tiistai 26. helmikuuta 2019

Alennus-amaryllikset

Joulun jälkeisistä alennusmyynneistä matkaan tosiaan tarttui lähinnä kukkia. Euron kahden amaryllikset ovat hyvä hankinta, sillä kestävät kyllä mukavan pitään. Nyt on mennyt kohta kaksi kuukautta ja osa on edelleen nupuillaan!


Amaryllis ei ole normaalihintaankaan erityisen kallis kukka, mutta joulun jälkeen niistä ei paljon tarvitse maksaa. Kestävyys on erittäin hyvä, kun ei kastele niitä juuri ollenkaan. Joulun jälkeen amaryllisten asema muuttuu vaikka kukkahan on erittäin kaunis ennen sekä jälkeen joulun. Minusta amaryllis sopii talvikukaksi koska vaan erinomaisesti!



Laatu näissä alennus-amarylliksissä oli vähän niin ja näin. Kukkia on toki piisannut ja sain taas kaivettua itselleni niitä useampivanaisia yksilöitä. Koskaan aiemmin ei ole kuitenkaan käynyt niin, että osa kukkavanoista on kuollut ennen kukintaa. Amaryllikset ovat joko kaupassa paleltuneet tai sitten saaneet liikaa vetoa keittiön ikkunalla. Joka tapauksessa, kukkia on silti riittänyt pitkäksi iloksi!

Varmaan vielä muutaman viikon on osasta näistä amarylliksistä iloa. Enempää en niitä ajatellut hankkia vaikka niitä näin kaupassa edelleenkin. Vähitellen pitäisi raivata sitten maaliskuussa tilaa keittiönikkunalta yrteille ja muille syötäville istutuskasveille. Maaliskuuta kohti!

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Välkettä

Ihastuin syksyllä Novitan Välke-lankaan. Lanka on 7 Veljeksen paksuista ja siinä kimaltee kauniisti. Värinä oli tietysti ihastuttava karpalo sekä mm. valkoinen sekä vaaleanpunainen. Itse onnistuin hankkimaan sekä valkoista että karpaloa. Tätä lankaahan ei oikein muualla tuntunut olevan myynnissä kuin Novitan verkkokaupassa ja Prismassa. Karpalo oli loppu jo ennen talven alennusmyyntejä, mutta onnistuin hankkimaan pienen verkkokaupaan saapuneen kolmen kerän lisäerän. Olen niiiin ihastunut tähän lankaan!

Neulominen oli myös mukavaa! Lanka mielestäni mukavan napakkaa ja tykkää itse neuloa sellaisella. Etuosan pitsikuvio on Novitan ohjeesta ja muuten sukka on tehty pitkien perussukkien mukaisesti. Pitsikuviosta tykkään myös ja olen samalla kuviolla tehnyt muitakin sukkia.


Valkoisesta Välkkeestä ajattelin tehdä myös pitsisukat sopivan ohjeen tullessa vastaan. Pieni kimallus sopii mainiosti pitkiin villasukkiin. Välkettä elämään!

perjantai 22. helmikuuta 2019

Viherkuulumisia

Tuttuun tapaan minut on jo tammikuussa vallannut viherkaipuu. Nyt kun pimeys on selvästi jo helpottanut viherkaipuu vaivaa yhä. Siihen auttaa kasvien katselu kaupoissa sekä niiden hoito kotona. On ollut virkistävää seurata kuinka nopeasti valon lisääntyessä kasvit alkavat herätä sisälläkin taas kasvuun. Meillä olosuhteet kotona ovat sellaiset, että suurin osa kasveista selviää talven yli, mutta aina joitakin joutuu vaihtoon. Näin vapautuu myös tilaa uusille!


Palmuvehkat alkavat kasvattaa lehviään jo kaikkein pimeimpään aikaan, mutta tässä vaiheessa vuotta kaikkialla näkyy uusia vaaleanvihreitä lehtiä. Pari vuotta sitten vaihdoimme kaikki palmuvehkat uusiin ruukkuihin ja sen jälkeen ne ovatkin kasvaneet valtavasti. Näissä nykyisissä saavatkin viihtyä sitten pidempään!


Ihanaiset viikunat ovat myös heränneet eloon. Uusia lehtiä puskee ja jälleen kerran taas viikunoita. Viikunat eivät ole meillä kypsyneet vaan aina jossain vaiheessa ne tipahtavat, mutta katsotaan tällä kertaa miten käy. Yksi viikunoistani kärsii tuholaisongelmista eikä ongelmaa ole oikein saatu vieläkään ratkaistua. Sitä on myrkytetty ja suihkutettu, mutta lehdet vaan kellastuvat ja tippuvat. Viikuna on sijoitettu erilleen muista ja koitetaan nyt vielä löytää ratkaisu tuholaisten häätämiseksi. Muut viikunat sen sijaan ovat hyvin vehreitä ja edessä on keväämmällä se ikävä juttu, että niiden oksia tulisi lyhentää. Nämä viikunat ovat päässeet kasvamaan turhan pensasmaisiksi ja kasvavat siten valitettavasti lähinnä sivusuunnassa, mikä on aika hankalaa näin kaupunkikotiolosuhteissa. Todettakoon, että yleensä kasvit kyllä virkistyvät valtavasti leikkaamisesta.

Sitruunapuullemme kävi valitettavasti traaginen kasteluonnettomuus, jossa kasvin suihkussa käyminen ei näkynyt päällepäin. Sitruunapuuta tuli sitten kasteltua uudelleen ja loppujen lopuksi vettä oli kertynyt ruukun pohjalle paljon ilmeisesti pidemmäksikin aikaa. Tämän jälkeen tippuivat lehdet ja kasvia kyllä kuivateltiin, mutta mitään ei tainnut olla enää tehtävissä. Nyt helmikuussa sitä vielä saksittiin, josko siihen kuitenkin saataisiin eloa. Aika näyttää.


Muilta osin viherkasvipuolella näyttää ihan mukavalle. Oliivipuut ovat tiputtaneet aika tavalla lehtiä, mutta se on niille ihan normaalia talvisin. Niitäkin täytyy kohtapuolin hieman leikata, jotta alkavat taas vähitellen kasvaa. Ihmeköynnökset voivat myös ihan hyvin ja ovat tässä talvella jopa kukkineet. Niitä leikattiin jo syksyllä ja voi olla, että syytä on taas näin keväälläkin tehdä sama juttu. Niiden rönsyily on vähän hankalaa, koska takertuvat helposti ohikulkiessa mm. vaatteisiin. Leikkaamisesta huolimatta kokoa niilläkin säilyy kyllä!



Seuraavaksi mietinnässä on ruukkujen vaihtaminen sekä kaupoissa kiertely toki jatkuu. Tällä kertaa mielessä siintää eukalyptuksen löytäminen sekä innostuin myös limestä. Mutta aloitetaan ruukun vaihtamistarpeen kartoituksella sekä parvekkeen siivoamisella. On aika siivota jo pois pölyksi muuttuvia syysistutuksia; ehkäpä parvekkeelle voi jo hankkia jotain uutta!















maanantai 11. helmikuuta 2019

Krysanteemi

Viime syksyn haaveilin Pentikin Krysanteemi-pöytäliinasta. Iskin silmäni tuohon punasävyiseen versioon, jonka onnistuneesti kävin sitten joulun jälkeisistä alennusmyynneistä meille kotiin hakemassa. Poikani synttäreillä päästiin sitä jo käyttämäänkin ja kuinka ollakaan sain tuliaisina aivan samaa sävyä olevan ruukkukrysanteemin!

Tämä viinipunaisen ja violetin väliltä oleva sävy on kyllä ehdoton suosikkini. Tämän värisiä pallokrysanteemeja toivoisin myös loppukesästä parvekkeelle, mutta myynnissä on yleensä vain vaaleampia versioita. Pallokrysanteemi on toki myös aivan erilainen kasvikin ja tällainen ruukkukrysanteemi ei pärjäisi ikinä meidän lasitetulla parvekkeella kovinkaan pitkään. Onneksi näin talvella viileällä ikkunalla siitä on ollut iloa jo pidempään!


Suosikkiväreissä on kiva jatkaa talvea ja värejä jos mitä tämä valkeuden keskellä kaipaakin. Väriä elämään ja sävy sävyyn siis!

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Dendrobium

Muutaman vuoden tauon jälkeen meille kotiin päätyi taas Dendrobium-orkidea. Sain sen lahjaksi ja se on kyllä ikkunalla todella kaunis tuliainen. Dendrobium on myös kukinnoltaan aika kestävä sekä myös helppohoitoinen. Tervetuloa taas meille!


Edellisen dendrobini taisi taas viedä villakilpikirvat, joita eksyy kotiin yleensä orkideojen kanssa. Pari vuotta sitten ne tulivat parin perhosorkidean matkassa ja jouduin hävittämään kaikki orkideani ihan muutamaa lukuun ottamatta. Dendrobiumista tuholaisia ei saa mitenkään pois, sillä kukat ja lehtien rakenne on sellainen, että niihin voi majoittua mitä vain. Muuten tosiaan Dendrobium on aika kestävä orkidea ja uudelleen kukittaminen on myös joskus onnistunut.

Orkidea ja vihreä tuo vähän kevättä tänne talven keskelle. Pikkuisen uutta ja vihreää pitää mielen virkeänä!

perjantai 8. helmikuuta 2019

Tammikuu parvekkeella

Tammikuu parvekkeella oli sen verran kylmä ja talvinen, että syysistutusten parhaat päivät on ehdottomasti tältä talvikaudelta nähty. Kylmien päivien jälkeen kun on ollut lämmintä ja kosteaa, syyskasvit ovat kärsineet siitä varmasti eniten. Täysin jäätyneinähän ne olisivat ihastuttaneetkin pitkään! Toisaalta, syysistutusten rapistuminen tietää kevättä ja siihen suuntaan ollaankin kovaa vauhtia menossa.

Monet talven yli säilyvistä kasveista voivat kuitenkin ihan hyvin. Mansikat ja muratit ovat ihan kunnossa. Aurinko toki päättää murattien kohtalon, mutta rajusta talviauringosta huolimatta ne pysyvät ihan kivannäköisinä pitkälle kevääseen. Sypressit pysyvät samaan tapaan aivan vihreinä kevääseen asti, vaikka aurinko on ne kevättalvella polttanutkin. Keijunkukat sen sijaan rupsahtavat pakkasessa, mutta ne saattavat lämpimällä säällä palata ennalleen. Viime keväänä siirsin ne sisätiloihin, jossa ne virkistyivätkin, mutta ilmeisesti kuiva huoneilma päätyi lopulta niiden kohtaloksi.

Kanervat ja marjakanervat ovat sen sijaan parhaat päivänsä nähneet. Koristekaaleista ei ole enää tietoakaan, mutta kanervien kanssa sentään pärjää vielä hetken aikaa. Nämä tämän syksyn kanervat eivät muutenkaan olleet kestävimmästä päästä, koska ne muuttuivat jo syksyn lämpimillä säillä aika vaaleiksi. Kevättalven auringon alkaessa paahtaa, ne kannattaa siivota pois parvekkeelta, koska ne muuttuvat näin kuivina välittömästi aivan pölyksi.


Perinteiseen tapaan meillä tyhjennettiin syksyn kurpitsat vasta tammikuussa. Pakastin on aika täynnä ja kurpitsojen tyhjentäminen on aika vaivalloista puuhaa keittämisineen. Ne ovat toisaalta sisätiloissa niin ihania koristeita, että hommaan ei haluaisi ryhtyäkään ennen kuin on aivan pakko. Nyt niissä alkoi olla pehmenemistä ja vähitellen aloimme kaivata myös lisätilaa keittiöön, joten kurpitsankeittopuuhiin oli pakko ryhtyä. Lyhdyt oli pakko tietenkin tehdä, vaikka johan tuosta Halloweenista on aikaa vierähtänyt. Pakastimeen saatiin taas täytettä ja varmaan olisi syytä tässä keväällä tehdä taas pari kurpitsapiirakkaakin!

Vähitellen alkaa edessä olla parvekkeen kevätsiivo. Eniten pölyyntyvät kasvit kannattaa siivota hyvissä ajoin pois ja ehkä kohta voi hankkia jo pientä vihertävää parvekkeelle. Yleensä se on maaliskuussa viimeistään onnistunut! Helmikuun lopussa tiedämme enemmän!