keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Pitsisukat Aurorasta

Palasin keväällä viime kesän suosikkisukkani pariin, kun tarvitsin lentomatkalle mukavaa neulottavaa, jossa ei tarvittaisi apupuikkoja. Tein viime kesänä Novitan pitsisukkia useamman parin ja ne ovat olleet suosittuja sukkia lahjoiksi. Pidin itsellänikin yhden parin ja malli on kyllä kiva jalassa. Ja parasta tietysti, se on todella kiva neuloa!



Kaivoin lankavarastosta pari kerää 7 Veljestä Auroran lupiinia matkalle mukaan ja lähes valmiin sukkaparin kanssa reissusta palasin. Valkoista lankaa otin mukaan pienemmissä pätkissä, mutta ilmankin tietysti voisi kokeille. Mielestäni kuitenkin valkoinen raikastaa ja tasapainottaa sukan raidallisuutta, jolloin sukista muodostuu oikein kiva kokonaisuus. Lupiinikin näyttää kerässä vähän sekavalta, mutta näissä sukissa kuitenkin näyttää aivan varmasti parhaat puolensa!


Näitä sukkia oli todella kiva tehdä ja näitä on tulossa kyllä lisää! Tämä on hyvä malli ottaa kesälomareissulle mukaan ja näihin sukkiin voi käyttää näitä pätkävärjättyjä lankoja ilman, että ne näyttäisivät sekavilta. Päinvastoin, näissä sukissa ne oikein pääsevät oikeuksiinsa!


perjantai 15. kesäkuuta 2018

Polaris-sukat

Otin taas langakseni Novitan 7 Veljestä Polariksen ja selailin kansiooni tulostamania ohjeita. Minulle on kyllä tullut Novita-lehti vuosia, mutta usein tulostan ohjeet erikseen, kun otan neuleen mukaan reissuun tai muuta sellaista. Printti kestää kovempaa kohtelua ja on tietysti paljon kevyempi. Kansiostani päädyin kokeilemaan Novitan ohjetta pitkävartisista sukista. No, muitahan en juuri teekään!

Alkuun taas tuumailin, että ohjeessa ollut mallisukka on kivemman näköinen kuin neule tehdä, mutta lisää neuloessa ja kuvion opittua ulkoa, neule alkoi tuntua paremmalta. Loppujen lopuksi palmikkoa oli ihan kiva tehdä! Sen verran on kuitenkin tullut viime aikoina apupuikoilla neulottua, että seuraavaksi on vaihtelun vuoksi kyllä tehtävä jotain muuta!


Lopputulos oli kyllä oikein kaunis ja tämäkin Polaris on erittäin kaunis lanka. Siinä on kyllä mitä kaunemmat sävyt! Tällaisissa sukissa Polaris tuntuu myös olevan parhaimmillaan, kun sukissa on selkeä kuvio, johon Polariksen kirjavuus uppoaa kauniisti. Kivathan näistä tosiaan tuli!

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Rosebuds

Niina Laitisen ohjeista innostuneena tartuin Rosebuds-sukkaohjeeseen, jonka myös tilasin talvella Niinan verkkokaupasta. Raita-langalle sopiva ohje oli nopea ja yksinkertainen, mutta aika mukava neulottava!


Rosebuds-sukat ovat takaosan palmikkoa lukuun ottamatta sileää neuletta ja valmistuvat siten erittäin nopeasti. Lankana oli 7 Veljestä Raita ja vaikka kuinka aloitan molemmat sukat samasta kohdasta, tuntuu minulle olevan mahdotonta saada valmiiksi aivan samaan kohtaan. Varressa varmaankin jossain kohtaa tulee tehtyä toiseen sukkaan kerros liian paljon tai vähän. Nyt huomasin asian kuitenkin ennen kantapäätä ja sain sen lisäkerroksella vielä tasoitettua. Sama ongelma tuntuu toistuvan Raita-langan kanssa minulla lähes aina!

Kivat sukat näistä kuitenkin tuli! Valikoimista jo poistunut Raita-langan pellavapelto on kiva lanka ja tämä oli sille sopiva projekti. Nopeaa tekemistä seuraavan kerran kaivatessa, tämä on kiva sukkapari siihen hommaan!

maanantai 28. toukokuuta 2018

Toukokuu parvekkeella

Toukokuussa parvekkeella taas vihertää. On ollut ihanaa katsella taas useita eri vihreän sävyjä ja huomata kuinka kasvit kasvaa. Vaikka kovasti pidän syysistutuksista, on tämä kasvukausi kuitenkin niin upeaa aikaa. Valosta on niin paljon iloa ja aikaa tuntuu olevan valtavasti enemmän kuin pimeällä. Valon vaikutus on valtava!

Monta vuotta parvekkeella asustelleet mansikkani selvisivät taas tästäkin talvesta. Ne tuntuvat olevan sitkeimpiä ruukkuistutusten kasveja selviämään. Ne ovat jo tässä vaiheesa vuotta kasvaneet suuriksi ja kukat kukkivat. Tänä kesänä yritän lannoittaa niitä useammin, jos vaikka kävisi niin onnellisesti, että saisimme sitten mansikoitakin.

