maanantai 9. maaliskuuta 2015

Smells Like Teen Spirit

Teini-ikä ei vielä osoita beaglellä laantumisen merkkejä. Tai osoittaisiko kuitenkin? Pariin viime viikkoon on mahtunut jopa joitakin yksittäisiä päiviä, että yksin ollessa ei ole puuhailtu mitään. Seuraavana päivänä on sitten taas pistetty aivan ranttaliksi. Nyt on sentään selvää, että kaveri etsii kotona puuhaa eikä pura mitään pahaa oloaan puuhailuun. Päivittäin on löytynyt joku uusi puuhastelun kohde ja muiden kanssa pidetään taukoa, niin että puuhastelulla on päivittäin vain muutama kohde. Edeltäjä purki ahdistustaan vakiokohteisiin sekä päivittäisiin uusiin. Ja niitä oli paljon...


Olohuoneessa meillä ei taida enää olla yhtään huonekalua, jonka kulmia ei olisi tavalla tai toisella jyrsitty. Jotkut ovat kärsineet enemmän ja jotkut vähemmän. Sohvat on avattu, mutta kyllä niillä vielä istua voi. Ne on peitetty täysin viltein, jotta kestävät käytössä vielä pahimman murrosiän yli. Tavoitteena on, että vuoden päästä keväällä ne voisi viedä paloissa taloyhtiön järjestämälle siivouslavalle. Tämän kevään toukokuu tulee siihen liian nopeasti. Nykyinen beagle ei sentään ole edeltäjänsä tavoin sohvia täytteistä tyhjentänyt vaan on lähinnä keskittynyt reunojen pureskeluun ja saumojen avaamiseen. Ehkä villeimmät päivät on kuitenkin jo nähty; ainakin toivottavasti.



Selailin taas viime viikolla aikani kuluksi ohjeita teini-ikäisistä koirista ja niissä onneksi lupailtiin murrosiän kestävän jopa 18 kuukauteen asti. Jopa 18 kk asti! Eli se olisi se maksimi. Edellinenkin beagle alkoi niillä main pikkuhiljaa rauhoittua ja 2-vuotiaana rauhoittui täysin sellaiseksi millainen oli elämänsä loppuun asti. Elämän loppuun saakka kyllä keräilin lattialta tyynyjä yms. jotka olivat pesää muokatessa pudonneet, mutta mylläämistä en näe ongelmana. Sen sijaan jyrsimisestä ja repimisestä olisi jo kiva päästä eroon. Viime viikolla mittariin tuli jo 11 kk, että kohtahan tässä aletaan olla voiton puolella; vaikka se 18 kk jäisi haaveeksi ja murrosikä vain jatkuisi.

Edellisen beaglen kohdalla muistelisin, että rauhoittuminen alkoi samalla tavoin pikkuhiljaa yksittäisillä rauhallisilla päivillä. Vähän niin kuin se murrosikäkin, kunnes sitten se rysähti. Kaikkihan on myös kausittaista. Joulun jälkeen vaikutti jo lupaavalta, kun oli paljon rauhallisemmilta vaikuttavia päiviä. Synttäreiden ja yhden hoitoviikonlopun jälkeen sen sijaan kaveri pistikin aivan ranttaliksi, jonka talviloma sentään katkaisi. Sen jälkeen on ollut vaihtelevaa; hyviä ja huonompia päiviä. Mutta illat ovat ihania! Osku on aivan ihana kaveri ja nyt lämpimillä säillä taas ulkoilukin maistuu meillä muillakin ja valoisampien iltojen myötä vieläkin enemmän.


Jyrsintävimman myötä on jouduttu turvautumaan kovempiin materiaaleihin. Lelukoreiksi ei enää (tai vielä) kelpaa edeltäjän paperinarukorit vaan on pitänyt hankkia vähän kestävämpää metallista vaihtoehtoa. Lelut kestävät hyvin vähän aikaa; joskus kaksi päivää, joskus kaksi tuntia ja joskus kaksi minuuttia tai jopa vähemmän. Onneksi leikkimiseen käy moni muukin asia, kuten pahvilaatikot, voirasiat jne. Tai henkarit, sohva ja huonekalujen kulmat.




Tällä kertaa sain kotiini koiraksi murtomiehen, josta ei olekaan aiempaa kokemusta kuten muutamilla tuttavillani. Topi oli enemmän sellainen suoran toiminnan mies, joka meni vaan karmista ja lattiasta läpi. Tämä nykyinen etsii tiensä esteistä tavalla tai toisella, mutta meidän perään ei ole lähdössä. Monta kuukautta kodinhoitohuoneen ovella esteeksi asetettu pyykkiteline toimi hyvin, kunnes Osku keksi rynniä sen sivuun. Sen jälkeen siitä tuli päivittäinen vierailukohde. Siellä oli sitten maisteltu Tuplaa, huulirasvaa ja Duactia (Duact ei ollut maistunut), josta haluttiin samantien loppu. Liukuovikaapit nimittäin ovat täynnä lääkkeitä, kosmetiikkaa ja pesuaineita, joihin ei todellakaan haluta tämän nelitassun pääsevän käsiksi.

Ovelle hankittiin toinenkin pyykkiteline ajatuksella, että toista niistä voisi joskus käyttääkin pyykkitelineenä. Seuraavana päivänä molemmat olivat sivussa ja kodinhoitohuoneen tasojen tavarat lattialla. Illalla telkesin pyykkitelineet paremmin ja testasin, että ne eivät siitä mihinkään siirry. Seuraavana päivänä molemmat telineet olivat sivussa ja samat tavarat olivat lattialla. Sen jälkeen pyykkitelineet teljettiin toisiinsa mustekaloilla ja se sulku on pysynyt. Tosin ensimmäinen mustekala odotti tänään syötynä lattialla; pyykkitelineet olivat kuitenkin paikallaan. Aika näyttää kuinka pitkään kodinhoitohuoneeseen murtautuminen on päivittäinen haaste. Erikoista on, ettei beagle vain hyppää aidan yli. Siinä ei pitäisi olla mitään ongelmaa.



Tämä nykyinen beagle on myös edeltäjäänsä huomattavasti pidempi ja sen kyllä huomaa. Tällä kropalla yltääkin sitten lähes kaikkialle ja tiskipöydällä ei voi päivisin pitää enää mitään beaglen kannalta mielenkiintoista. Ruokia ei ole meillä pidetty tiskipöydillä 14 vuoteen, mutta mielenkiintoisiin asioihin kuuluu mm. muoviset säilytysastiat sekä tiskirätti, jotka muussa tapauksessa löytyvät muotoiltuna lattialta. Ja onpä tämä kehveli kerran onnistunut avaamaan myös tiskikoneen. Tiskikone on muutenkin sekä likaisena että puhtaana mielenkiinnon aivan ykköskohde, jota ollaan aina tutkimassa. Joka tapauksessa eräänä päivänä tiskikoneen luukut odottivat auki ja siellä ollut puinen lasta silputtuna eteisessä. Tiskikone oli jätetty aamulla hieman raolleen astioiden kuivumista varten. Enää ei jätetä.



Yhden vuoden iän lähestyessä on ollut mukavaa huomata, että ilmeisesti normaali väsymys ihmisten ja koirien kohtaamisesta on alkanut palata. Koirapuistoillan jälkeen on ollut taas ainakin vähän rauhallisempaa sekä maanantaisin. Murrosiän pahimmassa mylleryksessä vaikutus oli suorastaan uskomatonta kyllä aivan päinvastainen. Koirapuistokäynnit ovat kuitenkin aika helppoja järjestää muutaman kerran viikossa. Meillä on myös siitä mukava tilanne, että naapuritaloissa asuu muita samanikäisiä erirotuisia pentuja, jotka ulkoilevat yhtä paljon ja törmääminen on säännöllistä. Pentupainit muutaman kerran viikossa ovat mukavaa puuhaa! Ja vievät onneksi niitä ikiliikkujan tehoja.


Every dog has its day ja huijatullekin alkaa elämä taas hymyillä. Ei sillä, ettei myöhemmin iltaisin ole aina hymyilyttänyt, mutta kotiin tullessa päivittäinen hirmumyrskyn siivoaminen ei aina niin naurata. Kyllä näillä veijareilla ulkonäkö pettää ja siihen huijaukseen on tullut retkahdettua jo toistamiseen. Ja sorrun varmaan vielä myöhemminkin. Beaglenpentujen kuvat pitäisi kieltää. Toisaalta, ei kaduta yhtään. Ja taas huijattua viedään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti