Tässä sitä taas ollaan, jouluaatossa. Uskomatonta kuinka nopeasti vuodet vierivät tai kuinka lyhyt aika on vaikka juhannuksesta. Jouluna onkin aikaa rauhoittua ja miettiä mennyttä ja tulevaa sekä nauttia siitä ajasta, jota elää.
Minulla on jo pidempään olleet sukuperintönä vanhat noin 100-vuotiaat luistimet, jotka ovat odottaneet oikeaa paikkaa kotini seinälle. Pitkäteräiset luistimet liittyvät tämänhetkiseen työhöni ja olen aina rakastanut historiaa ja vanhoja tarinoita. Nämä luistimet löytyivät aikoinaan isäni edesmenneen enon talosta, joka oli myös isoäitini kotitalo ja kotiseudullani jopa myös historiallinen rakennus. Ajatella, että näillä on joku joskus viilettänyt järviä tai Porvoonjokea pitkin ja vuosien saatossa ne päätyivät juuri minulle, jolle pitkät terät merkitsevät työtä ja silläkin alalla yli satavuotiasta kunniakasta urheiluhistoriaa. Lehdestä vihdoin keksin, että taidan parin vuoden pohtimisen jälkeen vain yksinkertaisesti ripustaa ne seinälle.
Näin joulun ajan luistimet saavat toimia ihan joulukoristeina, mutta pyhien jälkeen taidan ripustaa ne koukkuun eteisen puolelle roikkumaan. Lapsilta turvaan ne on ainakin saatava, koska terät ovat täysin ruosteessa ja hyvin herkästi hajotettavissa ja murennettavissa palaksi historiaa.
Nyt on aika rauhoittua ja nauttia sinisistä hetkistä. Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta!
Minulla on jo pidempään olleet sukuperintönä vanhat noin 100-vuotiaat luistimet, jotka ovat odottaneet oikeaa paikkaa kotini seinälle. Pitkäteräiset luistimet liittyvät tämänhetkiseen työhöni ja olen aina rakastanut historiaa ja vanhoja tarinoita. Nämä luistimet löytyivät aikoinaan isäni edesmenneen enon talosta, joka oli myös isoäitini kotitalo ja kotiseudullani jopa myös historiallinen rakennus. Ajatella, että näillä on joku joskus viilettänyt järviä tai Porvoonjokea pitkin ja vuosien saatossa ne päätyivät juuri minulle, jolle pitkät terät merkitsevät työtä ja silläkin alalla yli satavuotiasta kunniakasta urheiluhistoriaa. Lehdestä vihdoin keksin, että taidan parin vuoden pohtimisen jälkeen vain yksinkertaisesti ripustaa ne seinälle.
Näin joulun ajan luistimet saavat toimia ihan joulukoristeina, mutta pyhien jälkeen taidan ripustaa ne koukkuun eteisen puolelle roikkumaan. Lapsilta turvaan ne on ainakin saatava, koska terät ovat täysin ruosteessa ja hyvin herkästi hajotettavissa ja murennettavissa palaksi historiaa.
Nyt on aika rauhoittua ja nauttia sinisistä hetkistä. Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti