maanantai 31. joulukuuta 2012

Uutta vuotta kohti

Posti toi viime viikolla jo muutaman ensi vuoden ykkösnumeron. Kahta jäin kaipaamaan; perinteisesti joulukuun viimeisinä päivinä on tulleet sekä Toivekoti & Puutarha -lehden että Maalaisunelman ensimmäiset numerot. Kyllä harmittaa vieläkin näiden lehtien lopettaminen. Ymmärrän sen, että Suomi on kielialueena pieni ja lehtien kustantaminen ei ole ollut kannattavaa, mutta eikö näitä kahta olisi voinut kokeilla vaikka yhdistää? Joka tapauksessa menin ja tilasin jo jokin aika sitten ruotsinkielisen Drömhem & Trädgårdin; en vain voinut elää ilman. Ainakin se myös ilmestyy useammin kuin suomalainen versio ja toivottavasti sivujakin on enemmän. Ensimmäinen numero ei minulle varmaankaan vielä ehdi, mutta seuraava ainakin.

Talo & Koti on nyt Unelmien Talo & Koti. Lehti on muuttunut maalaisromanttisempaan suuntaan ja tervetuloa vaan! Saadaanpahan lisää suomalaista Toivekodin tilalle. Saisipa se Koti & Keittiökin ilmestyä useammin ja onhan siellä maalaisromantiikan puolella nyt tilaa, jos jotain mediataloa sattuisi kiinnostamaan. Kyllä sitä luettavaa muutenkin lisää toivon; olen aika kova lehtiä lukemaan varsinkin lomaillessa ja nyt olen joululomalla olenkin aikamoisen pinon taas tankannut läpi.

Maalaisromanttista ja romanttista uutta vuotta 2013!


Panettone suomalaisittain

Näin toiseksi viimeiseksi jääneessä Maalaisunelma-lehdessä ohjeen joulusuosikkiini eli italialaiseen panettone-kakkuun, joten pitihän sitä heti kokeilla.Sopivaa korkeaa vuokaa minulla ei ollut, joten laitoin sen tavalliseen kakkuvuokaan.


Kakkuun tarvitaan 3/4 pakettia hiivaa, 3 dl maitoa, 1,5 dl sokeria, 0,5 tl suolaa, 1 litra vehnäjauhoja, 150 g voita, 5 keltuaista, 200 g kuivattuna hedelmiä ja/rusinoita sekä appelsiinin ja/tai sitruunan kuorta jne. Lisäksin itse myös tujauksen amarettoa, koska mielestäni ostamani panettone maistuu sellaiselle. Jälkeenpäin totesin, että se panettonen maku taitaa perustua siihen hapatukseen, johon ei kotioloissa ainakaan nopeasti pääse.

Hiiva murustetaan kulhoon ja sen joukkoon lisätään kädenlämpöinen maito. Sekoitetaan niin, että hiiva liukenee kokonaan, jonka jälkeen lisätään sokeri. Tämän jälkeen kannattaa vaihtaa monitoimikoneeseen ja joukkoon sekoitetaan suola ja vähitellen kaikki jauhot. Taikina alustetaan sileäksi ja kohotetaan 30 minuuttia. Oma taikinani ei mielestäni kohonnut tänä aikana yhtään.

Voi sulatetaan ja lisätään taikinan joukkoon vähitellen monitoimikoneen vaivatessa. Tämän jälkeen lisätään keltuaiset yksitellen, kuoriraasteet ja kuivatut hedelmät. Taikina on todella löysää sekä tahmeaa ja se kaadetaan tässä vaiheessa voideltuun vuokaan. Taikinaa kohotetaan liinan alla 30 minuuttia. Tässä vaiheessa taikina kohosi todella paljon ja olisin ainakin itse tarvinnut suuremman vuoan.

Kakku paistetaan uunin alimmalla tasolla 250 asteessa 10 minuuttia, jonka jälkeen lämpö lasketaan 170 asteeseen ja paistetaan n. 50 minuuttia. Kakun pinta todennäköisesti paistuu aika nopeasti ja se kannattaa peittää foliolla. Oma kakkuni ainakin kohosi uunissa valtavasti ja sen olisi voinut paistaa kahdessa vuoassa. Turvonneen osan lopulta poistin ja se syötiin erikseen. Tarjoiltaessa lisäsin päälle tomusokeria.

Lopputulos oli se, että kakku oli todella hyvää, mutta ei maistunut kyllä yhtään mielestäni panettonelta. Rusinoita ja kuivattuja hedelmiä olisi voinut olla huomattavasti enemmän. Seuraavaksi kokeilen lisätä niitä ja vertailen vähän muihin ohjeisiin, josko löytyisi se oikean panettone-kakun salaisuus; vaikka se taitaa kyllä olla se hapatus ja taikinan juuri.




sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Talven kaunottaret

Lähes kaikki kukkivat perhosorkideat pudottivat loput kukkansa näiden vuoden pimeimpien viikkojen aikana. Lisäksi muutama yksilö pudotti lehtensäkin, joten kun kerran tilaa vapautui, olihan se käytävä ostoksilla. Kukkien pudottaminen on normaalia, mutta kaikkien lehtien ei. Lehtensä pudottaneet olivat ilmeisesti saaneet vetoa ja kylmää parvekkeen oven vieressä, kun juuret näyttivät olevan kuitenkin ihan kunnossa. Pakkasin uudet kotiin tuodessa kyllä hyvin ja onneksi oli vielä plussakeli, mutta noistahan ei koskaan tiedä miten ne on kuljetuksessa pakattu.

Kai sitä kovasti ollaan kevättä kohti menossa, kun ainakin bougainvilleat eli ihmeköynnökset ovat alkaneet jo pukata uutta lehteä. Toivottavasti vielä ei ole liian aikaista. Ihmeköynnöksen talvettamisesta ei ole vielä paljon kokemusta. Viime talvena ne kuolivat muuton yhteydessä, mutta nyt ovat jotenkin muutenkin olleet eläväisemmän oloisia. Työhuoneessa on myös valoisaa ja viileää, joten toivottavasti se riittää.

Joku aika sitten ostin myös flamingonkukan ja kauniisti sekin on kukkinut jo varmaan pari kuukautta siinä samalla työhuoneen ikkunalla. Kohtapuolin se on kyllä siirrettävä viileämpään paikkaan, kun on kerran varjoisamman paikan kasvi ja työhuoneessa alkaa porotus, kun päivät pitenee.

Perhosorkideoja mukaani tarttui tällä kertaa kolme; yksi suosikkivärini eli se viininpunainen (tai violetti miten vaan), valkoinen viininpunaisella höystettynä sekä vaalenpunainen (vähän erikoisempi väri, vähän kuin lohenpunainen myös). Tukikeppejä asetellessa huomasin ikävä kyllä, että valkoisella ei ole sitten juuria nimeksikään, kun ei meinannut pystyssä pysyä. Eipä tästä siis kovin pitkäaikaista ystävää ole tulossa. Ruukussa kyllä kiemurtelee tervettä vaaleanvihreää juurta, mutta taisi olla kasvissa vain yhdestä kohtaa kiinni. Näitä ei aina huomaa kaupassa ja veisin tuon muuten takaisin, mutta en viitsi sitä Porvooseen lähteä viemään. Orkideat olivat sen verran pieniä, että meinasin ottaa niistä kepit kokonaan pois, mutta kahteen ne oli laitettava takaisin, kun tämä juureton ei muuten pystyssä pysy ja vieruskaverillekin piti sitten kokonaisuuden vuoksi ne takaisin laittaa.


Nykyisin myös kannattaa orkideat tarkistaa kaupasta tuotaessa villakilpikirvojen varalta (seitit, valkoiset karvakasat ja valkoiset käppäilijät viittavat niihin), sillä kaupassa olen niitä nähnyt todella monessa kasvissa. Kaupalla ei ole niinkään väliä; sama tilanne on niin kukkakaupoissa kuin marketeissakin. Kotona niitä kannattaa vähän seurailla, koska mönkivät kyllä aikanaan esille. Lisäksi leviävät kyllä sitten kaikkialle, kun oikein pääsevät vauhtiin eikä niitä saa perhosorkideoista pois sitten mitenkään, jos pääsevät leviämään kasvin lehtihankaan. Jos joku yksittäinen tuholainen käppäilee kukalla, kannattaa saastunut kukka suosiolla irrottaa kukkavanasta. Vastaavasti käppäilijän löytyessä lehden päältä, lehti kannattaa pyyhkiä puhtaaksi ja kasvi myrkyttää. Mutta jos lehden tyvestä löytyy oikein kunnollinen vanuinen pesiytymä, ei kasvia voi oikein pelastaa myrkyttämälläkään (kaikkia yksilöitä ei voi enää havaita sieltä lehtien uumenista) ja aika nopeasti se kannattaa suosiolla hävittää. Nämä ovat tosiaan ikäviä vieraita ja niitä on viime aikoina ollut kasveissa todella paljon, joten kannattaa käydä kasvit läpi todella tarkkaan, jotta näistä kaunottarista on iloa mahdollisimman pitkään.











Puikkojen kilinää: joulusukkia

Paketit on siis avattu ja tyytyväinen lahjansaajakin on saapunut maalta kotiin (nukkumaan). Oikein sopivan kokoinen ja värinen viltistä tuli sekä ilmeisesti on riittävän pehmeä ja mukavantuntuinen meidän vanhalle herralle.

Joulunpyhät kuluivat joulusukkia neuloessa ja meinaan jatkaa niiden parissa ainakin loppiaiseen, niin että nämä langat saan loppuun. Siis nämähän olisivat kyllä ihanat harmaina, mustina, violetteina ja oikeastaan ihan missä värissä vaan. Oikeastaan aika sopivaa puuhaa jämälangoille (esim. 100 g:n Nalle-lankaa kuluu runsas puoli kerää) ja sitten tietysti lisäksi tarvitaan tuota valkoista (samaa Nallea se puoli kerää). Tositoimissa sukkia kokeiltiin jo hieman beaglen omalla muumi-piparilla, mutta oikeaan käyttöön otetaan ne vasta sitten ensi vuonna. Pyyhenipsuripustuksella eivät kyllä kauheasti varmaan painoa kestä, mutta eivät varmaan juuri muillakaan vaihtoehdoilla; kevyitä lahjoja sukkiin siis. Ensimmäinen punainen sukka tuli laskuvirheen vuoksi pienemmässä koossa (heh, minulle ei saa puhua silloin, kun lasken aloitussilmukoita), mutta nyt on jo valmiina punainenkin normaalikoossa.










Jotain pehmeää, kaunista ja herkullista

Joulunpyhät jatkuvat loppiaiseen ja onhan tämä aika yhtä juhlaa, kun saman pituinen on lomakin tänä vuonna. Perinteisten joulurutiinien lisäksi itse juhlapyhät tuntuvat menevän syödessä, neuloessa ja lehtiä lukiessa. Kotona taas on syömisen, neulomisen ja lehtien lukemisen lisäksi ehtinyt myös pelata Menolippu-peliä, katsoa pari jaksoa Midsomerin murhia (kaudelta joka jäi vuosi sitten kesken muuton vuoksi), järjestää keittiön kaapit (siis oikeasti järjestää muuton jälkeen - olen siis kohta vuoden vältellyt sitä, koska tiesin, että se on valtava urakka) ja käydä katsomassa Hobitti. Ja voi, paluu Keski-Maahan oli varsin miellyttävä!

Nykyään myös joululahjat ovat aika ruoka- ja kynttiläpainotteisia ja hyvä niin. Osa ihanuuksista tuli meille bingo-palkintoina, jonka pelaaminen on meillä nykyään perinne. Tänä vuonna vanhempani putsasivat pöydän molemmilla pelatuilla kierroksilla; toinen vei ensimmäisen pelikierroksen neljä palkintoa ja toinen toisen kierroksen. Bingossa on meillä kuitenkin tapana, että niitä palkintoja saa pelin jälkeen vapaasti vaihtaa; no questions asked.

Joulupukki toi myös mm. muutaman kerän lankaa ja koiralle pehmeiden pakettien lisäksi uuden rottinkisängyn eli nitinitin, joksi sitä meillä kutsutaan. Tänä vuonna meidän beagle yllättikin avaamalla pakettinsa jo etukäteen aatonaattona heti aamusta kaivamalla esiin pari omaa pakettiaan kaikkien muiden joukosta niiden ollessa vielä varastossa. Toisesta löytyi apina-lelu ja toisesta paketti Jumboneja, jonka tietysti söi kokonaan salaa.


Itselleni piti hankkia vielä joululahjat kotimatkalla Hemtexistä eli aivan uskomattoman ihanan pehmeät viltit. Sellaisilla sain loikoilla koko joulun (neuloen ja lehtiä lukien) ja kun hyviä vilttejä on niin vaikea löytää, niin pakkohan sellaiset oli heti käydä hakemassa. Viltin kun tulee olla kaunis ja pehmeä, mutta myös pestävä sekä koirankestävä; koiran kynnet nimittäin tarttuvat kaikkeen helposti kiinni. Ja kyllä, se kaikkea pehmeää rakastava beagle on ollut myös uusiin viltteihin tyytyväinen.


lauantai 29. joulukuuta 2012

Greetings from my Taree

Terveiset minun Tareestani (kuuntele Taree). Lapsuudenmaisemistani Vakkolasta siis, jossa tuli joulunpyhiä vietettyä. Välillä oli pakkasta ja talvista, sitten tuprutti lunta, sen jälkeen paistoi aurinko ja lopulta satoi vettä. Talven koko kirjo siis.
 



Wikipedia Soundgardenin Tareen taustoista:

Shepherd on the background of "Taree":
‘‘I remember moving to Kingston – we lived downtown and [you] look out on the beach and the water and stuff, ’cause it’s a bay, it goes like that. And there was this huge, like, fake Hollywood lettering – ‘TAREE’ – and it was all totally overgrown.’’
Cornell on its lyrical contents:
‘‘It was my love song to the natural side of the north west [sic] where I grew up…. I never lost that feeling. To me, that’s what Taree’s about.’’
In an audio interview with Matt Pinfield, it was stated that "Taree" had already been given its name, before its lyrics were written. Shepherd said that Taree was an area in Kingston, where he grew up, and that he had previously ‘‘worked on [the] song with a lot of different people.’’ Likewise, Cornell elaborated on the song, stating:
‘‘It sort of fit, the title just fit with the music, it just fit too well. I didn’t relieve and try to write something besides that. And then, I just, kind of, made it my sort-of love opus to growing up in the Northwest, geographically. Just my experiences as a kid, you know, it’s like you’re – it’s like you could grow up like you’re a gnome in the woods, kind of running around in the trees and climbing trees and swimming in the middle of winter. And that side of it made it a really amazing place, kind of a magical place to grow up in. And the music seemed to sort of support that feeling a lot.’’
The song has also been named an ‘‘ode to nature’’.

 

En itse todistettavasti ollut puussa kiipeilevää tyyppiä, mutta takametsässä tuli kyllä vierailtua. Enemmänkin tässä Tareen sanomassa on tuttua se taaksejätetty elämä muistoineen. Itsekin ns. stadilaistuin jo 16 vuotta sitten, joten nyt on tänä vuonna tässä uudessa kotikaupungissani tullut asuttua elämäni pisin pätkä. Olen tyytyväinen nykyiseen kotikaupunkiin, mutta kyllähän lapsuudenkodilla ja maisemilla on aivan oma sijansa muistoissa siitä huolimatta mitä mieltä niistä on ikinä ollutkaan teini-ikäisenä.

Ja se sellainen Hollywood-tyylinen teksti, sellaista meillä ei kyllä ole. Eikä mun vanhemmat tai kyläläiset sellaisesta taitaisi tykätäkään. Mutta sattuipa viime kesänä samanlainen hauska versio silmään Kreetan Stalisissa, mutta siitä lisää joskus toiste. Landella on kyllä pikemminkin tapana spraymaalata bussipysäkit. En ole kyllä itse koskaan osallistunut moiseen, mutta kyllä tuossa yhdellä lähipysäkillä luki se sama "Accept" vuosikymmenien ajan. Ei se kyllä niin hieno ollut, että niin pitkään olisi tarvinut säilyttää.





lauantai 22. joulukuuta 2012

Joulukuun iloja

Joulu alkaa olla jo ovella ja joululomakin on alkanut. Tänä vuonna joulunpyhät osuvatkin aivan upeasti niin, että ennen aattoa on vapaapäiviä ja aikaa fiilistellä joulua. Tänä vuonna joulukuu meni aika lailla työkiireissä, joten nyt alkaneesta lomasta ja ihanasta juhlakaudesta nautin kyllä sitäkin enemmän. Ja nythän se kevätkin on alkanut; päivä on minuutin pidempi kuin eilen!


Joskus käy flaksi; pojan joulusukasta löytyi taannoin popcorn-kulho täynnä kaikkea ihanaa. Tai maassa kulho oikeasti oli. Ja ihan rehellisesti voin todeta, että kulhon sisältö on edelleen tallessa aivan kokonaisuudessaan.


Todella suurena kuohuviinin ystävänä voin todeta, että kuohuviini tekee kaikesta juhlan. Tällä kertaa juhlan aihe oli kyllä suuri - Suomen 95-vuotisitsenäisyyspäivä. Mutta suosittelen kaikille omaa tapaani pitää aina yhtä kuohuviinipulloa kylmässä; koskaan ei tiedä milloin seuraava juhlahetki odottaa.



Nyt sen sijaan on hetki aloittaa joulunvietto suosikkijoululaulujeni parissa. Olen aivan heikkona Phil Spectorin tuottamaan musiikkiin; siis voiko oikeasti olla mitään sen ihanampaa kuin esim. tämä Tina Turnerin versio River Deep Mountain High:sta?. Haaveilin vuosikausia Back to Mono -kokoelmasta, jonka viimeinen levy on omistettu kokonaan joulumusiikille (Phil Spector & Motown kuulostaa aina joululle!). Tämä A Christmas Gift For You From Phil Spector on kuunneltavissa mm. Spotifyssa.

Ehdottomasti aivan kaikista maailman joululauluista rakkain joululauluni on Darlene Loven Winter Wonderland. Tämä on niiiiin mun biisi:




Hyvää joulua!

torstai 20. joulukuuta 2012

Puikkojen kilinää: lemmikin pehmeä paketti

Sain jo jokin aika sitten valmiiksi tuon tuunatun viltin ja tosi kaunishan siitä tuli. Olen myös tyytyväinen langanvaihtoihin; kannattaa siis opetella aina uusia juttuja.

Seuraavana vuorossa oli samanlainen pienempi versio lemmikille pukinkonttiin. Tällä kertaa ostin poistomyynnistä kameli-värisävyä. Meidän muru rakastaa kaikkea pehmeää ja tykkää nukkua erittäin pehmeissä sängyissä. Nyt sekin on jo paketoitu ja uusi onnellinen omistaja saa avata pakettinsa jouluna; yleensä perinteisen tapansa mukaisesti vasta joulupäivänä. Seuraava projekti on jo alkanut; ne ihanat aiemmin mainitsemani joulusukat.



keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Maailman paras tiramisu

Yksi suosikkijälkiruoistani on tietenkin tiramisu. Se on myös nopea ja helppo itse valmistaa; toki sen pitää mielellään maustua yön yli. Usein törmää ohjeisiin, joissa "tiramisuun" on käytetty milloin mitäkin rahkaa tai erikoisia tuorejuustoja. Oikeaan tiramisuun ei kuulu rahkat ja ainoa oikea tuorejuusto siihen on mascarpone. Yksi ehdoton tähän herkkuun kuuluva asia on myös Savoiardi-keksit!

