keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Viinirypäleitä!

Äidilläni maalla on ennenkin Zilga-viiniköynnös tuottanut rypäleitä, mutta tänä vuonna niitä tuli aiempaa enemmän. Tapanahan kai onkin, että sato kasvaa vuosittain. Nyt köynnös on selvinyt jo niin monen talven yli, että juuristo lienee sen verran vahva, että sopinee luottaa siihen, että jatkossa selviäminen talvestakin on entistä varmempaa. Viiniköynnös on erittäin näyttävä ihan köynnöskasvinakin, mutta kyllä nämä rypäleet vaan ovat niin hienoja!


Muutama vuosi sitten kokeilimme parvekkeella viiniköynnöstä, mutta nykyisellä parvekkeella se ei viihtynyt kyllä ollenkaan. Se istutettiin lopulta maalle, mutta viime talvesta se ei sitten selvinnyt. Kesän aikana ostin äidille uuden Zilgan, joka on toivon mukaan ehtinyt kesällä juurtua kunnolla. Toivotaan lämmintä talvea, jotta siitä on iloa myös ensi kesänä!


En itse pidä viinirypäleistä popsittavina rypäleinä, mutta kyllä nämä aivan normaaleilta maistui. Aika kirpeitä, mutta niin viinirypäleet minusta aina ovat. Miesväki meillä kotona ne popsi pois ja kyllä niitä kertyikin aikamoinen kulhollinen. Ei niistä vielä mitään viiniä tehdä, mutta popsittavaa riitti useammaksi päiväksi. Mutta kyllä parasta on tuo rypäleiden kauneus!



Ensi vuonna uudelleen!

perjantai 22. syyskuuta 2017

Pallovalot - se oranssin himo

En ole mikään erityinen trendi-ihminen ja innostunkin niistä usein vasta jälkijunassa, jos joku minuun kolahtaa. Pallovalotkin ovat olleet kovin suosittuja pitkään, mutta hankin ensimmäiset vasta viime vuonna. Ne ovat minusta hauskoja, koska niillä saa helposti väriä kotiin ja elämään. Ja sitä valoa; nyt taas alkaa tuntua iltojen pimetessä, että sitä valoa ja väriä tarvitaan. Niinpä hankin sitä lisää!


Viime vuonna hankin pari valmista Airamin pallovalosarjaa. Toinen on tietysti punainen ja toinen harmaa. Olen niistä kovasti tykännyt ja noin vuoden ajan olen himoinnut työhuoneeseen oransseja pallovalloja. Niitähän ei valmiina tietenkään löytynyt, joten edessä oli valojen itse kokoaminen. Itse pallojahan myydään edullisesti vaikka missä, mutta mikäänhän ei myöskään estä tekemästä niitä itse. Yksittäin myytävissä palloissa on värejä kuitenkin pilvin pimein, että melkein mikä tahansa väri kyllä löytyy. Halusin myös eteiseen ripauksen punaista, joten sommittelin mielessäni jotakin valosarjaa lempiväreistäni ja tein tilauksen. Kaikessa epäjärjestyksessä niistä tuli oikein ihanat!


Eteiseen tulleessa valosarjassa oli paikka kymmenelle pallolle ja työhuoneen kolmellekymmenelle. Eteisen valosarjaan laitoin puoliksi punaisia ja viinipunaisia palloja. Työhuoneen isoon sarjaan tuli yli puolet oransseja palloja ja loput punaista, luumua ja viininpunaista. Valosarjat tuntuvat näyttävän parhaimmilta, kun pallot laittaa niihin vähän miten sattuu. Ripustettaessa niissä oleva järjestys ei nimittäin ole välttämättä sellainen kuin haluaisi, joten parempi laittaa ne valmiiksi sikin sokin. Kokoaminen on helppoa ja nopeaa; ja lopputulos on varmasti lähes aina sellainen kuin on toivonutkin!



