lauantai 31. elokuuta 2013

Kiitokset kesälle

Elokuu on varmaan vuoden lyhin kuukausi. Päiviä on monta, mutta koko kuukausi menee ohi hujauksessa. Se alkaa lomana ja täytenä kesänä ja päättyy syksyyn ennen kuin huomaatkaan. Tämä on se vuodenaika, jonka jättäminen taakse on kaikkein haikeinta. Vaikka syksyihminen olenkin, seuraavaan kesään on vaan niin valtavan pitkä aika. Toisaalta kesä ei ole niin lyhyt kuin usein ajatellaan vaan kestää kyllä useimmiten myös osan toukokuuta ja syyskuuta. Nytkin se on vielä meneillään, mutta huomisesta ei koskaan tiedä.



Kesäloma on tietysti ihana ja sitä on aina pitkään odotettu, mutta siinä on se huono puoli, että se vielä samalla suuren osan kesästä mennessään ja aivan huomaamatta. Kun töihin palaa, aamut ovatkin jo varjoisia ja kylmiä. Ja kun töissä on päivän ollut, ihan kuin ei koskaan millään lomalla olisi ollutkaan. Ehkä hieman paremmalla huumorintajulla ja kärsivällisyydellä varustettuna kuitenkin; ainakin hetken. Jokaisella on oma tapansa akkujen lataamiseen. Itselleni sen tekee neulominen, lehtien lukeminen ja ne vapaat aamut, joilloin aamukahvinsa saa juoda rauhassa ja tyhjentää digiboksia omista ohjelmistaan. Joskus käy niinkin, että boksi tyhjenee sadalla tunnilla ihan huomaamatta, kun tallennusten salausaika onkin salaa päättynyt. Onneksi ei maailmasta mielenkiintoiset sarjat ja elokuvat lopu; ainakaan minulta.


Yhtä lailla kesän ja loman tuo matka ulkomaille. Se on parasta heti loman alkuun ja sillä pääsee mukavasti irti arjesta. Se on se kaukokaipuu, joka pyritään vuosittain taltuttamaan aina kuin vain mahdollista. Toisaalta kotonakin on hyvä tehdä jotain, kuten siivoilla paikkoja ja pestä ikkunat sekä kiinnittää työhuoneen taulut seinään. Oli kyllä voittaja-fiilis, kun se homma oli heti toisella lomaviikolla tehty. Muuttosuunnitelmia ei kyllä ole todellakaan aikoihin näkyvissä.


Mökkiä ei meillä ole eikä ole tulossakaan. Maalta kun on kotoisin, se oma lande odottaa yhtenä kotina aina. Kesässä parasta onkin ulkona syöminen ja lukeminen. Grillikausi avataan pääsiäisenä pääsiäisen ajankohdasta riippumatta ja se jatkuu milloin mihinkin saakka. Meillä ei sitä luksusta nykyisessä kämpässä ole eikä se oikeastaan haittaakaan, pysyykin siten luksuksena. Kauniita grillaussäitä tänä kesänä riitti sekä sellainenkin varpaiden palellutusviikko, kun piti olla hellettä, jota ei sitten tullutkaan. Mutta tuli onneksi myöhemmin, montakin kertaa.

Jokaisen kesän perinteiset ravutkin tuli jo heinäkuussa popsittua. Se on meidän kesää jos mikä. Ulkona ne onkin parhainta syödä. Tämäkin kyllä osui sille olemattomalle helleviikolle, joten vähän tuli paleltua, mutta vain vähän. Ravut ovat kyllä toisaalta jo merkki siitä, että aletaan siirtyä kohti loppukesää. Ensimmäinen merkki on jo nyt aikuisen kummipojan synttärit, jotka ovat tismalleen kesäkuukausien keskellä. Kesän ehkä mieltää ehkä helposti heinäkuuksi, vaikka koko kesän alun ja lopun välille mahtuu kaikenlaista. Raparperi kypsyy kesäkuussa joka vuosi ja elokuussa omenat; ja samaa kesää se on silti.

Viherpeukalon kesä täyttyy kukkien kastelusta ja ihailusta. Onnistumisen ilosta ja epäonnistumisen johtopäätöksistä mitä tulevina kesinä kannattaa kasvattaa ja mitä taas ei. Tiedä sitten onko kokeilunhalu huipussaan keväällä vai kesällä, mutta ainakin erittäin korkealle se kohoaa kesäkuukausina. Hyötykasvien kanssa olisi tulevina vuosina kiva onnistua, sillä olisihan se mahtavaa poimia omia tomaatteja ja muita; heinäkuisin varmaan pitäisi olla enemmän kotona.

Kotimaan matkailuakin aina kesään kuuluu, kuten kiertelyä lapsuudenmaisemissa Itä-Uudellamaalla lähinnä shoppailun merkeissä perinteisissä ja uusissakin kohteissa. Perinteinen huvipuistokäynti osui tälle kertaa Lintsille ja meillä vanhemmat odottavat käyntiä ihan niin paljon lapsikin. Viikinki on ihan paras tai Mustakala tai Enterprise tai Vuoristorata...


Kesällä on myös aikaa pohdinnoille ja ajatusten selkiyttämiselle. Ainakin omat ajatukseni ovat kirkastuneet ja tunne on sellainen, että on aika tehdä uusia juttuja. Tiedä vielä mitä, mutta uutta aukeavaa ovea odotellessa. Kun itse on muutokselle valmis, sen kyllä tietää. Säiden jatkuessa kesäisen kauniina, voi vielä nauttia kesäisistä päivistä, mutta samalla voi hakea elämäänsä jo uutta ja syksyn mittaan ehkä jotain jo löytyykin.

Päivä kerrallaan, mutta katse jo siirtyy kaukaiseen tulevaan kesään. Mutta ensin kuitenkin syksyyn; kaupassa jo näinkin niitä ihania oransseja juttuja. Kohta se on, se kurpitsan aika.

torstai 29. elokuuta 2013

Raitoja syksyyn

Raitapaidat jatkuvat neuleprojektina. Nyt aloitin jonkin aikaa toteutuslistallani olleen raitaneuleen osittain kirjoneulelangalla ja osittain yksivärisillä langoilla. Kirjoneulelanka on Novitan Nalle Luontopolun joulupuu. Näissä kirjoneulelangoissa on se ongelma, että ovat kerinä niin kauniita, ettei niitä millään raaskisi ottaa käyttöön. Nyt löytyi siihen sopiva projekti, etteivät päädy pelkäksi koristeeksi kaappiin.

Neuleen pohjana on ihan perusneule pojalle ja käytän samaa raidoitusta kuin aiemmin neulomassani ns. grungeneuleessa. Nyt on vaan kyllä sellainen ongelma, että pari valmista neuletta odottaa kappaleiden ompelemista yhteen. Toinen odottaa vain hihojen ompelua ja toinen on ompelematta kokonaan. Sitä se kesäloma teettää. Hihat jäivät kesken ja kun lomalla on vähän väliä menossa, jää homma kyllä sille tielleen. Nyt täytyy kyllä ryhdistäytyä ja tehdä ne valmiiksi. Petin taas lupaukseni itselleni, että en aloita uutta työtä ennen kuin edellinen on kasassa ja nyt on vielä kyseessä tuplapetos.

Mutta, mutta. Puolustuksekseni on sanottava, että minulla täytyy olla joku neuletyö iltaisin ja siihen ei käy neuleen päättely. Ensinnäkin tykkään neuloa iltaisin, kun katselen tallennettuja ohjelmiani ja kun olen iltaisin ihan toivoton pilkkijä (aamuvirkku siis), ainoastaan neule pitää minut hereillä iltaisin. Sen kun lopettaa, niin valot sammuu ja jos jotain haluaa joskus saada kokonaan katsottua, niin neule on ihan must. Jos pilkkiminen alkaa jo neuloessa (joskus käy niinkin), siitä tietää olevansa todella väsynyt...




Joka tapauksessa näitä raitojahan on tosi kiva tehdä. Lisäksi kun lankoja saa käytettyä varastoista aika mukavasti näihin töihin, niin mikäs siinä. Lisäksi poika on tykännyt näistä Nalle-langasta tehdyistä neuleista eniten eli ovat lämpimpiä talvella, mutta eivät sitten liian kuumia kuitenkaan. Itsekin tykkään neuloa Nallella ja olen muutenkin vähän paksumpien lankojen ystävä eli en tykkää neuloa kovin ohuilla puikoilla. En kuitenkaan tykkää vaatteissa ja asusteissa ihan valtavan paksuista langoista, koska ne pitää pystyä neulomaan tosi väljästi ja se ei ole minulle kovin helppoa. Uutta pipoa pitäisi tässä kyllä kohta puolin itselleni alkaa tehdä jostain paksummasta langasta ennen kuin syksy oikeasti alkaa. Mutta nyt on ensin tulossa näitä raitoja ihanissa syksyisissä väreissä!


keskiviikko 28. elokuuta 2013

Elokuu parvekkeella

Elokuu parvekkeella sekä kukat ja kasvit parhaimmillaan. Tunnelmat ovat tietyllä tavalla haikeat, sillä kyllähän tämä kesä alkaa olla parvekkeen osalta olla tässä ja kukkien hiipuminen pikkuhiljaa alkaa ja kasvukausi pysähtyy. Syksy on ihanaa aikaa, mutta myös ovi ihan uuteen. Kaikkea ei saa kuitenkaan mukaansa sinne uuteen aikaan vaikka kuinka toivoisi. Vielä pitkälle syyskuuta moni kukka kukoistaa, mutta kun päivälämpötilat alkavat laskea öiden mukana, on aika toivottaa syksy tervetulleeksi.

Nyt elokuussa kaunista säätä on piisannut ihan mukavasti ja erityisesti viime aikoina on saanut nauttia vielä erittäin lämpimistä päivistä. Nyt ilmeisesti on tulossa käänne viileämpään ja laitoin jo viikonloppuna parvekelasit kiinni, kun luvassa oli lämpimistä päivistä huolimatta kylmempiä öitä. Kovin alas eivät lämpötilat vielä meren lähellä ja meidän kerroksissa laske, mutta en nyt viitsi ottaa mitään riskejä. Kesäkukat kyllä kestävät kaikenlaista, mutta Välimeren kasveista olisi tarkoitus iloita myös ensi kesänä, jos se vaan on mitenkään mahdollista.

Aika mukavasti krystanteemin kukat ovat auenneet elokuun aikana, vaikka lyhyen sadejakson aikana sitä ehdin jo epäilläkin. Nuput näyttivät aivan samanvärisiltä, mutta olivat kuitenkin sitten aivan erilaiset. Molemmat kyllä kelpaavat minulle, vaikka tuo alempi marjapuuro on kyllä suosikkivärini. Katsellaan tässä alkusyksyn mittaan, jos säät suosivat ja sitä ehtisi vielä hankkia isommatkin krysanteemit syksyn iloksi.


Parvekkeen pelargoneissa on vähän vaihtelevaa tasoa. Isommissa ruukuissa ja valossa olevat ovat aivan erinomaisessa kunnossa, mutta parvekkeen pöydällä oleva alkaa olla jo vähän ohi. Vaikka pelargonit tykkäävätkin auringosta ja kuivasta, on niiden kastelu pienemmissä ruukuissa aika hankalaa. Pienemmän pelargonin kohdalla tuntuu, että on aika vaikeaa välttää joko liikakastelua tai kuivumista; keväällä se vielä onnistuu, mutta kasvin kasvaessa kesän mittaan, alkaa tätä ongelmaa esiintyä.


Välimeren osastolla voidaan myös erittäin hyvin. Ihmeköynnös kukkii runsaasti ja on kasvanutkin aika tavalla. Oliivipuu on myös kesän aikana kasvanut paljon ja lehdet ovat todella terveitä ja tuoreen vihreitä. Myös kiinanruusu on tällä kertaa kasvattanut lehtiä ihan mukavasti, vaikka kukkia ei tällä kertaa olekaan. Näiden kavereiden siirtämistä sisätiloihin pitää pikkuhiljaa alkaa harkita, etteivät vaan ehdi yhtään paleltua.

Murattien suhteen tunnelmat ovat haikeat, vaikka murattihan kasvaa vielä syyskuussakin. Muratit ovat nyt parhaimillaan, mutta Suomen kesä on niille vaan niin lyhyt. On todella harmi, ettei niitä oikein saa talvehtimaan parvekkeella. Joskus se on kyllä onnistunut, mutta ei moneen vuoteen näiden pitkien talvien aikana. Ihan jokaista niistä ei voi viedä talvisäilöönkään ja tarvitsenhan niistä toki useamman syys- ja talvi-istutuksiini koristeeksi. Niissä muratti kestää kyllä kauniina ensi kevääseen, vaikka ei enää elossa olisikaan.


Parvekkeen toisella puolella taidan ensi kesänä keskittyä vain muratteihin. Vaikka sinne aamuaurinko paistaakin, ei valon määrä päivän mittaan kesäaikana muita kasveja oikein suosi. Muuna aikana vuodesta sinne toki käy vaikka mikä, kun nyt tuo ihana syklaami. Lämpimistä säistä huolimatta syklaamikin on tuntunut voivan ihan hyvin. Krassit kun saivat mennä, sain yrteillekin valoisaimman paikan, jossa ovat kyllä hyvin viihtyneet. Ehkä ensi kesänä voisi samassa paikassa kokeilla muitakin yrttejä. Krassit sen sijaan saavat todennäköisesti ensi kesältä jäädä väliin.


Petuniapuolella kukitaan runsaasti edelleen. Yksi amppeleista kasvoi valtavaksi ja onkin koko kesän ollutkin todella kaunis. Kerratut petuniat ovat myös olleet tosi nättejä amppelissa. Ne ovat myös kasvaneet ja kukkineet ihan mukavasti, mutta eivät yhtä valtaviin mittoihin kuin tuo suurin. Useina vuosina nämä amppelit ovat olleet tosi hienoja marraskuulle asti, mutta nyt niissä joissakin on näkynyt kirvoja, joten tänä syksynä eivät varmaan ole parhaimillaan ihan sinne saakka. Lämpimät säät lisäävät näitä tuholaisia ja näillä vaihtelevilla säillä on vaikea täysin välttää kasvin kuivumista ilman liikakastelua.

Heinäkuun lämpimät säät koettelivat myös muita ruukkupetunioita. Varjoisammalla puolella olleet eivät kestäneet heinäkuuta ollenkaan ja nekin aurinkoisemmalla paikalla olleet, jotka kestivät, kärsivät kyllä selvästi kuumuudesta ja kuivuudesta. Toisaalta paraatipaikalla olevat surfiniaistutukset eivät kärsineet yhtään mistään ja ovat nyt muhkeimmillaan. Pienemmissä ruukuissa kesä on kasveille kyllä melkoinen koettelemus.



Miljoonakello sen sijaan tuntuu olevan enemmän loppukesän kukka. Nyt elokuussa ne ovat kasvaneet melkein eniten ja ainakin kukinta on ollut ylivoimaisesti runsainta. Varsinkin toinen amppeleista oli aivan täynnä kukkia, joten siirsin nyt loppukesästä toisenkin auringoisemmalle paikalle. Toivottavasti siitäkin kukkaloistosta vielä ehtii nauttia!

Nyt sitten siirrytään kohti lyhtyjen ja kynttilöiden aikaa. Vielä on aikaa nauttia kukista, mutta pikkuhiljaa on siirryttävä uuteen vuodenaikaan. Mutta ei vielä. Nautitaan kesäajasta vielä ihan päivä kerrallaan...

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Kesäinen Tallinna



Loman lopulla tuli vierailtua perinteisesti kesäisessä Tallinnassa. Tallinna oli samanlainen kuin ennenkin; hyvää ruokaa, hirveästi turisteja, lämpötilat kuumat ja hotelli ilman ilmastointia. Viime vuosina on tullut käytyä Tallinnassa kesäisin ja nyt tuli mieleen, josko sitä taas tekisikin sinne syysreissun kuten ennen vanhaan.

Vieläkään en käynyt haaveilemassani Karnaluksissa. Pääsisin sinne kyllä, mutta kun en oikeasti tarvitse lankaa ja ilmeisesti siellä ei voi välttyä sitä ostamasta. Myöhemmin Suomessa luin myös, että Tallinnassa on myös Novitan oma myymälä. Ehkäpä seuraavalla kerralla pitää ne ottaa ohjelmaan. Lähinnä tuli keskityttyä ruokapuoleen ja tulihan sitä käytyä kesän ensimmäisen ja ainoan kerran terassillakin Madeiraa lukuun ottamatta. Mutta mikäs siinä, kun säät todellakin suosivat. Oli todella lämmintä ja sitä piisasi myös hotellissa. Oli siellä hotelli Shnellissä kyllä tuuletin, mutta ei siitä lämpimillä kesäsäillä niin apua ole. Muuten hotelli oli kyllä oikein hyvä ja näkymät vanhaan kaupunkiin todella hienot.

 

Muilta osin vierailu täyttyi normaalista käppäilystä vanhassa kaupungissa. Nykyään siellä on kyllä niin massoittain turisteja, että ne alueet mieluummin jättää väliin. Hieman toisenlaista oli meininki esim. vuonna 1993, kun kävin Tallinnassa ensimmäistä kertaa. Onneksi loistavia ruokapaikkoja ja kahviloita piisaa yllin kyllin sivummallakin.


Hotellis Shnellin liepeillä pääsi tutustumaan myös Tallinnan kukkafestivaaliin. Alue ei ole mikään jättisuuri, mutta aika jänniä istutuksia siellä oli. Ja tullihan sitä nähtyä siellä kesän ylivoimaisesti parhaimmat näköiset krassit. Muutenkin niitä oli useissa ravintoloiden istutuksissa ja olivat hämmästyttävän hyväkuntoisia; Tallinnan kesä on ollut krasseille todella suotuisa. Festivaaleilla oli myös nähtävillä aivan valtavia lokkeja; mitähän oikein olivat popsineet.


Kotiintuomisina oli useampi paketti taas suosikkikahviani Pauligin Classicia, jota ei Suomesta saa kuin vaan Eestin Herkuista. Voi voi, tätä suomalaista kahvimakua. Lisäksi laivalta löytyi vielä viimevuotisia Pentikin Mansikka-patahanskoja, joita en viime kesänä ehtinyt ostaa ennen kuin poistuivat myynnistä. Mutta parempi näin, löytyivät hyllystä alehinnalla ja silloin, kun en sitä osannut ollenkaan odottaa.