Mullanvaihdon aika

Maaliskuu on mullanvaihdon aikaa. En todellakaan vaihda kaikkiin kasveihin ruukkuja vaan keskityn muutamaan kipeimmin sitä tarvitsevaan. Useampiakin istutettavia olisi ollut tarjolla, mutta otin asiakseni ainoastaan pari ihmeköynnöstä sekä oliivipuut. Muutama palmuvehkakin on suuremman ruukun tarpeessa, mutta sopivan suuret suojaruukut alkavat loppua. Onneksi palmuvehkat eivät ole hirveän nirsoja kasvualustansa suhteen.

Isompiin ruukkuihin pääsivät sekä uusi että vanha olivipuu. Uudempi oli aika vähäisessä mullassa, joten pääsi sitten uuteen multaan lähes heti. Vanhempi on pitänyt jo pidempään istuttaa uuteen ruukkuun, sillä on ollut samassa jo useita vuosia ja kasvaa kesäisin kovasti. Uutta ruukkua suurempia ei juuri löydy, joten saakin sitten olla siinä useamman vuoden. Samalla kertaa oliivi parturoitiin aivan lyhyeksi. Teimme saman kerran aiemmin ja se kasvoi todella kauniiksi ja tuuheaksi kesällä. Yleensähän ilman leikkausta oliivi kasvattaa oksista sellaisia pitkiä roiskoja. Vähän hurjalta parturointi vähän tuntuu, mutta eiköhän siinä ihan hyvin käy!

Ihmeköynnösten juuret ovat jo pidempään pursuilleet ulos ruukuista. Ne ovat kuitenkin kasvaneet vuosittain ihan hyvin ja kukkineet kauniisti, mutta nyt oli aika siirtää ne ihan uuteen multaan. Isompi ruukku helpottaa myös kasteluakin. Ruukut olivat joka tapauksessa aivan täynnä juuria ja vaikka ne samaan isoon ruukkuun laitettiinkin, on niillä varmasti paljon edellistä paremmat kasvumahdollisuudet. Myös ihmeköynnöksistä parturoitiin kaljuimmat oksat pois. Uudet kyllä kasvavat tilalle ihan mukavasti ja aiemmat roiskot kasvattavat vaan turhaan lisää oksien pituutta. Oksat ovat myös siitä hankalia, että niissä on todella terävät piikit, jotkat tarttuvat vaatteisiin ja raapivat ihoa. Parempi siis pitää ne jotenkin aisoissa!

Samalla kertaa tuli tehtyä tilaa myös muutamalle pikkuistutukselle. Amaryllikset saivat lähteä ja tilalle tuli pari yrttiviljelmää. Lähinnä tarkoituksena on kokeilla vanhojen siemenpussien sisällön toimivuutta; jospa niistä jotakin lähtisi kasvamaan. Amaryllisten suhteen on kyllä harmi, ettei niiden kestävyyttä oikein pääse kunnolla kerrostaloasunnossa kokeilemaan. Säilytystilaa ei ole sisätiloissa eikä kesällä oikein parvekkeellakaan.


Ilokseni olen todennut, että kiinanruusuni voi oikein hyvin. Niiden kanssa on ollut pidempään vähän epäonnea eivätkä ne oikein ole minulla kokoa kasvaneet, vaikka kukkivat kyllä koko ajan. Lisäksi niihin on helposti tullut villakilpikirvoja ja ovat siksi saaneet lähteä. Nyt vaihdoin kiinanruusuni olohuoneen ikkunalle, jossa on tykännyt kovasti olla. Uskomatonta kyllä, uusia lehtiä on tullut vaikka kuinka paljon. Katsotaan saisinko nyt myös kukkia vai kääntyykö tilanne nyt päälaelleen. Tilanne vaikuttaa niin hyvälle, että tämä ruusu taitaa päästä mullanvaihtolistalle ensi keväänä!