Myös murattien selviytymissaldo viime talvesta oli vähintään kunnioitettava. Talvisäilössä ne selviytyivät yllättävän hyvin ja tulivat takaisin parvekkeelle aivan hämmästyttävän vehreinä ja suurina. Osa murateista selvisi talvesta myös parvekkeella ja vaikka niissä ei nyt hirveästi uusia lehtiä näy, ne luultavasti alkavat tässä vähitellen kasvaa. Tänä keväänä en edes jaksanut peitellä niitä kevätauringolta, joten olen erittäin hämmästynyt, että niinkin moni parvekkeen murateista näyttää olevan edelleen elossa.


Äitienpäivälahjaksi sain toivovani oranssin kastelukannun. Katselin sitä viime vuonna, mutta en tullut ostaneeksi ja käsittääkseni väri ei kuulu tämän vuoden valikoimaan Plastexilla. Bauhausissa niitä oli kuitenkin vielä talvella paljon jäljellä, joten toivoin sellaisia vielä näin keväällä löytyvän. Niinhän niitä sieltä vielä löytyi ja kastelukannujeni armada sai täydennystä. Kannuja ei voi olla parvekkeella liikaa, sillä kaikkein lämpimimmillä säillä kannut joutuu käydä täyttämässä useampaan kertaan. Lisäkannulla siihen saa edes vielä vähän helpotusta. Ja kyllä tuo oranssi on ihana!


Pelargoni-istutuksiini laitoin myös vähän täydennyskasveja. Aika moni pelargoni näytti selvinneen talvisäilössä, mutta aina joukossa on niitä, jotka ovat kuihtuneet. Siirsin kaikki pelargonit jo parvekkeelle ja tuttuun tapaan uusista kasveista kuihtuivat kukat istutuksen jälkeen. Uudet tulevat parissa viikossa, mutta istutus on niille selvästi yllättävän iso muutos. Vanhojen pelargonien kanssa jää nähtäväksti lähtevätkö ne todella parvekkeella kasvamaan. Joskus on käynyt niin, että hyvin kevään alun jälkeen, ne eivät kuitenkaan parvekkeella ole selvinneet syystä tai toisesta. Pitää vielä kevätkasvatusta harjoitella lisää!



Parin lämpimän päivän jälkeen orvokeissakin oli vähän nuukahtamista. Kastelulla ne kyllä nopeasti piristyvät, mutta orvokit ovat jo päässeet sen verran suuriksi, että kuivuminen alkaa vähitellen jättää niihin jälkiä. Kesälomastahan ne eivät koskaan selviä, joten nautitaan niistä vielä kesäkuun puolelle sen aikaa kun voi!


Talvisäilöstä palanneet muratit ripusteltiin köynnössäleikköön suhteellisen vapaasti. Ne alkavat nopeasti kasvattaa uusia lehtiä ja lehdet kääntyvät luonnollisesti valoon päin. Se tapahtuu niin nopeasti, että kovin tarkkaan asetteluun ei kannata nähdä vaivaa.

Ihanaa, kun parvekkeella taas vihertää!

lauantai 26. toukokuuta 2018

Villasukkien vuosi

Viime vuoden lopussa olin todella innostunut huomatessani, että Niina Laitiselta ilmestyy oma sukkakirja. Aiemmin en ollutkaan Niinan sukkia tehnyt, mutta Facebookissa näihin ihanuuksiin on ollut vaikea olla törmäämättä. Ensimmäiset Niinan sukat olen tehnyt tämän vuoden puolella ja niitä on ollut todella mukava tehdä. Ilokseni vuoden lopussa Niinan Villasukkien vuosi -kirja oli Suomalaisen Suuren Kirjakerhon kuukauden kirja ja niinpä pistin kirjan tilaukseen; toimitusaika oli vain kovin pitkä...


Jälkeenpäin olen oppinut, että kuukauden kirjat kannattaa nekin tilata erikseen, jolloin ne saa paljon nopeammin. Erikseen tilanneet saivat kirjojaan jo tammikuussa, mutta minä sain omani juuri ja juuri maaliskuun puolella. Tämäkin vaati pari yhteydenottoa asiakaspalveluun ja lopulta jopa peruutin kirjan, jotta voin tilata sen muualta. Peruutuksestakaan ei tullut takuuta ja niinhän se kirja postissa tuli kuitenkin. Onneksi olin niin epäileväinen, että en tilannut kirjaa jo sillävälin muualta. Odotus oli niin pitkä, että siinä välissä ehti tulla jo monta muuta projektia väliin ja en ole vielä ehtinyt kirjan ohjeisiin, mutta eiköhän kesällä ole niiden aika.


Pidän erityisesti pitkistä sukista, jotka on tehty 7 Veljestä -langalla. Niinalla on niin kivoja ohjeita, että voisin kokeilla taas tauon jälkeen tehdä sukkia Nallella. 7 Veljestä tuntuu sopivan käsialalleni paremmin, mutta vaihtelu virkistää! Villasukkien vuosi oli täynnä mitä ihanampia kuvioita. Niin ihania, että täytynee ehkä järjestyksessä alkaa käydä läpi kirjan ohjeita!