keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Valmista ja tulevaa

Olen niin tyytyväinen, olen taas kerran saanut viimeistelyjä myöten valmiiksi yhden neuleen. Jokohan sen voisi toivoa muodostuvan ihan tavaksi asti. Tyytyväinen olen nyt joka tapauksessa eikä tällä hetkellä minulla edes ole pääteltävien töiden ruuhkaakaan!


Valmiiksi tuli siis miehen ns. grungeneule. Nämä isot työt ovat kyllä mukavia, kun neulomista riittää eikä aina tarvitse kaventaa tai päätellä silmukoita. Vaihtelu kuitenkin virkistää ja välillä voi tehdä vähän pienempiä töitä.


Olenkin nyt alkanut urakoida uusimman Novita-lehden Jacques Cousteau -pipoja. Ihan vaihteeksi taas todella mukavaa neuloa 7 veljestä -langalla ja työkin on siitä mukava, että siinä ei pahemmin ole pääteltävää ja työkin valmistuu suunnilleen yhdessä vapaapäivässä. Olenkin näitä jo muutaman tehnyt kaapista löytyneistä jämälangoista, yksi kerä riittää. Malli on sen verran hyvä, että ajattelin itsellenikin tehdä pari sellaista parista erilaisesta viininpunaisen sävystä. Lisäksi piti ihan netistä tarkistaa minkä värinen oli ihan oikea Jacques Coustean pipo ja tottahan nyt pari oikeaa punaistakin pitää saada valmiiksi!


Viikonloppuna luin Novitan keskustelupalstalta, että ensimmäiset ovat jo nähneet syksyn värikartat ja luvassa on toiveideni täyttymys eli Nalle-lankaan on uutuusvärinä tulossa kanerva. Varoittelinkin jo kotona, että sitä on pakko hamstrata! Toinen sykäyttävä uutuus on myös 7 veljestä lankaan tulossa syklaami. Ilmeisesti Nallen raitalankoja on luvassa enää vain Taikaa, mutta 7 veljestä -sarjaan on tulossa Viidakko, jota odotan kyllä mielenkiinnolla. No, odotellaan, kun värikartat virallisesti julkaistaan ja etenkin sitä kun niitä pääsee kaupan hyllyyn hypistelemään!

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Maailma täynnä spoilereita

Red Weddingistä on opittu paljon. Kukaan ei tahdo enää tulla yllätetyksi ja yllätyksiä tuntuu olevan tällä hetkellä vaikea itselleen säästää. Huvittuneena olen seurannut, kuinka Game of Thronesin jokaista Yhdysvaltain näytöstä seuraa erityisesti sosiaalisessa mediassa aivan tolkuton spoileriaalto. Vaikka en ole juttuja avannut, oikeasti on aika mahdoton olla arvaamatta, mitä jutut milloinkin koskevat. Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki haluavat olla perillä juonenkäänteistä ettei vaan Red Weddingin kaltainen yllätys toistu. Itse haluan kyllä säilyttää yllätykset, mutta nyt on aivan pakko spoilerien välttämiseksi katsoa jakso heti maanantaisin, kun se on täällä saatavilla!

Credit: hbonordic.com


Ensimmäinen valtava spoileriaalto seurasi neljännen kauden toista jaksoa. Se on nyt nähty, mutta onko nyt todellakin niin, että katsojat ovat niin herkkänahkaisia, että heitä on varoitettava kaikesta etukäteen. Yhdysvalloissa on ehkä nipin napin mahdollista katsoa jakso ilman spoileriaaltoa, mutta kyllä se on siinä ja siinä onko se mahdollista. Ei siinä mitään, ihan mielelläni katson kolmannen jakson tänään illalla, mutta kyllähän tämä varmaan kauden edetessä aika mahdottomaksi menee, jos jokaista jaksoa ennen pitää varoa lukemasta netistä yhtään mitään. Toistaiseksi sentään jutuissa on varoitettu spoilereista, mutta joku tietysti osaa päätellä kuvistakin jotain ja joku taas ei.

Credit: hbonordic.com
Itselleni kävi viime keväänä niin, että onnistuin täysin vahingossa lukemaan kirjasarjasta aivan valtavan spoilerin. Nythän en tiedä toteutuuko asia sarjassa vai ei, mutta ainakin itselleni juonellisesti palat loksahtivat paikoilleen. Olin itse kovin ihmeissäni, koska en voinut kuvitellakaan, että etsimääni juttuun voisi sisältyä mitään juonelle merkittävää. Tilanne oli hämmentävä, koska en halunnut pilata juonenkäänteitä, mutta toisaalta taas palat loksahtivat paikoilleen, koska juonellisesti olin asiaa kovasti ihmetellyt. Lopputulos on se, että mieluummin olen tietämättä asioita etukäteen! Vahingoille ei voi mitään ja ne ovat ok, mutta median lööpit tv-sarjasta ovat kyllä todella liioiteltuja. Toisaalta, ehkä ne jutut ovat niille, jotka eivät kestä enää Red Weddingiä uudelleen. Katsotaan mitä tuleman pitää!

Credit: hbonordic.com

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pääsiäisestä ei päivääkään

Kevät on päässyt todella pitkälle ja pääsiäinenkin on melko myöhään tänä vuonna, vappu kolkuttelee ovella jo ensi viikolla. Pääsiäinen onkin mennyt mukavan lämpimissä säissä ja kaipa se vaan on uskottava, että kohti kesäisiä säitä ollaan kovasti menossa. Sateita vaan kovasti toivoisin, jotta uutta kasvia ja lehteä alkaisi maasta pukata. Kyllä tässä on myös meneillään ne pölyallergikon vaikeimmat ajat.

Olenkin tänään erityisesti ihmetellyt poikkeuksellisen väsynyttä oloa, mutta allergia lienee syynä, sillä olo on tukkoinen ja silmät todella kuivat. Ja todellakin väsymys aivan tolkuton. Onneksi tämä on enää ajan kysymys ja uudet kasvit sitovat kohta pölyyntyneen maan, toukokuussa viimeistään. Ei auta kuin kestää!

Pääsiäispyhät ovatkin olleet todella tervetulleita kiireisen kevään keskelle. Nopeastihan ne tietysti menevät, mutta kyllä neljässä päivässä ehtii aika mukavasti nauttia vapaista ja keväästä. Grillikausikin on avattu makkaranpaistolla ja aivan riittävästi on saanut herkutella hyvillä ruoilla. Ja maistuuhan se arki taas aika mukavalta vapaapäivien jälkeen! Ensi viikolla on vielä käytävä vähän kaupoissa kiertämässä, jos Mignon-munia myytäisiin alennuksella. Ihana herkku, joita tulee ostettua halvalla varastoon nautittavaksi myöhemmin vuoden mittaan!

Parvekkeen siivoamista odotellessa, olen saanut ihastella talven yli selvinnyttä kiinanruusuani, joka kukkii! Lehtiäkin kasvi on kasvattanut ja kevään edetessä olen ajatellut siirtää sen taas kesäksi parvekkeelle. Pölyn puolesta voi kyllä kuvitella, että ei hirveästi näin pahan allergian aikana kiinnosta parveketta siivoilla, mutta edessä se on kuitenkin. Muilta osin se onkin jo hyvässä kunnossa, mutta osa murateista on aika lailla kuivuneita ja rapisevat helposti. Kevätaurinko taisi polttaa pääosan niistä taas, mutta vielä on pari viikkoa armonaikaa katsoa miten käy, kun joukossa näyttäisi olevan muutama elossa oleva oksa kuitenkin. Helppoa se talvesta selviäminen ei ole!






tiistai 15. huhtikuuta 2014

Kymbidi - orkideoista kaunein

Sain lahjaksi ihania kukkia; sattumalta suosikkiorkideojani kymbidejä. Tässä on mielestäni aivan uskomattoman kaunis kukka! Ei perhosorkideoissakaan mitään vikaa ole, mutta kymbidi on muodoltaan vaan jotenkin aivan täydellinen.


Minulla on ollut kymbidejä pari ruukkukasvinakin, mutta nyt sainkin huikaisevan leikkokukkakimpun. Kaksi viikkoa kymbidi on jo maljakossa viihtynyt ja voi edelleen todella hyvin. Tämä kymbidi on väriltään vaaleanvihreä, joka on todella jännä väri. Siinä on jotain todella keväistä!

Ruukkukasvinakin kymbidit kukkivat aika pitkään ja elivät sen jälkeen yli vuoden huonekasveina, mutta en saanut niitä uudelleen kukkimaan. Ne olivat kerran Lidlissä tarjouksessa todella edulliseen hintaan ja olivat kooltaan aivan valtavia. Ne olivat kyllä jo aika ylikasvaneita ruukustaan ja varmaan ne olisi nopeammin pitänyt istuttaa, joten eivät sitten enää kesän yli viihtyneet.


Huomasin viime viikolla Plantagenin mainoksesta, että olivat saaneet kymbidejä valikoimiin. Katselin niitä viikonloppuna Plantagenissa ja hinta oli ihan ok. Kymbidit olivat aika pieniä tai sanotaanko normaalikokoisia; kaikki on pientä niihin Lidlin valtaviin yksilöihin verrattuna! Väreinä oli Itäväylän Plantagenissa vain keltaista, joten päätin odottaa ja toinkin sitten kotiin muutaman perhosorkidean varvun; nautitaan tästä leikkoversiosta ennen uutta kymbidiä!

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Pajunkissoja ja Pentikin pupuja

Mukava viikko edessäpäin, kun työpäiviä on vähän ja edessä pitkä viikonloppu. Töitä toki on paljon lopuille kolmelle päivälle, mutta onhan nämä kevään pyhät sellaisia, joita on aivan ihana odottaa. Perinteiseen tapaan pääsiäisenä avataan grillikausi ja muutenkin uskoisin, että paljon muutakin syötävää on luvassa!



Pari satsia pajunkissoja on saapunut meille kotiin muutaman viikon aikana. Kevät on vaan jo lämmin ja pitkällä, että virpomista varten kerätyt piti säilyttää parvekkeella, jotta eivät aivan räjähdä. Pari viikkoa sitten kerätyt olivat vielä maljakossa sisätiloissakin todella kivoja ja kestivätkin viikon verran. Kevät on jo pitkällä, mutta ei voi kyllä valittaa!


Minulla ei hirveästi ole pääsiäiskoristeita, mutta tänä vuonna olen saanut sellaisia lahjaksi. Ihana askarreltu pupu pääsee koristekokoelmaani, joka vuosittain kaivetaan kaapista. Siihen kuuluu päiväkotitöitä, jotka on vuosittain kiva ottaa esille. Lasten askartelut ovat ihan parhaita!


Sain lahjaksi myös kolmikon Pentikin pupuja. Pitäähän sitä aina olla jotain pientä jokaiseen vuosittaiseen juhlaan, mitä kaivaa esille! Olen haaveillut Pentikissä myytävistä koristemunista jo pidempään ja ehkä jonain päivänä raaskisin sellaisen yhden itselleni hankkia!


tiistai 8. huhtikuuta 2014

Kanervat vaihtoon; ja orvokit ja narsissit tilalle

Niin se tuli taas aika heittää jäähyväiset kanerville ja hankkia tilalle kevätiloa. Muutaman uuden narsissin lisäksi hankin jo orvokkeja, koska kevät on lämpötilojen puolesta jo niin pitkällä, että narsissit eivät kovin pitkään pirteinä viihdy. Orvokit olivat jo saapuneet, joten osan kanervista vaihdoin niihin.

Narsisseja ei tänä vuonna olekaan erityisen halvalla myyty. Lämmin kevät on siihen varmasti syynä, koska myynti on käynyt varmaankin ihan hyvin aiemmallakin hinnalla. Lasitetulla parvekkeella on niin lämmin, ettei narsisseista ole siellä enää kovinkaan pitkään iloa, joten hanki niitä enää vain muutaman ruukun. Jos ne on mahdollisuus sijoittaa ihan oikeasti ulos, kestävät varmaan vielä aika pitkään nupullisina. Orvokeille taas oltavat parvekkeella ovat nyt varsin mainiot. Touko-kesäkuun vaihteessa alkaa niille olla turhan lämmintä ja niiden aika päättyy; riippuen tietysti kesästä. Jos on viileää, nämä kyllä kukoistavat.

Pienet orvokit on kyllä uskomattoman kauniita talven jälkeen. Lehdet ovat oikeasti vihreät ja kukan väri on talven harmauden jälkeen todella kirkas. Näissä on myös se mukava puoli, että vaikka taimet ovat pieniä, ne kyllä kasvavat nopeasti. Liialla kastelulla kyllä nopeasti aivan liikaa ja sama tulos on myös, kun säät alkavat oikeasti olla lämpimiä. Orvokki on kuitenkin mitä ihanin kevään ja alkukesän ilo!

Ja kauniita ovat ne narsissitkin! Suurin ihastus niihin on jo kevään myötä mennyt, mutta jaksaa ne siltikin vielä ilahduttaa!





maanantai 7. huhtikuuta 2014

Talvi on ohi - ja täällä taas...

Tänä vuonna talvi oli sopivan lyhyt, lunta sopivasti ja talveksi pääsääntöisesti siedettävän lämmin. Lämmöllä tätä talvea sopiikin tulevana vuosina muistella; talvi joka alkoi tammikuussa ja päättyi helmikuun alussa. Se talvi, jolloin talviolympialaiset käytiin palmujen katveessa. Ja jep, ne kisat, joiden onnistuneen ja hyvän tunnelman isäntämaa sai itse tuhottua pienessä hetkessä kisojen jälkeen. Se siitä maailman nuorison kokoontumisesta. Toivottavasti Etelä-Korea hoitaa homman kotiin taas tyylikkäämmin.


Omaan talveeni kuuluu vuosittain juhlien kavalkadi, joka alkaa itsenäisyyspäivästä ja päätyy joulunajan pyhien kautta pojan synttäreihin ja etenee kohti kevättä muiden perheenjäsenten syntymäpäivien merkeissä. Kunnolla kevääseen onkin jo päästy, vähän kuin huomaamatta. Työpaikan vaihtaminen on pitänyt elämän kiireisenä ja lopettaessani edellisessä työssä olympialaisten alkaessa jäin lomalle selvästi talvella, mutta aloittaessani uudessa työssä pari viikkoa myöhemmin, sitä oltiinkin siirrytty suoraan kevääseen. Tästä on jo tovi vierähtänyt ja ensimmäiset leskenlehdet on nähty kauan sitten, meren jäät ovat lähteneet, joutsenet ovat saapuneet jne. Pääskyseen sentään on vielä päiviä jäljellä!



Vaihtelu virkistää, sen voin todeta työtä vaihtaneena. On helppoa jäädä paikalleen ja olla väsähtänyt. Vaatii rohkeutta jättää vanhat kuviot ja tutut ihmiset taakseen. Uudessa työssä on aluksi todella raskasta, kun oppimista on paljon ja mitään ei osaa, mutta suosittelen sitä silti. Mieltään ei voi virkistää vanhoilla asioilla, vaan sitä on rohkeasti vain kokeiltava uutta. Työpaikalla tulee kuitenkin vietettyä päivästä niin suuri osa, että on tärkeää, ettei kaikkeen rutinoidu; varsinkaan, jos itse on jo pitkään toivonut muutosta. Ensimmäisten askeleiden ottaminen on vaikeinta, mutta kun päätökset on tehty ja siihen siirrytty, uuteen elämään voi vain olla tyytyväinen.






Vaikka tämän talven lyhyys on oikeasti ihan totta, talvi on aikana sinänsä kestänyt todella pitkään. Syynä tähän on tietysti se, kun elämässä sattuu ja tapahtuu paljon, ajan käsitys tietysti voi poiketa todellisuudesta. Joulukuun alusta en juuri muista mitään, joulusta jotakin ja tammikuun alusta tuntuu olevan ikuisuus. Helmikuustakin on jo aikaa ja maaliskuukin ehti jo mennä. Nyt sitä miettiikin, onko sitä tehnyt koko aikana yhtään mitään, mutta ainakin ihan oikeasti valmistuneita käsitöitä on muutama. Luettuja lehtiä on iso pino. Shoppaillut olen ainakin ja syönyt vaikka mitä. Ehkä tässä alkaa kuitenkin olla aika siirtyä sisätiloista enemmän ulos.


Ajan kulun huomaa siitäkin, kun tuleva kesä on lähempänä kuin mennyt. Voi miten ihana ajatus! Menneen kesän tunnelmia voi onneksi silloin tällöin kaivaa pakastimesta vaikka menneen kesän mustikoina. Olen myös talven mittaan muutaman kerran tehnyt mustikkajuustokakkuja valmiiksi pakastimeen, josta niitä on mukava sulatella joko puolikkaina tai kokonaan aina tarpeen mukaan. Mustikka on siitä mukava, että talven keskelläkin pakastimesta kaivettuna, se säilyttää koostumuksensa ja maistuu aivan samalle kuin kesällä; ja maistuukin talvella vielä paremmalta. Vaikea kuvitella, että muutaman kuukauden kuluttua näitä voi poimia jo metsästä! Tai voisi, jos siis poimisi itse marjoja.

Ja toisaalta sitten taas se talvi on taas täällä. Vaikea uskoa, että se lähes yhdeksän kuukautta ehti vierähtää viime kerrasta ja viime huhtikuusta on jo ihan oikeasti ikuisuus! Tänä vuonna olen yrittänyt skipata koko Game of Thronesin odottamisen, koska se tulee, kun on tullakseen ja se hetki on nyt koittanut. Näin itse ensimmäisen jakson jo perjantaina ja katson sen tänään taas uudelleen rauhassa kotisohvalta käsin. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, viides kausi vahvistetaan jo tällä viikolla ja talvi on tulossa taas vuoden päästä huhtikuussa. Samoin kuin Mad Men, ensi vuonna kyllä viimeistä kertaa; Game of Thronesia sentään on vielä muutama kausi edessä. Onneksi.




Nyt kun ollaan jo kaikin tavoin kesäajassa ja päivän pituuskin on jo lähes 14 tuntia, on vaikea taas edes muistaa talven pimeyttä. Talven jälkeen kaikkea kuitenkin arvostaa taas niin paljon enemmän; ja onhan se niinkin, että kesän valoisuuden jälkeen, on aina oman aikansa erittäin viihtyisää pysytellä sisätiloissa, nauttia talven juhlista ja niistä syömingeistä. Ensi talvena sitten taas uudelleen!

Etenkin nyt, kun se on taas omasta ikkunasta ohi eikä seuraavakaan ihan lähiaikoina tulossa...