Kesä mielessä

Vähitellen kevään edetessä on katse siirtynyt pikkuhiljaa kesään ja erityisesti kesälomaan. Nyt kun kevääseen on jo aika pitkälti tottunut, olen havahtunut siihen ajatukseen kuinka ihmeessä taas ollaan tässä. Vappu on jo parin viikon kuluttua, heti sen jälkeen jääkiekon MM-kisat sekä pian taas koulun päättäjäiset. Normaali ajantaju katoaa jossain tuossa valoisien päivien myötä ja sitten se palaa äkillisesti kerralla.

Vielä eletään kuitenkin aikoja, kun voi vaan ihmetellä kuinka ihmeessä joskus voi olla niin lämmintä, että ulkona voi vaan olla t-paidassa ja sandaalit jalassa. Kesämuistot tulivat elävästi mieleen löytäessäni kuvat viimevuotisista rapujuhlista, jotka vaikuttavat tällä hetkellä kovin houkuttelevilta. Ihanaa, kohta voi taas syödä ulkona! Oikeastihan rapujuhlat sijoittuvat sinne kesän ehtoopuolelle, jossa jo syksy kutsuu, mutta ei muistella sitä nyt. Ja sitä paitsi sekin on omalla tavallaan loppukesästä kauhean ihanaa oman tunnelmansa puolesta ja väistämätöntähän se syksyn tulo kuitenkin on. Joka vuosi se tulee ja joka vuosi se menee, kuten kesäkin.

Viime vuosina olen oikeastaan jättänyt kokonaan väliin kesän lämpimien säiden ja kesäloman odottamisen. Kesä menee huomaamatta ohi, jos keskittyy vaan johonkin odottamiseen. Parempi on, kun alkaa heti lumien sulamisen jälkeen nauttia koiran ulkoilutuksen helppoudesta sekä valoisista aamuista ja illoista. Kesän säät ovat mitä ovat ja aina ne ovat kuitenkin paremmat kuin talvella. Viileämmässä kesässä (vaikka en sellaista toivokaan) on omat puolensa, kun ajattelee esim. viime kesän viikkokausien tropiikkia täällä kotona. Tosin tottuu siihenkin, vaikka nyt sitä on vaikea kuvitella! Parasta tietysti on, että säät suosivat ulkona syömistä, Linnanmäellä käymistä sekä ulkoilua ilman palelemista, mutta toki tapana on ollut varmistaa edes viikon lämpöjakso jossain välimeren maisemissa. Tarkoitus on taas tänäkin vuonna suunnata jonnekin. Kohde on vielä avoin, mutta erityisesti kiinnostaa Malta, Kreikka sekä Dubrovnikin Game of Thrones -maisemat.

Kesäherkuista rapujen lisäksi odotan ehdottomasti hyvää marjasatoa. Marjoja on tapana syödä tuoreena sellaisenaan vaniljakastikkeen tai juustokakkujen kera. Viime kesä oli valitettavan heikko, mutta toivotaan hyviä säitä varsinkin mustikoille. Ne ovat niin hyvä herkkuvara pakastimessa, kun niistä voi loihtia nopeasti tarjolle vaikka mitä. Aiemmin en oikeastaan välittänyt mustikasta ollenkaan, mutta jotenkin siihen on tullut viime vuosina aivan himo. Vadelma ja karhunvatukka ovat ykkössuosikkini, mutta mustikka on heti kolmantena. Maalle on nyt viime vuosina istutettu paljon myös vadelmaa, mutta se on niin oikukas satoineen, ettei siitä koskaan tiedä milloin on se hyvä vuosi. Toivotaan, että tämä vuosi!

Kalenteria katsoessa vähän jo kyllä kauhistuttaa; kesäloma on runsaan kahden kuukauden päästä. Tässäkö sitä taas ollaan? Onneksi voi ottaa päivän kerrallaan ja voi nauttia luonnon heräämisestä ja päivien lämpenemisestä vielä ihan pikkuhiljaa. Se on sen arvoista ja kannattaa aina; sama tepsii myös muina vuodenaikoina, kun koittaa kaivaa kaikesta ne parhaat puolet. Ei sillä, etteivätkö kesämuistot herättelisi jo kesänkaipuuta; mutta ei kaivata sitä liikaa. Huhtikuusta on vielä monta kaunista päivää jäljellä.