tiistai 30. huhtikuuta 2013

Huhtikuu parvekkeella

Huhtikuu parvekkeella on ollut tavallista kylmempi. Normaalista poiketen muratit ja oliivipuut ovat edelleen talvisäilössä ja ne haetaan sieltä tänä vuonna vasta varmaan äitienpäivänä. Ainakin aurinkoa on nyt huhtikuussa riittänyt ihan mukavasti.

Muilta osin ollaankin jo ehkä ihan normaalitunnelmissa ja voi nauttia esimerkiksi ihanista orvekeista, jotka ovat nyt ehkä parhaimmillaan. Lämmön myötä ne vähän venähtävät ja saavat helposti tuholaisia, mutta ehdottomasti ovat näitä kevään ja alkukesän kauneimpia kukkia.

Narsisseista on myös vielä saanut nauttia, kun huhtikuu on ollut tavallista viileämpi. Äitienpäivänä on niiden aika yleensä ohi ja niin varmasti tänäkin vuonna. Olen vuosittain vienyt ne äidilleni ja ne jatkavat elämäänsä seuraavina vuosina äitini pihassa. Suurin osa niistä kukkii taas ensi keväänä ellei nyt taas tule myyriä suosiva vuosi.


Muilta osin parvekkeella onkin päästy siivoushommiin. Suurimman osan lyhdyistä pesin ja laitoin pois. Isot valkoiset jätin vielä hetkeksi, mutta aivan lähiaikoina nekin on tarkoitus viedä varastoon. Lyhdyt ovat vaan kovin nokeutuneet, joten täytynee pestä ne jossain kylpyhuoneessa. Parveke on imuroitu pölystä, mullasta ja kuivuneista lehdistä. Lasit olisi vielä pestävä, samoin kuin kaikki muut asunnon ikkunat. Vielä on siihen hommaan vähän liian kylmä, mutta muutaman viikon sisällä sekin on tehtävä. Uutta kesää odotellessa!


Lyhtyä pestessä teksistä putosi winterin lopusta ässäkin pois, joten talvi on nyt virallisesti ohi. Vaikka se Westerosin talvi on kyllä nyt vihdoin saavuttanut minutkin kahden ensimmäisen jakson verran...
 

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Soundcheck: 6 x Ramble On

Ramble On varmasti yksi kaikkien aikojen suosikkibiiseistäni. Siinä yhdistyy kaikki se, mikä on Led Zeppelinissä ylipäänsä on parasta: uskomattoman taitavat muusikot, herkkyys ja mieletön voima, joka kumpuaa jostain Keskimaan ja Mississippin välimaastosta. Ylipäänsä vanhemmasta musiikista on tosi upeaa etsiä eri versioita vuosien varrelta. Siihen hommaan käy Spotify tai ihan YouTube, joka on maailman laajin jukeboxi. Kuten voi arvata, Ramble Onista on myös monta versiota, joista osa on ihan vertaansa vailla.



Yksi parhaista versioista on ehdottamasti Dread Zeppelinin Ramble On. Joku on jossain väittänytkin, että tämä olisi Robert Plantin mielestä parempi kuin alkuperäinen. Niin tai näin, mutta tämä sovitus toimii loistavasti. Dread Zeppelinillä on tästä parikin eri studioversiota, mutta juuri tämä live-esitys on aivan ykkönen!



Sen sijaan näitä versioita on useampikin, joissa ollaan todella uskollisia Led Zeppelinin versiolle. Kuitenkaan tämä Anastacian versio ei ole todellakaan hassumpi! Robert Plant on niitä laulajia, joiden musiikista ei lähes kenenkään kannata lähteä cover-versiota vääntämään eikä ainakaan yrittää laulaa kuin Robert Plant. Se kannattaa tehdä joko aivan omalla tavalla ja ehdottomasti ainakin omalla laulutyylillä; ja tähän Anastacian upea ääni käy vallan mainiosti!



Yksi aivan parhaita versioita on Foo Fightersin vuodelta 2008, jossa soittavat myös Jimmy Page ja John Paul Jones. Tässä on loistava sovitus (tätä sovitusta käyttävät myös Plant ja Page muutenkin) ja Dave Grohl osaa sen tulkita omalla tavallaan; tai no, huutaa läpi omalla tutulla tavallaan. Mutta miksei? Ne kohdat, joissa Grohl laulaa; ne hän laulaa hyvin ja huutonsa huutaa ihan mallikkaasti; Plantin korkeuksiin kun aika harva laulaja pääsee.



Tämä Kid Rock oli aika yllätys. En voinut ollenkaan kuvitella, että tämä voisi toimia näin hyvin, kun luin netistä, että Kennedy Center Honors -gaalassa Kid Rock (!) oli esittänyt Ramble Onin. Ihmettelin ylipäänsä miksi siellä esiintyi joku Kid Rock. Mutta tämä on todella hyvä! Kid Rock laulaa omalla tyylillään ja tässä on aivan uudenlainen sovitus. Omasta puolestani Kid Rock voisi kyllä käydä studiossakin; olisi tosi makea kuulla mitä siitä syntyisi. Joskus on niin ihanaa saada myöntää olleensa aivan turhaan ennakkoluuloinen!



Joulukuussa 2007 Led Zeppelin tai oikeasti Page, Plant, Jones ja nuorempi Bonham esittivät todella huikean version Ramble Onista. Led Zeppelin on esittänyt Ramble Onia ylipäänsä todella vähän livenä, joten oli aivan mahtavaa, että olivat O2:lla siihen kuitenkin päätyneet. Itse asiassa O2:lla esittivät Ramble Onin livenä ensimmäistä kertaa kokonaan. En tiedä, ehkä tämä kuitenkin on juuri sellainen kappale, joka vaatii niitä vuosia taakseen; ihan jo pelkän sanoituksensa perusteella. Lisäksi jokainen loistava biisi ansaitsee oman erityisen paikkansa ja Ramble Onilla se oli O2:lla 10.12.2007.



keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Piristystä perhosista

Tuli taas ajankohtaiseksi uusia ruokapöytää koristavat perhoskämmekät. Olivat taas sopivasti tämän kuun Plantagenin kanta-asiakastarjouksena. Ilokseni huomasin, että nyt taas saa jo isompikukkaisia ja isolehtisempiä perhoskämmeköitä.


Toukokuussa tarjolla onkin melkein parhaimmat perhosorkideat. Ne tuodaan kauppoihin varmaankin erityisesti äitienpäivää ja myös muita toukokuun juhlia varten. Hintaka ei kuitenkaan välttämättä ole silloin korkeampi. Keväällä ja kesällä ostetut kasvit ovat kyllä huomattavasti suurempia kuin mitä syksyllä ja talvella. Itse olen myös todella iloinen, jos ovat kestävämpiä, koska mielelläni kukitan ne uudelleen. Edelliset ruokapöydän koristeet siirtyivätkin orkideahautomoon työhuoneeseen odottamaan uusia kukintoja.



tiistai 23. huhtikuuta 2013

Vihreää lastenhuoneeseen

Ripaus vihreää sopii myös lastenhuoneeseen. Pojalla on vähän omat toiveet kasvikunnasta ja huoneesta löytyykin pari lihansyöjäkasvia ja kaktuksia. Nyt poika halusi kartuttaa kokoelmaansa parilla uudella pienellä piikikkäällä. Sopivan kokoisia espressokuppeihiin!

Kaktuksista puheen ollen olen itse haaveillut jo pidempään vanhapoika-kaktuksesta. Meillä oli aikoinaan kotona sellainen vuosikymmeniä vanha yksilö, joka on kuollut. Siitä sai aikoinaan irti valtavan määrän poikasia, mutta eivät kasvaneet koskaan samoihin mittoihin. Uutta vanhaapoikaa on ollut vaikea löytää, kun olen kaupoissa niitä katsellut. Mielestäni eivät ole olleet ihan oikeanlaisia.


Päädyimme myös uusimaan pojan huoneen palmuvehkan terhakampaan yksilöön. Aiemmin huoneessa ollut on vähän köynnöstävää sorttia ja sopii paremmin tilaan, jossa ei ole jatkuvan putoamisuhan alla. Ne ovat kauniita nekin, mutta kuivuessaan saattavat keikahtaa alas suhteellisen helposti.



maanantai 22. huhtikuuta 2013

Sitruspuiden lumo

Olin jo viime vuonna vähän vannonut, että en enää näitä minisitruksia hankkisi, mutta en voinut mitään, kun tarjouksia alkoi tulla milloin mistäkin kaupasta. Kääpiösitruksista on tullutkin ihan tavallisia kasveja ja niitä saa nykyään tosi halvallakin. Ihan hirveästi niistä ei kannatakaan maksaa, sillä saattavat kupsahtaa todella nopeasti ja yllättäen. Ne viidenkympin kasvit kannattanee siis jättää kauppaan ja hankkia jotain sellaista, joka takuuvarmasti näkee seuraavan kevään. Mutta näitä kympin kasveja voi hankkia hyvällä mielellä parikin!

Meillä on ollut näitä kääpiösitruksia muutamana vuonna ja yksi niistä on elänyt talven ylikin, mutta kuivui täysin kasaan seuraavana keväänä ilman varoitusta. Ilmeisesti ei kestänyt kevätaurinkoa; se on ainoa selitys. Kyseinen kasvi ehti kukkiakin talven aikana ja tehdä uusia hedelmiä.


Yksi minisitruksemme on myös paleltunut eli kannattaa siirtää sisätiloihin jo hyvissä ajoin elokuussa. Näiden luvataan kestävän aika kylmiä säitä, mutta varmaan isommissa ruukuissa ja ehkä siellä Välimerellä, kun kasvavat maassa.


Näiden kaunokaisten kastelu on myös suhteellisen haastavaa. Kupristavat helposti lehtensä eli kuivuvat aika nopeasti ja sitten niitä tulee helposti kasteltua liikaa, johon ne sitten kuolevat kokonaan. Olen kaupoissa nähnyt tosi paljon jo valmiiksi lehtensä kurtistaneita kasveja, joita ei kannata todellakaan ostaa; en ole itse ainakaan keksinyt miten ne saisi elpymään. Näistäkin vähän mietin onko näissäkin lehden jo vähän liikaa kuprulla, mutta olivat niin halpoja ja kauniita, että en voinut jättää kauppaankaan!

Mutta siis hoitamisen vaikeuksista huolimatta nämä kääpiösitrukset ovat aivan ihania! Ne ovat hauskannäköisiä ja värithän ovat aivan huikeat. Ja sitten on se tuoksu! Näissä kukissa on suorastaan lumoava tuoksu ja jos kaupassa näkyy näitä kukkiavia, kannattaa käydä nuuhkaisemassa. Kukinta ei kestä kovin pitkään, mutta on kyllä sen arvoista.


Tänä vuonna voisi minisitrukset taas viedä kesäksi parvekkeelle. Viihtyvät siellä todella hyvin ja pysyvät hyvässä kunnossakin. Näihin kannattaa suhtautua kuten leikkokukkiin eli nauttia joka hetkestä jonka tarjoavat, sillä pitkäaikaisiksi ystäviksi niistä ei välttämättä ole; tai mistäs sitä koskaan tietää! 


sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Piristystä arkeen

Nyt tuli kotiutettua vielä toinenkin uusista muumimukeista. Kyllä ne on kivoja, ei voi mitään. Värit ovat mukavan keväiset ja vihdoinkin se kevät on täällä; ainakin eilisen aikana näyttivät mereltä lähtevän jäät. Kaupassa vielä odottaa Niiskuneiti ja runoilija, mutta täytyy sekin sopivalla hinnalla kotiin noutaa. Se ei ole kuosiltaan ainakaan kuvissa ehkä suurin suosikkini, mutta voi livenä tehdä toki aivan erilaisen vaikutelman ja sesonkimukina tietenkin hankittava.


Olen aiemminkin kiinnittänyt huomiota mukien suuriin kokoeroihin ja ainakin meille kotiutunut Muumipeikko-muki on aivan valtavan kokoinen. Sinänsä asialla ei ole hirveästi merkitystä, mutta mukien pinoamisessa se täytyy vaan muistaa, etteivät kupsahda kumoon. Vaikka en pinoakaan kuin kolme mukia päällekkäin, tuntuu torni silti huojuvan.


lauantai 20. huhtikuuta 2013

Sitkeä jouluruusu

Jouluruusu onkin yllättävän sitkeä kaveri. Olin jo aikeissa heittää sen pois, mutta kun jäljellä oli vielä muutama lehti, ajattelin siirtää sen pariksi viikoksi valoisampaan noin niin kuin varmuuden vuoksi. Ja kuinkas sitten kävikään; sieltähän alkoi pukata uusia lehtiä.


Nähtäväksi jää kuinka pitkäaikainen ilo on kyseessä, mutta kannattaa näköjään kokeilla. Olisi varmaan kannattanut jo aiemmin vaihtaa paikkaa, kun jäljellä oli vielä pari muuta lehteä, josko kasvista olisi vielä saanut tuuheamman. Mutta katsellaan nyt kuitenkin ensin kuinka kauan jaksavat nämä lehdet sinnitellä. Mutta somia ovat!


perjantai 19. huhtikuuta 2013

Hedelmäsalaatti sabayonkastikkeella

Upeista hedelmistä voi valmistaa kaikenlaista. Perusherkkuna voi tietysti tehdä hedelmäsalaattia, joka on tuoreista hedelmistä aivan uskomattoman hyvää. Ne säilykeversiot kannattaa siis unohtaa ja käyttää niitä säilykkeitä muissa jutuissa lisänä. Tällä kertaa hedelmäsalaatti seuraksi tehtiin sabayonkastike.

Kastikkeeseen löytyy useita erilaisia ohjeita ja siitä voi tehdä eri variaatioita sen mukaan mitä kaapista sattuu löytymään. Perusohje sabayonkastikkeeseen löytyy esim. keittotaito.comin sivuilta:

Sabayonkastike (4:lle)

  • 6 keltuaista
  • 90 g sokeria
  • 1 1/2 dl valkoista jälkiruokaviiniä tai hedelmämehua
  • 1 rkl madeiraa tai sherryä
Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuumuutta kestävässä kulhossa vaaleaksi ja kuohkeaksi.
Aseta kulho vesihaudekattilan päälle. Vatkaa seosta koko ajan ja lisää samalla jälkiruokaviini tai hedelmämehu pienissä erissä kunnes kastike alkaa sakeutua. Vatkaa edelleen kunnes kastike on niin sakeaa, että se vatkaimesta valuessaan jättää vanan. Sekoita lopuksi joukkoon madeira tai sherry.









torstai 18. huhtikuuta 2013

An April Shroud

Kuinka ihanaa onkaan pitkästä aikaa, kun oikeasti vesi ropisee ikkunoita ja kattoa vasten. Talvi on kestänyt niin pitkään, että vaihteeksi tavallinen vesisade on todella virkistävää. Ja ainakin lumet saavat kyytiä; vihdoin. Juuri lumea lukuun ottamatta maisema onkin kuin Yorkshiren Etsivissä (Dalziel & Pascoe), josta erityisesti tulee mieleen An April Shroud. Kyseinen jakso vaihtui telkkarissa syksyyn nimellä An Autumn Shroud (Suomessa tunnetaan nimellä Syysmysteeri). Sinänsä täällä meilläkään ei välttämättä tietyssä vaiheessa hirveästi kevät syksystä eroa, mutta vielä vähemmän varmaan Yorkshiressä. Alkuperäinen Reginald Hillin kirja oli kuitenkin nimeltään An April Shroud. Eikö se ole juuri tätä?


Jos jotain sarjoja tai niiden tunnelmia kaipaa, niin yksi niistä on ilman muuta Dalziel & Pascoe ja sarjasta ehdottomasti ensimmäiset kaudet. Ensimmäisten kausien jaksot ovat kuin yö ja päivä verrattuna viimeisiin vuosiin. Kyllähän nekin sarjan ystävänä katsoi, mutta eihän ne ole mitään verrattuna ensimmäisiin jaksoihin. Parhaat jaksot päättyivät oikeastaan siihen, kun Reginald Hillin kirjat oli käytetty loppuun ja Ellie Pascoe lähti pois. Joitakin hyviä jaksoja vielä tehtiin, mutta ikävä kyllä parhaat hetket oli jo nähty. Hyvä esimerkki on se, kuinka erilaiselta (ja hyvältä) tuntui kaudella 7 Reginald Hillin kirjaan perustuva jakso Dialogues of the Dead pitkästä aikaa muiden kirjoittamien jaksojen keskellä.

Vaikea sanoa mikä sarjassa muuttui vuosien mittaan. Tietenkään tarinoiden juonet eivät olleet entisellään, mutta ehkä kerronta Dalzielin ja erityisesti Pascoen henkilökohtaisesta elämästä muuttui aika ohueksi varsinkin Ellien poistuttua. Ellie Pascoe oli kuitenkin sarjassa todella merkittävässä roolissa ja nivoi tarinat kaikilta osin yhteen. Ellien myötä sarjasta poistui taustalta päähenkilöiden pitkäkestoiset juonikuviot, mikä oli valitettavasti ollut sarjan parhaimpia puolia. Jäin myös kaipaamaan DS Edgar Wieldiä, joka oli vuosikaudet tärkeässä sivuroolissa; sanoisinko jopa että yllättävän merkittävässä roolissa. Olihan sarjassa myöhemminkin tosi hyviä hahmoja ja pitkään, mutta näitä alkuperäisiä ei kyllä näköjään korvannut kukaan. Mutta mennyttähän ei saa takaisin ja sarjakin on jo lopetettu. Mutta onneksi ensimmäiset kaudet löytyy kotoa ja niihin voi uppoutua uudelleen koska tahansa; olisikohan taas aika?

Suosikkikauteni on ehkä toinen kausi, josta aivan erityinen suosikkijaksoni on Ruling Passion. Paljon ei sille kuitenkaan häviä kauden muut jaksot (A Killing Kindness, Deadheads, Exit Lines) ja ensimmäinen kausi (A Clubbable Woman, An Advancement of Learning ja juuri An Autumn Shroud) tai kolmas kausi (erityisesti Underworld ja The Wood Beyond). Neljänneltä kaudelta löytyy kuitenkin yksi suosikkijaksoistani On Beulah Height, joka on puolestaan loistava esimerkki jaksosta, joka ei perustu Reginald Hillin kirjaan mutta toimii silti!

An Autumn Shroud on katsottavissa kokonaisuudessaan YouTubessa:



keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Orvokkien aika

Tänä keväänä ajattelin siirtyä jo orvokkeihin parvekkeella. Nekin kun tykkäävät enemmän viileästä ja ovat keväästä ja alkukesästä parhaimmillaan. Kesän lämmetessä alkavatkin sitten kerätä tuholaisia ja viimeistään heinäkuun alussa niiden aika on ohi. Mutta käsittämättömän sitkeitä sissejä orvokit ovat!

