keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Atlantin helmi - Madeira

Kesä vei minut taas kerran Madeiralle. Jos Madeiralle tai Azoreille on joskus eksynyt, on sinne vaan päästävä aina uudelleen, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Ne saaret vievät vaan sydämen eikä sitä saa koskaan takaisin.

Kävin Madeiralla nyt neljättä kertaa ja tämä oli toinen kerta heinäkuussa. Ensimmäisen kerran olen käynyt Madeiralla toukokuussa 2003 ja pari vuotta sitten käväisin myös samoin toukokuussa. Nyt heinäkuussa oli Madeiralla todella lämmintä; uskomatonta kyllä usein jopa kuuma. Vieläpä niin, että juuri vuoristoissa oli aivan erityisen kuuma vaikka yleensä siellä voi olla aivan jäätävän kylmää, vaikka alempana olisi ihan lämmintä. Säähän yleensä Madeiralla vaihtelee, mutta nyt oli kyllä lähes ainoastaan auringonpaistetta. Ainoastaan viimeinen päivä oli Funchalissa pilvinen, mutta muualla saaressa oli aurinkoistakin. Auton tuulilasissa oli koko viikon aikana vain pari sadepisaraa, jota ei sateeksi voinut sanoa.

Saarella on toki aina vehreää, mutta heinäkuu ei ole kyllä todellakaan se vehrein kuukausi. Joissain normaalisti vehreissä paikoissa oli suorastaan kuivaakin. Funchalissa ei istutukset olleet ihan parhaimmillaan, mutta sitten taas esim. pohjoisosassa saarta oli todella vehreää. Ja onhan se aurinko todella polttavaa näin lähellä päiväntasaajaa, vaikka Madeiralla ei niin kuumaa yleensä olekaan. Itse ihastelin luonnon muodostamia neulepintoja vuoristossa, kuten täällä saaren länsiosassa. Parhaimmista kohdista ei valitettavasti autosta vauhdissa pystynyt luonnon hienouksia valokuvaamaan. Nämä värit kuin saisi neuleeseen napattua...

Tänä kesänä lennot Funchaliin sai todella halvalla, joten se mahdollisuus oli käytettävä. Viime vuonna niitä ei ollut tarjolla ja tiedä taas sitten koska seuraavan kerran. Hotelli meillä oli taas Funchalissa, vaikka katselimmekin muita vaihtoehtoja. Hyviä hotelleja löytyy muualtakin saaresta, mutta näin kesällä halusimme kuitenkin mielellään ilmastoinnin ja muksun vuoksi uima-allas on aivan must sekä tv ihan kiva. Funchalissa taas tarjontaa on yllin kyllin ja sopivia hotelleja löytyi useita. Tällä kertaa olimme Hotel Duas Torresissa, joka oli meille aivan loistava hotelli.

Meillä oli taas vuokrattuna auto kuten aina aikaisemminkin. Pelkän Funchalin vuoksi ei Madeiralle oikeasti kannata lähteä. Jos olet viikon Funchalissa, et ole nähnyt Madeirasta mitään. Funchalin kaupungin kaltaisia kohteita löytyy lyhyemmänkin lentomatkan päästä. Jos ei vuokraa autoa, kannattaa suunnata retkille tai matkata taksilla tai sitten bussilla. Paikallisbusseilla matkat voivat olla kyllä aika pitkiä ja jos huonoa oloa pelkää, voi henkilöauto olla parempi vaihtoehto. Liikenteeseen tottuu parissa päivässä ja liikennekulttuuri on moninkertaisesti parempaa kuin Suomessa. Olen itse korkeanpaikankammoinen, mutta päätä ei kuitenkaan juuri enää Madeiralla huimaa, vaikka pudotukset ja korkeuserot ovat tietysti valtavia. Lasiselle näköalatasanteelle minua ei kuitenkaan saanut...

