keskiviikko 29. elokuuta 2018

Pitsisukkaprojekti

Kesän tavoitteeksi aloitin taas tänä vuonna kahden kilon lankojen kulutuksen ennen syysuutuuksien hankkimista. Kesälomalla projekti eteni erittäin hyvin, mutta töiden alettua on tietysti tullut vähän hidasteita, mutta projekti on kuitenkin etenee koko ajan. Projektin alkuun tein useamman parin Novitan pitsisukkia, jotka ovat olleet erittäin suosittuja lahjasukkia.

7 Veljestä Aurora poistuikin valikoimista ja kaupoista on kesän mittaan saanut Auroraa todella edullisesti. Itse olen kovasti tykästynyt Auroran kanervaan sekä kelta-oranssiin aurinkoon. Kokeilussa ovat olleet myös lupiini ja kissankello. Resorina käytin luonnonvalkoista 7 Veljestä lankaa sekä kokeilin myös 7 Veljestä Pohjolaa. Sekään ei ole hassumman näköinen, mutta tietysti valkoresoriset ovat erityisen raikkaan oloiset.


Kissankellossa ja kanervassa pitsikuvio on ehkä kaikkein vaikeimmin hahmotettavissa, mutta vaaleammissa versioissa pitsi tulee oikein kivasti esille. Onneksi tämän mallin sukat ovat myös aivan ihanat jalassa!


Tämän ohjeen kuvio on siitä mukava, että sen oppii aika nopeasti ulkoa, joten neulominen on todella helppoa ja mukavaa. Tällä hetkellä tekeillä on sukat, joiden pitsikuviota en muista vielä toisessa parissakaan ulkoa kuin osittain. Seuraavaksi vaihdan mallia, joten olen myös jo tässä vaiheessa luovuttanut ulkoa opettelemisen. Näihin sukkiin ja malliin olen kyllä tykästynyt!


Taidan taas kääriä näitä syksyn mittaan paketteihin ja onhan näitä tällä hetkellä yksi pari itsellänikin käytössä. Voin siis suositella: lämpimät ja ihanat jalassa! Ja kyllä tuo Aurora oli kaunis lanka...

perjantai 24. elokuuta 2018

Rainier Fog

Pitkään odotettu Alice In Chainsin Rainier Fog on nyt siten ilmestynyt ja kertaalleen jo koekuunneltu. Kokonaisuus on tuttu, mutta myös uusi. Muutamalla kuuntelulla vielä kokonaisuus aukeaa lisää, mutta kyllä tästä vielä hyvä tulee!



Oma tilaamani albumi ei ehtinyt kotiin ilmestymispäiväksi, mutta se on tätä päivää. Viime aikoina se ei ole saapunut ajoissa koskaan ja sitten toisaalta levy on myös kuunneltavissa You Tubessa ja Spotifyssä. Tuen itse mielelläni myös artistia levyostoksilla, joten innolla odotan omaa kappalettani. Toisaalta eipähän odottava tunnelma sentään latistu verkkokaupan ja postin hitauteen (levy on tosin postitettu vasta eilen, joten postia ei voi kyllä tästä moittia). Mutta ehtiihän tätä tässä kuunnella!


Törmäsin tällä viikolla mielenkiintoiseen videoon kaverista, joka vääntänyt Alice In Chainsin -tyylisen version Master of Puppetsista. Tämähän on tietysti naurattanut koko viikon ja erityisesti tänään, kun on kuunnellut näitä uusia biisejä eli vähän kuin uusin korvin, kun ainoastaan pari biisiä oli tuttuja. Kaverin Alice In Chains -oivallukset löytyvät nimittäin aika monesta kohdin. Video on musiikkeineen päivineen hyvin tehty ja on siihen kyllä nähty vaivaa. Toimiva kokonaisuus tämäkin!

torstai 23. elokuuta 2018

Suotuisa kesä

Kulunut kesä on ollut aivan täydellinen sekä huonekasveille että parvekekasveille. Parvekkeella on todella vehreää ja vähintään yhtä vehreää on sisätiloissa. Nyt edessä on vain ongelmia syksyn myötä;  miten ihmeessä sovittaa kaikki taas sisätiloihin?


