torstai 31. lokakuuta 2013

Novitan talvea

Novitan talvilehti tulla tupsahti jo pari viikkoa sitten ja olen sen ehtinyt jo kunnolla lukeakin. Lehti oli täynnä taas kaikenlaista mielenkiintoista, vaikka en tiedä vielä teenkö lehden ohjeista mitään. Moni juttu kyllä kiinnostaisi, mutta vähän sellainen epätoivon tunne on siitä, että tällä hetkellä ei ehdi neuloa niin paljon haluaisi; syksyisin on jotenkin niin paljon ohjelmaa.


Tykkäsin esim. tästä neuletunikasta, joka on aika kivannäköinen. Tästä ohjeesta voisi soveltaa vaikka raitaneuletta johonkin, sillä kirjoneuleet ovat vähän niin ja näin viitsiikö niihin aina ryhtyä.

Lehdessä oli taas todella kivasti käytetty 7 Veljestä Nostalgia-lankaa. Se ei ole kerällä näyttänyt välttämättä niin mielenkiintoiselle, mutta neulottuna on kyllä tosi ihanaa; erityisesti juuri tuo violetti. Salmiakkikuvio on ehkä vähän haasteellinen vaatetuksessa eikä sovi kaikille, mutta muuten tuota Nostalgiaa voisi tällä ohjeen mekkomallilla kokeilla. 


Tykkäsin myös tällaisesta pitsimekosta ja erityisesti tuosta alaosasta. Kivalta näytti myös Lucian pitsimekon alaosa; tosin saisi vaan hieman pidempi. Näköjään nämä pitsit ovat nyt kovasti muotia!


Lehdessä oli aika tavalla erilaisia mekkoja ja ne ovatkin aika kivoja tehdä. Tällainen perusmekko Woolistakin voisi olla ihan mukava jollain vähän näyttävämmällä langalla tehtynä.


Tällaisesta Tuubi-matosta tykkäsin myös paljon. Näyttää tosi kivalle pinnalle ja näitä isoja sisustustekstiilejä on kyllä tosi kiva tehdä. Ainoa miinus näissä on hinta, koska lankaa menee aika tavalla ja kyllä tästäkin matosta aika kallis tulisi.

Sokerina pohjalla oli lappihenkinen tunikamekko, joka on kyllä todella hieno. Punainen sopii tähän kyllä todella upeasti ja tästä voisi tulla kyllä todella hieno. En tiedä, pitäisikö kokeilla?


Seuraava lehti tuleekin sitten vasta helmikuussa ja siihen on kyllä valitettavan pitkä aika. Tykkäsin jotenkin aiemmasta julkaisuaikataulusta, kun lehtien välit olivat tasaisemmat. Nyt tulee aina kaksi lehteä lähekkäinen ja sitten on pidempi talvi- tai kesätauko. No, kohta varmaan on kuitenkin luvassa jo kevään lankakarttaa, joten eiköhän tämä aika tässä riennä. Lisäksi voi nauttia kaikista lankatarjouksista (jos niitä voi ja saa ostaa), sillä näin pyhäinpäivää ennen niitä on näyttänyt olevan todella paljon eri verkkokaupoissa. Jaa-a, en tiedä voiko niitä kaikkia kiusauksia vastustaakaan...

perjantai 25. lokakuuta 2013

Lokakuu parvekkeella

Parvekkeella on lokakuussa siirrytty syksyyn ja kesäkukat ovat pääsääntöisesti saaneet väistyä kanervien tieltä. Syyssiivous on tehty ja nyt voi keskittyä ihailemaan kanervien loistoa; ainakin siihen saakka kunnes vuoden pimeimmät päivät ovat täällä.


Viime viikonloppuna tehtiin parvekkeella syyssiivous ja samalla lähtivät lähes kaikki kesäkukat pois. Välimeren kasvit on viety talvisäilöön ja muut kasvit kompostiin. Niin ihania kuin petuniat kesällä ovatkin, on pakko myöntää, että ne roskaavat aivan valtavasti. Kuivuneita kukkia putoilee paljon, vaikka niitä nyppiikin. Mutta se tahmaaminen! Parvekkeen lasit oli aivan pakko pestä niiden petunia-amppeleiden jäljiltä. Miljoonakellot ovat edelleen tosi hyvässä kunnossa, eivätkä ne sotke ollenkaan, joten saivat jäädä parvekkeelle vielä hetkeksi.


Tykkään paljon kanervista ja suosin aitokanervaa eli callunaa. Niissä on aivan ihanat värit näin syksyllä ja ne ovat minulla aikaisempina vuosina säilyneet sellaisina myös ihan kevääseen saakka. Hortensian ajattelin viedä äidilleni, jos sen voisi vielä istuttaa puutarhaan. Viime vuonna sain hortensian säilymään talven yli sisätiloissa, mutta sitä saa jatkuvasti kastella, joten ajattelin tänä vuonna jättää väliin. Pari lyhtyä jo raahasin vintiltä, kun kesäruukkuja vietiin sinne säilöön, mutta lyhtyjen aika koittaa jotenkin enemmän tuossa marraskuun puolella.


Marjakanervaa olen kovasti yrittänyt muistaa kastella, sillä se tuntuu kuivuvan aika helposti. Kanervia saa kastella myös aika usein. Onneksi säät taas lämpenivät uudelleen, niin ei sentään talvi ihan vielä koita.


Muutaman kanervan jätin talteen syklaamien tilalle, kun liika kylmyys niille koittaa. Muratteja en tänä vuonna vienyt ollenkaan talvisäilöön, koska osa niistä oli niin kauniisti kietoutuneet köynnöstukiin. Lisäksi niissä monissa näytti olevan aika lailla kirvoja, joten myrkytysrumba talvisäilössä ei tuntunut oikein maksavan vaivaa. Nähtäväksi jää millainen on tuleva talvi ja miten muratit parvekkeella selviävät.


Tänä talvena sainkin ensimmäistä kertaa laitettua kanervaistutuksia myös vähän korkeammalle, kun kesällä saatiin lasihyllyt kiinnitettyä. Tykkään kovasti, sillä nyt istutukset ovat vähän kuin paraatipaikalla!


maanantai 21. lokakuuta 2013

Sean Bean -maraton II

Tässä syksyn mittaan olen viettänyt taas Sean Bean -maratonia ja olen katsellut muutaman tasoltaan vaihtelevan Sean Bean -filmatisoinnin. Sikäli yllättävää on se, että näissä katsomissa viidessä elokuvassa oli vain yksi sellainen, jossa Sean Bean ei elä elokuvan loppuun asti.



Anna Karenina


Olen nähnyt Anna Kareninasta useista versioista enkä erityisemmin ole tarinan ystävä. Tämä vuoden 1997 versio on kuitenkin ehkä näkemistäni siitä parhaimmasta päästä. Ensinnäkin Sean Bean on aika hyvä Vronski eikä siinä sitten muuta tarvita. Muutenhan elokuva etenee aika nopeaan tahtiin eikä siten ole kovin syvällinen, mutta ihan katsottava versio kuitenkin ja Vronski on vielä elokuvan loppuessa hengissä.



Tom and Thomas


Tom and Thomas on lasten elokuva ja varmasti ihan katsottava sellainen oikeassa kohderyhmässä. Sean Bean on toisen pojan adoptioisä ja lopussa muistaakseni toisenkin. Elokuva sijoittuu nykyaikaan (tehty 2002) ja näissähän Bean ei tunnetusti ole parhaimmillaan, ellei esitä pahista ja nyt ei tosiaan ollut kyseessä toisen pojan paha adoptioisä. Mutta mikä ettei, lasten elokuvaksi ihan ok.



Mirror Mirror


Sean Bean ei ollutkaan kuollut! Ensinnäkään Bean ei tässä paljon esiinny, ainoastaan lopussa muutaman minuutin ajan. Tässä Mirror Mirrorissa oli kyllä komeat puitteet ja sinänsä ainekset vaikka mihin, mutta ei tämä kyllä kovin kaksinen ollut. Kun lavasteet ja puvut on hienot sekä tarina tuttu, kyllähän tämän katsoo, mutta mitään erityistä elokuva ei tarjonnut. Paitsi tietysti sen, että Sean Bean ei ollutkaan kuollut; sitä en olekaan ennen nähnyt!



Black Death


Tätä Black Deathiä aluksi vähän arastelin, että kuinka raaka otos on luvassa, kun olinhan jo Sean Beanin Death Reeliltä nähnyt tämän julman kohtalon. Mutta kokonaisuudessaan elokuva ei ollutkaan niin raaka kuin mitä odotin. Ihan katsottava muuten, mutta sitä katsoessa sai vähän jännittää miten raa'aksi meno vielä muuttuu. Näissä historiallisissa jutuissa Bean on kyllä ehdottomasti parhaimmillaan. Itse tarina on aika lyhyt eikä elokuvassa kauheasti tapahdu; toisaalta, tämä on niin sykkää tavaraa, että ehkä tätä ei sen pidempään olisi katsonutkaan.



Flightplan


Flightplan on tylsä. Katsoin sitä monta iltaa ja se vaan jatkui ja jatkui eikä siinä tuntunut tapahtuvan juuri mitään. Elokuva ei sinänsä ole erityisen huono, mutta ei se sisällä mitään erityistäkään. Sean Bean on tylsä lentokoneen kapteeni ja tässä olisi ehkä kannattanut antaa Beanille se pahiksen rooli. Ehkä se olisi ollut ennalta-arvattavaa, mutta eipä tälläkään versiolla mitään erityistä saavutettu. Jodie Fosterille toivoisi parempia elokuvia; tässä elokuvassa ei ollut mitään mainittavaa.



Ei muuta kuin seuraavaa maratonia odottamaan! Tänä vuonna Beanin ohjelmistoa on Percy Jackson, Wicked Blood ja Legends.



lauantai 19. lokakuuta 2013

Rose & rosemary - ruusu ja rosmariini

Keväällä jäi yrttivalikoimasta ostamatta perinteinen rosmariini, joka on parhaimmillaan todella kestävä yrtti. Nyt niitä sai edullisesti ja hankin sellaisen keittiön ikkunalle laventelin ja timjamin seuraksi. Lisäksi olen jo viikon verran saanut ihastella saamiani ruusuja, jotka ovat aina vaan niin kauniita!


Tämä rosmariini on todella hauskan näköinen kasvi. Päädyin nyt tällaiseen pystymalliseen, mutta näitä saa myös sellaisina rönsyilevinä mm. useana keväänä Ikeasta. Tykkään valtavasti rosmariinin havumaisesta tuoksusta; se on aivan ihana! Maku on myös erittäin hyvä ja tästä sitä saa mukavasti napsittua ruoan sekaan.


Nämä rosmariinit ovat siitä jänniä, että saattavat kestää koko kesän todella hyvin ja viihtyvät parvekkeella aivan erinomaisesti. Joskus ne kuitenkin saattavat vain alkaa kuolla ilman mitään sen näkyvämpää syytä. Näitähän myydään keväisin myös valtavina aika hinnakkaina pensaina, joita olen tästä syystä vierastanut, kun saattavat olla kestoltaan aika arvaamattomia. Yllätyksekseni keväällä ostetut laventeli ja timjami sinnittelevät edelleen hengissä. Timjani on jo aika huonossa kunnossa, mutta käytettävissä edelleen mausteena. Keittiön ikkuna vaikuttaa kuitenkin aika sopivalta paikalta yrttien kasvattamiseen ainakin suurimman osan vuodesta.


Ruusuja sain lahjaksi kahta erilaista, joista toinen oli pinkki ja toinen perinteinen punainen. Ihmeen hyvin ruusut ovat tällä kertaa kestäneet, sillä ovat edelleen todella hyvässä kunnossa. Olen kyllä kiltisti ne aina iltaisin siirtänyt jääkaappiin ja seuraavana iltana ottanut ne sieltä pois, kun en niitä päivisin ole kuitenkaan ihailemassa. Tekniikka tuntuu toimivan oikein hyvin ja onhan näissä ruusuissa myös eroa; joskus eivät vaan kestä kovin pitkään.


Ruusuista viikonloppua!


perjantai 18. lokakuuta 2013

Herkkuja kurpitsasta

Viime viikolla omat synttärit olivat oikea hetki taas tehdä vähän kurpitsaherkkuja. Toinen oli tämä ihan peruskurpitsapiirakka ja toinen oli uusi ohje kurpitsajuustokakku. Ehkä niiden valmistaminen yhtäaikaa ei anna oikein oikeutta kurpitsajuustokakulle, sillä kurpitsapiirakka on aika ylivoimainen herkku!


Tein kurpitsapiirakan taas kuten tavallista käyttämäni Arla Ingmanin perusohjeen mukaan ja tässä ohje referoituna:

Ainekset

3 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
125 g Arla Ingman Meijerivoita
1 kananmunan keltuainen

Täyte

400 g kurpitsaa karkeasti pilkottuna
2 kananmunaa
2 dl sokeria
1 tl kanelia
1 tl jauhettua inkivääriä
1 ripaus suolaa
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl Arla Ingman kuohukermaa

Ohjeet

Nypi jauhot, sokeri ja voi ryynimäiseksi massaksi. Lisää munankeltuainen ja sekoita taikinaksi. Painele taikina pyöreään uunivuokaan, jonka halkaisija on noin 24 cm. Anna tasoittua jääkaapissa noin 30 minuuttia. Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Keitä kurpitsanpalasia vähäsuolaisessa vedessä 5  - 8 minuuttia. Kaada siivilään ja valuta kaikki vesi pois. Sekoita kurpitsa hienoksi soseeksi esim. mikserillä ja anna sen jäähtyä hieman. Lisää munat yksi kerrallaan. Lisää loput ainekset ja kaada seos vuokaan. Paista uunin alaosassa 40 - 50 minuuttia. Jäähdytä. Siivilöi päälle hieman tomusokeria ja tarjoile kermavaahdon kanssa.

Huom! Kurpitsa kannattaa tyhjentää ja keittää melkeinpä eri sessiossa. Se ei ole ihan nopea homma kurpitsan koosta riippuen. Valmiin kurpitsasoseen voi pakastaa myöhempää käyttöä varten. Jos sen keittämisen tekee samassa yhteydessä piirakan kanssa, kannattaa aloittaa niistä kurpitsahommista.


Toinen kurpitsaherkku oli kurpitsajuustokakku, johon löysin ohjeen MTV3:n sivuilta. Tein sen vähän muunneltuna tähän tapaan:

Pohja:

1 pkt valmistaikinaa (murutaikina)

Juustotäyte:

5 dl kurpitsaa soseutettuna
7 liivatelehteä
500 g maustamatonta tuorejuustoa
3 munan keltuaiset
1,5 dl vaahterasiirappia
2 tl jauhettua inkivääriä
3 tl kanelia
3 munan valkuaiset

Päälle:

kuohukermaa ja hieman vaahterasiirappia

Paina sulanut taikina irtopohjaisen vuoan pohjalle ja paista sitä uunin alimmalla tasolla n. 10 - 15 minuuttia. Anna jäähtyä.

Kuori ja paloittele puolikas iso kurpitsa tai kokonainen pienempi hokkaido-kurpitsa lohkoiksi. Keitä ne vähäisessä vesimäärässä puolisen tuntia pehmeiksi. Soseuta pehmenneet kurpitsapalat.

Laita sillä aikaa liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään 5 minuutiksi. Sulata vedestä pois puristellut liivatteet soseeseen. Kaada kurpitsa-liivateseos isohkoon kulhoon jäähtymään.

Vaahdota munanvalkuaiset erikseen vaahdoksi. Sekoita soseen muut aineet vispaten ja lopuksi varovasti valkuaisvaahto. Sekoita vaahdot kurpitsasoseeseen. Anna kakun kiinteytyä vähintään yön yli jääkaapissa.

Irrota kakku vuoasta tarjoilualustalle. Valuta kakun päälle ohuena nauhana vaahterasiirappia ja tarjoile kermavaahdon kera.

Ja tässäkin kannattaa ensimmäisenä kannattaa keitellä ne kurpitsat.


Kurpitsapiirakka oli taas kerran aivan täydellistä! Suosittelen kokeilemaan sitä lämpimästi, sillä monet eivät Suomessa ole tutustuneet ennakkoluuloista johtuen tähän ihanuuteen.Tämä on todella hyvää ja sopii syksyn herkuksi!

Kurpitsajuustokakku sen sijaan oli ihan ok. Maku jäi kyllä aika lailla valjuksi verrattuna kurpitsapiirakkaan. Valitsin kylmän juustokakun, mutta tähän löytyy ohjeita myös paistetuista versioista ja ne voisivat olla parempia. Juustokakun koostumus oli ehkä vähän liiankin kuohkea ja liivatetta olisi voinut laittaa ainakin yhden lisää. Maku oli aika kanelinen, jota olisi ehkä voinut tasapainottaa vähän lisää inkiväärillä. Jotenkin juustokakku kaipasi lisää jotain; ehkä sitä mausteisuutta, jota on kurpitsapiirakassa. Tästä ohjeesta täytyy kyllä etsiä joku amerikkalainen versio!

torstai 17. lokakuuta 2013

Ihana marjakanerva

Yksi syksyn suosikeistani on ihanainen marjakanerva. Näin lokakuussa ne ovat useassa paikassa tarjouksessa kuukauden kasvina ja ne tarjoukset kannattaa hyödyntää, koska perushinta voi olla aika korkea. Lisäksi lokakuu on juuri oikea aika näiden hankintaan!


Marjakanervat ovat tosiaan parhaimmillaan näin syksyllä ennen pakkasia. Pakkasten tullessa se nopeasti kuivuu (ja jäätyy) ja rutistuu ruskeaksi. Marjakanervan piikitkin tuntuvat kuivassa kasvissa todella teräviltä. Näin syksyllä se vaatii sopivan määrän kastelua, mutta ei toki liikaa, sillä jäätyy muuten sitten kylmien öiden aikana. Minulla on ollut näitä nyt muutamana vuonna ja ne ovat kukoistaneet juuri syksyn ajan ja pakkasiin on joka kerta niiden aika päättynyt.



Ostin näitä piikkipalleropensaita nyt kaksi kappaletta Plantagenista, jossa nämä isot ovat tämän kuukauden kanta-asiakastarjouksessa. Näitä marjakanervia saa valkoisena sekä punaisen eri sävyissä, joista tietenkin päädyin niihin punertaviin. Tämä on aika lailla yksi suosikkiväreistäni!


Istutin marjakanervat koriin murattien seuraksi. Nämä kun eivät ole koko talven ilo, ne on sitten helppo laittaa tarvittaessa kokonaan pois tai siirtää sivuun. Parvekkeen pöydälle ne oli kuitenkin pakko asettaa, sillä ovat vaan yksinkertaisesti niin kauniita, että niitä ei voi olla koko ajan ihastelematta!

Uutta tulossa! Syksyn ja talven kanervat on jo hankittu. Siirsin niiden istuttamista viikolla, sillä viime viikonloppuna ei istutushommille ollut enempää aikaa. Nyt viikonloppuna onkin sitten aika siivota pois kesäkukat ja siirtyä kokonaan kanerviin. Välimeren kasvit olen jo siirtänyt sisätiloihin ja muutama niistä lähtee talvisäilöön anopin vintille. Lyhtyjen suhteen taidan odottaa vielä pari viikkoa marraskuuta!


tiistai 15. lokakuuta 2013

Lokakuun neuleita

Tällä viikolla ilmestyykin Novitan talvinumero ja sen mallit ovatkin jo esillä Novitan sivuilla. Kovin paljon ei pienistä kuvista pysty vielä sanomaan mitään ja mielelläni katselenkin niitä lehdestä. Ei sillä etteikö sitä olisi jo entuudestaankin ihan riittävästi keskeneräisiä ja tulevia projekteja, mutta kyllähän sitä mielellään kauniita kuvia katselee!

Olen syksyn mittaan jatkanut poikani raitapaitaa ja sainkin jo toisen vastaavan tilauksen, kun mieheni toivoi uutta paitaa. Kovin hitaasti olen neuletöiden kanssa edistynyt näin syksyllä (keskeneräisistä viimeistelytöistä puhumattakaan), mutta olen iltaisin ollut aivan tolkuttoman väsynyt. Olen monta kertaa viikossa kärsinyt myös migreenistä (syynä työkiireet sekä kaunis, mutta armottoman matalalta paistava aurinko), joka on varmasti syynä väsymykseen. Toisaalta, mikäs kiire tässä on.

Sen sijaan olen taas onnistunut kartuttamaan lankavarastoani, kun Kodin Ykkösessä oli ykköspäivät. Siellä oli Nalle-langat tarjouksessa, joista haalin muutamia perusvärejä isännän paitaan. Kyllähän sitä aina muutaman euron säästää ostamalla tarjouksesta. Tavallaan. Näihin Nalle perusväreihin toivoisin kovasti viininpunaista, joka saisi olla kyllä Nallen lankakartassa pysyvästi.

Sain myös toisen työtilauksen ja langatkin sitä varten, kun näistä tulisi isoäidilleni neuloa ponchoa joululahjaksi. Nyt täytyy koittaa löytää joku näille langoille sopiva ohje sekä käytännöllinen malli. Ja tietysti sellainen, jossa on mahdollisimman vähän pääteltävää. Muutenhan tuollainen ponchotyö varmaan aika nopeastikin edistyy.


Tulevana viikonloppuna ei pitkästä aikaa olekaan mitään erityistä ohjelmaa, joten pääsen taas viettämään vähän enemmän aikaa neuletöiden parissa ja ehdottomasti nyt niiden päättelytöiden myös. Tässähän mennään jo kovaa vauhtia uutta kevättä johti, joten on kyllä ehdottomasti pidettävä huoli siitä, että villapaidat ovat valmiit ennen kuin tämän talven villapaitakelit on vietetty...