Olen ollut erittäin tyytyväinen pallovaloihin. Eteisessä on nyt punaista ja työhuoneessa on taas helpotusta oranssin himoon. Myös yksivärisenä voisi pallovaloja kokeilla, mutta luulen, että pieni vaihtelu tekee niistä hauskempia. Kyllähän näistä saa valoa ja iloa elämään!


keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Game of Thrones

Nopeasti meni se Game of Thronesin seitsemännen kauden seitsemän jakson pikapyrähdys. Kova kiire jäi kahdelle viimeiselle kaudelle nitoa kaikki tarinat yhteen ja johtaa valtaistuinpeli päätökseen, joka on varmaan tekijöillä ollut pitkään tiedossa. Viimeisellä kahdeksannella kaudella tulee varmasti olemaan vielä suurempi kiire, kun jaksoja on luvassa vain kuusi. Toisaalta monet hahmot on saatettu jo yhteen ja sitä kautta tarinaa on ehkä helpompi jatkaa kohti lopullista päämäärää.

Credit: hbonordic.com

Mutta se kiire ja hoppu. Tälle kaudelle oli varmasti tehnyt terää lisätä siihen yksi jakso eli sen verran dialogia ja matkustusta ripoteltuna sinne tänne näihin seitsemännen kauden jaksoihin. Dialogit ja matkakertomukset ovat aina olleet Game of Thronesin suola ja nyt niitä tuli suorastaan ikävä. Sentään joissain jaksoissa niitäkin saatiin, mutta monessa kohtaa tuntui vähän siltä, että hahmoilla oli kova kiire päästä jonnekin jatkamaan tarinan juonta tai joistain hahmoista oli kiire päästä eroon. Esim. Gendryn paluu olisi voinut olla tyylikkäämpi eikä hänen välttämättä olisi tarvinnut rynnätä samantien muurin taakse valkoisia kulkijoita metsästämään. Myös mm. Petyr Baelishille olisi toivonut paljon arvokkaampaa loppua. Ehkä hän olisi voinut juonineen päätyä vaikka Kings Landingiin tai jotain muuta sellaista mitä George R.R. Martin olisi kirjoittanut. Nyt tällä ja edellisellä kaudella on sarjaan tullut paljon hetkiä, joihin olisi toivonut näitä kirjailijan viimeisen päälle hiomia ratkaisuja. Niin hieno sarja kuin Game of Thrones onkin, tarinan ja täydellisten juonenkäänteiden viimeistelijä on kirjailija itse, joka on luonut koko maailman.

Credit: hbonordic.com

Olin kyllä pettynyt Jon Snow'n vanhempien tarinaan. Ensinnäkään Game of Thronesilla ei ole ollut tapana vihjailla mistään eikä sarjassa ole ollut tapana käyttää kerronnan muotona sitä, että katsoja tietää enemmän kuin sarjan henkilöt. Tämä tyylilajin muutos ei minusta oikein toimi, koska Game of Thrones on yksinkertaisesti sarja, jossa juonenkäänteillä yllätetään katsoja säännöllisesti aivan täysin. Tällä kaudella kuitenkin koko kausi vihjailtiin Jon Snow'n taustasta erittäin suorasukaisesti. Viimeiseen jaksoon olisin toivonut sitä täydellistä yllätystä siitä, että Jon Snow'n isä ei olekaan tämä oletettu Rhaegar vaan joku aivan muu, kuten Robert Baratheon. Luin myös hauskasta teoriasta, jossa Tyrion onkin Targaryen. Tyrion olisikin Mad Kingin poika, mikä selittäisi lohikäärmeiden suhteellisen myönteistä suhtautumista Tyrioniin. Jotakin tällaista olisi ehdottomasti kaivannut viimeiseen jaksoon. Edellisellä kaudella Jonin äiti sentään paljastettiin tyylikkäästi, eikä tässä isässäkään mitään vikaa ole, mutta miksi turhaan vihjailla asiasta koko kausi? Samwell Tarlykin pistettiin matkustamaan Talvivaaraan tätä keskustelua varten, joka oli sitten aivan ensimmäisiä asioita, joista Sam ja Bran kohdatessaan puhuivat. Mietin vain, mitenköhän George R.R. Martin olisi nämä kohtaukset kirjoittanut...

Credit: hbonordic.com


Mutta, mutta. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja arvostan sitä, että Game of Thrones lopetetaan ajoissa. Lisäksi nämä viimeiset kaudet tuntuvat varmaan aikanaan ihan erilaisilta, kun ne katsoo putkena koko sarjan kokonaisuuteen. Tämä on luvassa parin vuoden kuluttua, kun poikani on sen ikäinen, että sarja on hänelle sopiva. Tarkoitan sopivalla lähinnä sitä, että ikää on riittävästi nähdä sarjan juonen kannalta olennaisia asioita ja nauttia sarjan yllätyksellisyydestä sekä siitä kokonaisuudesta, johon maailmaan sarja on luotu. Liian nuorena katsottu sarja helposti pilaa yllätyksellisyyden ja se on juuri se, mitä olen tässä sarjassa rakastanut.

Credit: hbonordic.com


Kaikki oli niin paljon helpompaa ja hauskempaa, kun kyseessä oli pienempi kulttisarja. Nyt sitä katsovat kaikki ja meno on sen mukaista. Elämä spoilereiden kanssa oli tänä vuonna aivan mahdotonta. Nyt ei ole enää mitään kirjoittamattomia sääntöjä siitä kuinka yhteen päivään ei juonia spoilattaisi viihdemaailman otsikoissa. Se on typerää, koska nyt ei ole kyse uutisista. Jokainen joka asiasta haluaa tietää, katsoo jakson itse. Itse seuraan spoilereita ja raportteja kuvauspaikoilta kuvausten päättymiseen asti. Ne eivät mielestäni pilaa mitään, koska tapahtumat eivät ole oikeassa järjestyksessä eivätkä välttämättä päädy koko sarjaan. Se on vain hauskaa huvia. Sen jälkeen saatan katsoa koko kauden trailerit, mutta en koskaan jaksokohtaisia trailereita. Kun sarja alkaa, haluan vain itse nähdä ne jaksot. Paluuta vanhaan ei tietenkään ole ja aikanaan viimeisestä kaudesta tulee melkoinen sirkus, jonka kanssa tulee todella vaikeaa olla näkemättä juonenpaljastuksia. On sääli, että niin monessa paikassa sekoittuu viihde ja uutiset. Game of Thrones jos mikä, on sarja, jonka yllätyksellisyyttä ei pitäisi pilata. Ei tekijöiden eikä median puolesta. Teorioita taas saa olla ja pitääkin. Itse ainakin vielä toivon, että Tyrion olisi kuitenkin Targaryen ja Jon Snow'n isä on Robert Baratheon. Ja tiedän, että koko sarja päättyy lohikäärmeenmuniin - joku löytää ne tai joku saa ne lahjaksi.

Credit: hbonordic.com

maanantai 18. syyskuuta 2017

Jämälankasukat - valkoinen versio

Kokeilin aiemmin kirjoittamistani jämälankasukista myös vaaleampaa versiota, jossa kerrosrivinousun värinä oli valkoinen. Sukkien ilmettä pystyy vaihtamaan toki taustan lankojen mukaan, mutta aivan erityisen paljon tuolla päävärillä. Sekä punainen versio sukista että tämä valkoinen ovat molemmat hienoja!


Yhdistelin näissäkin sukissa jämälangat valmiiksi samanlaisiksi keriksi, jotta itse neulominen käy sujuvasti. Näissä sukissa on myös aika pitkälti samat jämälangat kuin punaisissakin sukissa. Jämälankojen väriyhdistelmillä sekä järjestyksellä voi myös vaikuttaa sukkien ilmeeseen paljon. Itse kokeilin nyt lähinnä lankoja sattumanvaraisessa järjestyksessä. Silläkin vaihtoehdolla saa aikaan kyllä kivat sukat.

Pidin kyllä valtavasti näistä sukkaprojekteista ja näitä varmaan kannattaa tehdä lisää ihan jo lankojen kulutuksen vuoksi. Jos miettii hyviä käyttötarkoituksia täysin eripituisille jämälangoille, tässä on yksi sellainen!



lauantai 16. syyskuuta 2017

Jämälankasukkia

Jossain vaiheessa kevättä sain idean jämälankojen kuluttamisesta villasukissa. Niitähän kertyy enemmän ja vähemmän, suurempiin ja pienempiin keriin. Minua kiinnosti ajatus kokeilla jämälangoista sukkia kerrosrivinousulla, jossa taustalanka vaihtelee, mutta kerrosrivinousu pysyy samana. Halutessaan sen voi toki toteuttaa toisinkin päin, mutta sukka luultavasti pysyy siistimpänä, jos yhdistetyt langat ovat siellä taustalla eivätkä edessä kerrosrivisnousuketjuissa.


Yhdistin jämälankoja valmiiksi kahdeksi samanlaiseksi palloksi. Hermothan siinä menisi, jos koko ajan neuloessa joutuisi lankaa vaihtamaan. Käytän tällaisissa töissä lankojen yhdistämiseen venäläistä tapaa, jonka avulla olikin helppo tehdä valmiit lankakerät. Mittasin jälangoista samanmittaisia pätkiä ja yhdistin kaikki sattumanvaraiseen järjestykseen - toki molempiin keriin samaan järjestykseen. Kerrosrivinousun väriksi valitsin punaisen ja sen jälkeen vain neuloin sukat Anelmaisten mittasuhteilla. Aika kivat niistä tuli!


Hifistellä voi ja aina voi valita jämälankojen värit sävy sävyyn tai halutessaan niin kirjavaksi kuin mahdollista. Mahdollisuuksiahan on pilvin pimein! Parasta on tietysti se, että niitä jämälankoja kului projektiin melkoinen määrä!





torstai 14. syyskuuta 2017

The Good Fight

The Good Wifen oma spin-off-sarja The Good Fight tuli HBO Nordicin ohjelmistoon jo kesäkuun alussa, mutta en pitänyt kiirettä sen katsomisen suhteen. Ajattelin kyllä katsoa sen joskus, mutta mielessä oli The Good Wifen viimeisen kaudet, kun sarjasta oli mennyt ohi parhaat päivät. The Good Wife oli todella hyvä sarja noin puoliväliin saakka. Sen jälkeen sarjan valtasi kummallinen jäykkyys ja aivan järjettömän hermostuttava paatoksellinen viulunvingutus. Viulunvingutus peitti alleen sekä dialogin että juonen ja tuntui siltä vingutuksella ohjailtiin kaikkia tapahtumia eikä musiikki enää ollutkaan tunnelmanluoja. Erittäin mahtipontinen ja äänekäs viulupainoitteinen musiikki loi tunteen, että koko ajan oli kiire jonnekin ja tämä erittäin huono tyylilajin muutos tappoi koko sarjan. Onneksi annoin kuitenkin The Good Fightille mahdollisuuden.

Credit: hbonordic.com

Olen nyt päässyt ensimmäisen kauden puoliväliin ja olen tykännyt sarjan otteesta alusta lähtien. Tarina etenee hyvin ja siihen on saatu todella hyvät hahmot. Alkuun olin vähän skeptinen mitä uutta sarja voisi tarjota, mutta Diane Lockhartin siirtyminen uuteen lakifirmaan toimiikin yllättävän hyvin. Usein spin-offeissa vanhojen hahmojen vierailut tuntuvat teennäisiltä ja raskailta, mutta The Good Fightissa se toimii hyvin. Näitä hahmoja ei ollut esillä liikaa ja uudet henkilöt ovat taas mielenkiintoisia. Rose Leslien esittämä Maya Rindell esimerkiksi istuu sarjaan hyvin Dianen lakimieskummityttönä, joka on vaikeuksissa vanhempiensa taloussotkujen vuoksi. The Good Fight taustatarinoineen ja caseineen tuntuu erittäin pirteältä The Good Wifen valitettavasti lopahtaneiden viimeisten kausien jälkeen. Olin The Good Wifen viimeisistä kausista kyllä harmissani, koska sarja alkoi niin hyvin. Ehkä idea sarjasta katosi tekijöiltäkin, koska sarjan päättäminen tuli yllätyksenä aika lailla kaikille, tekijöillekin, muistaakseni Super Bowlin erätauolla.

Credit: hbonordic.com
Credit: hbonordic.com
Credit: hbonordic.com

Mutta The Good Fight ainakin alkoi hyvin eikä mukana ole sitä hermostuttavaa viulunvingutusta. Toivottavasti se ei koskaan eksykään taustalle. Toistaiseksi ainakin juonta ja henkilötarinoita riittää kerrottavaksi ilman tuota piinaavaa päärooliksi pyrkivää sivuosan esittäjää.

Credit: hbonordic.com



Credit: hbonordic.com

tiistai 12. syyskuuta 2017

Keijunkukka - pala syksyä parvekkeelle

Ison lyyraviikunan kera raahasin Plantagenista kotiin myös useamman keijunkukan. Ihastuin niihin viime syksynä, joten ne olivat aivan ehdoton hankinta tänäkin vuonna. Kaikista perennoista oli myös alennushinta, joka oli oikein mukava juttu, sillä mitenkään erityisen edullisia keijunkukat eivät normaalihinnaltaan ole. Ne ovat toki niitä perennoja, joita joku voi pihallaan ihastella myös seuraavana vuonna. Parvekeolosuhteissa ne eivät juurikaan taida talvehtia, ellei tietysti luvassa ole todella lämmin talvi. Ja sepä sopisi minulle hyvin!


Keijunkukkia oli tarjolla useampaa väriä, mutta valitsin luonnollisesti suosikkini oranssin. Se on kerta kaikkiaan aivan vastustamaton! Harkitsin myös ostavani violetin, mutta se on niin tumma, että sitä voi melkein kutsua jo mustaksi. Oranssinpunaiset sävyt sopivat minulle parhaiten ja päädyin vain niihin.



Ostin samalla myös pari koristekaalia. Ne eivät juurikaan ole tarjouksessa myöhemmin, joten ajattelin ostaa ne siinä samalla. Ne eivät muutenkaan kestä kovinkaan kylmiä säitä, joten mukavampi niistä on nauttia jo näin alkusyksystä. Kanerville en vielä lämmennyt enkä sypressillekään, mutta hyvissä ajoissa ne on taas ostettava. Viimeistään syyskuun lopussa on käytävä kanervaostoksilla, sillä usein lokakuussa ne ovat jo loppu. Kanervat ovat siitä ihania, että ne kestävät väriensä kanssa sinne narsisseihin saakka. Mutta odotellaan vielä hetki!


Ei parvekkeellani ole kyllä tilaakaan kanerville toistaiseksi. Tällä hetkellä parvekkeellani kukkivat pelargonit ja sievässä sovussa siellä nököttävät myös keijunkukat viikunoiden, oliivipuiden ja ihmeköynnösten kanssa. Viime viikolla jo ajattelin, että täytyy siirtää viikunat sisätiloihin, kun yölämpötilat laskivat jo alle kymmenen asteen. Yölämpötilat kuitenkin taas kohosivat, mutta pikkuhiljaa alkaa olla aika siirtää Välimeren kasveja sisälle. No, pääseväthän sitten keijunkukat paremmille paikoille!