Paras ja oikeanlaisin tiramisu-ohje, jonka tiedän, on peräisin nyt jo edesmenneestä ihanasta Papa Giovanni -ravintolasta. Tämä tiramisu maistuu juuri siltä kuin Italiassa!

Tiramisuun tarvitaan kaksi munanvalkuaista, 250 g mascarponea, 1/2 dl tomusokeria, vaniljasokeria, appelsiininkuorta raastettuna sekä paketti Savoiardi-keksejä. Keksien kostuttamiseen tarvitaan lisäksi kahvia sekä amarettoa; tiramisun päälle vielä kaakaojauhetta. Valkuaisvaahtoon lisätään vain tuorejuusto sekä sokerit ja appelsiininkuoriraaste. Vuokaan asetellaan kostutetut keksit ja kerros täytettä, kerros keksejä ja päälle kerros täytettä. Sitten vaan jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää ja tarjoilua!

Tällä kertaa tein tiramisun tuplana ja siksi ylimääräiset kerrokset; on se vaan hyvää!


maanantai 17. joulukuuta 2012

Joulukuu parvekkeella

Joulukuun parvekkeella erityistä ovat lähinnä valonauha ja lisää lyhtyjä pimeyteen. On kyllä aika ihanaa, että tämä vuoden pimein viikko on nyt käsillä. Perjantain jälkeen jokainen aamu on uusi askel kevättä kohti. Juhlat alkakoon!








sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Piparkakkupäivä

Tulipahan nyt viikonloppuna tehtynä ensimmäistä kertaa piparkakkutalo. Se ei ole helppoa puuhaa se, joten kaikki kunnia niille taitureille, joiden luomuksia erilaisissa kilpailuissa näkee. Talo koottiin valmiista osista, mutta kyllä sekin kokoaminen harjoittelua vaatii. Myös sokerikuorrute oli valmiina (Dr Oetker), kun ajattelin sen olevan helpompaa kuin koristelu itse tehdyllä kuorrutteella; sitä on tullut kokeiltua. Ihan yhtälailla opettelua sekin vaatii. Karkit eivät meinanneet pysyä seinissä millään, mutta onneksi sentään Marshmallow Fluff, kiinteät vaahtokarkit sekä tomusokeri tuovat vähän sitä samaa kaoottista talven tuntua kuin katsoessa ikkunasta ulos. Kyllä nauratti työn tulokset, mutta toisaalta; piparkakkutalon vastaanottaja (7 v.) oli erittäin tyytyväinen.


Muitakin pipareita tuli leivottua. Ostin viime talvena jostain poistolaarista muumimuotin ja komeita vamppyyrimuumeja sillä saikin aikaan. Täytyy harjoitella lisää Dr Oetkerillä, mutta kai harjoitus tekee mestarin tässäkin, jos joka vuosi harjoittelee. Käytin tällä kertaa valmistaikinaa ja helppohan sitä on kyllä käsitellä ja makukin on ihan hyvä. Mutta noin fiilispuolella omatekoinen vie tietysti voiton. Ne mausteiden tuoksut ja taikinan maku on aivan omaa luokkaansa!

Samasta muumimuotista tein muistitaulut meidän välioveen alkusyksystä ja poika on ne koristellut tyylinsä mukaisesti. Siitä siis vamppyyrimuumit!

Muumeista puheenollen, olen niitä onnellisia, jotka saivan oman Stockmannin muumimukin jo syyskuussa. Se on oikeasti todella kaunis! Niin kaunis, että voisihan niitä vaikka lisääkin kattaukseen olla, mutta en kuitenkaan hankkinut kuin yhden. Muutama viikko sitten tilasin kaveriksi kuitenkin lasinaluset tätä samaa ihanaa kuosia. Ehkä sitten 10 vuoden päästä on luvassa jotain uutta mukavaa, kun on Stockmannin 160-vuotisjuhlavuosi!