tiistai 28. helmikuuta 2017

Helmikuu parvekkeella

Helmikuun myötä perinteiset talvikuukaudet alkavat olla ohi ja siirrytään taas kunnolla kevättalveen. Lunta on ainakin viime päivinä tuprutellut niin paljon, että viime viikon keväiset maisemat ovat täysin hetkellisesti kadonneet. Pidentyvät päivän myötä uudet lumetkin saavat kohta kyytiä ja oikeasti voi vähitellen alkaa elätellä toiveita pysyvästi lämpimimmistä päivistä.


Hiihtolomalla siirsin muratti- ja mansikkaistutukset kodinhoitohuoneeseen. Muratit olivat edelleen erittäin vihreitä ja hyvävointisen oloisia sulanneinakin, joten toivotaan, että ovat edelleen hengissä. Niitä on nyt varovasti kasteltu ja nyt täytyy vaan seurata tilannetta. Toin sisätiloihin parvekkeelta myös ihan vihreän sypressin, mutta se on ainakin sisätiloissa alkanut varistaa havuja, joten elossa se ei taida kyllä olla.

Parin narsissihankinnan lisäksi muuta uutta ei parvekkeella ole tapahtunut. Hiihtolomalla kyllä imuroin jo valmiiksi parvekkeen roskista ennen kuin aurinko kuivattaa ja polttaa kaikki pudonneet lehdet tms. tomuksi. Kanerviakin jo vähän katselin, että ne täytyy varmaan jo lähiaikoina siivota pois. Aika kuivilta ovat kanervat alkaneet vaikuttaa ja ehkä kohta alkaa narsisseistakin olla kunnon tarjouksia. Huhtikuussa voikin hyvällä onnella jo palauttaa muratit parvekkeelle!


Pidempien iltojen ja plussakelien myötä myös koira on alkanut viihtyä taas parvekkeella. Keskitalvella sitä ei oikein meinannut saada sinne suostuteltua vaikka se onkin yksi koiran lempipaikoista. Valvontamahdollisuudet parvekkeella ovat aivan mahtavat, asuntomme parhaat, ja usein koiraa ei meinaa saada parvekkeelta melkein pois. Tai varsinkaan kuvitella menevänsä parvekkeelle ilman koiraa! Kevättä on siis selvästi ilmassa. Ja niin on allergiaoireitakin. Jo pari viikkoa sitten omassa nenässä tuntui jo Ruotsista saapuneet pähkinäpensaan ja lepän vähäiset kukinnot. Kevät siis jo todellakin kolkuttelee ovella...

Siivoushommia on siis maaliskuussa parvekkeella luvassa lisää ja ehkä vähän vihreääkin. Jotain uutta elävää ja vihreää on sinne pian saatava lisää!

maanantai 27. helmikuuta 2017

Laiskiaissunnuntai

Hankimme jo hyvissä ajoin ainakin viikkoa ennen laskiaista pakastepullat valmiiksi; helpolla kun piti päästä ja tarkoitus oli olla ajoissa myös liikenteessä. Ensin niillä piti juhlistaa alkavaa hiihtolomaa, mutta poika olikin kuumeessa, joten siirrettiin pullat laskiaisviikonloppuun. Nyt ne kyllä sitten paistettiin ja täytettiin sekä syötiin, mikä olikin koko laiskiaissunnuntain suurin ilo. Tällä kertaa olin itse sairaana ja edellisestä kerrasta onkin kyllä vierähtänyt aikaa useampi vuosi. Hermoille käy ja masentaa, mutta ei auta kuin kestää ja levätä kivut ja paha olo pois. Onneksi pullia jäi vielä yksi tälle päivälle!

Aiemmin olin täysin hillon kannattaja, jota meilläpäin oli laskiaispullissa ainoastaan tarjolla. Mantelimassasta olen kyllä tykännyt aina, mutta nyt alan kyllä kallistua kokonaan mantelimassan kannattajaksi. Pullissa oli täytteenä molempia ja mantelimassa vei kyllä nyt voiton. Siitä tämä flunssa on ollut armollinen, että ruokahalu ja makuaisti on tallella, joten pelkästään tällaisista muutoksista makuaistissa ei ollut kysymys. Vanhemmiten makuaisti tuntuu muuttuvan ja sellaisesta tässäkin taitaa olla kysymys.


Olen viime vuosina popsinut kovasti vitamiineja ja meinaan tehdä niin jatkossakin. Ainakin olen tähän asti selvinyt kovin terveenä ja muistelin, että edellisen kerran olen ollut töistä poissa muistaakseni vuonna 2009. Pienempiä flunssia on kyllä toki ollut, mutta osuneet tietysti viikonloppuun ja kuten nytkin muutaman päivän osalta hiihtolomaan. Terveyttä osaa taas arvostaa aivan eri tavalla, kun tauti on selätetty. Ja terveyttä kannattaa myös vaalia niillä vitamiineilla ja pienillä iloilla, joita esim. täällä Suomessa kevään pienet perinteet mm. leivonnaisilla tuovat. Sairaanakin tuntuu, että edes jotain on saanut aikaiseksi. Tosin kaikki kiitos miehelleni, joka pullat paistoi ja kokosi...

tiistai 21. helmikuuta 2017

Pieni pala kevättä

Päivät ovat jo pidentyneet reippaasti ja pikkuhiljaa mielikin haluaisi jo siirtyä kevääseen. Viikonloppuna Plantagenista oli pakko ostaa pari pientä narsissiruukkua, jotta kevättä saisi jo vähän parvekkeellekin; jotain tuoretta ja vihreää!


Narsissien kanssa täytyy olla muutenkin hyvissä ajoin liikkeellä, koska päivät käyvät nopeasti niille liian kuumiksi lasitetulla parvekkeella. Jos niitä meinaa hankkia isomman erän, se on tehtävä aika lähiaikoina. Joka tapauksessa pakkasessakin pärjäävät oikein hyvin ja mitä viileämpää, sitä pidempään ne kestävät!

Parvekekasvit myös alkoivat näyttää siltä, että kohta alkaa olla aika siivota kanervat pois. Ne olivat jo aika kuivuneita, jotan pölyyntyminen ja roskaaminen alkaa pian. Muratit olivat sen verran hyväkuntoisia, että toin ne kevätlomalle kodinhoitohuoneeseen. Katsellaan huhtikuun puolelle miltä silloin vaikuttavat ja onko niistä vielä parvekkeelle; eivätpähän nyt ainakaan pala kevätauringossa. Kanervien tilalle tosiaan voisi kohta hankkia näitä narsisseja; eihän kevät ilman niitä tule!





torstai 16. helmikuuta 2017

Orkideaviikot

Taas on meneillään vuoden parhaat orkideaviikot. Tällä hetkellä ei taida kotona olla sellaista perhosorkideaa, jossa ei olisi kukkia, nuppuja tai kukkavanaa. Tänä vuonna mielestäni kukkavanat kasvoivat maltillisemmin eikä nuppuja syntynyt liian nopeasti. Tavallisesti joulun tienoilla nuput tippuvat pimeyden vuoksi, mutta tänä vuonna suurin osa nupuista ilmaantui vasta tammikuussa. Ja kyllä niitä nyt piisaakin!

Kymbidissäni ei kukkavanoja näy, vaikka hengissä kyllä onkin. Mutta näitä erilaisia perhosia kyllä piisaa erilaisissa punaisen, valkoisen ja violetin sävyissä. Itsekukitetut myös rönsyilevät kauniisti, mutta pystyssähän ne eivät hyvin ilman kasvihuonevaloa ja tikkuja pysy. Yritän niitä aina käännellä eri päin, mutta aika lailla toispuoleisia niistä tuntuu tulevan. Toisaalta sellaisiahan ne ovat luonnostaankin!

Talven yli on myös selvinnyt aika lailla kaikki orkideani. Olen kastellut niitä todella vähän, jopa liiankin, mutta eivätpähän ainakaan ole päässeet mätänemään. Parissa on juuret vähän huonot, mutta se on peräisin jo aiemmilta talvilta, mutta eläköön niin pitkään kuin jaksavat. Joskus olen kokeillut vaihtaa niihin multaa (tai siis kariketta) tuossa vaiheessa, mutta eipä siitä apua ole ollut; ainakaan toistaiseksi. Ehkäpä on syytä yrittää joskus taas uudelleen.


Myös vuoden ensimmäiset tulppaanitkin tuli hankittua jo tammikuun puolella. Niitä on tullutkin tänä vuonna ostettua aivan luvattoman vähän. Jotenkin tämä alkuvuosi on jatkunut ihan samanlaisessa kiireessä kuin loppuvuosikin, mutta eiköhän tämä arkielämä ala kohta taas tasaantua. Ainakin tunnepuolella tunteja on kovasti tulossa lisää, kun päivä on jo rutkasti pidentynyt. Maanantaina oli ensimmäinen päivä sataan vuoteen (siis lokakuun) kun kotiin tullessa viideltä oli vielä valoisaa. Siitä se taas lähtee!

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Tammikuu parvekkeella

Tammikuussa parvekkeella oli paljon vaihtelevaa säätä ja joulukoristeet on loppiaisen jälkeen korjattu pois. Vähitellen tulisi alkaa peitellä kasveja kevättalven auringolta, jos niiden selviytymistä aikoo vielä kokeilla. Vaihtelut säässä ovat olleet suuria purevasta pakkasesta plussaan, mutta toisaalta pakkasjaksot eivät ole ole olleet kovinkaan pitkiä, mikä on hyvä juttu kasvien kannalta.


Tällä hetkeillä meneillään olevan pakkasjakson jälkeen täytyy miettiä, josko nostaisi muratit sisätiloihin kokonaan kevättä odottamaan. Viikonloppuna kävin talvisäilössä katsomassa kasveja ja osa niistä voi oikein hyvin, osa ei. Huonovointisuuden syynä oli lähinnä kuivuus, mutta sellaista sattuu. Työhuoneesta pitäisi nyt ehkä sitten koittaa raivata hieman tilaa parille muratille noin kahden kuukauden ajaksi. Sen verran kivoja ne vielä ovat, että ehkä täytyy sellaista vaihtoehtoa tänä vuonna kokeilla!


Kanervat ja muut näyttävät myös säilyneet talvesta mukavasti. Kohta alkaa kuitenkin kevätauringon paahde ja siinähän ne kuivuvat pystyyn ja alkavat kerryttää pölyä. Myös koristekaalit ja keijunkukat ovat kestäneet talvea yllättävän hyvin. Pakkasilla rutistuvat ryttyyn, mutta ovat plussakeleillä aika hyvin palautuneet. Yleensä koristekaalit ovat tässä vaiheessa jo lyhistyneet täysin kasaan, joten huomaa kyllä, että pitkillä plussajaksoilla on ollut vaikutusta.

Sisällä työhuoneessa oliivipuut ja ihmeköynnökset voivat myös oikein hyvin. Myös hortensia on ruukussa säilynyt talven yli. Huhtikuussa hortensian voikin jo siirtää parvekkeelle ja siitähän se sitten alkaa. Ehkäpä tässä on jo muutaman viikon päästä narsissien vuoro!











torstai 2. helmikuuta 2017

Siksakin paluu

Palasin taas syksyllä siksak-vilttien pariin. Marraskuussa oli Citymarketissa Suomivillasta niin käsittämättömän hyvä tarjous, että en voinut sitä väliin jättää. Lisäksi meidän aiemmin valmistunut Suomivilla-viltti on ollut niin kovassa käytössä, että tarvitsimme ehdottomasti toisen! Iän myötä palelu vaan lisääntyy; itselläni on nykyään varpaat aina täysin jäässä ja miehelläni sormet. Onneksi villasta on paleluun kotona apua!


Huipputarjoukset langoista tietävät lankojen poistumista valikoimista ja niin kävi Suomivillallekin. Ikävä sitä tulee, koska se on ollut todella kiva lanka. Värit ovat maanläheisiä ja siitä on kiva neuloa. Alkuun sain taas siitä allergiaoireita, mutta niihin siedättyy parissa päivässä. Pidän myös näiden vilttien neulomisesta, sillä siksakin neulominen on niin mukavaa. Pääsin myös käyttämään kaikki varastoon jääneet aiemmat Suomivillat pois ja tässä taisi raidoissa olla viisi eri väriä. Ruskeaa oli toki vain keskellä vilttiä pari raitaa, mutta kaikki oli kiva saada käytettyä!


Samaan syssyyn aloitin heti edellisen perään ennen joulua toisen Siksak-viltin. Siinäkin kaivoin varastosta kaikki ylijääneet Joki-langat ja hankin muutaman lisäkerän näitä liukuvärjättyjä lankoja. Uutuutena kolmas väri oli pinkki, mutta kaksi muuta olivat tuttuja viinipunainen-kanervaa sekä violetti-petroolia. Näistäkin kaksi jälkimmäistä poistuu valikoimista. Kauniita lankoja olivat molemmat, mutta kai se vaihtelu on aina tervetullutta!


Molemmat viltit ovat myös olleet koiran mieleen. Joki-vilttejä yleensä onkin näillä beaglen käyttämillä tuoleilla, joten tuntuvat varmaan kotoisilta. Aamuisin ja työpäivän jälkeen on myös usein havaittavissa Suomivilla-viltit muokatuissa mytyissä, joiden keskelle on selvästi kaivauduttu nukkumaan. Ihan oikeassa on koira; ihania ne ovat! Ja se villan lämpö, se on aivan toisenlaista kuin mitä mikään fleece pystyisi ikinä tuottamaan.