Pahuus paketissa

Aikaa on taasen vierähtänyt ja nyt beaglenpentu on jo vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen. Virtaa riittää vieläkin sekä valtavaa uteliaisuutta. Perusluonne on erittäin rauhallinen, mutta yksin kotona ollessa tutkimusmatkailija herää henkiin ja kaikenlaista puuhailua (siis murtopuuhia) on päivisin tehty. Tämänhetkistä painoa en tiedä ihan tarkalleen, mutta uskoisin sen olevan noin 17 kg. Jättiläinen, joka ylettyy kaikkialle. Aivan kaikkialle.

Uteliaisuus johtaa siihen, että ikkunat on aina meillä nenämaalattu. Päivystäminen kuuluu päivittäisiin harrastuksiin, vaikka ei meidän korkeuksista pahemmin mihinkään näe. Parvekkeen ovi, kun avautuu, on sinne siirryttävä kyyläämään. Edelliseen beagleen verrattuna kuolan määrä on myös melkoinen. Kuolatornadoksi koiraa meillä kutsutaan. Beaglellä on tapana ravistella itseään ja kuola-ammuksia on syytä lähellä olevien varoa. En tiedä, johtuisiko kuolamaaninen barf-ruokavaliosta, sillä edellinen eli vain nappuloilla ja ruoantähteillä. Ja yksilöitähän näistä on jokainen näissäkin asioissa.

Parveke on tosiaan meillä kyyläämistä varten. Koira tykkää istuskella siellä ja vaan katsella maailman menoa. Ja mikäs siinä, koska ei edes hauku mitään ja lasithan on vaan pidettävä suljettuna. Yksin ollessaan ei sinne toki päästetä, vaikka se voisi olla ihan mukavaa tekemistä koiralle päivisin. Tuhoaminen on vähentynyt tai ainakin muuttanut muotoaan. Nyt ollaan keskitytty murtopuuhiin eli erilaisia ovia availlaan ja tyhjennetään sisältöä. Suklaakätköstä oli kerran otettu maistiaisia oikein kunnolla (ei aiheuttanut onneksi kuitenkaan vaaraa) ja milloin on kosmetiikkavarasto tyhjennetty lattialle. Dvd-varastosta oli myös otettu maistiaisia ja astiakaapillakin on käyty päivittäin. Se ei onneksi sisällä mitään mielenkiintoista, mutta aina pitää kuitenkin se osoittaa, että oven kyllä saa auki. Olemmekin sitten teljenneet kaapin yhden toisensa jälkeen erilaisin viritelmin ja odotellaan nyt sitten innolla aikaa, kun murtopuuhat eivät enää kiinnosta. Eikä sohvan repiminen; se on onneksi kyllä vähentynyt aivan huomattavasti, mutta vielä niitä sellaisia päiviäkin joskus on. Toisaalta, sohva on suunnilleen samassa kunnossa kuin mitä jouluna. Vielä siinä voi istua ihan hyvin ja se tällä hetkellä riittänee, kun ulkonäkö oli ja meni pysyvästi. Tähtäämme siihen, että ensi kesänä voimme ostaa uuden sohvan.

Murtopuuhien lisäksi sitä osataan loikkia kaikkialle. Aitojen yli mennään kodinhoitohuoneeseen ja kun sitä korotettiin, sitten alettiin vaan kaataa aitoja. Sen jälkeen on pompittu kodinhoitohuoneen tasolle sekä korkealle lipastolle. Lipaston vierestä otettiin tuoli päiväksi pois, joten se päättyi siihen. Iltapäivisin oli nimittäin maisteltu kiivejä sekä päärynöitä; Mammuttimarkkinoiden ananakset olivat liian painavia, joten ne oli jätetty rauhaan. Tv-tasolla on myös välillä päivisin käppäilty kuonon- ja tassunjäljistä päätellen. Keittiörättejä on välillä kadonnut, kun ovat jääneet kurkotusetäisyydelle ja olipahan myös kerran hieman raollaan olleen tiskikoneen sisältöönkin tutustuttu. Nykyään se on myös sitten pysyvästi kiinni. Ei taida olla paikkaa, johon ei kaveri tarvittaessa ylettyisi. Olen harkinnut kameralla kuvaamista, mutta en ole rohjennut. Ehkäpä haluan vielä toistaiseksi pitää nämä päivittäiset kotibileet itseltäni salassa.

Muutenhan kaveri on oikein mukava ja ihana ystävä. Kaikkiin ihmisiin ja koiriin halutaan tutustua ja olla ystävänä. Myös fasaaneihin, joihin muutama viikko sitten halusi kovasti maalla luoda ystävyyttä. Sekä tietysti naapurin tyttökoiraan. Koirapuistossa beagle on kaikkien kaveri ja leikkimään lähtee sellaisetkin koirat, jotka eivät koskaan kuulemma leiki kenenkään kanssa. Parasta on tietysti se ystävyys, jota luodaan isäntäväen kanssa. Lauman jäsen, jolle silittely on kaikki kaikessa.

Yöt lauman jäsen nukkuu milloin missäkin. Edellinen kuorsasi pääsääntöisesti meidän välissä tai vieressä lattialla omassa kopassaan. Tämä ei kuorsaa ja nukkuu kaikkialla muualla paitsi omassa kopassaan lattialla. Ei juuri meidän välissäkään vaan olohuonessa sohvalla tai vankkurissaan tai työhuoneessa tai eteisessä. Silloin tällöin kun uni ei heti tule silmään, kiivetään sänkyyn selkä emännän selkää vasten ja siinä sitten pää emännän kyljellä rauhoitutaan n. kolmisen minuuttia. Sen jälkeen häivytään omille teille nukkumaan. Rituaali on toistuva ja niin täysin tämän beaglen oma juttu. Ovat ne vaan mahtavia otuksia!