Sitruspuiden lumo

Olin jo viime vuonna vähän vannonut, että en enää näitä minisitruksia hankkisi, mutta en voinut mitään, kun tarjouksia alkoi tulla milloin mistäkin kaupasta. Kääpiösitruksista on tullutkin ihan tavallisia kasveja ja niitä saa nykyään tosi halvallakin. Ihan hirveästi niistä ei kannatakaan maksaa, sillä saattavat kupsahtaa todella nopeasti ja yllättäen. Ne viidenkympin kasvit kannattanee siis jättää kauppaan ja hankkia jotain sellaista, joka takuuvarmasti näkee seuraavan kevään. Mutta näitä kympin kasveja voi hankkia hyvällä mielellä parikin!

Meillä on ollut näitä kääpiösitruksia muutamana vuonna ja yksi niistä on elänyt talven ylikin, mutta kuivui täysin kasaan seuraavana keväänä ilman varoitusta. Ilmeisesti ei kestänyt kevätaurinkoa; se on ainoa selitys. Kyseinen kasvi ehti kukkiakin talven aikana ja tehdä uusia hedelmiä.

Yksi minisitruksemme on myös paleltunut eli kannattaa siirtää sisätiloihin jo hyvissä ajoin elokuussa. Näiden luvataan kestävän aika kylmiä säitä, mutta varmaan isommissa ruukuissa ja ehkä siellä Välimerellä, kun kasvavat maassa.

Näiden kaunokaisten kastelu on myös suhteellisen haastavaa. Kupristavat helposti lehtensä eli kuivuvat aika nopeasti ja sitten niitä tulee helposti kasteltua liikaa, johon ne sitten kuolevat kokonaan. Olen kaupoissa nähnyt tosi paljon jo valmiiksi lehtensä kurtistaneita kasveja, joita ei kannata todellakaan ostaa; en ole itse ainakaan keksinyt miten ne saisi elpymään. Näistäkin vähän mietin onko näissäkin lehden jo vähän liikaa kuprulla, mutta olivat niin halpoja ja kauniita, että en voinut jättää kauppaankaan!

Mutta siis hoitamisen vaikeuksista huolimatta nämä kääpiösitrukset ovat aivan ihania! Ne ovat hauskannäköisiä ja värithän ovat aivan huikeat. Ja sitten on se tuoksu! Näissä kukissa on suorastaan lumoava tuoksu ja jos kaupassa näkyy näitä kukkiavia, kannattaa käydä nuuhkaisemassa. Kukinta ei kestä kovin pitkään, mutta on kyllä sen arvoista.

Tänä vuonna voisi minisitrukset taas viedä kesäksi parvekkeelle. Viihtyvät siellä todella hyvin ja pysyvät hyvässä kunnossakin. Näihin kannattaa suhtautua kuten leikkokukkiin eli nauttia joka hetkestä jonka tarjoavat, sillä pitkäaikaisiksi ystäviksi niistä ei välttämättä ole; tai mistäs sitä koskaan tietää!