Monet Välimeren kasveistani viettävät talven työhuoneen ikkunalla, mutta nyt moni kasveistani on kasvanut niin suuriksi, että täytynee alkaa miettiä muita ratkaisuja. Kaikki olisi tietysti helpompaa, jos kasvien sijoittelu kotona olisi vapaampaa, mutta meillä on huomioitava esim. koira, jonka vuoksi millään tavoin heiniä muistuttavia kasveja ei voi pitää olohuoneessa. Koira tykkää ulkonakin syödä ruohoa ja heinää, joten esim. kultapalmu ja jukkapalmu ovat vaarassa, kun niiden syömistä on todellakin meillä tapahtunut. Tässä vaiheessa vuotta on myös vaikea muistaa kuinka pimeää talvikausi on eikä asunnon perälle valoa riitä ollenkaan, kun jopa ikkunan läheisyydessä voi joinakin talvina kasveilla olla vaikeaa. Riittävästi pilvisiä ja pimeitä päiviä, niin vaikeuksissa ollaan. Näin ollen on aivan turha kantaa kasveja pimeisiin paikkoihin. Olen toki miettinyt kasvien kierrättämistä, jossa kuukauden pimeässä ollut kasvi pääsee sen jälkeen takaisin ikkunalle. Tähän vaihtoehtoon on luultavasti päädyttävä!


Pistokkaitakin tuli taas istutettua lisää, joten tungosta on tullut itsekin lisättyä. Toisaalta olen myös yrittänyt yhdistää kasveja mahdollisuuksien mukaan samaan ruukkuun. Hyvä kesäkausi vaan kasvattaa, enkä siitä kyllä haluaisi valittaa. Syksymmällä on liikaa venähtäneitä kasveja leikattava tai jätettävä se kevääseen, mikäli se on kasville parempi vaihtoehto. Viikunat esimerkiksi ilmeisesti pitävät leikkaamisesta. Omat viikunani parvekkeella ja sisällä ovat kasvaneet aivan valtavasti. Yksi sisätiloissa oleva on jo suorastaan puu ja sitä on luultavasti jatkossa leikattava. Se oli parvekkeella ilmeisesti vähän liian kuumassa, joten kasvu on ollut epätasaista. Näin ollen mielellään ei leikkaisi niitä nyt hyvin kasvamaan lähteneitä oksia, mutta katsotaan syksymmällä mistä ja milloin kannattaa leikata, jotta ensi vuonna saataisiin vähän tuuheutta lisää.

Kummallista kyllä sitruunapuummekin on vielä elossa. Se taitaa olla meillä pisimpään selvinnyt sitruskasvi. Se pitää kastelusta paljon enemmän kuin voisi kuvitella ja valoakin pitäisi olla hyvin ja tasaisesti. Syksy onkin se hankala hetki, kun täytyy yrittää löytää siihen sopiva kombinaatio. Sitruunoitakin olemme saaneet ja valmiina olleet on jo monet syötykin. Erittäin hyvän makuisia! Meillä kasvaneet sitruunat kypsyttelevät vielä ja toivotaan, että valmistuvat vielä tässä ennen pimeitä aikoja.


Pikkuhiljaa pitäisi alkaa miettiä kasvien talvijärjestelyjä kotona, sillä parvekeaikaa ei ole jäljellä enää kasvista riippuen kuin kuukausi kaksi. Talvella ei onneksi voi koskaan olla liikaa vihreää, joten en kyllä kasveistani ihan hevillä luovu. Nautitaan vehreystä ja annetaan saksille töitä!

perjantai 17. elokuuta 2018

Pistokkaat

Keväällä leikkasin suuresta jättipeikonlehdestäni muutamia lehtiä pistokkaiksi. Aiemman kokeilun perusteella ne tekevät vesipullossa juuret todella nopeasti ja istuttamisen jälkeen lähtevät hyvin kasvamaan. Olen ajatellut sen olevan hyvä tapa karsia vähän suurta peikonlehteä ja antaa pistokkaista tulleita istutuksia vaikka lahjaksi. Tänä vuonna kokeilu vähän venähti ja istutimme pistokkaat vasta kesäloman jälkeen. Juuria ainakin luulisi olevan riittävästi!


Kevään ja kesän mittaan täyttelin aina vesipulloja uudella vedellä, sillä pistokkaat tuntuvat käyttävän sitä aika tavalla. Osa pistokkaista teki vesilasissa jopa uusia lehtiäkin, mutta kannattavampaa on varmaankin istuttaa ne multaan vähän tätä kokeilua nopeammin. Juurien määrän kyllä luulisi olevan sellainen, että istutukset juurtuisivat aika nopeasti.


Kokeilumielessä laitoin vesipulloon myös lyyraviikunan lehden sekä jukkapalmun verson. Nämäkin molemmat alkoivat aika nopeasti kasvattaa pullossa juuria. Myös nämä pistokkaat istutimme elokuun alussa multaan. Lyyraviikuna sai seurakseen pari isompaan ruukkuun kaivannutta yksilöä, mutta jukkapalmu on tosiaankin ihan vain kokeilu. Pistokas oli juurista huolimatta suhteellisen surkean näköinen ilmestys, mutta ties mikä komistus siitä saattaa kasvaa!


Tänä vuonna pidin vesipulloa kauempana ikkunasta ja juurien kasvaminen vei kauemmin kuin viime vuonna ikkunalaudalla. Ensi keväänä voi taas kokeilla uusia pistokkaita! Viime vuoden peikonlehtipistokkaat ovat ainakin vuodessa kasvaneet todella paljon ja juurtuneet erittäin hyvin. Peikonlehteä kannattaa ainakin kokeilla, jos pistokkaista innostuu!

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Poldark

Säästelin koko kevään Poldarkin kolmannen kauden jaksoja sopivaan hetkeen. Kevät oli pitkä, raskas ja työntäyteinen, joten Poldarkin oli tarkoitus olla palkinto kaikista kevään kärsimyksistä. Kävi vielä niin onnekkaasti, että ennen kuin kevään kärsimykset oli kärsitty, ilmoitettiin jo neljännen kauden näyttämisestä heti tuoreeltaan Britannian perässä. Kesälomalla vihdoin koitti Poldarkin aika ja kyllä heti kolmannella kaudella muistui mieleen kuinka erikoinen ja hyvä sarja se on, vaikka ei päällepäin ihan heti uskoisi.



Kaksi vuotta sitten kun Poldark aloitti Suomessa kaksi ensimmäistä kautta, odotukseni eivät olleet kovin kaksiset. Pidän historiallisista sarjoista, mutta eivät nekään aina toimi. Usein ne on tehty aivan liian kevyesti tai sitten ne ovat vain aivan hirveitä kuten kammottava, ahdistava ja äärimmäisen puuduttava War and Peace (Sota ja rauha). Poldark ei ole sellainen. Olinkin aivan väärässä ja hurahdin sarjaan aivan totaalisesti. Poldark on historiallista draamaa romanttisella twistillä ja aivan uskomattoman toimivilla juonenkäänteillä. Merkittäviä hahmoja ei säästellä ja dialogi on pääosin erittäin toimivaa. Dialogilla on toki jähmeät hetkensä vaikkapa Downton Abbeyn tavoin, mutta toki sellainen kuuluu myös ajan henkeen. Päähenkilöt ovat mielenkiintoisia ja näyttelijät on valittu loistavasti. Mukaan toki mahtuu George Warlegganin kaltainen, usein jopa koominen juonitteleva, pahis, mutta menköön.



