Talvipuutarha työhuoneessa

Ryhdistäydyin viikonloppuna ja siirsin Välimeren kasvit sisätiloihin. Tämä tarkoittaa tietysti tilan raivaamista ja kaikenlaista siivoamista, mutta tulipahan tehtyä. Sääkin muuttui hetkessä yllättävän viileäksi ja vielä tästä viileämpää on jo tällä viikolla luvassa, joten muita vaihtoehtoja ei oikein olisi ollutkaan. Luulisin, että ajoissa tulivat kyllä siirrettyä sisätiloihin eikä paleltumista tarvinne pelätä, koska parveke on toistaiseksi tuntunut aika lämpimältä.

Aika massiivisiahan ihmeköynnökset tällä hetkellä ovatkin uusine isoine ruukkuineen. Oksissa kun kuitenkin oli kukkia, en viitsinyt alkaa niitä tässä vaiheessa lyhentämään. Jos alkavat lehtiä ja kukkia kovasti varistaa, on typistämisen aika ja ehdottomasti joka tapauksessa keväällä. Oliivipuutkin olivat kasvaneet kesän aikana melkoisesti. Vaikea kuvitella, että vanhempi kasvi parturoitiin keväällä aivan lyhyeksi. Tykkäävät leikkaamisesta kovasti ja täytyy taas vähän ensi keväänä tasoitella noita oksan roiskoja. Nämä kaikki kun ovat talvisin työhuoneessa viihtyneet, niin mitäpä sitä hyvin toimivaa systeemiä muuttamaan. Tilaakin niille löytyi lopulta ihan mukavasti.

Eniten tilaa toi jukkapalmun erittäin raju typistäminen. Palmu on meillä venähtänyt melkoisiin mittoihiin ja kasvanut kattoon saakka. Muutenkin palmu on ollut aika massiivinen ja välillä on koon vuoksi ollut vaikeuksia pitää sitä pystyssä, mutta nyt viime vuodet se asia on ollut kunnossa jättimäisen ja painavan ruukun ansiosta. Parhaat päivänsä se ehkä on jo nähnyt, koska on muotoutunut aina täysin valoa kohti ja nyt siihen oli vielä kirvat löytäneet tiensä, vaikkakin myrkytys oli hyvin tehonnut. Miehen oli tarkoitus sitä hieman latvasta typistää, mutta tulos oli aika onnettoman näköinen, joten typistys tehtiin sitten maksimaalisesti molempiin oksiin. Kyllähän tämä todella kirpaisi, sillä palmu on aikoinaan ostettu vuonna 2006 edelliseen kotiin, kun olimme sinne juuri muuttaneet. Kyllä me nuo tyngät säästettiin, mutta tuskinpa se alkaa tuosta versota. Näitä saa sitten keväällä Ikeasta muutamalla kympillä ja kasvatustyö saa alkaa alusta. Talveksi ei nyt uutta viitsitä hankkia ja tila on tällä hetkellä muille kasveille työhuoneessa todella tarpeen.

Samalla kerralla tuli sitten aika reippaalla kädellä typistettyä pienilehtistä peikonlehteä. Sekin on päässyt työhuoneessa rönsyilemään ja valtaamaan melkoisesti tilaa, joten nyt oli sitäkin karsia. Loppukesästä hankkimani isolehtinen versio on myös kotiutunut hyvin ja uusia isoja lehtiä on tullut koko ajan. Yritän sitä käännellä vähän väliä aurinkoon päin, jottei sekin röpsähdä täysin toispuoleiseksi, kuten kasveilla on tapana. Samalla kertaa huomasin myös, että useammassakin perhosorkideassa oli vananalkuja tai jopa oikein isoja nuppuja. Ne ovat nyt tulleet tänä syksynä kyllä ihan huomaamatta! Näillä main niitä aina alkaa hiljalleen näkyäkin. 

Nyt on sitten työhuoneen kulmassa taas talvipuutarha odottamassa ensi kevättä. Aurinkoista ja viileää, miten sitä nyt voi ikinä Suomessa olla talvella tarjolla. Tässä vaiheessa vuotta on vielä vähän vaikea kuvitella miten pimeäksi kaikki tässä vielä muuttuu. Valoisasta asunnosta huolimatta kasveille on riittävästi valoa tarjolla ainoastaan ikkunoiden lähellä ja beagle kun rajoittaa muussa asunnossa niiden sijoittelua, on työhuoneen kulma talvipuutarhalle paras paikka; ja muutenkin oikein hyvä sellainen!