maanantai 28. toukokuuta 2018

Toukokuu parvekkeella

Toukokuussa parvekkeella taas vihertää. On ollut ihanaa katsella taas useita eri vihreän sävyjä ja huomata kuinka kasvit kasvaa. Vaikka kovasti pidän syysistutuksista, on tämä kasvukausi kuitenkin niin upeaa aikaa. Valosta on niin paljon iloa ja aikaa tuntuu olevan valtavasti enemmän kuin pimeällä. Valon vaikutus on valtava!

Monta vuotta parvekkeella asustelleet mansikkani selvisivät taas tästäkin talvesta. Ne tuntuvat olevan sitkeimpiä ruukkuistutusten kasveja selviämään. Ne ovat jo tässä vaiheesa vuotta kasvaneet suuriksi ja kukat kukkivat. Tänä kesänä yritän lannoittaa niitä useammin, jos vaikka kävisi niin onnellisesti, että saisimme sitten mansikoitakin.

Myös murattien selviytymissaldo viime talvesta oli vähintään kunnioitettava. Talvisäilössä ne selviytyivät yllättävän hyvin ja tulivat takaisin parvekkeelle aivan hämmästyttävän vehreinä ja suurina. Osa murateista selvisi talvesta myös parvekkeella ja vaikka niissä ei nyt hirveästi uusia lehtiä näy, ne luultavasti alkavat tässä vähitellen kasvaa. Tänä keväänä en edes jaksanut peitellä niitä kevätauringolta, joten olen erittäin hämmästynyt, että niinkin moni parvekkeen murateista näyttää olevan edelleen elossa.


Äitienpäivälahjaksi sain toivovani oranssin kastelukannun. Katselin sitä viime vuonna, mutta en tullut ostaneeksi ja käsittääkseni väri ei kuulu tämän vuoden valikoimaan Plastexilla. Bauhausissa niitä oli kuitenkin vielä talvella paljon jäljellä, joten toivoin sellaisia vielä näin keväällä löytyvän. Niinhän niitä sieltä vielä löytyi ja kastelukannujeni armada sai täydennystä. Kannuja ei voi olla parvekkeella liikaa, sillä kaikkein lämpimimmillä säillä kannut joutuu käydä täyttämässä useampaan kertaan. Lisäkannulla siihen saa edes vielä vähän helpotusta. Ja kyllä tuo oranssi on ihana!


Pelargoni-istutuksiini laitoin myös vähän täydennyskasveja. Aika moni pelargoni näytti selvinneen talvisäilössä, mutta aina joukossa on niitä, jotka ovat kuihtuneet. Siirsin kaikki pelargonit jo parvekkeelle ja tuttuun tapaan uusista kasveista kuihtuivat kukat istutuksen jälkeen. Uudet tulevat parissa viikossa, mutta istutus on niille selvästi yllättävän iso muutos. Vanhojen pelargonien kanssa jää nähtäväksti lähtevätkö ne todella parvekkeella kasvamaan. Joskus on käynyt niin, että hyvin kevään alun jälkeen, ne eivät kuitenkaan parvekkeella ole selvinneet syystä tai toisesta. Pitää vielä kevätkasvatusta harjoitella lisää!



Parin lämpimän päivän jälkeen orvokeissakin oli vähän nuukahtamista. Kastelulla ne kyllä nopeasti piristyvät, mutta orvokit ovat jo päässeet sen verran suuriksi, että kuivuminen alkaa vähitellen jättää niihin jälkiä. Kesälomastahan ne eivät koskaan selviä, joten nautitaan niistä vielä kesäkuun puolelle sen aikaa kun voi!


Talvisäilöstä palanneet muratit ripusteltiin köynnössäleikköön suhteellisen vapaasti. Ne alkavat nopeasti kasvattaa uusia lehtiä ja lehdet kääntyvät luonnollisesti valoon päin. Se tapahtuu niin nopeasti, että kovin tarkkaan asetteluun ei kannata nähdä vaivaa.

Ihanaa, kun parvekkeella taas vihertää!

lauantai 26. toukokuuta 2018

Villasukkien vuosi

Viime vuoden lopussa olin todella innostunut huomatessani, että Niina Laitiselta ilmestyy oma sukkakirja. Aiemmin en ollutkaan Niinan sukkia tehnyt, mutta Facebookissa näihin ihanuuksiin on ollut vaikea olla törmäämättä. Ensimmäiset Niinan sukat olen tehnyt tämän vuoden puolella ja niitä on ollut todella mukava tehdä. Ilokseni vuoden lopussa Niinan Villasukkien vuosi -kirja oli Suomalaisen Suuren Kirjakerhon kuukauden kirja ja niinpä pistin kirjan tilaukseen; toimitusaika oli vain kovin pitkä...


Jälkeenpäin olen oppinut, että kuukauden kirjat kannattaa nekin tilata erikseen, jolloin ne saa paljon nopeammin. Erikseen tilanneet saivat kirjojaan jo tammikuussa, mutta minä sain omani juuri ja juuri maaliskuun puolella. Tämäkin vaati pari yhteydenottoa asiakaspalveluun ja lopulta jopa peruutin kirjan, jotta voin tilata sen muualta. Peruutuksestakaan ei tullut takuuta ja niinhän se kirja postissa tuli kuitenkin. Onneksi olin niin epäileväinen, että en tilannut kirjaa jo sillävälin muualta. Odotus oli niin pitkä, että siinä välissä ehti tulla jo monta muuta projektia väliin ja en ole vielä ehtinyt kirjan ohjeisiin, mutta eiköhän kesällä ole niiden aika.


Pidän erityisesti pitkistä sukista, jotka on tehty 7 Veljestä -langalla. Niinalla on niin kivoja ohjeita, että voisin kokeilla taas tauon jälkeen tehdä sukkia Nallella. 7 Veljestä tuntuu sopivan käsialalleni paremmin, mutta vaihtelu virkistää! Villasukkien vuosi oli täynnä mitä ihanampia kuvioita. Niin ihania, että täytynee ehkä järjestyksessä alkaa käydä läpi kirjan ohjeita!

torstai 24. toukokuuta 2018

Sitruunapuu

Tänä vuonna ei tosiaan osunut silmiin erittäin edullisia tarjouksia minisitruksista. Poikani on kovasti minisitrusta toivonut ja päädyin sitten vähän isompaan, kun pienempää ja halvempaa kategoriaa ei ollut tarjolla. Tarjouskasvi tämäkin oli Plantagenista eikä sinällään todellakaan kallis. Minisitruksia on vaan kokeiltu meillä useampaan otteeseen ja ne ovat osoittautuneet hankaliksi pitää hengissä. Mutta yrittänyttä ei laiteta!


Kumkvatteja eli niitä appelsiinin näköisiä minisitruksia meillä on vuosien mittaan ollut useita. Sitruunapuusta olen itse vähän haavaillut ja päädyimme nyt sellaiseen. Tuuheassa kasvissa oli monta sitruunaa ja ainakin tähän saakka ne ovat pysyneet kasvissa putoilematta. Kaupassa tiesin jo entuudestaan välttää kasveja, joiden lehdet ovat käpristyneet. Se on minisitruksissa ollut sellainen merkki, josta tietää, ettei kasvia sen jälkeen ole kovin helppo pelastaa. Missään nimessä ei myöskään kannata ostaa selvästi kuivumaan päässyttä kasvia. Nämä ovat erittäin oikukkaita ja meillä ne ovat kuolleet usein ilman mitään erityistä näkyvää syytä. Niitä tulee kastella, mutta sopivasti, ei liikaa eikä liian paljon. Älä vaan kuivata äläkä ylikastele. Ne ovat myös herkkiä tuholaisille ja niistä on vaikea päästä eroon. Lähtökohdat eivät siis ole hyvät, mutta jostain syystä aina on vain kokeiltava.


Kesän lämmetessä ajattelin viedä sitruunan parvekkeelle. Parvekkeella ne ovat yleensä viihtyneet hyvin, jos ovat sopivan kokoisessa ruukussa. Aivan pienessä ruukussa ne kuivuvat helposti ja parvekkeella näin juuri tapahtuu erittäin helposti lämpiminä päivinä. Loppukesästä sitruunan voi taas siirtää sisätiloihin ja katsella sitten onko mitään mahdollisuuksia selvitä talvesta. Toivottavasti sitruunapuulla olisi meillä parempi menestys kuin kumkvateilla. Olen kyllä lehdistä lukenut, että Suomessakin on ihmisiä, joilla on monivuotisia sitruksia. En voi kuin heitä ihailla!







keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Ei kesää ilman hortensiaa

Hortensia on ehdottomasti yksi kesän suosikkikasveistani. Parveke vain kaipaa sellaisen vuosittain ja aina sellainen sinne ilmestyy, vaikka alkukesän kastelu on sille melkoinen koettelemus. Joka vuosi alkukesän paahde pääsee yllättämään ja hortensia kuivahtaa. Sen onneksi saa pääsääntöisesti herätettyä henkiin upotuskastelulla, mutta nuput saattavat siinä valitettavasti pysyvästi kuivahtaa. Lämpimillä säillä on siis ehdottomasti valvottava, että hortensian multa on päivittäin kostea!

Tänä vuonna sain hortensian äitienpäivälahjaksi ja sen väri on vähän arvoitus. Kukan mukana ollut lappu viittaa punaiseen, mutta kasvin nuput näyttävät enemmänkin valkoiselta. Istutin hortensian ruukkuun, joten siinä oleva multa saattaa myöhemmin ainakin vaikuttaa vielä lopputulokseen. Tokmannin terassihortensioissa (näitä vietiin myös isoäideille) oli valtavasti nuppuja ja kasvit olivat mukavan tuuheita ja matalia. Korkeissa hortensioissa on se hankala puoli, että vaikka ne kuinka ovatkin todella näyttäviä, niiden oksat ja nuput katkeavat kuljetuksessa helposti. Nämä ainakin saatiin kokonaisina perille.


Viimevuotinen hortensiani talvehti tyylikkäästi työhuoneeni lattialla. Se kasvoi oikein isoksi ja on siinä nuppujakin. Siirsin sen äitienpäivän jälkeen parvekkeelle, koska säät suosivat ihan hellelukemissa. Uusiin kaupasta ostettuihin verratessa se on tietenkin rönsyilevä ja puutarhakasvin näköinen, mutta hieno silti! Täytyy vaan muistaa lannoittaa sitä kesän mittaan, jospa se tekisi vielä enemmän ja isompia kukkia.


Mutta ei kesää ilman hortensiaa siis! Kesälomareissujen ajan sen on myös vähän hankala kasvi lasitetulla parvekkeella, mutta nostan sen yleensä sisätiloihin, kuten myös erityisen lämpiminä viikonloppuina, jos olemme poissa kotoa. Kukkien jälkeenkin hortensia on hieno viherkasvi ja olen tosiaan ainakin itse saanut sen helposti talvehtimaan sisätiloissa. Viime vuonnakaan en kerta kaikkiaan raaskinut heittää sitä pois, kun se loppusyksystä teki vielä kukaan. Ei kannattanutkaan; on se sellainen kesän kaunotar!