Tässä vaiheessa vuotta ei voi välttyä ajatukselta, että miten ihmeessä tässä ollaan taas? Vasta äskenhän siirryttiin kesäaikaan ja päivät ihanasti pitenivät. Nyt ollaan taas pimeyden kynnyksellä ja ääh, ei millään jotenkaan jaksaisi sitä vielä. Ja sitten tuo kylmyys, en jaksaisi oikein sitäkään. Onneksi hetkellinen kylmyys väistyi hetkeksi ja vielä saa nauttia kauniista päivistä, edes hetken.
Ruskahan on tällä hetkellä parhaimmillaan täällä Etelässä ja kohta se alkaa olla ohikin. Syksy on täällä Suomessa valitettavan lyhyt. Alkusyksy kesti tänä vuonna mukavan pitkään, mutta tämä värikäs vaihe on niin nopeasti ohi. Onneksi näitä pidempäänkin kauniina pysyviä kasveja on kuten villiviini, joka ehtii punaisena ilahduttaa pitkään. Ja päiväthän ovat kovin kauniita, kun vielä päivät ovat päiviä. Mutta sitten se kylmyys, sitä en kyllä kestä. Muuten en ole tänä syksynä palellut, mutta minulla on ääreisverenkierto ilmeisesti aina ollut huono ja sormet sekä varpaat siten aina jäässä; ja se tuntuu vaan pahenevan vuosi vuodelta. Toimistotyössä sormet ja varpaat ovat ikijäässä ja kotona minua ei kesäkuukausia lukuun ottamatta näe ilman villasukkia. Nyt on vaan varpaiden palelu siirtynyt myös öihin ja joudun usein nukkumaan sukat jalassa. Nyt syksyllä on tuntunut, ettei sekään riitä ja ilmeisesti on siirryttävä varmaan villasukkiin yölläkin. Muuten meillä ei kylmä ole, joten ei lämpöä voi lisätäkään ja ei siihen paleluun lääkärisivustojen mukaan kauheasti ole tehtävissä. Kylmyys ja koleus tässä vähän huolestuttaa, että kuinka ihmeessä sitä selviää, kun oikeasti tulee kylmä.
Haikeaa on taas pakkailla pois kasveja parvekkeelta; toisaalta ne on mukava sinne keväisin sitten kantaa. Tarkoituksena on viikonloppuna laitella parveketta kotona vähän talvikuntoon ja tuoda sinne sitten kanervia ja muuta säänkestävää. Siistit syyskasvit ainakin piristävät mieltä ja kyllähän ne ovat todella kauniitakin! Pimentyvien iltojen vuoksi vaan tuntuu, ettei kotona ehdi olla koskaan tarpeeksi; mutta se vaan kuuluu tähän aikaan. Olen huomannut työpaikkaa vaihtaessani, että pimeydenkin kestää paljon, paljon paremmin, kun päivän mittaan pääsee käymään ulkona eikä tarvitse päästä edes joka päivä. Jos aamusta iltaan on työpaikalla eikä päivää edes näe, käyhän se nyt ilman muuta voimille. Viikonloppuna kannattaa suunnata ulos, vaikka säät ei suosisikaan. Onneksi on tuo koira, niin tulee aina mentyä.
Viinirypäleet ehtivät maalla kasvaa kypsiksi saakka. Toivottavasti köynnös alkaa tehdä niitä nyt jokainen vuosi. Viiniköynnös on kyllä rypäleineen päivineen niin ihanan näköinen koristus! Myös kurpitsat ehtivät kasvaa mukavan kokoisiksi. Nyt ne oli pakkasöiden vuoksi otettava kuitenkin jo sisälle, jotta eivät pihalle palellu. Kurpitsat ovat kuulemma tulossa meille, joten täytyy miettiä mitä niistä voisi valmistaa. Tänä vuonna en saanutkaan Ahvenanmaan tuliaisiksi perinteistä talvikurpitsaa, koska ovat ilmeisesti kypsyneet normaalia myöhemmin. Myyntikärryt oli jo tuotu esille, mutta kurpitsat vielä puuttuivat. Täytynee hakea oma sitten ruokakaupasta tänä vuonna!
Viime syksyn tavoin olen ollut kovin väsynyt tähän aikaan vuodesta. Ensimmäisenä täytyy katsoa ruoka-asiat kuntoon ja keskittyä syömään monipuolisesti. Erityisesti painopistettä pitäisi enemmän kasviksiin ja lisätä myös niitä hedelmiä ja marjoja; niitähän on nyt pakastin täynnä. Onhan niitä tullut käytettyä, mutta ehkä vähän liikaa on ollut painopiste herkuissa ja leivonnaisissa sekä drinkeissä. Toisaalta, voisihan niiden sijasta sitten käyttää suklaata, joten ehkä parempi näin. Vitamiinejä olen syönyt edelleen ja olen joutunut lisämään alentuneen hemoglobiinin vuoksi valikoimaan myös raudan. Pelkkä hemoglobiinin laskeminen toki selittää väsymystä ja viehän sen nostaminen aikaa. Enkä oikein tiedä mitä siihen vitamiinivalikoimaan voisi vielä lisätä; ehkä kokeilen jotain omegaa. Luin nimittäin jostain, että se voisi auttaa jalkojen paleluun. Tiedä sitten onko näin, mutta tulisipahan sekin testattua...
Kalenteria selatessa oli kyllä vähän järkytys, että kesäaika päättyy jo ensi viikolla. Siitä ne pimeät illat sitten alkaa. Itse kannattaisin suomalaisille paremmin sopivaa pysyvää kesäaikaa, mutta minkäs teet. Joskus olen ajatellut, että voisihan sitä itse vaan noudattaa, mutta ei se taida oikein onnistua minulta kuitenkaan. Jotenkin tuntuu älyttömältä täällä pohjoisessa hypätä usealla viikolla kohti pimeämpiä iltoja ja vapaaehtoisesti. Ja kesäaikahan on nykyään tätä ns. normaaliaikaa pidempikin. Vielä hetken voi ajatusta vastustaa ja kohta siihen on taas vaan alistuttava. Kai sen vaan hyväksyy, kun muutakaan ei voi ja keskittyy niihin pimeyden ajan puuhiin, kuten vaikka hyvään ruokaan.
Ja kyllähän se kesäajan päättyminen myös tietää menoa kovaa vauhtia joulua kohti. En kyllä ihmettele yhtään, että sellainen juhla on tähän kaiken keskelle kehitetty. Kyllähän tuo pimeys aika pitkälti katkaisee nämä vuoden kauneimmat bileet luonnossa. Toivotaan kuitenkin kauniita ja aurinkoisia päiviä vielä sinne kesäajan toiselle puolellekin!
Haikeaa on taas pakkailla pois kasveja parvekkeelta; toisaalta ne on mukava sinne keväisin sitten kantaa. Tarkoituksena on viikonloppuna laitella parveketta kotona vähän talvikuntoon ja tuoda sinne sitten kanervia ja muuta säänkestävää. Siistit syyskasvit ainakin piristävät mieltä ja kyllähän ne ovat todella kauniitakin! Pimentyvien iltojen vuoksi vaan tuntuu, ettei kotona ehdi olla koskaan tarpeeksi; mutta se vaan kuuluu tähän aikaan. Olen huomannut työpaikkaa vaihtaessani, että pimeydenkin kestää paljon, paljon paremmin, kun päivän mittaan pääsee käymään ulkona eikä tarvitse päästä edes joka päivä. Jos aamusta iltaan on työpaikalla eikä päivää edes näe, käyhän se nyt ilman muuta voimille. Viikonloppuna kannattaa suunnata ulos, vaikka säät ei suosisikaan. Onneksi on tuo koira, niin tulee aina mentyä.
Viime syksyn tavoin olen ollut kovin väsynyt tähän aikaan vuodesta. Ensimmäisenä täytyy katsoa ruoka-asiat kuntoon ja keskittyä syömään monipuolisesti. Erityisesti painopistettä pitäisi enemmän kasviksiin ja lisätä myös niitä hedelmiä ja marjoja; niitähän on nyt pakastin täynnä. Onhan niitä tullut käytettyä, mutta ehkä vähän liikaa on ollut painopiste herkuissa ja leivonnaisissa sekä drinkeissä. Toisaalta, voisihan niiden sijasta sitten käyttää suklaata, joten ehkä parempi näin. Vitamiinejä olen syönyt edelleen ja olen joutunut lisämään alentuneen hemoglobiinin vuoksi valikoimaan myös raudan. Pelkkä hemoglobiinin laskeminen toki selittää väsymystä ja viehän sen nostaminen aikaa. Enkä oikein tiedä mitä siihen vitamiinivalikoimaan voisi vielä lisätä; ehkä kokeilen jotain omegaa. Luin nimittäin jostain, että se voisi auttaa jalkojen paleluun. Tiedä sitten onko näin, mutta tulisipahan sekin testattua... 
Kalenteria selatessa oli kyllä vähän järkytys, että kesäaika päättyy jo ensi viikolla. Siitä ne pimeät illat sitten alkaa. Itse kannattaisin suomalaisille paremmin sopivaa pysyvää kesäaikaa, mutta minkäs teet. Joskus olen ajatellut, että voisihan sitä itse vaan noudattaa, mutta ei se taida oikein onnistua minulta kuitenkaan. Jotenkin tuntuu älyttömältä täällä pohjoisessa hypätä usealla viikolla kohti pimeämpiä iltoja ja vapaaehtoisesti. Ja kesäaikahan on nykyään tätä ns. normaaliaikaa pidempikin. Vielä hetken voi ajatusta vastustaa ja kohta siihen on taas vaan alistuttava. Kai sen vaan hyväksyy, kun muutakaan ei voi ja keskittyy niihin pimeyden ajan puuhiin, kuten vaikka hyvään ruokaan.
Ja kyllähän se kesäajan päättyminen myös tietää menoa kovaa vauhtia joulua kohti. En kyllä ihmettele yhtään, että sellainen juhla on tähän kaiken keskelle kehitetty. Kyllähän tuo pimeys aika pitkälti katkaisee nämä vuoden kauneimmat bileet luonnossa. Toivotaan kuitenkin kauniita ja aurinkoisia päiviä vielä sinne kesäajan toiselle puolellekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti