Säästelin koko kevään Poldarkin kolmannen kauden jaksoja sopivaan hetkeen. Kevät oli pitkä, raskas ja työntäyteinen, joten Poldarkin oli tarkoitus olla palkinto kaikista kevään kärsimyksistä. Kävi vielä niin onnekkaasti, että ennen kuin kevään kärsimykset oli kärsitty, ilmoitettiin jo neljännen kauden näyttämisestä heti tuoreeltaan Britannian perässä. Kesälomalla vihdoin koitti Poldarkin aika ja kyllä heti kolmannella kaudella muistui mieleen kuinka erikoinen ja hyvä sarja se on, vaikka ei päällepäin ihan heti uskoisi.
Kaksi vuotta sitten kun Poldark aloitti Suomessa kaksi ensimmäistä kautta, odotukseni eivät olleet kovin kaksiset. Pidän historiallisista sarjoista, mutta eivät nekään aina toimi. Usein ne on tehty aivan liian kevyesti tai sitten ne ovat vain aivan hirveitä kuten kammottava, ahdistava ja äärimmäisen puuduttava War and Peace (Sota ja rauha). Poldark ei ole sellainen. Olinkin aivan väärässä ja hurahdin sarjaan aivan totaalisesti. Poldark on historiallista draamaa romanttisella twistillä ja aivan uskomattoman toimivilla juonenkäänteillä. Merkittäviä hahmoja ei säästellä ja dialogi on pääosin erittäin toimivaa. Dialogilla on toki jähmeät hetkensä vaikkapa Downton Abbeyn tavoin, mutta toki sellainen kuuluu myös ajan henkeen. Päähenkilöt ovat mielenkiintoisia ja näyttelijät on valittu loistavasti. Mukaan toki mahtuu George Warlegganin kaltainen, usein jopa koominen juonitteleva, pahis, mutta menköön.
Kolmatta kautta katsellessa ei voinut enää ihmetellä kuinka ihmeessä innostuin niin kahdesta ensimmäisestä kaudesta. Sarjassa on jotain aivan uskomattoman koukuttavaa. Yhdessä jaksossa ehtii tapahtua paljon, mutta sarjan tempo pysyy miellyttävänä. Juonenkäänteistä on tietenkin kiittäminen Winston Grahamin Poldark-kirjoja. En ole kirjoja lukenut, mutta sarjassa tuntuu, että tarina etenee luontevasti ilman valitettavan tavallista kirjojen filmatisoinnin kiirettä, joka vesittää hahmot sekä draaman. Poldarkin hahmoissa on syvyyttä; joissakin enemmän, joissakin vähemmän. Ross ja Demelza kuuluu ensimmäiseen kategoriaan ja moni muista hahmoista jälkimmäiseen. Toisaalta tuo kombinaatio tuntuu toimivan ja tarina soljuu eteenpäin koukuttavalla tavallaan, 1700-luvun Cornwallissa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.
Kolmannen kauden tallennusten kanssa kävi niin, että yksi tallennus oli jäänyt välistä ja poistin vahingossa kaksi viimeistä. Neljäs kausi sentään oli meneillään ja löytyi Yle Areenasta. Kolmatta kautta ei löytynyt mistään suoratoistopalvelusta, joten hankin sen dvd:nä, koska olennaista tietoa jäi ehdottomasti väliin missaamalla jaksoja. Poldarkin jaksoissa tapahtuu yllättävän paljon. Kirittyäni kiinni neljännen kauden lähetyt jaksot, oli pakko katsoa Cirkus-ohjelmakirjastosta myös kaksi ensimmäistä kautta uudelleen. Kaksi ensimmäistä kautta oli juuri niin hyviä kuin muistinkin. Kolmannella kaudella Dwight Enysin pelastaminen Ranskasta ja neljännen kauden Rossin ja Monk Adderleyn kaksintaistelu ovat vähän kummallisia ja epäuskottavia käänteitä, mutta nekin lopulta uppoavat mukaan tarinaan siinä missä toimivammatkin kuviot. Historiallisessa ja romanttisessa kirjallisuudessa tarinaan kuuluukin uskomattomat tapahtumat, mutta harvoin niiden filmatisoinnissa saadaan tarinasta niin toimiva ja osittaisesta teatraalisuudestaan huolimatta omalla tavallaan uskottava, kuten BBC on Poldarkissa saanut.
Kaksi vuotta sitten kun Poldark aloitti Suomessa kaksi ensimmäistä kautta, odotukseni eivät olleet kovin kaksiset. Pidän historiallisista sarjoista, mutta eivät nekään aina toimi. Usein ne on tehty aivan liian kevyesti tai sitten ne ovat vain aivan hirveitä kuten kammottava, ahdistava ja äärimmäisen puuduttava War and Peace (Sota ja rauha). Poldark ei ole sellainen. Olinkin aivan väärässä ja hurahdin sarjaan aivan totaalisesti. Poldark on historiallista draamaa romanttisella twistillä ja aivan uskomattoman toimivilla juonenkäänteillä. Merkittäviä hahmoja ei säästellä ja dialogi on pääosin erittäin toimivaa. Dialogilla on toki jähmeät hetkensä vaikkapa Downton Abbeyn tavoin, mutta toki sellainen kuuluu myös ajan henkeen. Päähenkilöt ovat mielenkiintoisia ja näyttelijät on valittu loistavasti. Mukaan toki mahtuu George Warlegganin kaltainen, usein jopa koominen juonitteleva, pahis, mutta menköön.
Kolmatta kautta katsellessa ei voinut enää ihmetellä kuinka ihmeessä innostuin niin kahdesta ensimmäisestä kaudesta. Sarjassa on jotain aivan uskomattoman koukuttavaa. Yhdessä jaksossa ehtii tapahtua paljon, mutta sarjan tempo pysyy miellyttävänä. Juonenkäänteistä on tietenkin kiittäminen Winston Grahamin Poldark-kirjoja. En ole kirjoja lukenut, mutta sarjassa tuntuu, että tarina etenee luontevasti ilman valitettavan tavallista kirjojen filmatisoinnin kiirettä, joka vesittää hahmot sekä draaman. Poldarkin hahmoissa on syvyyttä; joissakin enemmän, joissakin vähemmän. Ross ja Demelza kuuluu ensimmäiseen kategoriaan ja moni muista hahmoista jälkimmäiseen. Toisaalta tuo kombinaatio tuntuu toimivan ja tarina soljuu eteenpäin koukuttavalla tavallaan, 1700-luvun Cornwallissa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.
Kolmannen kauden tallennusten kanssa kävi niin, että yksi tallennus oli jäänyt välistä ja poistin vahingossa kaksi viimeistä. Neljäs kausi sentään oli meneillään ja löytyi Yle Areenasta. Kolmatta kautta ei löytynyt mistään suoratoistopalvelusta, joten hankin sen dvd:nä, koska olennaista tietoa jäi ehdottomasti väliin missaamalla jaksoja. Poldarkin jaksoissa tapahtuu yllättävän paljon. Kirittyäni kiinni neljännen kauden lähetyt jaksot, oli pakko katsoa Cirkus-ohjelmakirjastosta myös kaksi ensimmäistä kautta uudelleen. Kaksi ensimmäistä kautta oli juuri niin hyviä kuin muistinkin. Kolmannella kaudella Dwight Enysin pelastaminen Ranskasta ja neljännen kauden Rossin ja Monk Adderleyn kaksintaistelu ovat vähän kummallisia ja epäuskottavia käänteitä, mutta nekin lopulta uppoavat mukaan tarinaan siinä missä toimivammatkin kuviot. Historiallisessa ja romanttisessa kirjallisuudessa tarinaan kuuluukin uskomattomat tapahtumat, mutta harvoin niiden filmatisoinnissa saadaan tarinasta niin toimiva ja osittaisesta teatraalisuudestaan huolimatta omalla tavallaan uskottava, kuten BBC on Poldarkissa saanut.
Ei tietenkään haittaa ollenkaan, että Aidan Turner Poldarkina on aivan ihana. Hän on kyllä aivan loistava ja erittäin karismaattinen, mikä selittää suurelta osaltaan hahmon ihanuuden. Ja täydellisyydestä ei ole tietoakaan! Eleanor Tomlinson on aivan yhtä loistava Poldarkin vaimona Demelzana. Poldarkien avioliiton ongelmat, mutta myös parhaat päivät, muistuttavat oikeaa elämää. Ja sitten on tuo kaunis Cornwall, joka luo todella loistavat puitteet kaikille tapahtumille. Tämä tarina saa katsojan kyllä uppoutumaan hetkeksi sinne 1700-luvun rannikko- ja kalliomaisemiin.
Neljäs kausi on nyt päättynyt ja elämässä on taas hetki selvittävä ilman Poldarkia. Mutta neljännen kauden päätössanoin: Poldark will return.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti