Elokuisessa puutarhassa

Elokuun muisteloita vietetään taas. Haikealta tuntuu, kun lokakuu kolkuttelee jo ovella. Voisi kuvitella, että ihanan, pitkän ja lämpimän kesän jättäminen taakse olisi helpompaa kuin huonon kesän, mutta näin ei kyllä ole. Kesän jääminen taakse on tuntunut todella haikealle. Onneksi tästä kesästä jäi paljon muisteltavaa.

Äitini puutarhassa ei taaskaan ollut omenavuosi. Sellaista ei oikein ole ollut nyt useampaan vuoteen. Tänä vuonna omenoita kyllä tuli, mutta ne olivat aika pieniä ja matoisia. Itse tykkäisin omenoista tehdä kaikenlaista, joten mielellään niitä otamme kyllä vastaan. Yleensähän niistä tuntuu olevan ylitarjontaa, jos hyvä omena omenavuosi osuu kohdalle. Paremmalla onnella taas ensi vuoteen!

Luumujakin tänä vuonna tuli, mutta niistä riitti tarjontaa lähinnä linnuille. Luumut jäivät korkealle ja alaoksat pysyivät tyhjinä. Kriikunoita sentään riitti alaoksillekin ja sitä kautta poimijoillekin. Kotona niitä popsittiin ja jäi niitäkin toki linnuille. Kriikunatkin ovat kauniita puutarhassa!

Äitini puutarhassa myös parissa tyrnipensaassa riitti poimittavaa. Marjojen suuresta määrästä huolimatta poimiminen on kuulemma suhteellisen ikävää ja hidasta piikkien vuoksi. Mukava määrä niistä kuitenkin hitaudesta huolimatta kertyi. Mieheni on syönyt niitä ihan sellaisenaan ja onhan niissä paljon vitamiineja. Täytynee joskus itsekin kokeilla!

Omavaraisuus on jatkunut pitkään myös salaatissa. Istutuslaatikoissa salaatit kasvoivat loppukesästä valtaviksi eikä kesäkuukausina koskaan tarvitse kaupasta ostaa salaattia. Sitä on riittänyt myös meille kotiin tuomisiksi. Istutuslaatikoissa on ollut tänä vuonna myös perunaa, jota on myös tullut ihan mukavasti. Ennen vanhaan meillä oli oma perunapelto, mutta niin massiiviset systeemit ovat mennyttä aikaa. Nykyajan tarpeisiin riittää pari istutuslaatikkoa, jotka ovat myös siistejä ja kivannäköisiä puutarhassa.

Tänä kesänä ei paljon näkynyt tammenterhoja. Oravat olivat ne kuulemma syöneet. Talvella näin Viherkoti-lehdessä kivan idean tammenterhon idätyksestä vesipullossa. Se oli jäädä haaveeksi, mutta syyskuussa niitä terhojakin lopulta kuitenkin löytyi. Pari alemmilta oksilta ja ilmeisesti sitten ylemmiltä oksilta niitä oli tippunut maahan. Niitä sitten keräilin mukaan kokeiluun, jonka tuloksia tässä odotellaan. Nähtäväksi jää vieläkö juuret näin syksyllä niistä ilmaantuvat!

Pitkän lämpimän kesän tuotoksia

Lämmin kesä on suosinut maalla kyllä hyötykasveja. Satoa on tullut sen verran, että omavaraisuus on ollut taattu. Vaihtelevaa sato tietysti on, mutta mukavasti ovat monet kasvit tuottaneet, kun taas omenia saatiin taas aika vähän. No, ensi vuonna uudestaan.

Äidin puutarhassa viinirypäleet taas kypsyivät elokuussa. Niitä tuli kyllä jonkin verran, mutta ei mielestäni yhtä paljon kuin viime vuonna. Viime vuonna istutettu viiniköynnös säilyi talvesta ja on kasvanut kesällä, mutta menee varmaan pari vuotta ennen kuin se alkaa tuottaa rypäleitä. Tänä kesänä ostetut euron Rieslingit toivottavasti ovat ehtineet juurtua ja säilyvät talvesta. Vahvat yksilöt ovat näköjään vahvoja alusta alkaen, sillä rypäleitä tuottanut kasvi kasvoi jo ensimmäisinä vuosinaan runsaasti. Rypäleet ovat kyllä kauniita!

Tomaattikokeiluja on tehty meilläkin. Parvekkeella niiden kanssa ei ole koskaan onnistanut eikä maallakaan ruukkuistutuksissa. Tänä vuonna äiti kokeili istuttaa ne eri tavoin kuin aiemmin ja paikaksi saivan lämpimän seinän. Tomaatithan tykkäsivät siitä valtavasti. Kasvi itsessään oli jo aikamoisen kokoinen ja raakileita kyllä piisasi. Kypsyttely vei pitkään, mutta kun tomaatit alkoivat elokuussa kypsyä, niitä onkin sitten riittänyt. Ja kyllä ne ovat hyviä! Hyviä tomaatteja tulee kyllä ikävä, koska näin maukkaita tomaatteja ei kyllä kaupasta Suomessa saa.

Kurpitsaviljelykset ovat sitten omat juttunsa. Tästä kesästä ne ovat tykänneet aivan valtavasti. Kurpitsa levittäytyi kompostista kaikkialle ja se on ihan kasvinakin kyllä todella hieno peitekasvi. Ja kurpitsoitakin on tullut aika tavalla ja aika isojakin vielä. Nekin ovat sellaisenaankin ihan huikeita koristeita. Meillä tehdään taas pian kurpitsapiirakkaa.

Kastelua on toki tänä kesänä vaadittu aika tavalla, mutta on tietysti mukavaa, että se työ palkitsee viljelijän. Meillä parvekkeella ei satoa saada, vaikka kastelua on sielläkin riittänyt. Onneksi parvekkeellakin kasvit kasvaa ja kukat kukkii, sekä tekevät viljelijän onnelliseksi!

Pitsejä, pitsejä

Olen tykästynyt erilaisiin pitsineuleisiin ja niitä tuli keväällä kokeiltua useampia. Yksi uusista tuttavuuksista oli Elinan pitsiunelmat, joihin löytyy ohje Kardemumman talosta. Kaunis ja kiva malli!

Lankana käytin Novitan Juhania, josta olen hamstrannut itselleni ihanaista punaluumua. Lanka on samanpaksuista kuin 7 Veljestä, mutta neuloessa kyllä paljon pehmeämpää. Samalla se on tietyllä tapaa myös solmuherkempää ja neuloessa tulee olla tarkka, että neuloo koko langalla kerralla eikä osilla säikeistä. Huolellisuudella neulominen onnistuu kyllä ja lopputuloshan on kaunis sekä pehmoinen!

Elinan pitsiunelmista tykkäsin kyllä todella paljon ja tätä tuli kokeiltua useampikin pari. Ohjeen otan talteen ehdottomasti myös tulevaisuuden varalle. Jatkoon!