Kärsin tällä hetkellä vähän vieroitusoireista, sillä neljä kautta The Tudors -sarjaa Viaplaylta on valitettavasti nyt nähty eikä ihan heti uutta yhtä koukuttavaa ole löytynyt tilalle. Uskaltauduin todellakin Tudoreiden pariin, koska sarjan on luonut Michael Hirst, mies Vikingsin takaa, ja olen pitänyt Vikingsista valtavasti. Michael Hirst on kirjoittanut myös Cate Blanchetin tähdittämät Elizabeth-elokuvat ja pidän niistäkin. Tudoreiden tarinat ovat tuttuja, olen heistä ollut aina todella kiinnostunut. Sitä kautta on tullut katsottua todella monta (raakaa) dokumenttia suvun vaiheista ja tarinan raa'at tarinat ovat tuttuja. Tudorit-sarjasta olen kyllä ollut tietoinen sen tullessa telkkaristakin, mutta en ole aiemmin ollut valmis tarttumaan taas aiheeseen, jossa maanpetostuomioita ja teloituksia jaellaan milloin mistäkin. Ja tämä tarina on tosi. Vikingsin innoittamana rohkaisin mieleni ja palasin Tudoreiden pariin useamman vuoden jälkeen. Sarja kun sopivasti löytyi Viaplayltä, hetki oli vain oikea. Ja kyllä kannatti!
You think you know a story, but you only know how it ends. To get to the heart of the story, you have to go back to the beginning.
Monet juonenkäänteet Tudoreissa ovat tuttuja Tudoreita tuntevalle. Näin ainakin merkittävien käänteiden kohdalla, mutta tarinaan mahtuu niin paljon kaikenlaista, että vain historian tutkija voisi olla perillä niistä suurimmasta osasta. Olen myös lukenut, että tällaisetkin henkilöt olivat aikoinaan koukussa sarjaan. Tarina on vain kerrottu niin uskomattoman kiehtovasti. Ainakin omassa koulun historian opetuksessa Henry VIII kuuden vaimo kera skipattiin täysin, mutta toki osaan luetella heidät kaikki vuosien mittan ahmittujen dokumenttien ja minisarjojen kautta. Vaimoistaan Henry VIII tietysti tunnetaan, mutta vaimojen kautta hän muutti merkittävästi Englannin historiaa julistautumalla Englannin kirkon pääksi ja hankkiutumalla eroon osaltaan katolisen kirkon vallasta. Protestanttien ja katolisten välinen taistelu ja vainot toki jatkuivat jopa vuosisatoja tämän jälkeenkin. Henryn jälkeen Tudorien tarina jatkui lasten kautta huipentuen Elizabethin valtakauteen, the golden age. Tudoreissa on kyse Englannin tunnetuimmista hallitsijoista, mutta tämä sarja päättyy Henry VIII:n kuolemaan.
Jos ajattelee historiallisia sarjoja, tulee helposti mieleen täysin draamapainotteiset ja erittäin vakavat kuvaukset. Pidän toki niistäkin, mutta joku voi toki sellaisia pitää kuivina tai tylsinä, mutta The Tudors ei kyllä todellakaan ole sellainen. Itse tosiaan en, mutta on ihastuttavaa miten paljon lisää Tudoreista on saatu irti historiasta viihteellisemmällä otteella. Samoin kuten Vikings-sarjassa, huumoriakin mahtuu aina mukaan. Historiassa on toki otettu taiteellista vapautta, mutta pääosin The Tudors kyllä noudattaa monia oikeita tapahtumia. Jonathan Rhys Meyers Henry VII:nä on toki sarjan loppupuolella aivan liian nuori ja laiha, mutta toisaalta vanhentuminen on tehty ihan tyylikkäästi ja sarjaan sopivasti eikä se ainakaan minua häirinnyt. Muissakin henkilöissä on tietysti otettu vapauksia, mutta samalla on toisaalta luotu loistava ja koukuttava kokonaisuus. Tässä sitä todellakin on löydetty uusi tapa kertoa historiaa. Ja ei, The Tudors ei todellakaan ole myöskään mitään romanttista hömppää vaan erittäin kaukana siitä. Vikingsin tyylin tästä kyllä tunnistaa, joten jos sellainen iskee, kannattaa rohkeasti kokeilla tätäkin. Puitteet ovat toiset ja puvustus upea, mutta tarinassa riittää käänteitä ja niitä maanpetostuomioita.
The Tudorsin raakuuksista selvisin kyllä. Tuomioita ja teloituksia kyllä piisaa, mutta toteutus on ihan sarjaan sopiva eikä niillä pääosin turhaan mässäillä. Oikeastaan ainoa erittäin epämiellyttävä jakso on Ann Boleynin kanssa tuomittujen miesten kohtalosta kertova osuus. Vaikka tarinan tuntee, se tulee niin yllättäen ja toteutus on brutaali. Se oli sitä myös ihan oikeasti ja tätä on ihan oikein käytetty sarjassa myös tehokeinona. Katsojan on syytäkin järkyttyä, sellaista se on aikoinaankin ollut. Muilta osin tarinan raakuutta on turha pelätä. The Tudorsista on aika paljon jätetty pois ja sarja voisi olla paljon julmempikin. Kaikkea ei voi sentään jättää pois, sillä ajan raakuus vainoissa ja tuomioissa kuuluukin olla meistä järkyttävää. Onneksi maailma on sentään muuttunut.
The Tudorsin ensimmäinen kausi kertoo Henryn kiinnostuksen siirtymisestä vaimostaan Katariina Aragonialaisesta Ann Boleyniin. Samalla päästään katolisesta kirkosta eroon pyristelyyn, joka jatkuu toisella kaudella. Toinen kausi päättyy Ann Boleynin tuhoon ja Jane Seymourin lyhyt valtakausi alkaa. Kolmannella kaudella Anna Kleeviläinen käy vallassa ja Katariina Howard hurmaa kuninkaan. Katariina Howardin lyhyen ja huonosti päättyneen kauden jälkeen valtaan siirtyy lopuksi Katariina Parr. Jokaiselle kaudelle siis vaimoja riittää, aina pari kerrallaan. Ja riittää niitä muitakin henkilöitä, vaihtuvuus on siis suurta. Vaimojen lisäksi eroon on päästy monesta muustakin merkkihenkilöstä eikä heitä viitsi alkaa edes luetella. Roolivalinnat ovat mielestäni Tudoreissa osuneet nappiin ja neljä kautta on ollut täydellinen pituus.
Tudoreista jäi vielä kuitenkin kerrottavaa Henry VII:kin jälkeen. Toivottavasti Michael Hirst palaa vielä aiheeseen. Rohkeus tämän kanssa kyllä kannatti!
You think you know a story, but you only know how it ends. To get to the heart of the story, you have to go back to the beginning.
Monet juonenkäänteet Tudoreissa ovat tuttuja Tudoreita tuntevalle. Näin ainakin merkittävien käänteiden kohdalla, mutta tarinaan mahtuu niin paljon kaikenlaista, että vain historian tutkija voisi olla perillä niistä suurimmasta osasta. Olen myös lukenut, että tällaisetkin henkilöt olivat aikoinaan koukussa sarjaan. Tarina on vain kerrottu niin uskomattoman kiehtovasti. Ainakin omassa koulun historian opetuksessa Henry VIII kuuden vaimo kera skipattiin täysin, mutta toki osaan luetella heidät kaikki vuosien mittan ahmittujen dokumenttien ja minisarjojen kautta. Vaimoistaan Henry VIII tietysti tunnetaan, mutta vaimojen kautta hän muutti merkittävästi Englannin historiaa julistautumalla Englannin kirkon pääksi ja hankkiutumalla eroon osaltaan katolisen kirkon vallasta. Protestanttien ja katolisten välinen taistelu ja vainot toki jatkuivat jopa vuosisatoja tämän jälkeenkin. Henryn jälkeen Tudorien tarina jatkui lasten kautta huipentuen Elizabethin valtakauteen, the golden age. Tudoreissa on kyse Englannin tunnetuimmista hallitsijoista, mutta tämä sarja päättyy Henry VIII:n kuolemaan.
