lauantai 29. kesäkuuta 2013

Kesäkuu parvekkeella

Kesäkuu parvekkeella on ehkä parvekkeen parasta aikaa. Kaikki kasvit ovat alkaneet kasvaa eivätkä ole vielä kärsineet kuivumisesta. Hellepäiviä on tänä vuonna piisannut, mutta ennen lomia niistä ei ole kastelun vuoksi haittaa eikä kyllä muutenkaan, päinvastoin!

Suurin amppelipetunia venähti jo niin suureksi, että täytyi jo vähän saksia sitä. Näin petunia pysyy myös mukavan tuuheana ja kukkia on tasapuolisesti kaikkialla. Kerratut petuniat eivät ole vielä yhtä suuria, mutta mukavassa kasvussa kuitenkin. Amppeleista on myös se hyvä puoli, että meidän korkeuksilla tuovat myös hieman varjoa. Vielä eivät lämpötilat ole olleet parvekkeella niitä kaikkein paahteisimpia ja kun korkealla tuulee lähes aina, avatuista laseista tulee kyllä lähes aina viilennystä.



Myös pelargonit ovat alkaneet kukkia uudelleen. Ennen istutusta pääsivät ehkä hieman kuivahtamaan ja tiputtivat kaikki kukat, mutta nyt niitä kyllä piisaa. Varjosta pelargonit eivät kyllä tosiaankaan tykkää ja pakko oli siirtää ne aurinkoisemmalle puolelle. Sama paikka ei tunnu petuniaakaan viehättävän, joten ensi kesäksi täytyy keksiä sinne jotain muuta.

Hortensiakin on tällä hetkellä aika muhkeassa kunnossa. Peitin koristeruukun pohjasta reiän, jotta hortensialle saa vähän vettä säilöön eikä kaikki valu pois. Hortensiaa on lämpimillä säillä kasteltava todella usein ja jos pääsee hieman kuivahtamaan, elpyy kyllä aika hyvin todella runsaalla kastelulla.


Aiemman asunnon parvekkeelta tuodut lasihyllyt on nyt kiinnitetty ja olen ollut tosi tyytyväinen, kun olen saanut siltä paikalta kukkaistutukset nostettua korkeammalle. Istutin orvokkien tilalle muutaman surfinian, koska tuntuvat olevan meillä petunioista kaikkein runsaimmin kasvavia. Orvokeista säästin muutaman parhaimman näköisen, mutta eivät kyllä enää lähteneet uudelleen kasvuun. Orvokkien kanssa kasvaneet muratit sen sijaan ovat kasvaneet aivan valtaviin mittoihin. Näin valtavia lehtiä eivät ole kyllä ennen meidän parvekkeella tehneet. Myös tomaatti pääsi aurinkoisemmalle paikalle ja muutamia kypsiä tomaatteja ollaankin jo syöty. Mitään valtavia satoja ei ole luvassa, mutta mukavia nämä ovat kuitenkin.



Amppeleista japaninkellot tuntuvat olevan muita hidaskasvuisempia. Nyt vihdoin aurinkoisemmalla puolella oleva istutus on lähtenyt kunnolla kasvuun. Varjoisammalla puolella oleva on aika tavalla pienempi, mutta täytynee kesän mittaan vaihtaa niiden paikkoja ja katsoa kuinka käy. Kastelua japaninkellot eivät kuitenkaan tunnu tarvitsevan yhtä paljon kuin muut petuniat.


Keväällä väliaikaiseksi tarkoitettu surfinia-istutus pöydällä oli niin hieno, että en raaskinut sitä purkaa orvokkien tilalle ja löysin onneksi kaupasta pari uutta siihen tarkoitukseen. Tasaisessa auringossa surfinia näköjään kasvaa niin muhkeaksi, että koristakoon mieluummin pöytää. Surfinia on kyllä uusi ykkössuosikkini parvekkeelle. Ne ovat vähän kalliimpia kuin tavalliset petuniat, mutta ovat kyllä sen arvoisia. Toivottavasti yleistyvät ja pysyvät hyvin kauppojen valikoimissa tulevinakin kesinä.

Kukkaloistoa kesäkuussa on siis tarjolla ja toivottavasti kukkaloista kestää koko kesän. Kastelua ja nypintää toki lämpimällä säällä piisaa, mutta harrastukset on itse kullakin ja omastani en luovu!



perjantai 28. kesäkuuta 2013

Pioneista iloa

Tällä hetkellä pionit ovat in, ainakin niitä hehkutetaan joka paikassa. Minäkin sain omani; suoraan äitini puutarhasta.

Tänä vuonna kevät ja kesä ovat pioneita suosineet, sillä kukkia tuli paljon ja kasvoivat niin valtaviksi, etteivät meinanneet pystyssä pysyä. Meidän puutarhurilla oli valikoimissa tällä kertaa näitä vaaleanpunaisia.

Ihan kestäviäkin tuntuvat olevan, sillä ovat jo säilyneet mukavasti maljakossa muutaman päivän näillä lämpimillä mahtavilla säillä. Kyllähän näitä kelpaa ihailla!

torstai 27. kesäkuuta 2013

Lumoava bougainvillea ja muuta Välimeren tunnelmaa

Bougainvillea eli ihmeköynnös on täydellisesti lumonnut minut Välimeren maissa. Olen itsellenikin niitä kaupasta ostanut, mutta ovathan ne aivan minikokoisia verrattuna lämpimissä maissa kasvaviin pensaisiin. Huikean kauniita ne kyllä ovat minikoossakin ja kun kuulin, että Hong Kongissa niitä myydään edullisesti, niin pakkohan sieltä oli käydä omansa hakemassa!


Myytävät ihmeköynnökset olivat todella hyvänkokoisia hintaan nähden (10 e/kpl), joten ostin kaksi ja istutin ne sitten yhdessä isompaan ruukkuun. Valinnanvaraa oli paljon, mutta valikoin yksilöt, joissa oli mahdollisimman paljon kukkia sekä terveet lehdet. Värivalikoimassa oli vain suosikkiväriäni fuksiaa, mutta kyllä tämä on varmaan niistä hienoinkin. Viime vuonna ostamani ihmeköynnökset olivat taas punaisia ja niissä on samettimaiset lehdet ja aivan valtavat piikit. Piikkien vuoksi en olekaan niitä nyt parvekkeelle tuonut, koska vaativat paljon tilaa tai tarttuvat aina vaatteisiin tai raapivat ihoa. Ne pitäisi myös istuttaa lähiaikoina suurempiin ruukkuihin, koska juuret näyttivät täyttäneen ruukut ja lehdetkin ovat lähes täysin pudonneet; punaisia kukkia sen sijaan on valtavasti. Isommassa ruukussa talvehtivat myös varmaan paremmin sekä lisäksi kastelu helpottuu; nämä bougainvilleat tarvitsevat paljon vettä. Nämä uudet köynnökset sen sijaan vein suoraan parvekkeelle enkä piikkejä näissä huomannut ollenkaan. Mukana tuli myös bambuiset tuet, mitkä tulevat todella tarpeeseen, sillä ihmeköynnös tosiaankin rönsyilee ja niiden piikkien kera onkin sitten aika hankala kaveri.

Muutaman vuoden vanha oliivipuukin on tehnyt aika mukavasti uusia lehtiä leikkaamisen jälkeen. Lehdet ovatkin todella ihanan vihreitä; ja niin tuoreita ja terveitä. Leikkaaminen teki näköjään todella hyvää!

Toinen talvihoidossa olleista oliivipuista sen sijaan ei näyttänyt elonmerkkejä ollenkaan, joten ei auttanut muu kuin heittää pois. Tämä toinen sen sijaan alkaa olla ruukunvaihdonkin tarpeessa ja tuntuu muutenkin aivan loistavasti viihtyvän parvekkeella. Oksien typistäminen myös sopii oliivipuille, koska tekee sitten muuten kesän mittaan aiemmista oksista aika rönsymäisiä ja vie siten aika lailla tilaa. Typistettynä oliivipuu on myös huomattavasti tuuheampi.

Kaukokaipuu vaivaa myös ja nyt onkin aika suunnitella kesäloman ohjelmaa; josko sinne Välimeren ilmastoon taas pääsisi. Pelkästään paikallisia istutuksia tai luonnonkasvillisuutta ihastelemalla saisi kyllä useamman viikon kulumaan. Turkoosi hohtava meri siihen päälle ja lämmin tuulenvire, niin loma on siinä! Vaan eipä kyllä näissä nykyisissä kotimaan säissäkään mitään valittamista ole!

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Ei mitään katsottavaa - tai hyvin vähän ainakin

En kuulu niihin, joiden mielestä tv:stä ei koskaan tule mitään. Ainahan sieltä tulee ja kaikenlaista. Tänä kesänä on kuitenkin pakko myöntää, että aika vähän on tarjolla mitään erityisen kiinnostavaa. Jos kesän odotetuimmat ja suunilleen ainoat ohjelmat ovat uusi sarja Luther sekä Downton Abbeyn kolmannen kauden uusinnat (ja kumpaakaan näistä todellakaan mitenkään dissaamatta!), niin eiköhän se kerro jo jotain. Katselen kuitenkin aika monenlaista ohjelmaa! Toisaalta digiboksin kovalevy on edelleen aika täynnä, joten käyhän se kesä näinkin; varsinkin lomaan saakka.



Tällä hetkellä taitaa pyöriä perussarjoistakin ainoastaan The Wire, jota itse katselen ensimmäistä kertaa. Muuten sitten tuleekin lähinnä purettua digiboksin sisältöä. Olen siitä onnellisessa asemassa, että olen jo nähnyt Game of Thronesin kolmannen kauden ja mitenkään kenenkään katseluiloa spoilaamatta voin todeta, että kyllähän siinä taas kauden lopussa saatiin tarinan pakka aika sekaisin. Voi, voi, neljänteen kauteen ei enää olekaan kuin suunnilleen yhdeksän kuukautta. Ja kyllä, se on edelleen vaan niin huikea sarja! Ylekin ilmeisesti pääsee aiemmista tiedoista poiketen näyttämään kolmatta kautta jo tämän vuoden puolella. Silloin täytyy itsekin katsoa kausi uudelleen HD:nä, kun sitä ei CMorella kerran ole kaapelissa tarjolla.



Keväällä tuli myös katsottua Boardwalk Empiren kolmas kausi. Pidän sarjasta valtavasti, mutta olihan se taas kerran kohtalaisen raaka. Neljäs kausi jo kohta alkaakin maksukanavilla ja yhtä lailla syyskuussa Ylellä tämä kolmas kausi. Downton Abbeykin jatkuu syksyllä kesän uusintojen jälkeen neljännen kauden uusilla jaksoilla.



Tällä hetkellä olen kahlannut läpi Homelandin toista kautta ja en voi kuin ihmetellä kuinka kehtuttu ja palkittu sarja Yhdysvalloissa oikein on. Kun ajattelee aiemmin mainitsemiani sarjoja, jotka ovat suunnilleen parasta tv-tarjontaa mitä voi olla, niin kyllähän tuo Homeland on suorastaan huvittava. Ensimmäinen kausi oli mielestäni vielä ihan hyvä ja nyt kun olen toisessa kaudessa ehtinyt puoleen väliin, niin on vaan todettava, että se on kyllä aivan onneton. Tykkään kyllä muuten Claire Danesistä, mutta tuohon Carrie Mathisonin rooliin hän on kyllä aivan totaalisen väärä valinta. Lisäksi jos nuo aiemmin mainitsemani sarjat tarjoavat jopa kymmeniä mielenkiintoisia ja uskottavia hahmoja, joiden tarinaa seuraa mielellään, niin tässä Homelandissa ei kyllä yhtä ainutta sellaista! Pitäisi varmaan katsoa sarjasta israelilainen alkuperäisversio, mutta en voi kuin hämmästellä sitä, että kuinka joku voi pitää sarjaa oikeasti hyvänä. Toinen kausi saa kyllä parantua todella reippaasti, että kolmatta kautta viitsisi edes katsoa.



Sen sijaan iloinen tieto oli se, että Ylellä jatkuu taas kuitenkin lokakuussa normaalilla perjantai-illan paikalla Law and Order: Criminal Intent (Kova laki: Rikollinen mieli). Toiveissa myös elää josko sitä Mad Menin kuudetta kautta alettaisiin vihdoin tuttuun tapaan näyttää Nelonen Kinolla. Kovasti tuntuvat mainostavan Nelosen mainoskanavien uudistumista syksyllä, mutta sen tarkempia tietoja asiasta tai ohjelmistosta ei ole kyllä löytynyt. Sen sijaan jokainen Suomen kanava mainostaa kyllä yhtä sun toista tosi-tv- ja kisailuohjelmaa. Niistä en kyllä katso kuin Idolsia. Sekin aina huononee loppua kohden, mutta on siinä sentään hyvätkin hetkensä, kun joku oikeasti osaa laulaa ja tekee sen vielä aivan sitä odottamatta!

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Nostalgiapaketti: 2000-luvun neuleita

Neulemuisteluissani Suuri Käsityö -lehtien parissa siirryn nyt 2000-luvulle. Tämän vuosituhannen vaatteista monet ovatkin edelleen jäljellä ja osa käytössäkin. Syytä ei tarvitse ihmetellä, sillä paljon on tullut tehtyä palmikkoneuleita ja ne ovat klassikkoja eivätkä vuosien saatossa muutu mihinkään. Palmikkoneuleet ovat myös omia suosikkineuleitani tehdä. Ylipäänsä tykkään erityisesti neuloa miehelleni, koska niitä töitä saa neuloa vähän pidempään eikä heti tarvitse kaventaa tai päätellä. Saati sitten ommella niitä ylivoimaiselta tuntuvia ja tylsiä saumoja!


Yllä olevista neuleohjeista olen toteuttanut useita. Sinisen neuleen tein alunperin miehelleni, mutta siinä meni kyllä mitat jotenkin aivan pieleen ja siitä tuli aivan liian kapea. Sitä kautta se on päätynyt itselleni; vähän pitkähän se on, mutta voisi jopa kuvitella, että olisi sellaiseksi tarkoitettu! Koiralleni olen myös neulonut kuvassa olevan jumpperin. Se on käytössä silloin tällöin; pääasiassa jouluisin tai hirveällä pakkasella, kun koira hytisee ja kalisee ulkoilun jälkeen. Itselleni olen tehnyt kuvan vihreän neuleen ja kauluhuivin. Kaulahuivikin taitaa edelleen löytyä jostain pipo- ja hanskakorista. Paita on yksi suosikeistani; täydellinen mitoitus sekä ihanan pehmeä ja lämmin!

Ensimmäiset palmikkoneuleeni toteutin aikoinaan alla olevista ohjeista; ensimmäiset heti lehden ilmestyessä vuonna 2000. Olen tehnyt itselleni ja miehelleni valkoiset (tai nämä ovat oikeastaan sitä 7 Veljestä-langan nougat-tyyppista väriä, jossa luonnonvalkoisen seassa on pieniä pätkiä ruskehtavia sävyjä). Lisäksi olen itselleni neulonut myös keltaisen version sekä valkoisen tästä ohjeesta muokatun villatakin; sellaisen, jollaisia näkee kaikissa brittisarjoissa lammasfarmareilla tai ihmisillä hoitamassa puutarhaansa. Nämä ovat myös aivan ihania; todella paksuja ja lämpimiä. Nykyisin vaan ilmeisesti takit ovat ilmeisesti niin lämpimiä, ettei näitä valitettavasti tule niin usein käytettyä.

Miehelleni olen tehnyt myös yllä olevasta ohjeesta poikkeavan keltaisen kalastusneuleen. Muistelin, että kyseessä olisi ollut tämän lehden ohje, mutta kuvio oli tästä erilainen, kun sitä tarkemmin katselin. Tämän ohjeen olen kyllä jollekin tehnyt, mutta enää en muista kenelle. Mahdollisesti olen muokannut ohjeen siskoni lapsille. Näitä palmikkoneuleita oli näissä lehdissä kyllä todella useita, joista olen monta tehnyt sellaisenaan ja monesta poiminut kuvion. Näitä palmikkoja on kyllä vaan niin mukava tehdä!

Kuvioneuleiden suhteen en ole mikään mestari. Niitä on kuitenkin tullut silloin tällöin kokeiltua ja joskus jopa ihan hyvällä menestyksellä. Kuvioneuleet ovat taitolaji ja jotkut pystyvät niiden kanssa ihmeisiin. Näissä lehdissä oli aivan valtavasti ihania kuvioneuleita mm. niitä ihania Kaislakerttu Lehtovaaran neuleita. Joskus olen kuitenkin hommaan ryhtynyt ja tehnyt miehelleni tämän kuvassa olevan sienineuleen runsas kymmenisen vuotta sitten. Työn vaikeuteen nähden tuloskin on ihan ok. Näissä kirjoneuleissahan on aivan mielettömät värit ja houkuttelevat tarttumaan puikkoihin, mutta niissä on aivan mielettömästi langanvaihtoja (ja päättelyä!). Vielä kun onnistuisi langankireydessä, niin lopputulos olisi jo reippaasti hyvän puolella. Ja ainahan sitä voi harjoitella, jos vaan uskaltaa kirjoneuleisiin tarttua!

Muitakin kirjoneuleita on tullut tehtyä tai tämänkin olen tehnyt miehelleni joskus 2000-luvun alkupuoliskolla. Langankireyttä olisi tässä voinut löysätä, joten vähän on kohoneulemaista kuviota, mutta menetteleehän se niinkin. Nyt mielestäni olen siinä petrannut, vaikka aika harvoin tulee näihin kirjoneuleisiin tartuttua. Harvoin siis enää uskaltaa, kun kirjoneuleet ovat aika armottomia neuletöitä.

Itsellenikin on jotain tullut joskus ommeltua. Hääpukunikin tein Suuri Käsityö-lehden kaavoilla. En ollut oikein innostunut hääpukujen sovittelusta ja sattumalta lehtiä selaillessa osui silmään juuri sellainen puku, jonka halusin. Mitäpä sitä muualta sitten etsimään, joten tuumasta toimeen! Puku onnistui oikein hyvin enkä kyllä vaihtaisi toiseen. Toista en kyllä tekisi, sillä raskasta hommaa se kuitenkin on; vaatii tarkkuutta ja hyviä ompeluolosuhteita. Lisäksi selässä olleiden n. 20 napin päällystäminen ja ompelu oli kyllä aika rasittavaa. Puku on edelleen tallessa muistolaatikossani ja sinne laitan myös tämän lehden. Puvun seuraksi tein myös alla olevan shaalin samasta hääpukukankaasta, joten se oli paksumpi kuin kuvassa oleva. Kun aikoinaan säät viilenivät häiden lähestyessä syyskuussa, totesin viikkoa ennen häitä, että käsivarsille on myös saatava jotain lämmintä. Aloitin sitten boleroneuleen ja kun aikataulu oli jo valmiiksi mahdoton, älysin aloittaa suoraan hihoista. Muuta en valmiiksi saanut enkä tarvinnutkaan! Boleronkin ohjeen löysin selaamalla näitä käsityökansioitani, mutta kyseessä olevaa ohjetta en enää muista eikä tällä kertaa enää osunut silmään. Itse hääpäivä oli poikkeuksellisen lämmin syyskuun lopun lauantai, mutta ulkona vihkimisen ajaksi hihat tulivat silti aivan tarpeeseen.

Poikani synnyttyä pidin 2000-luvun puolivälissä vähän taukoa käsitöistä. Pienen vauvan kanssa ei oikein sopivia hetkiä niihin hommiin löytynyt, mutta ennen vauvan syntymää ehdin kuitenkin neuloa vauvalle valmiiksi joitakin neuleita. Näistä keltainen oli päällä, kun poika tuotiin sairaalasta kotiin. Tämä on lisäksi mielestäni parhaimpia vauvaneuleita mitä on ja olen niitä myöhemmin neulonutkin joitakin lahjaksi. Helposti puettava ja helposti pestävä!


Pojalleni olen neulonut myös alla olevat villatakit. Käyttöikähän näissä on todella lyhyt, mutta eipä niitä kauaa myöskään neulo. Kovin käteviä vauvojen neuleista ei myöskään ole suurin osa, mutta sitä pukemista ja riisumistahan se on silloin muutenkin koko ajan.


Lehtien viimeisimpiä toteutettuja ohjeita olivat nämä Putkis-langasta tehdyt matot, jotka meillä ovat edelleen käytössä makuuhuoneen lattialla. Olen tehnyt samanlaiset punaiset matot myös aikoinaan edellisen asunnon vessaan ja kylpyhuoneeseen, mutta olivat jo sen verran kuluneet ja useita vuosia palvelleet, että olen ne jo viime vuoden puolella laittanut kierrätykseen. Kaikki matot olen tehnyt ohjetta suuremmiksi ja nämä ovat olleet tosi mukavia virkkaustöitä. Loppuvaiheessa varsinkin kylpyhuoneen matto kyllä painoi tonnin, koska siihen upposi melkoinen määrä ontelokudetta. Nämä ovat sen verran ihanat, että yritän pitää hyvässä kunnossa ja käytössä vielä pitkään!


Viime vuosina ei ole tosiaan tullut paljoa enää näistä Suuri Käsityö -lehdistä tehtyä. Olisihan niissä edelleen paljon toteuttamiskelpoisia ohjeita, mutta neulelehdet ovat kyllä nykyään eniten oma juttuni. Halu oppia uusia asioita ja tekniikoita on edelleen olemassa, mutta aikaa kaiken toteuttamiselle ei vaan tunnu olevan. Siitä olenkin todella harmissani. Ja neuleet kun on kuitenkin se juttu, niin mielelläni niissä sitten pysyn. Ja onneksi on nämä blogit, niin saa niitä kuviakin talteen!

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Nostalgiapaketti: ysärineuleita

Muutosta toiseen olen raahannut mukanani lukuisia kansioita Suuri Käsityö -lehtiä. Lehdet ovat kuuluneet tärkeänä osana elämääni ja eri elämänvaiheesiin; ne ovat täynnä muistoja, jonka vuoksi lehdistä en ole sitten raaskinutkaan luopua. Teini-ikäisenä 1990-luvun alussa kun neulomisinnostus iski, sain tilata lehden kotiin ja kyllä sitä sitten tulikin luettua ja tehtyä monta eri tavoin onnistunutta käsityötä. Opiskeluaikoina lopetin tilauksen kalliin hinnan vuoksi ja kun valmistuin, tilasin lehden valmistumisen kunniaksi heti uudelleen. Hoitovapaalla ollessani lopetin tilauksen toistamiseen juuri hinnan vuoksi ja 2000-luvun puolivälissä sisältö ei enää ole oikein minua kohdannut. Olen joitakin pätkiä sen jälkeen aina silloin tällöin tilannut, mutta lehti ei ole enää entisensä. Nyt kun olen vanhoista lehdistä päättänyt luopua, päätin sitten dokumentoida niistä neuleita ja muita töitä, joita olen vuosien varrella tehnyt. Näin säilyvät sitten ne haalimani muistot ja toivottavasti saan lehdet eteenpäin jollekin niistä inspiroituvalle.

Ensiksi on todettava, että on hämmästyttävää, että vanhojen lehtien sisältö ei ollut vanhentunut mihinkään. Monet asiat eivät vaan ole muuttuneet yhtään ja jotkut ovat palanneet uudelleen kuvioihin. Ennen aina selailin vanhoista lehdistä ideoita, mutta nyt vihdoin totesin, etten ole tehnyt sitä enää vuosikausiin. Valitettavasti. Aika ei vaan enää riitä kaikkeen. Lisäksi lehtiä selaillessani tunsin kirpaisun siitä kuinka paljon lehdissä on edelleen toteuttamiskelpoisia ideoita ja valtava määrä erilaisia tekniikoita, joita niin haluaisin oppia! Kun vain ehtisi tekemään! Lisäksi minulla on viime vuosilta niin paljon toteuttamista odottavia ideoita, että tältä osin täytyy nyt tehdä vaan ratkaisu ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Valitettavan vähän on tullut vuosien varrella valokuvattua omia käsitöitä; suosittelen sitä ehdottomasti. Joitakin juttuja on olemassa edelleen, mutta joistain ei ole jäljellä muuta kuin muisto tai rypistyneet lehden sivut. Juuri näistä rypistetyistä ja taitelluista sivuista huomasi, että joistakin lehdistä on toteutettu joku ohje, mutta jäljellä ei ollut mitään mielikuvaa, että mikä niistä. Mutta ne valokuvat; niitä tosiaan kannattaa ottaa ja aivan erityisesti niistä epäonnistuneista tekeleistä, koska ne ne vasta hauskoja ovatkin. Omasta epäonnistumisen tuottamasta pettymyksestä kyllä toipuu vuosien varrella aivan varmasti.

Tällaisia tapauksia olivat esim. kaksi yllä mainittua tekelettä. Alpakkaneule oli varmaan ensimmäisiä neuleita, mitä näistä lehtien ohjeista tein. Tietenkään en tehnyt sitä ohjeessa mainitusta langasta, lanka loppui kesken ja se oli tietenkin lopetettu. Sitä piti tilata lisää ja jostain pari kerää löytyikin. Neuleen kuviot tein liian kireällä, joten työ oli todella möykkyinen ja koko paidasta tuli aivan liian pieni. Neuleliivinkin tein kahteen kertaan. Muistelisin, että ensimmäinen oli liian pieni tai suuri. Purin työn ja tein sen uudelleen, mutta sekään ei jotenkaan istunut, joten jäi sitten käyttämättä, mutta pyöri matkassani vuosikausia.

Pienelle siskonpojalleni tein 90-luvulla vaikka kuinka paljon erilaisia neuleita. Niistä ei melkein mistään ole tallentunut kuvia, mutta sentään tästä kanipuserosta kuitenkin. Neuleita oli aivan valtavasti, kun lapsellehan ne valmistuu todella nopeasti. Valtaosan kuitenkin taisin tehdä omien suunnitelmien mukaan käyttäen pohjana joitakin aiempien neuleiden ohjeita.

Yksi siskonpojalleni tekemä neule oli Viidakkokirjan Shere Khan. Siitä ei valitettavasti ole muistoksi jäänyt mitään omia kuvia. Sen muistan, että kostutin ja silitin sen ohjeiden mukaan enkä ole sen jälkeen koskaan niin enää tehnyt. Neuleista menee samalla se neuleen tuntu ja tästäkin paidasta tuli jotenkin kovin littana ja ohuen oloinen. Nykyisin saatan neuleita hieman sumuttaa, mutta koskaan en kyllä enää niitä silitä.

Hurmaavassa tanssiaispuvussa olen tanssinut vanhojen tansseja. Ompelin hameen itse ja se oli punainen. Se on muistaakseni edelleen tallessakin joissain laatikoissa. Tein hameen ilman rusetteja ja röyhelöitä ja hihat tein pidempinä vähemmällä puhvilla. Samoissa tansseissa oli pari muutakin samaa pukua, mutta tehtynä juuri tämän lehden version mukaan. Ylipäänsä näissä lehdissä olleet tanssiaispuvut kelpaavat ohjeeksi tänäkin päivänä! Kyllä noin 15 vuosikertaan mahtuukin aika monta eri aikakauden ja tyylin asua.

Paljon neuleita on tullut tehtyä myös 1990-luvun puolivälin paikkeilla syntyneelle siskontytölleni. Näistä vauvaneulenumeroista on tullut tehtyä mm. ylimmässä kuvassa ollut neuleasukokonaisuus, joista pipo vielä erittäin pitkällä hiipalla. Lisäksi olen hänelle neulonut myös alla olevan sydänneuleen ja kukkapuseron sekä useammankin parin tossuja. Yllä olevan asukokonaisuuden olen tehnyt myös pojalleni 2000-luvun puolivälissä; oikein mukavia neuleita myös nykyään!

Näitä seuraavia lehtiä selaillessa kyllä huvitti. Ylemmässä kuvassa oleva systeemihän on ilmiselvästi se meillä vuosikausia pyörinyt merirosvoliivi. Hieman epäonnistunut tekele siis. Käytössä se tosiaan kuitenkin oli nyt 2000-luvulla, kun poikani leikki merirosvoleikkejä ja taisi se kerran olla koirankin naamiaisasu pojan merirosvosynttäreillä. Vuosikausia se meillä pyöri ja kulkeutui aina lankalaatikon mukana muutosta toiseen. Heitin sen pari kertaa poiskin, mutta aina se vaan ilmestyi kerta toisensa perään mukaan leikkeihin. Nyt muistelisin, että viime vuonna sen lopullisesti taisin sitten hävittää.

Alimmaisessa kuvassa olevan miespuolisen tontun neuloin ystävälleni 1990-luvulla. Siitä ei kyllä tullut oikein kuvan mukaista kaveria, vaan todella laiha ja surullisen oloinen ruipelo. Ystäväni kuitenkin otti sen ilomielin vastaan, kaipa se oli niin säälittävä tapaus, ettei sitä voinut hylkiäkään.

Tällä erää viimeisenä on vuorossa 1990-luvun suosikkineuleeni. Näitä raitapaitoja tein veljelleni muistaakseni kaksi. Toisesta oli kuvakin albumissa jäljellä ja se näytti edelleen todella hyvälle. Näitä tein pienet versiot myös siskoni lapsille sekä tietysti miehelleni vuonna 1999; ja tämä olikin ensimmäinen hänelle tekemäni neule. Se on käytössä edelleen aina silloin tällöin ja se on pääosin ehjäkin. Paita on tehty Nalle-langasta ja ainoastaan punaiset langat ovat siitä katkeilleet! Niitä on sitten vähän paikkailtu ja hyvin kestää vielä. Näissä paidoissa oli kaikissa erilaiset värit ja tämä ohje on kyllä sellainen, että tämä täytyy itselleni ottaa vielä talteen. Raidat eivät ole menneet miksikään ja tämän päivän lankavalikoimalla minulla on tästä jo syntynyt pari toteutettavaa ideaa. Loistava idea jämälangoille ja täytyyhän pojallanikin olla tällainen. Tämä on klassikko!


maanantai 17. kesäkuuta 2013

Ihania purkkeja

Risteilyt ovat aarreaittoja kaikille purkkien ystäville. Karkkeja ja keksejä myydään ihanissa erilaisissa metallipurkeissa, jotka ovat mukavia tuliaisia tai sitten kivoja muistoja itselle reissusta.


Useammankin kerran on mukaan tarttunut joku tällainen mainitsemani kiva muisto. Ensinnäkin tykkään hillittömästi erilaisista vintage-mainoksista, jotka ovat nyt päätyneet uustuotantoon erilaisten julisteiden, peltikylttien, purkkien tai purnukoiden muodossa. Alkuperäisten tuotteiden hintatasoa voi vilkaista vaikka ebaystä, jossa niistä pyydetään aika huimia summia. Tukholmasta olen raahannut mm. Kellogg's:n muropurkin eräästä kaupasta, jossa käyn joka kerta ja jonka nimeä en muista (!). Samasta paikasta on löytynyt myös Kellogg's:n lasinaluset, joissa on Tony Tiikerin lisäksi myös muita muromainoksia.


Tällä kertaa laivan valikoimiin oli tullut kaksikin pakosti hankittavaa purkkia: KitKat-puhelinkioski sekä Churchill's-bussi. Laivan valikoimaan kuuluu runsaasti muitakin karkkeja tai keksejä sisältäviä kivoja purkkeja, mutta punainen väri on itselleni vastustamaton, joten keskityn niihin. Nämä kaikki ovat myös säästölippaita, mutta sopivat mainiosti myös mm. kynien ja käsityövälineiden säilyttämiseen; kolikoita kun nykyään kertyy säästölippaaseen niin kovin vähän!


torstai 13. kesäkuuta 2013

Hurjasusi parvekkella

Lemmikkini lomaillessa piti parvekkeelle saada toinen hurjasusi sijaiseksi. Olenkin jo jonkin aikaa kaipaillut parvekkeelle sopivaa ovistopparia, kun parvekkeella aina vetää tai on muuten läpivetoa. Lisäksi oven paiskautuminen kiinni pitää raivostuttavan pamauksen ja olen siihen totaalisen kyllästynyt, koska sama juttu käy lähes joka kerta, kun ovi on hetkenkin auki.

Oven edessä pidetylle kastelukannullekin on muuta käyttöä, joten oikein tyytyväisenä kotiutin laivalta juuri sopivan koirastopparin. Näitä oli myös mustia nahkaisia sekä raidallisia kangaspäällysteellä, mutta tämä juuttikankainen oli omalle parvekkeelle paras. Sopivan pieni ja painava, joten toimii loistavasti. Olen nähnyt lehdissä myös köysimäisiä stoppareita, mutta en ole niihin kaupoissa törmännyt, joten koira päätyi koiraan.

Krassit ovat alkaneet muodostaa jo todella suurta pensaismaista lehteä. Lehdissä on kyllä niin kauniin vihreä väri ja ovat kyllä tosi nättejä parvekekasveja, kun vaan lähtevät kunnolla kasvuun. Joskus täytyy varmaan kokeilla miten hyvin toimisivat ihan parvekeruukuissa. Viime kesänä kokeilin amppelissa, mutta silloinen paikka oli liian kuuma, joten krassi oli koko kesän vähän kitukasvuinen. Hyvin näyttävät kyllä viihtyvän puolivarjossa tänä kesänä.


Kerratut petuniat ovat myös alkaneet kukkia ja kyllä ne oikeasti todella upeita! Ostin Kodin Ykkösen tarjouksesta vielä yhden amppelin ja sattuivat olemaan yllättävänkin samansävyisiä Viherpeukaloista tilatun kanssa. Viherpeukaloista tilatun petunian kukat ovat ehkä pääsääntöisesti vähän tummempia, mutta ihan varmuudella sitä on kyllä vaikea sanoa, kun jokainen kukka on erilainen. Kyllä tämä tuttavuus oli ehdottomasti kokeilun arvoinen!


Muihin amppelipetunioihin verrattuna näissä kerratuissa petunioissa on kyllä todella paksut varret ja ne napsahtavat tai repeytyvät poikki todella helposti, joten siirrellessä ja käännellessä kasveja saa olla todella varovainen. Lisäksi myös kukat ovat painavat, joten ne kuormittavat myös varsia. Kodin Ykkösestä tuodusta amppelista olikin aika monta oksaa jo valmiiksi poikki, mutta nopeastihan nämä petuniat kesällä leviävät. Näissä alla olevissa Viherpeukaloiden taimissa oli vähän hennommat oksat ja tuntuvat olevan siten kestävämpiä; ja niin kauniita!
 

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Parvekeviljelyksiä

Tänä vuonna parvekkeen hyötykasvipuoli on jätetty vähän vähemmälle. Monet yrtit ja vihannekset tuntuvat tarvitsevan valtavasti vettä tai ovat muuten vaan aika kranttuja kastelun suhteen. Monet kasvit eivät niin välitä kunnon kuivumisesta välillä, mutta jatkuva vaihtelu tietysti kasveja kuluttaa, kun kesäpäivät ovat erilaisia ja eihän sitä aina kesällä kotonakaan olla.


Tarjouksesta kuitenkin ostettiin yksi kirsikkatomaatti. Monilla tutuilla tomaatit kuulemma tuottavat valtavasti satoa, mutta meillä eivät ole koskaan kypsyttäneet mitään kovin suuria määriä. Kiva kasvi se on kuitenkin ja ainakin nämä valmiit raakileet ehtii kypsytellä. Kasvi kuivuu kyllä todella nopeasti, mutta toisaalta tomaatti on siitä helppo, että aina tietää, että se pitää kastella.

Pieni sisällä oleva mansikka on myös ihan hyvin tuottanut satoa; varmaan saman verran kuin mitä isommat amppelit ovat kesässä tuottaneet. Mansikka on vaan niin lapsen lemppari, että se on joka vuosi hankittava. Oliivi- ja sitruspuiden satoa ei kannata edes laskea. Joku sitruspuu on kerran tehnyt meillä kasvaneena hedelmiä, mutta Suomen talven aikana eivät sitten kypsyneet ja keväällä kasvi vaan kuivui aivan rutikuivaksi (itsestään, ei kastelun puutteesta) ja kuoli. Myös oliivipuu on kerran tehnyt ehkä yhden oliivitertun. Niistäkään ei koskaan tullut valmista vaan kuivuivat pois. Yrttejä sen sijaan on useampia erilaisia vuosien mittaan kokeiltu ja parhaat kokemukset on rosmariinista, joka kestää parvekkeella hyvin ja pitkään. Siinä on lisäksi aivan ihana havupuinen tuoksu ja ne riippuvasti kasvavat versiot ovat todella mukavan näköisiä. Tänä vuonna meillä on vain laventeli ja timjami, jotka kasvavat mainiosti keittiössä, joten niitä ei sitten ole syytä sieltä siirtää.


Krassiviljelyksen suhteen on erittäin hyviä uutisia. Ensimmäiset taimet alkoivat itää jo alle viikon kuluttua istutuksesta, kuten kuvassa näkyy. Nyt niitä on itänyt ehkä yhteensä 10 taimea ja olen siirtänyt ne jo parvekkeella oleviin ruukkuihin muiden krassien sekaan. Vielä odotellaan, josko niitä itäisi lisää, mutta se on ainakin selvää, että istutusmenetelmä vaihtuu pysyvästi. Tämä ohut multa on todella tehokas kasvupohja. Ihmettelin sitäkin kuinka pitkät juuret taimet olivat jo ehtineet kasvattaa, vaikka taimen kokokaan ei vielä ollut huimaava. Lisäksi taidan kyllä siirtyä Lord Nelsoniin; kyllä näiden siemenien itämisprosentti oli aiempiin verrattuna aivan toista luokkaa.


Näillä lämpimillä säillä on kyllä myös kasteluhommaa parvekkeella riittänyt. Toisaalta se on kyllä helpompaa, kun tietää, että liikaa ei voi kastella. Nyt kun luvassa on viileämpiä säitä, sitä saakin taas tarkkailla mullan kosteutta enemmän. Parvekelasien vuoksi lämpö ei parvekkeelta onneksi kesäsäillä karkaa mihinkään, joten nyt vaan lasit kiinni ja parvekkeelle lukemaan!