keskiviikko 28. elokuuta 2013

Elokuu parvekkeella

Elokuu parvekkeella sekä kukat ja kasvit parhaimmillaan. Tunnelmat ovat tietyllä tavalla haikeat, sillä kyllähän tämä kesä alkaa olla parvekkeen osalta olla tässä ja kukkien hiipuminen pikkuhiljaa alkaa ja kasvukausi pysähtyy. Syksy on ihanaa aikaa, mutta myös ovi ihan uuteen. Kaikkea ei saa kuitenkaan mukaansa sinne uuteen aikaan vaikka kuinka toivoisi. Vielä pitkälle syyskuuta moni kukka kukoistaa, mutta kun päivälämpötilat alkavat laskea öiden mukana, on aika toivottaa syksy tervetulleeksi.

Nyt elokuussa kaunista säätä on piisannut ihan mukavasti ja erityisesti viime aikoina on saanut nauttia vielä erittäin lämpimistä päivistä. Nyt ilmeisesti on tulossa käänne viileämpään ja laitoin jo viikonloppuna parvekelasit kiinni, kun luvassa oli lämpimistä päivistä huolimatta kylmempiä öitä. Kovin alas eivät lämpötilat vielä meren lähellä ja meidän kerroksissa laske, mutta en nyt viitsi ottaa mitään riskejä. Kesäkukat kyllä kestävät kaikenlaista, mutta Välimeren kasveista olisi tarkoitus iloita myös ensi kesänä, jos se vaan on mitenkään mahdollista.

Aika mukavasti krystanteemin kukat ovat auenneet elokuun aikana, vaikka lyhyen sadejakson aikana sitä ehdin jo epäilläkin. Nuput näyttivät aivan samanvärisiltä, mutta olivat kuitenkin sitten aivan erilaiset. Molemmat kyllä kelpaavat minulle, vaikka tuo alempi marjapuuro on kyllä suosikkivärini. Katsellaan tässä alkusyksyn mittaan, jos säät suosivat ja sitä ehtisi vielä hankkia isommatkin krysanteemit syksyn iloksi.


Parvekkeen pelargoneissa on vähän vaihtelevaa tasoa. Isommissa ruukuissa ja valossa olevat ovat aivan erinomaisessa kunnossa, mutta parvekkeen pöydällä oleva alkaa olla jo vähän ohi. Vaikka pelargonit tykkäävätkin auringosta ja kuivasta, on niiden kastelu pienemmissä ruukuissa aika hankalaa. Pienemmän pelargonin kohdalla tuntuu, että on aika vaikeaa välttää joko liikakastelua tai kuivumista; keväällä se vielä onnistuu, mutta kasvin kasvaessa kesän mittaan, alkaa tätä ongelmaa esiintyä.


Välimeren osastolla voidaan myös erittäin hyvin. Ihmeköynnös kukkii runsaasti ja on kasvanutkin aika tavalla. Oliivipuu on myös kesän aikana kasvanut paljon ja lehdet ovat todella terveitä ja tuoreen vihreitä. Myös kiinanruusu on tällä kertaa kasvattanut lehtiä ihan mukavasti, vaikka kukkia ei tällä kertaa olekaan. Näiden kavereiden siirtämistä sisätiloihin pitää pikkuhiljaa alkaa harkita, etteivät vaan ehdi yhtään paleltua.

Murattien suhteen tunnelmat ovat haikeat, vaikka murattihan kasvaa vielä syyskuussakin. Muratit ovat nyt parhaimillaan, mutta Suomen kesä on niille vaan niin lyhyt. On todella harmi, ettei niitä oikein saa talvehtimaan parvekkeella. Joskus se on kyllä onnistunut, mutta ei moneen vuoteen näiden pitkien talvien aikana. Ihan jokaista niistä ei voi viedä talvisäilöönkään ja tarvitsenhan niistä toki useamman syys- ja talvi-istutuksiini koristeeksi. Niissä muratti kestää kyllä kauniina ensi kevääseen, vaikka ei enää elossa olisikaan.


Parvekkeen toisella puolella taidan ensi kesänä keskittyä vain muratteihin. Vaikka sinne aamuaurinko paistaakin, ei valon määrä päivän mittaan kesäaikana muita kasveja oikein suosi. Muuna aikana vuodesta sinne toki käy vaikka mikä, kun nyt tuo ihana syklaami. Lämpimistä säistä huolimatta syklaamikin on tuntunut voivan ihan hyvin. Krassit kun saivat mennä, sain yrteillekin valoisaimman paikan, jossa ovat kyllä hyvin viihtyneet. Ehkä ensi kesänä voisi samassa paikassa kokeilla muitakin yrttejä. Krassit sen sijaan saavat todennäköisesti ensi kesältä jäädä väliin.


Petuniapuolella kukitaan runsaasti edelleen. Yksi amppeleista kasvoi valtavaksi ja onkin koko kesän ollutkin todella kaunis. Kerratut petuniat ovat myös olleet tosi nättejä amppelissa. Ne ovat myös kasvaneet ja kukkineet ihan mukavasti, mutta eivät yhtä valtaviin mittoihin kuin tuo suurin. Useina vuosina nämä amppelit ovat olleet tosi hienoja marraskuulle asti, mutta nyt niissä joissakin on näkynyt kirvoja, joten tänä syksynä eivät varmaan ole parhaimillaan ihan sinne saakka. Lämpimät säät lisäävät näitä tuholaisia ja näillä vaihtelevilla säillä on vaikea täysin välttää kasvin kuivumista ilman liikakastelua.

Heinäkuun lämpimät säät koettelivat myös muita ruukkupetunioita. Varjoisammalla puolella olleet eivät kestäneet heinäkuuta ollenkaan ja nekin aurinkoisemmalla paikalla olleet, jotka kestivät, kärsivät kyllä selvästi kuumuudesta ja kuivuudesta. Toisaalta paraatipaikalla olevat surfiniaistutukset eivät kärsineet yhtään mistään ja ovat nyt muhkeimmillaan. Pienemmissä ruukuissa kesä on kasveille kyllä melkoinen koettelemus.



Miljoonakello sen sijaan tuntuu olevan enemmän loppukesän kukka. Nyt elokuussa ne ovat kasvaneet melkein eniten ja ainakin kukinta on ollut ylivoimaisesti runsainta. Varsinkin toinen amppeleista oli aivan täynnä kukkia, joten siirsin nyt loppukesästä toisenkin auringoisemmalle paikalle. Toivottavasti siitäkin kukkaloistosta vielä ehtii nauttia!

Nyt sitten siirrytään kohti lyhtyjen ja kynttilöiden aikaa. Vielä on aikaa nauttia kukista, mutta pikkuhiljaa on siirryttävä uuteen vuodenaikaan. Mutta ei vielä. Nautitaan kesäajasta vielä ihan päivä kerrallaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti