Kiitokset kesälle

Elokuu on varmaan vuoden lyhin kuukausi. Päiviä on monta, mutta koko kuukausi menee ohi hujauksessa. Se alkaa lomana ja täytenä kesänä ja päättyy syksyyn ennen kuin huomaatkaan. Tämä on se vuodenaika, jonka jättäminen taakse on kaikkein haikeinta. Vaikka syksyihminen olenkin, seuraavaan kesään on vaan niin valtavan pitkä aika. Toisaalta kesä ei ole niin lyhyt kuin usein ajatellaan vaan kestää kyllä useimmiten myös osan toukokuuta ja syyskuuta. Nytkin se on vielä meneillään, mutta huomisesta ei koskaan tiedä.

Kesäloma on tietysti ihana ja sitä on aina pitkään odotettu, mutta siinä on se huono puoli, että se vielä samalla suuren osan kesästä mennessään ja aivan huomaamatta. Kun töihin palaa, aamut ovatkin jo varjoisia ja kylmiä. Ja kun töissä on päivän ollut, ihan kuin ei koskaan millään lomalla olisi ollutkaan. Ehkä hieman paremmalla huumorintajulla ja kärsivällisyydellä varustettuna kuitenkin; ainakin hetken. Jokaisella on oma tapansa akkujen lataamiseen. Itselleni sen tekee neulominen, lehtien lukeminen ja ne vapaat aamut, joilloin aamukahvinsa saa juoda rauhassa ja tyhjentää digiboksia omista ohjelmistaan. Joskus käy niinkin, että boksi tyhjenee sadalla tunnilla ihan huomaamatta, kun tallennusten salausaika onkin salaa päättynyt. Onneksi ei maailmasta mielenkiintoiset sarjat ja elokuvat lopu; ainakaan minulta.

Yhtä lailla kesän ja loman tuo matka ulkomaille. Se on parasta heti loman alkuun ja sillä pääsee mukavasti irti arjesta. Se on se kaukokaipuu, joka pyritään vuosittain taltuttamaan aina kuin vain mahdollista. Toisaalta kotonakin on hyvä tehdä jotain, kuten siivoilla paikkoja ja pestä ikkunat sekä kiinnittää työhuoneen taulut seinään. Oli kyllä voittaja-fiilis, kun se homma oli heti toisella lomaviikolla tehty. Muuttosuunnitelmia ei kyllä ole todellakaan aikoihin näkyvissä.

Mökkiä ei meillä ole eikä ole tulossakaan. Maalta kun on kotoisin, se oma lande odottaa yhtenä kotina aina. Kesässä parasta onkin ulkona syöminen ja lukeminen. Grillikausi avataan pääsiäisenä pääsiäisen ajankohdasta riippumatta ja se jatkuu milloin mihinkin saakka. Meillä ei sitä luksusta nykyisessä kämpässä ole eikä se oikeastaan haittaakaan, pysyykin siten luksuksena. Kauniita grillaussäitä tänä kesänä riitti sekä sellainenkin varpaiden palellutusviikko, kun piti olla hellettä, jota ei sitten tullutkaan. Mutta tuli onneksi myöhemmin, montakin kertaa.

Jokaisen kesän perinteiset ravutkin tuli jo heinäkuussa popsittua. Se on meidän kesää jos mikä. Ulkona ne onkin parhainta syödä. Tämäkin kyllä osui sille olemattomalle helleviikolle, joten vähän tuli paleltua, mutta vain vähän. Ravut ovat kyllä toisaalta jo merkki siitä, että aletaan siirtyä kohti loppukesää. Ensimmäinen merkki on jo nyt aikuisen kummipojan synttärit, jotka ovat tismalleen kesäkuukausien keskellä. Kesän ehkä mieltää ehkä helposti heinäkuuksi, vaikka koko kesän alun ja lopun välille mahtuu kaikenlaista. Raparperi kypsyy kesäkuussa joka vuosi ja elokuussa omenat; ja samaa kesää se on silti.

Viherpeukalon kesä täyttyy kukkien kastelusta ja ihailusta. Onnistumisen ilosta ja epäonnistumisen johtopäätöksistä mitä tulevina kesinä kannattaa kasvattaa ja mitä taas ei. Tiedä sitten onko kokeilunhalu huipussaan keväällä vai kesällä, mutta ainakin erittäin korkealle se kohoaa kesäkuukausina. Hyötykasvien kanssa olisi tulevina vuosina kiva onnistua, sillä olisihan se mahtavaa poimia omia tomaatteja ja muita; heinäkuisin varmaan pitäisi olla enemmän kotona.

Kotimaan matkailuakin aina kesään kuuluu, kuten kiertelyä lapsuudenmaisemissa Itä-Uudellamaalla lähinnä shoppailun merkeissä perinteisissä ja uusissakin kohteissa. Perinteinen huvipuistokäynti osui tälle kertaa Lintsille ja meillä vanhemmat odottavat käyntiä ihan niin paljon lapsikin. Viikinki on ihan paras tai Mustakala tai Enterprise tai Vuoristorata...

Kesällä on myös aikaa pohdinnoille ja ajatusten selkiyttämiselle. Ainakin omat ajatukseni ovat kirkastuneet ja tunne on sellainen, että on aika tehdä uusia juttuja. Tiedä vielä mitä, mutta uutta aukeavaa ovea odotellessa. Kun itse on muutokselle valmis, sen kyllä tietää. Säiden jatkuessa kesäisen kauniina, voi vielä nauttia kesäisistä päivistä, mutta samalla voi hakea elämäänsä jo uutta ja syksyn mittaan ehkä jotain jo löytyykin.

Päivä kerrallaan, mutta katse jo siirtyy kaukaiseen tulevaan kesään. Mutta ensin kuitenkin syksyyn; kaupassa jo näinkin niitä ihania oransseja juttuja. Kohta se on, se kurpitsan aika.