Kolmatta kautta katsellessa ei voinut enää ihmetellä kuinka ihmeessä innostuin niin kahdesta ensimmäisestä kaudesta. Sarjassa on jotain aivan uskomattoman koukuttavaa. Yhdessä jaksossa ehtii tapahtua paljon, mutta sarjan tempo pysyy miellyttävänä. Juonenkäänteistä on tietenkin kiittäminen Winston Grahamin Poldark-kirjoja. En ole kirjoja lukenut, mutta sarjassa tuntuu, että tarina etenee luontevasti ilman valitettavan tavallista kirjojen filmatisoinnin kiirettä, joka vesittää hahmot sekä draaman. Poldarkin hahmoissa on syvyyttä; joissakin enemmän, joissakin vähemmän. Ross ja Demelza kuuluu ensimmäiseen kategoriaan ja moni muista hahmoista jälkimmäiseen. Toisaalta tuo kombinaatio tuntuu toimivan ja tarina soljuu eteenpäin koukuttavalla tavallaan, 1700-luvun Cornwallissa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.



Kolmannen kauden tallennusten kanssa kävi niin, että yksi tallennus oli jäänyt välistä ja poistin vahingossa kaksi viimeistä. Neljäs kausi sentään oli meneillään ja löytyi Yle Areenasta. Kolmatta kautta ei löytynyt mistään suoratoistopalvelusta, joten hankin sen dvd:nä, koska olennaista tietoa jäi ehdottomasti väliin missaamalla jaksoja. Poldarkin jaksoissa tapahtuu yllättävän paljon. Kirittyäni kiinni neljännen kauden lähetyt jaksot, oli pakko katsoa Cirkus-ohjelmakirjastosta myös kaksi ensimmäistä kautta uudelleen. Kaksi ensimmäistä kautta oli juuri niin hyviä kuin muistinkin. Kolmannella kaudella Dwight Enysin pelastaminen Ranskasta ja neljännen kauden Rossin ja Monk Adderleyn kaksintaistelu ovat vähän kummallisia ja epäuskottavia käänteitä, mutta nekin lopulta uppoavat mukaan tarinaan siinä missä toimivammatkin kuviot. Historiallisessa ja romanttisessa kirjallisuudessa tarinaan kuuluukin uskomattomat tapahtumat, mutta harvoin niiden filmatisoinnissa saadaan tarinasta niin toimiva ja osittaisesta teatraalisuudestaan huolimatta omalla tavallaan uskottava, kuten BBC on Poldarkissa saanut.



Ei tietenkään haittaa ollenkaan, että Aidan Turner Poldarkina on aivan ihana. Hän on kyllä aivan loistava ja erittäin karismaattinen, mikä selittää suurelta osaltaan hahmon ihanuuden. Ja täydellisyydestä ei ole tietoakaan! Eleanor Tomlinson on aivan yhtä loistava Poldarkin vaimona Demelzana. Poldarkien avioliiton ongelmat, mutta myös parhaat päivät, muistuttavat oikeaa elämää. Ja sitten on tuo kaunis Cornwall, joka luo todella loistavat puitteet kaikille tapahtumille. Tämä tarina saa katsojan kyllä uppoutumaan hetkeksi sinne 1700-luvun rannikko- ja kalliomaisemiin.

Neljäs kausi on nyt päättynyt ja elämässä on taas hetki selvittävä ilman Poldarkia. Mutta neljännen kauden päätössanoin: Poldark will return. 

maanantai 13. elokuuta 2018

Vielä kerran viikuna

Viimeisellä lomaviikolla poikkesin tuliaisostoksilla Hong Kongin puutarhaosastolla. Löysin sieltä myös krysanteemit sekä euron maksaneet Riesling-viiniköynnökset. Ohittamaton tarjous oli puurunkoinen viikuna puoleen hintaan. Siellä se nökötti ainoana kappaleena eikä sitä tietenkään voinut sinne jättää.

Viikunan ruukun halkaisija oli noin 30 cm ja sen runko ja oksat jo ihan puumaiset. Viikuna on kuitenkin suhteellisen matala, joten kannattaa varmaan typistää sitä meidän korkeaksi puuksi kasvanuttakin. Näin ainakin leikattuna viikuna on mukavan tuuhea ja leveä, vaikkakin puumaisen korkea. Pari muuta meidän viikunaa ovat kovin pensasmaisia ja matalia, mutta ehkä niistäkin tällaisia komistuksia aikanaan muotoutuu. Tässä yksilössä on ainakin aivan huumaava tuoksu ja aina kotiin tullessa koko koti tuoksuu viikunalle!


Parissa viikossa olohuoneen lattialla viikunaan on ilmestynyt myös huomattavan paljon uusia lehtiä. En vienyt sitä parvekkeelle, koska tässä vaiheessa kesää ei kannata kokeilla aivan täysin uusia olosuhteita. Avoin puutarhamyymälä on kuitenkin eri asia kuin lasitettu parveke helteellä. Onneksi olohuone on kelvannut hyvin. Tervetuloa meille!






lauantai 11. elokuuta 2018

Novita syysohjeita

Vuoden odotetuin Novitan lehti ilmestyi pari viikkoa sitten eikä syysnumero pettänyt tälläkään kertaa. Lehdessä oli monta kivaa ohjetta ja erittäin kaunis värimaailma. Syksyn langathan ovat muutenkin ihania, joten ei mikään ihmekään!


Tänä kesänä taas otin tavoitteekseni neuloa kaksi kiloa lankaa ennen kuin voin tilata syksyn uusia lankoja. Tavoite on melkein saavutettu, mutta oikeasti pitäisi neuloa paljon enemmänkin. Kesälomalla sain neulottua niin paljon kuin haluaisin, mutta näin töiden alkaessa, päivittäin ehdin neuloa omaan neulomistarpeeseeni aivan liian vähän. Enkä tarkoita nyt lankojen kuluttamista vaan ihan neulomisen tuottamaa iloa. Ideoita on vaikka kuinka paljon, mutta aikaa tälle ja muille harrastuksille on valitettavasti vain rajallisesti. Uusia lankoja olen tietysti käynyt jo hypistelemässä kaupoissa. Hyvää kannattaa odottaa!


Lehdessä mainostetusta Kaikkien aikojen villasukat -kirjasta näin juttua aiemmin keväällä ja kirjalla juhlitaan 90-vuotiasta Novitaa. Laitoin kirjan viime viikolla ennakkotilaukseen ja ennakkotiedon mukaan sen pitäisi ilmestyä elo-syyskuun vaihteessa. Innolla odotan näitä uusia ohjeita!

Myös syksyn lehdessä oli kivoja sukkaohjeita, palmikkoneuleita sekä asusteita. Toteutukseen päätyy varmasti useampikin ohje. Novitaknitsin verkkopalvelussa on nykyään kiva ominaisuus, jolla voi merkitä ohjeita muistiin. Uutta projektia etsiessä sieltä on helppo löytää se seuraava niiden parhaimmiksi merkittyjen joukosta.


Oma suosikkiohjeeni lehdessä oli Minna Metsäsen suunnittelemat kauniit raitasukat. Minna Metsäsen ohjeet tuntuvat olevan suosikkiohjeitani. Näissä on kivoja oivalluksia, vaikka itse ohje voi olla ihan yksinkertainenkin. Ainakin näissä sukissa on todella onnistuneet väriyhdistelmät! Itsellänikin on mielessä jo monta tulevaa variaatiota!


Talven lehti ilmestyy 12.10. ja siihen mennessä ehtii jo syksyn lehdestä useamman neuleohjeen toteuttaa. Toivottavasti lehti on kyllä virikkeellinen ja kaunis kuin tämä syksyn numero. Syksy on ihmisen parasta aikaa!