Pari vuotta sitten kun olimme matkoilla, unohti meidän koiran- ja kukkienhoitaja avaimet sisälle ja kukat olivat viikon ilman kastelua; koira jäi kyllä hoitajan kanssa oven ulkopuolelle eikä jäänyt ilman hoitoa. Kuvitella voi, että kuivuivat täysin rutikuiviksi eikä niissä ollut mitään elonmerkkejä (ei minkäälaisia!). Pakko oli kuitenkin kokeilla kastelemalla vieläkö ne siitä mitenkään virkoaisivat ja uskomatonta kyllä; muutamassa tunnissa siitä elpyivät. Kukkivat vielä monta viikkoa, kunnes tuli heinäkuu ja liian lämmintä. Ja kyllä, sama hoitaja on meillä käytössä edelleen; vahinkoja sattuu.

Tällä kertaa päädyin valko-violetteihin orvokkeihin. Sen olen oppinut näiden orvokkien ja petunioiden kanssa, että jos niitä meinaa laittaa useampaan paikkaan, kannattaa ostaa koko satsi kerralla. Voit olla nimittäin varma, että seuraavalla kerralla ei varmasti samaa väriä ole kuitenkaan saatavilla!


Olisin myös istuttanut uudet muratit jo kesää varten, mutta kaupassa ei tällä kertaa ollutkaan soveltuvaa murattia. Päätin sitten kuitenkin jättää vielä vanhat muratit istutuksiin ja leikkasin vanhat versot lyhyeksi. Siinä on sitten paikat murateille valmiiksi, kun niitä taas kaupasta löytyy. Mutta katsellaan, josko siitä kuitenkin lähtisivät kasvamaan. Pidin niitä jo täysin kuolleina, mutta olivat kuitenkin jämäkän tuntuisia, kun niitä leikkasin. Viime vuonna kuolleet muratit olivat aivan velttoja ja jotenkin aivan erilaisia, joten täytyy nyt katsoa ja kokeilla.



Ensimmäisenä yönä käytiin ainakin parvekkeen ulkopuolella pakkasella ja aamulla kävelytietkin olivat jäässä, joten vähän nuokuksissa orvokit olivat. Kestävät kuitenkin hyvin kylmää ja tästähän se kevät lähtee!


tiistai 16. huhtikuuta 2013

Krassit kylvöön

Kun koira on poissa kotoa, on aika istuttaa krassit kesää varten. Koiralla on tapana tonkia tuoretta multaa, joten nyt kun beagle on maalla lomalla, kannattaa se aika hyödyntää. Siinä ajassa krassit ehtivät varmasti itää ja tuoreen mullan tuoksu ei enää houkuttele niin paljon beagleä luokseen.


Tänä vuonna ajattelin sijoittaa seinää köynnöstävät krassit varjoisammalle puolelle, jonne paistaa aamuaurinko. Viime kesänä krassi kasvoi samalla paikalla todella hyvin pitkälle syksyyn. Lämpimämmällä puolella oli myös krassia amppelissa, mutta se ei ollut oikein parhaimmillaan siinä, joten tänä vuonna skippaan sen paikan kokonaan. Viime kesähän ei todellakaan ollut lämmin ja silti taisi olla vähän liian lämpimässä paikassa. Lisäksi krassi kuluttaa vettä aika tavalla, joten kastelemaan pitää päästä helposti. Kahta pientä krassiamppelia ajattelin kuitenkin kokeilla pikkuisen varjoisammalla sijainnilla.

Multaruukut täytin jo valmiiksi eilen parvekkeella ja toin ne lämpiämään. Oli kyllä niin viileän koleat olosuhteet parvekkeella, että varmaan tekee ihan hyvää mullan lämmetä ensin. Luin pussin istutusohjeesta, että siemeniä olisi hyvä liottaa vuorokausi ennen istutusta ja tämä aikatauluhan sopi oikein hyvin. Viime vuonna en kyllä siemeniä liottanut ja hyvin nopeasti alkoivat kasvaa, mutta kokeillaan nyt näin tällä kertaa. Tänään illalla sitten pääsen kylvöhommiin!