä erittäin edulliseen hintaan. Kampanja-aikoja on myös useita vuoden mittaan. Ulkomaisia neulekirjoja ostan vähemmän, mutta nyt kun olen innostunut kirjoneuleista, olen alkanut hankkia niitäkin. Kirjoneulemallien kuvista tai valokuvista ylipäänsä kun voi soveltaa hyvin kuvioita omiin kudelmiin ja unohtaa ulkomailla käytetyt erikoiset neuletekniikat. Aina voi poimia parhaimmat päältä!

Mutta ei tässä vielä kaikki! Selailin jälleen kerran Adlibriksen käsityökirjakampanjaa, kun kerran naistenpäiväviikonloppuna saa vielä ekstra-alennusta ja kuinka ollakaan mihin kaikkeen törmäsin hakusanalla "villasukat". Adlibrikseen nimittäin oli ilmestynyt useita ensi syksyn neulekirjoja ennakkoesittelyyn ja samat kirja löytyivät myös Otavan sivustolta ja verkkokaupasta. Moreenilta Merja Ojanperän Rakkaudesta villasukkiin -kirjasta onkin jo ollut ennakkotietoa, mutta tulossa on myös mm. Mia Sumellin (Sullavikat) Hyvän mielen villasukat lapsille, Suuri suomalainen toivesukkakirja - Pitkät sukat (vau, vau, mikä pitkä lista suunnittelijoita) ja jatkoa latvialaisille lapasille eli latvialaiset sukat. Lisäksi Minervalta on tulossa Sarita Kotkavalkaman Vilukissan villasukat miehille.

Odotan kovasti kevättä ja kesää, mutta ei tuo syksykään kovin pahalta kuullosta! Alla lisätietoja näistä kaikista ihanuuksista.





Hyvän mielen villasukat lapsille
Sumell, Mia (Kirjoittaja)
Wikström, Sanna (Kirjoittaja)
Ikäheimo, Emilia (Valokuvaaja)

Tulossa 12.10.2020
Neulo veikeitä eläimiä ja lämpimiä ajatuksia lasten sukkiin​
Lasten hyvän mielen villasukissa on raikkaita värejä, kekseliäitä yksityiskohtia ja hauskoja kuvioita. Eläinhahmosukat ja nokkelat lorut tuovat pienelle ihmiselle lämpöä jalkoihin ja mieleen. ​
Aloittelijallekin sopivassa kirjassa on kymmenen erilaista sukkamallia 3-8-vuotiaille. Kirjassa annetaan myös vinkkejä sukkien neulomiseen aikuisen koossa
Rakkaudesta villasukkiin
Ojanperä, Merja (Kirjoittaja)
Peuhu, Riina (Valokuvaaja)

Tulossa 17.8.2020
Rakkaudesta villasukkiin on Merjan Ojanperän neljäs sukkakirja, johon huipentuu hänen menestyksekäs kirjailijanuransa. Luonnosta ja kasvusta inspiraation saaneissa sukkamalleissa kiteytyvät kokemukset pitkältä matkalta, jonka Merja on kulkenut suunnittelijana. Silmiä hivelevän kauniiden sukkamallien joukossa on niin palmikko- ja pitsineuletta kuin kirjoneulettakin, ja varsien pituus vaihtelee lyhyestä ylipitkään. Ohjeita on eripaksuisille langoille.
Suuri suomalainen toivesukkakirja 3 - Pitkät sukat

Iivonen, Pirjo (Kirjoittaja)
Vuorisalo, Marjukka (Kirjoittaja)
Kaarela, Tiina (Kirjoittaja)
Laitinen, Niina (Kirjoittaja)
Mäkilä, Anna (Kirjoittaja)
Nissi, Sinikka (Kirjoittaja)
Pasanen, Mervi (Kirjoittaja)
Piirainen, Hanne (Kirjoittaja)
Tetri, Anna-Karoliina (Kirjoittaja)
Peuhu, Riina (Valokuvaaja)

Tulossa 28.9.2020
Moreenin toivesukkakirjasarja täydentyy kysytyillä pitkien sukkien ohjeilla

30 sukkamalliin mahtuu niin kirjoneuletta, pitsiä kuin raitojakin eripaksuisista langoista neulottuna. Sukanvarsien pituus vaihtelee polvisukista ylipolvensukkiin, ja osa malleista on suunniteltu miehiseen makuun.
Tekijöinä ovat tutut huippusuunnittelijat Pirjo Iivonen, Tiina Kaarela, Niina Laitinen, Anna Mäkilä, Sinikka Nissi, Mervi Pasanen, Hanne Piirainen, Mia Sumell, Anna-Karoliina Tetri sekä Marjukka Vuorisalo.
Kirjovarsia ja pitsiunelmia - 50 latvialaista villasukkamallia
Knit like a Latvian: Socks
Ozolina, Ieva (Kirjoittaja)

Tulossa 1.10.2020
Kirjassa on 50 sukkamallia, joita koristavat latvialaiset perinnekirjokuviot ja herkät pitsit. Voit tehdä joko varrestaan koristellut tai varpaisiin asti kirjoneulotut tai kokonaan pitsiset sukat. Voit valita myös kirjoneuletta ja pitsiä yhdistelevän mallin tai neuloa iloisenkirjavat säärystimet. Kaikista sukista on selkeät ruutukaaviot ja sanalliset ohjeet. Tutustu latvialaisten neuleiden värikkääseen maailmaan!
Vilukissan villasukat miehille

Kuvioita ristipistoin ja neuloen 

Sarita Kotkavalkama

Tulossa 1.8.2020

Kirjat löydettävissä ja lisättävissä tilausseurantaan: www.adlibris.fi ja https://otava.kauppakv.fi/