Jos ajattelee historiallisia sarjoja, tulee helposti mieleen täysin draamapainotteiset ja erittäin vakavat kuvaukset. Pidän toki niistäkin, mutta joku voi toki sellaisia pitää kuivina tai tylsinä, mutta The Tudors ei kyllä todellakaan ole sellainen. Itse tosiaan en, mutta on ihastuttavaa miten paljon lisää Tudoreista on saatu irti historiasta viihteellisemmällä otteella. Samoin kuten Vikings-sarjassa, huumoriakin mahtuu aina mukaan. Historiassa on toki otettu taiteellista vapautta, mutta pääosin The Tudors kyllä noudattaa monia oikeita tapahtumia. Jonathan Rhys Meyers Henry VII:nä on toki sarjan loppupuolella aivan liian nuori ja laiha, mutta toisaalta vanhentuminen on tehty ihan tyylikkäästi ja sarjaan sopivasti eikä se ainakaan minua häirinnyt. Muissakin henkilöissä on tietysti otettu vapauksia, mutta samalla on toisaalta luotu loistava ja koukuttava kokonaisuus. Tässä sitä todellakin on löydetty uusi tapa kertoa historiaa. Ja ei, The Tudors ei todellakaan ole myöskään mitään romanttista hömppää vaan erittäin kaukana siitä. Vikingsin tyylin tästä kyllä tunnistaa, joten jos sellainen iskee, kannattaa rohkeasti kokeilla tätäkin. Puitteet ovat toiset ja puvustus upea, mutta tarinassa riittää käänteitä ja niitä maanpetostuomioita.
The Tudorsin raakuuksista selvisin kyllä. Tuomioita ja teloituksia kyllä piisaa, mutta toteutus on ihan sarjaan sopiva eikä niillä pääosin turhaan mässäillä. Oikeastaan ainoa erittäin epämiellyttävä jakso on Ann Boleynin kanssa tuomittujen miesten kohtalosta kertova osuus. Vaikka tarinan tuntee, se tulee niin yllättäen ja toteutus on brutaali. Se oli sitä myös ihan oikeasti ja tätä on ihan oikein käytetty sarjassa myös tehokeinona. Katsojan on syytäkin järkyttyä, sellaista se on aikoinaankin ollut. Muilta osin tarinan raakuutta on turha pelätä. The Tudorsista on aika paljon jätetty pois ja sarja voisi olla paljon julmempikin. Kaikkea ei voi sentään jättää pois, sillä ajan raakuus vainoissa ja tuomioissa kuuluukin olla meistä järkyttävää. Onneksi maailma on sentään muuttunut.
The Tudorsin ensimmäinen kausi kertoo Henryn kiinnostuksen siirtymisestä vaimostaan Katariina Aragonialaisesta Ann Boleyniin. Samalla päästään katolisesta kirkosta eroon pyristelyyn, joka jatkuu toisella kaudella. Toinen kausi päättyy Ann Boleynin tuhoon ja Jane Seymourin lyhyt valtakausi alkaa. Kolmannella kaudella Anna Kleeviläinen käy vallassa ja Katariina Howard hurmaa kuninkaan. Katariina Howardin lyhyen ja huonosti päättyneen kauden jälkeen valtaan siirtyy lopuksi Katariina Parr. Jokaiselle kaudelle siis vaimoja riittää, aina pari kerrallaan. Ja riittää niitä muitakin henkilöitä, vaihtuvuus on siis suurta. Vaimojen lisäksi eroon on päästy monesta muustakin merkkihenkilöstä eikä heitä viitsi alkaa edes luetella. Roolivalinnat ovat mielestäni Tudoreissa osuneet nappiin ja neljä kautta on ollut täydellinen pituus.
Tudoreista jäi vielä kuitenkin kerrottavaa Henry VII:kin jälkeen. Toivottavasti Michael Hirst palaa vielä aiheeseen. Rohkeus tämän kanssa kyllä kannatti!
Ja jos tarina jatkuisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti