keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Kevätsesonki

Pääsiäispyhät avasivat kevätsesongin. Nyt on syöty ja lomailta sekä palattu arkeen. Väsymys on vain aivan hirveä; ilmeisesti allergiat painavat päälle niin kovaa. Pölyä on ja sitä kyllä riittää. Silmät ovat väsyneet ja olo tukkoinen; sitä se kevät teettää. Onneksi kohta uutta kasvillisuutta alkaa maasta puskea ja pölyn määrä vähenee. Tuntuu, että tämä käy joka vuosi vaan vaikeammaksi; onneksi on hyvä lääkitys.


Pääsiäisenä sai herkutella taas oikein kunnolla. Perinteiseen tapaan avattiin grillikausi pääsiäisenä makkaranpaistolla ja tänä vuonna säätkin olivat ihan keväiset. Äidille tuttuun tyyliin kakkuja ei pöydästä puuttunut; vieraita oli toki muitakin kuin me. Pitkästä aikaa sai myös taas nauttia marjoista, sillä viime kesän omat marjavarastot on syöty jo kauan sitten. Täytyy toivoa viimevuotista parempaa mustikkasatoa! Kakkukiintiökin on täynnä taas vähäksi aikaa ja on kyllä taas mukavaa palata arkeen sekä normaaliin ruokarytmiin. Tosin, jotenkin tänä vuonna pääsiäinen tuntui normaalia lyhyemmältä; ehkä se tuli jotenkin yllättäen, taas kerran.

Pääsiäiskattausten lomassa ehdin käydä myös Pentikin tehtaanmyymälässä, jossa oli esillä kesän tarpeistoa. Näytillä oli ihanaa Vadelma-sarjaa, joka on luonnossa eri versioineen paljon hienompi kuin esitteen kuvissa. Vadelmasta oli todella kauniita keittiötekstiilejä, tyynynpäällisiä ja pakkakankaita sekä aivan ihana tarjotin! Myös ihana Mustikka-sesonkikeramiikka oli tehnyt paluun tänäkin kesänä. En huomannut uusia osia; onneksi en, sillä kaikki tarvitsemani minulla jo onkin. Poistomyyntipuolelta kävin ostamassa lampunvarjostimen koiran syömän tilalle; onneksi löytyi vielä samaa sarjaa ja huikean halpaan viiden euron hintaan. Ostin toisenkin, jos sama onnettomuus ehtii vielä uudelleen tapahtua. Toivottavasti ei!


Ja niin täytti sekin lampunvarjostimien syöjä pääsiäispyhinä vuoden. Ajatella, ehkä enää vain vuosi tätä riehumisen ja tuhoamisen vimmaa! Toivo elää, että tilanne alkaisi jo puolen vuoden kuluttua vähitellen rauhoittua. On hämmästyttävää kuinka paljon tekemistä sitä ehtiikään yksin ollessaan keksiä, vaikka kuinka luvallista virikettäkin olisi yritetty nelitassulle jättää. Ehkä vuoden kuluttua tilanne on jo aivan toinen; myöhäisteininä unikin taas varmaan maistuu.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti