maanantai 29. huhtikuuta 2019

Eukalyptuksen hurma

Syksyn ja talven mittaan aloin haaveilla eukalyptuksesta. Leikkokukkia tai leikkovihreinä ne ovat todella suosittuja, mutta eukalyptusta kun saa ruukussakin, haaveenani oli löytää sellainen. Tehtävä ei ollut syksyllä ihan helppo, mutta löytyihän sellainen lopulta talvella. Näin keväällä eukalyptuksia on näkynyt kaupoissa paljonkin ja sitä myydään mm. puutarhakasvina. Nyt kannattaa suunnata ostoksille, jos eukalyptusta omaan kotiinsa mielii!

Muutaman kuukauden meillä asumisen jälkeen eukalyptus on kasvanut aika mittavasti. Se tykkää vedestä ja auringosta, mutta se ei ole ainakaan toistaiseksi mielestäni ollut mitenkään hankala hoidettava. Tästä kyllä varoitellaan, mutta toistaiseksi tosiaan yhteiselo on sujunut ihan mukavasti. Aurinkoa kohti eukalyptus myös suuntaa erittäin voimakkaasti, joten kasvia kannattaa käännellä, jotta siitä ei ole tule aivan toispuoleinen.


Oma eukalyptukseni on viihtynyt itä-etelä-ikkunalla ja ajattelin pitää sen sisäkasvina, mutta sitä voi mainiosti kokeilla myös parvekkeella tai puutarhassa. Kaupasta eukalyptuksen löytämistä helpottaa se, että tietää etsiä huomattavasti pienilehtisempää kasvia kuin mitä leikkovihreinä myytävät eukalyptukset ovat. Eukalyptuksen tuoksuakin voi kokeilla, kun liikuttaa kasvia tai hieroo lehtiä. Yleisesti se ei tuoksu, mutta kosketuksesta tutun tuoksun saa esille!








sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Sitrusten lumo

Sitruspuiden lumoon kun pääsee, siitä ei tule loppua. Sitruuna tuntuu olevan sitruspuista aika kestävää sorttia ja haaveilinkin keväällä isommista sitruunista. Pieni sitruunapuuni teki viime vuonna useita hedelmiä, jotka olivat aivan mainioita ruoanlaitossa. Miksei sitten kokeilisi isompaakin?

Yksi este on tietysti hinta, sillä isommat sitruspuut ovat aika hinnakkaita. Tänä vuonna niitä on kuitenkin ollut taas monesti taas tarjouksessa. Plantagen mainosti keväämmällä kanta-asiakastarjouksessa isoja sitruksia ihan mukavaan hintaan ja kävin niitä katsomassa. Oletin niiden olevan paljon pienempiä ja varaston jo olevan loppu viimeisenä tarjouspäivänä, mutta yllätyksekseni tarjolla oli todella kauniita ja suuria yksilöitä. En tietenkään voinut vastustaa kiusausta, sillä tarjolla olevissa sitruunoissa oli myös erittäin kestävän tuntuiset vahapintaiset lehdet. Aina löytyy tilaa vielä yhdelle!



Nyt ikkunalla on sitten ollut yhtä sitrustenkukintaa jo yli kuukauden päivät. Tuoksuhan on aivan lumoava! Tämä sitruunapuu on tehnyt jo lehtiäkin ja tuntuu kasvavan oikein mukavasti. Kukkien jälkeen on myös ilmestynyt raakileita ja toivottavasti tänä vuonna saadaan taas hyvä sato myös näitä omia kasvatettuja sitruunoita!










maanantai 15. huhtikuuta 2019

Kolmiokäenkaali

Olen koko kevään toteuttanut kasvihaaveitani. Saan kasveista ja niiden hoitamisesta hyvää oloa ja se myös rentouttaa. Olen ollut teini-ikäisestä lähtien hulluna kasveihin ja toin niitä kotiin kassikaupalla jo silloin. Ei huolta, mikään ei elä ikuisesti. Ei valitettavasti kasvitkaan. On kausikasveja, omaan kotiin huonosti sopivia kasveja, huonosti hoidettuja kasveja, sairastuneita kasveja, kuivuneita kasveja sekä liikaa kasteltuja kasveja. Aina ei voi onnistua. Olen ihan ok viherpeukalo, mutta ei minullakaan kaikki kestä. Tämän vuoksi voi aina kokeilla uutta: tilaa vapautuu ja on ihanaa kokeilla myös rajojaan. Tällä kertaa kokeilussa on kolmiokäenkaali.


Kolmiokäenkaali on tuttu näky lehdissä ja Instagramissa. Se on oikein kaunis ja kivanvärinen. Ajattelin sitä ensin parvekekasviksi ja suunnittelin ostavani sipuleita. Sipuleita ei kuitenkaan löytynyt (eikä ole löytynyt vieläkään), mutta täysin odottamatta itse kasvi odotti heti ensimmäisellä kerralla Plantagenissa. Kolmiokäenkaalin hintahan on edullinen, noin viisi euroa, joten tämä kokeilu ei paljon maksa. Kasvi on ollut myös helppohoitoinen eikä vedenkulutus päätä huimaa. Kolmiokäenkaalin lehdissä on kiva yömoodi ja päiväksi lehdet taas aukeavat. Ja väri, se on todellakin aivan hurmaava!

Parvekesuunnitelmat luulen jättäväni sivuun ja taidan pitää kolmiokäenkaalia ihan vain sisätiloissa. Luulen, että meidän lasitetulla parvekkeella on sille aivan liian kuuma. Se ei ole varmaan pahin mahdollinen läkähtymään, mutta taidan kuitenkin jättää mahdolliset kokeilut loppukesään. Sisällä taas se on vähempään valoon tyytyväinen kuin moni muu kasvi, mikä on oikein mukavaa vaihtelua. Kerrankin joku viihtyy vähän varjommassa!





lauantai 13. huhtikuuta 2019

Uusi tuttavuus: puumuratti

Puumuratti eli murattiaralia on ihan uusi tuttavuus. Löysin sellaisen kevättalvella Viherpajasta. Rakastan muratteja, joten en tietenkään voinut tällaista kaunokaista jättää kauppaan. Täytyy vielä katsoa pidänkö sen kokonaan huonekasvina vain vienkö kesäksi ulos parvekkeelle. Luultavasti se viihtyy varsin hyvin molemmissa paikoissa.


Murattiaraliassa on kauniit, kiiltävät ja paksut lehdet. Muratin tapaan se pitää kyllä vedestä, mutta vahapintaiset lehdet suojaavat sitä hyvin kuivumiselta. Jos muratin lehdenmuodosta pitää, tämä on sisätiloihin parempi valinta kuin muratti, jonka kanssa ei yhteiselo ole sisätiloissa kovinkaan helppoa kastelun ja ilmankosteuden puolesta. Murattiaralia on taas huonekasvina mitä mainioin. Ainakaan tämän kokeilun perustella se vaikuttaa oikein mukavalta huonekasvilta.


Ihana lehtien muoto ja lehtien vehreys ovat tietysti parasta! Murattiaralialla saa muratin ihanaa väriä ja olemusta sisätiloihin, kasvin kuivumatta!








torstai 11. huhtikuuta 2019

Tauon jälkeen: huonekumipuu

Noin kymmenen vuoden tauon jälkeen meille palasi huonekumipuu. Ennen vanhaan se tunnettiin nimellä fiikus ja sellainen löytyi lähes joka kodista. Vuosien varrella se ei tavallaan kadonnut mihinkään, mutta trendikasviksihan se todella palasi muutama vuosi sitten. Huonekumipuut ovat kauniita tiheinä ja tuuheina, mutta myös isoina toispuolisina komistuksina. Ja puhumattakaan niistä ihanuuksista, jotka kasvavat Välimeren maissa. Niistä ei voi täällä edes puhua; puuna fiikus on aivan huikea!

Jonkin aikaa olen huonekumipuun hankinnasta taas haaveillut ja nyt koitti vihdoin sille sopiva hetki. Asunto on sopivan valoisa, joten huonekumipuun luulisi meillä viihtyvän. Se ei pidä yhtään pimeästä eikä vedosta. Kastelukin pitää pysyä riittävänä muttei liian suurena. Tuholaisiakin fiikukseen joskus olen saanut. Ei kuulosta siis kovin helpolta, mutta sopivan aurinkoisissa olosuhteissa lehdet kiiltävät ja kasvavat. Olen ajatellut sijoittaa sen lattialle, mutta siinä täytyy odottaa kesäisempiä aikoja, sillä en halua näin heti alkuun altistaa sitä yhtään vedolle. Runsaan kuukauden kotoutumisen jälkeen, on uusia lehtiä jo ilmestynyt ja kevään kasvu siten käynnistynyt.



Löysin tämän klassikkokasvin ihan perinteisesti Ikeasta ja siellä myytävät huonekumipuut ovat mukavan kokoisia edulliseen hintaan. Toivottavasti saan sen meillä viihtymään hyvin!








tiistai 2. huhtikuuta 2019

Uusittu sitruunapuu

Vuosi sitten keväällä uskaltauduin taas sitruskokeiluun. Niitähän on meillä ollut erilaisia, lähinnä kuitenkin kumkvatteja. Ne ovat säilyneet hengissä vaihtelevalla menestyksellä, yleensä aika heikolla. Viime vuonna päädyin kokeilemaan minikokoista sitruunapuuta ja tällä kertaa ihan hyvällä menestyksellä. Sitruuna kasvoi hyvin ja sitruunoitakin saatiin aika tavalla. Sitten talvella tapahtui odottamaton kasteluonnettomuus ja sitruunan tarina ilmeisesti päättyi siihen. Sen verran sitruunaan kyllä tykästyin, että uusi oli saatava. Myös rohkeus ja innostus muiden sitruspuiden kokeiluun kasvoi taas!


Vanhan sitruunapuun kanssa kävi ikävästi, että kasvia oli huuhdeltu kylpyhuoneessa. Sitruunapuu olikin kerännyt multaansa yllättävän suuren määrän vettä eikä sitä voinut mitenkään huomata, kun pintamulta oli päässyt jo kuivumaan. Huomaamattani kastelin sitä jonkin aikaa, kunnes huomasin vedenpaisumuksen suojaruukussa. Yritin kyllä kuivattamalla mm. sanomalehdellä vielä pelastaa kasvia, mutta se lopulta tiputti kaikki lehdet. Leikkasimme sen lyhyeksi ja se vielä ikkunalaudalla nököttää, josko siihen kuitenkin saisi jotain elämää. Taitaa olla kyllä turha toivo. Toisaalta uusikaan sitruunapuu ei ole vielä kasvattanut lehtiä, joten odotellaan nyt vielä hetki!

Päädyin taas ostamaan Plantagenista samanlaisen sitruunapuun kuin viime vuonna. Se kun kasvoi niin hyvin ja ilman kasteluonnettomuutta olisi varmasti pärjännyt vieläkin pidempään. Nämä ovat aika tiheälehtisiä ja vehreitä sitruunoita, kun taas myynnissä on sitruunoita erimallisillakin lehdillä ja paljon harvemmalla lehtitiheydellä. Sitruksista kannattaa aina muutenkin ostaessa tarkistaa kunto eli kuivuutta ei saa olla, kuten käpristyneitä lehtiä. Myös kaikenlaiset seitit ovat ehdottomasti kiellettyjä, sillä tuholaisista on todella vaikea päästä eroon. Kuivuus on myös hankala ongelma kasvia ostaessa. Sitrukset tarvitsevat ihan reippaasti auringonpaisteessa vettä, mutta valmiiksi kuivunutta kasvia on vaikea saada tolpilleen. Kun sitrus on asettunut uuteen kotiinsa, pieni kuivahtaminen ei ole enää automaattisesti turmiollista. Näillä sitruksilla on myös tapana yhtäkkiä vain kuolla pystyyn ilman, että mitään syytä siihen selviää. Tämän vuoksi valmiiksi jo kärsinyttä kasvia ei kannata tuoda kotiin. Monet sitruksista on myös erittäin kalliita, joten ihan sitä kaikkein kalleinta kasvia ei kannattane ihan ensimmäiseksi kokeilla. Parhaimmillaan sitruksia löytää ihan hyvistä tarjouksista, mutta nyt en ole vähään aikaan sellaisia nähnyt, vaikka aiemmin minisitruksia löytyi ihan ruokakauppojen kampanjatarjouksista ihan noin 10 eurolla.



Mutta ei tosiaan elämää ilman sitruunapuuta! Nyt odotellaan sitten uusia lehtiä ja uusia kukkia. Raakileita löytyy vielä mukavasti, mutta sitruunapuun tuoksu on aivan huumaava. Ihan jo pelkästään sen vuoksi kannattaa sitruunapuu kotiin kantaa!