Funchalin keskustassa kävimme vain yhtenä päivänä. Keskustassa ei enää ole muutaman kerran jälkeen mitään kovin erityistä, mutta Funchalin kauppahallissa kannattaa aina vierailla. Kalahalli ja hedelmä- ja vihannestiskit ovat näkemisen arvoisia. Lisäksi siellä saa maistella erilaisia hedelmiä ja tietenkin ostaa evääksi. Ravintoloita keskustasta kyllä löytyy, mutta erittäin hyviä ruokapaikkoja on myös runsaasti hotellialueella. Kävimme myös pojan toivomuksesta taas hissillä Montessa. Olen ollut lähes joka kerta ja korkeanpaikankammoinen kestää siis kyydin kyllä. Matkalla on oikeastaan vain yksi epämiellyttävämpi kohta (moottoritien kohdalla noustaan todella korkealle), mutta selviäähän siitäkin, kun on aiemminkin selvinnyt. Jokainen tietysti arvioi oman sietokykynsä itse!

Ympäri saarta löytyy useita rauhallisia uimiseen tarkoitettuja merialtaita, joissa on kuitenkin kaikki palvelut vaatteidenvaihtopaikkoineen ja ravintoloineen. Hotellin uima-allasta tuli kyllä myös ahkerasti käytettyä. Itsekin kävin muutaman kerran; muistelisin, että olen viimeksi Suomessa uinut häitä edeltävänä kesänä 2003. Uimisesta tykkään paljon, mutta en siis ole kylmien vesien (ja kesien) ystävä.

Itse en käy vaeltamassa, mutta mieheni kävi tekemässä pari pidempää kävelyä. Itse levadojahan on vähän kaikkialla ja niille kyllä eksyy aivan jokainen, joka astuu autosta vähänkin ulos ja löytyy niitä Funchalistakin. Muutenkin kävelyä tulee Madeiralla ihan mukavasti tehtyä eri näköalapaikoilla.


Saarta kiertäessä on mukava pysähdellä eri kahviloihin ja ravintoloihin. Niitä on kaikkialla ja kahvi on meikäläisittäin lähes ilmaista. Ruoka on mielestäni aina hyvää, niin lounaat kuin päivällisetkin. Meillä oli huoneistohotelli, joten aamiaistarvikkeet haimme myös kaupasta itse. Ja se mikä näissä kuppiloissa on parasta on tietysti se, että näkymät ovat lähes poikkeuksetta huikeat!



Ja huikea on myös Funchalin iltavalaistus. Sitä kyllä katseli taas joka ilta mielellään illan pimetessä! Ja vaikka ilta oli pimeä, mereltä puhalsi vain se ihana lämmin tuuli.


Tuomisina taas oli lempisukkani eli toin taas varastoon villasukkia, joissa on pohjassa loistavat liukuesteet. Sinänsä mikään shoppailukohde Madeira ei todellakaan ole. Joitakin kauppakeskuksia sieltä kyllä löytyy kansainvälisine ketjuineen, mutta parhaat löydöt tekee melkein sieltä kaupan ruokaosastolta sekä tietysti niistä turistikauppojen neulekoreista!


tiistai 30. heinäkuuta 2013

Browniejuustokakku

Lomalla on ollut aikaa erikoistua juustokakkuihin. Osan olen pakastanut vierasvaraksi, sillä kestävät pakastamista todella hyvin ja kaikkeahan ei voi syödä! Tällä hetkellä kun marjoja pukkaa ja osuin vielä paikalle, kun kaupassa oli poistomyynnissä vanhentuvia mascarpone- ja ricottajuustoja. Suomalaiset eivät kyllä ymmärrä hyvän päälle!

Näitä aletuotteitahan oli sitten kokeiltava ja yhtenä päätinkin sitten tehdä suunnittelemani kylmän version aiemmin kokeilemastani browniejuustokakusta. Aiempi kypsytettiin uunissa ja se oli mielestäni vähän turhan raskastekoinen. Lisäksi siihen meni valtavasti aineksia, jotka eivät kakussa tule esiin. Tässäpä siis muokattu kylmä versio.



Keksipohjan jätin kakusta kokonaan pois ja käytin siinä samaa browniekakkua kuin täytteessäkin.

Brownie

2 1/4 dl sokeria
1 1/5 dl kaakaojauhetta
1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
3 kananmunaa
3 rkl sulatettua voita

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Sekoita kaikki kuivat ainekset kulhossa. Vatkaa kananmunat kevyesti vaahdoksi ja lisää vaahtoon sulatettu voi. Sekoita kananmunaseos kuiviin aineksiin. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan tai uuninpellille. Kypsennä brownieta noin 20 minuuttia tai kunnes se tuntuu kiinteältä. Jäähdytä brownieta sen aikaa, kun valmistelet juustokakun täytteen.



Täytteen määrää vähän muokkasin eli vähensin tuorejuuston määrää kahteen paketilliseen mascarponea. Lisäksi paistamisen sijaan tarvitaan liivatelehtiä.

Täyte

500 g tuorejuustoa esim. Philadelphiaa
2 dl sokeria
3 rkl maissitärkkelystä
1 rkl vaniljasokeria
4 kananmunaa
6 - 8 liivatelehteä

Laita 6 - 8 liivatelehteä kylmään vesilasiin. Vatkaa juusto vatkaimella pehmeäksi ja kuohkeaksi. Sekoita siihen sokeri, maissitärkkelys ja vaniljasokeri. Lisää sen jälkeen seokseen kananmunat yksitellen ja vatkaa seosta jokaisen kananmunan jälkeen minuutin verran. Laita kuumaan vesitilkkaan liukenemaan pehmenneet liivatelehdet ja sekoita mukaan täytteeseen.  

Leikkaa browniepohjasta irtopohjavuokaan sopiva pala kakkupohjaksi. Leikkaa loput brownien palat 2 x 2 cm:n ruuduiksi. Kaada pohjan päälle juustotäytettä ja levitä brownieruudut sen päälle. Kaada päälle loput juustotäytteestä sekä halutessasi ylijääneitä brownien paloja. Jäädytä kakku jääkaapissa ainakin seuraavaan päivään saakka. 

Lopputulos oli oikein onnistunut eli kannatti kokeilla. Pohjassa voisi olla browniepohjaa vähemmänkin, mutta sopi se näinkin. En osaa sanoa oliko lämmin vai kylmä versio parempi, mutta ainakin tässä kylmässä versiossa kaikki käytetyt aikekset maistuvat kakussa!



maanantai 29. heinäkuuta 2013

Heinäkuu parvekkeella

Parvekekasvien rankin vaihe taitaa olla heinäkuu. Kasteluvälit vaihtelevat, lämpöä piisaa tai sitten ei. Nyt heinäkuussa on ainakin säät vaihdelleet laidasta laitaan. Pääosin kasvit ovat kuitenkin kuluneesta heinäkuusta selvinneet hyvin, aika vähällä kastelulla ja nypinnällä jopa.

Keväällä leikkattu oliivipuu näyttää nyt todella hienolta ja tuuhealta. Kannattaa todellakin leikata haituvat lyhyiksi, jos tuloksena on näinkin terhakat ja tuuheat lehdet. Oliivipuu kaipaisi jo istuttamista uudelleen, mutta voi olla, että siirrän sen homman ensi keväälle. Toivottavasti oliivi selviää taas tulevasta talvesta talvihoitopaikassaan.


Madeiralla innostuin taas kerran kiinanruususta ja pakkohan se oli hankkia, kun sattui kaupassa silmään. Madeiralla kiinanruusut kasvavat lähinnä pensaina, joista täällä meillä voi vain unelmoida. Parikymmentä vuotta sitten ollessani teini-ikäinen minulla kyllä oli pienen puun kokoinen kiinanruusu huoneessani. Se elikin vuosia ja oli hieno kuin mikä. Kokeilin kiinanruusua taas pari vuotta sitten nähtyäni niitä edellisellä kerralla Madeiralla. Se elikin hyvin kesän parvekkeella, mutta sitten jo elokuussa paleltui ja lopulta kuoli. Silloin ei edes ollut erityisen kylmä, joten kiinanruusu on sitten kylmälle todella arka. Viime vuonnakin kokeilin sitä sisätiloissa, mutta silloin siinä tuli mukana valitettavasti villakilpikirvat, jotka sinnikkäästi asustivat siinä eivätkä myrkytyksistä huolimatta poistuneet. Kiinanruusu kukki koko ajan, mutta ei kasvanut koko aikana yhtään. Lopulta siitä luovuin, jotta ei levitä kilpikirvoja muihin kasveihin. Taas kerran sitten ajattelin kiinanruusua kokeilla ja tällä kertaa vein sen taas parvekkeelle. Tällä kertaa täytyy vaan tuoda se hyvissä ajoin sisälle heti kesäsäiden himmetessä.

Mitään satoa ei tarvitse meidän parvekkeella korjailla, sillä hyötykasvipuoli rajoittui tänä vuonna tomaattiin sekä yrttiviljelmämixiin. Härmä vei jo tomaatin, mutta kyllä siitä useammankin tomaatin sai syödä. Yrttiviljelmämix taas näyttää voivan erittäin hyvin. Yhteen saviruukkuun yksinkertaisesti kaadettiin kaapista löytyneet vanhat ja jopa vanhentuneet siemenet; hyvällä menestyksellä.

Krassi vähän kärsii kastelutauoista ja kuivumisesta, mutta elpyy siitä kyllä aina todella hyvin. Jossain vaiheessa siinä oli jo jotain kaalitoukkiakin, mutta ovat nyt jo poistuneet. Tällä hetkellä tuntuu, että skippaan krassin ensi kesänä kokonaan, mutta muistelisin, että viime vuonnakin se oli kyllä melkein parhaimmillaan syksyllä. Nytkin sen kunto selvästi parani, kun oli muutamia viileämpiä päiviä. Ja toisaalta kun olen niitä katsellut useammassakin eri paikassa Suomessa ja Madeiralla, niin kaipa krassin perusilmeeseen kuuluu yleiskunnon melkoinen vaihtelu; kyllä sitä on kaikenlaista versiota silmiin osunut.


Miljoonakellopuolella on heinäkuun aikana tapahtunut paljonkin kasvua, mutta ei niistä ole siltikään kovin runsaita amppelikukkia kehittynyt. Aika harvakasvuisiakin minusta ovat, mutta onhan tässä vielä kesää jäljellä.


Petuniapuolella sen sijaan kukoistaa ja aivan erityisen tyytyväinen olen edelleen surfinia-istutuksiin. Ne ovatkin todella tuuhistuneet ja kukkivat todella kiitollisina. Muutenkin yllättävän vähällä kastelulla on näin heinäkuussa selvinnyt; yleensä on mielestäni kastelua tarvittu ihan päivittäin, mutta nyt ei ole joistakin välipäivistä juuri ollut haittaa. Ja se sopii oikein hyvin!



sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Novitan syksyä

Postiluukusta kolahti tällä viikolla Novitan syksylehti ja kerrankin samana päivänä ehdin jo lukaista läpi koko lehden. Jokainen ohje ei tietenkään aina kolahda, mutta aina mukaan mahtuu paljonkin mielenkiintoista. Joitakin mahtavia värejä, mielenkiintoisia neuloksia ja ohjeita sekä pari ihanaa lankaa, joiden ihanuutta lehti vain korostaa lisää. Lisäksi plussaa oli se, että pääsääntöisesti neulokset olivat taas selkeästi nähtävissä kuvissa!

Yksi yllätys oli Novitan Nostalgia-lanka, josta en ole aiemmin ollut erityisen kiinnostunut. Se ei ole vaan keränä kiinnittänyt erityisesti huomiota, mutta näin käytettynä esim. tässä tytön neuleessa olikin yllättävän hyvännäköinen. En ollutkaan edes huomannut, että sitä on saatavana myös lilana. Siitähän saisi aikaiseksi vaikka mitä kivaa! Lisäksi tytön liivihame oli hauska; ehkäpä siitä voisi ideaa muunnella johonkin toiseen juttuun.

Poikien neuleista on ollut pitkään pulaa ja tällä kertaa miesten ja poikien puolelta löytyi minun suosikkiohjeeni. Tässä poikien ohjeessa oli käytetty i-ha-naa 7 Veljestä Tweediä, jossa on aivan ihania värejä. Jotain tämäntyyppistä on minullakin ollut pojalleni suunnitteilla, mutta ehkä vähän erilaisella raidoituksella. Punainen on siihenkin ehdottomasti sopiva, mutta ehkä parilla lisäraidalla.


Lehden parhaimmat ohjeet olivat ehdottomasti nämä kaksi miesten paitaa. Punaisessa paidassa on aivan ihanaa neulosta ja tehtykin huikealla värillä. Myös paidankoko näyttäisi olevan kerrankin oikea; yleensä miehillä on näissä ohjeissa liian pienet paidat. Raglanhihat korostavat tätä asiaa ja raglanpaidat näyttävät usein naisilla ja miehillä siltä, ettei hartioille ole riittävästi tilaa, vaikka muilta osin paita olisikin sopivan väljä. Raitapaidassa on juuri raglanhihat, mutta muilta osin paita on kyllä tämän lehden suosikkini. Siinä on juuri sitä raitaa ja kohoraitaa, joita olen ajatellutkin tulevissa projekteissa kokeilla. Tätä voisi kokeilla kyllä näinkin!


Näistä luotospistoilla viimeistellyistä neuleista olen tykännyt aina. Tämä malli ei nyt muilta osin niin miellytä, mutta noita pistoja olisi kiva joskus kokeilla jossain. Hauskoja!

Ja se Nalle Luontopolun Kanerva on käytössäkin ihan juuri niin upea kuin mitä kerästä voi kuvitella. Näyttää kyllä itse asiassa todella paljon Nalle Four Seasonsin Talvelta. Kanerva on kyllä todellakin hankintalistallani! Näistä ohjeista en ajatellut toteuttaa kumpaakaan, mutta kyllä jotain sopivaa tekemistä aina löytyy; siis jos vaan raaskii näitä ihania lankakeriä korkata mihinkään projektiin...


Myös tämä Novita Huurre-lanka oli iloinen yllätys. Tässä huivina käytettynä oli tosi upean näköinen (kas kummaa värisävynä kirjava luumu-roosa). En ole itse huivi-ihmisiä, mutta esim. vilttinä tällä ohjeen neuloksella toimisi varmaan oikein hyvin.



Vielä lehdelle haluan antaa plussaa siitä, että nykyään mukana on näitä Neulekoulun ohjeita. Näissä on niin hyviä tapoja, että niitä kannattaa jakaa muillekin. Näitä viimeistelyjuttuja ei tosiaankaan käydä koulussa läpi juuri ollenkaan tai meillä ei ainakaan käyty. Mutta totta puhuen, näistä monetkaan ohjeet eivät sanallisesti kovin hyvin avaudu, vaikka mukana jokunen kuvakin on. Nämä Dropsin neulevideot ovat kyllä aivan ykköset!

Muilta osin lehdessä oli lukuisia palmikkoneuleita, joista tykkäsin. Esimerkiksi tämä sekä villatakki ja uuden piponkin tarvitsisin...