Siinä se oli ja meni vähän niin kuin huomaamatta. Syksy siis. Hetki oli jo aika talvista, mutta nyt ollaan taas enemmän palattu syksyisään säähän, paitsi, että nyt on jo syksyksi vähän liian pimeää. Itselleni passaa hyvin lämpimät säät eikä se pimeyskään niin haittaa; se on kuitenkin vain ajan kysymys, että siitäkin eroon päästään. Ja pakko myöntää, onhan se syksyn tuoma pimeys kesän jälkeen omalla tavalla virkistävää; ainakin hetken aikaa.
Työn puolesta syksy menee aina aika kiireisissä tunnelmissa ja niin taas tänäkin vuonna. Muutenkin syksy tuntuu kovin lyhyeltä ajalta ja jouluvalmistelut alkavat nopeasti painaa päälle, vaikka niistä kovasti tykkäänkin. Tuntuu vain siltä, että niille jää riittävästi aikaa! Ja sitten on tietysti se väsymys iltaisin, kun päivät ovat tiiviitä, meinaa illat mennä pilkkiessä, kun vihdoin rauhoittuu. Toisaalta unenlaatu on syksyisin taas loistava, kun on viileää ja yöt ovat pimeitä. Ainakin joinakin öinä. Meidän öitämme piinaa rakas lemmikki, joka pitää kivimurskaamoa käynnissä kaiket yöt. Meidän beagle on kuorsannut pennusta saakka, mutta se on lisääntynyt viimeisen vuoden aikana huomattavasti ja nyt viimeiset kuukaudet yöt ovat olleet kyllä melkoista jytinää. Yleensä se kannettavaa toiseen huoneeseen nukkumaan ja hiljenee siellä. Tai sitten tassuttelee hetken kuluttua makuuhuoneen koriinsa jatkamaan kuorsaustaan siihen mihin jäi.
Tänä syksynä pidin poikkeuksellisesti marraskuussa muutamia päiviä vapaita ja täytyy kyllä sanoa, että siitä on kyllä varmasti ollut hyötyä! Vaikka mitään sen kummempaa ei tullut tehtyä, mutta hengähdystauko oli varmasti paikallaan. Senhän huomaa oikeastaan vasta töissä, kun taas jaksaa hommia paremmin; vähän kuin huomaamattaan. Ennen seuraavaa lomaa, joka vaanii jo runsaan viikon päässä. Parasta vapaissa oli se, että tuli käytyä ulkona päiväsaikaan! Tänä syksynä olen myös töissä käynyt päivisin työn puolesta hoitamassa joitakin asioita päivisin ja täytyy kyllä sanoa, että hyvinvoinnille päivän näkeminen on äärimmäisen tärkeää. Pitää varmaan ottaa tavaksi!
Syksy on hyvää aikaa harrastuksille, jos sitä vaan ehtii harrastaa. Parveketta on siivoiltu ja laitettu syksy- ja talvikuntoon. Sekin on mukavaa aikaa, kun saa vetää vähän henkeä ja pitää vähän taukoa. Keväällä taas sormet alkavat syyhytä, mutta pieni tauko on paikallaan. Syksy menee usein aika lailla eri viikonloppumenojen parissa sekä perinteisiä juhlia viettäessä, joten aikaa kotona tuntuu usein olevan vähän liian vähän. Silti, melkein joka ilta ehtii kuntoilla, neuloa ja katsoa vähän Damagesia. Parastahan kaikessa oikeasti on se arki, joka pitää elämän ryhdissä!
Sinne taas ne taakse jäivät, ne kurpitsapiirakat ja viime kesän kellastuneet lehdet. Uutta kevättä odotellessa voi kuitenkin nauttia siitä mitä on, kuten pimeydestä ja kuinka lämmintä sisällä kotona on. Kaukana eivät ole riemun hetket siitä kuinka mahtavalta tuntuu, kun tammikuun lopussa onkin viideltä valoisaa. Oi voi, mutta sitä ennen on vielä monta hyvää juttua, joista pitää nauttia ihan päivä kerrallaan. Kuten vaikka koiran rapsutuksesta pehmeällä sohvalla (ilman kuorsausta).
Tänä syksynä pidin poikkeuksellisesti marraskuussa muutamia päiviä vapaita ja täytyy kyllä sanoa, että siitä on kyllä varmasti ollut hyötyä! Vaikka mitään sen kummempaa ei tullut tehtyä, mutta hengähdystauko oli varmasti paikallaan. Senhän huomaa oikeastaan vasta töissä, kun taas jaksaa hommia paremmin; vähän kuin huomaamattaan. Ennen seuraavaa lomaa, joka vaanii jo runsaan viikon päässä. Parasta vapaissa oli se, että tuli käytyä ulkona päiväsaikaan! Tänä syksynä olen myös töissä käynyt päivisin työn puolesta hoitamassa joitakin asioita päivisin ja täytyy kyllä sanoa, että hyvinvoinnille päivän näkeminen on äärimmäisen tärkeää. Pitää varmaan ottaa tavaksi!
Syksy on hyvää aikaa harrastuksille, jos sitä vaan ehtii harrastaa. Parveketta on siivoiltu ja laitettu syksy- ja talvikuntoon. Sekin on mukavaa aikaa, kun saa vetää vähän henkeä ja pitää vähän taukoa. Keväällä taas sormet alkavat syyhytä, mutta pieni tauko on paikallaan. Syksy menee usein aika lailla eri viikonloppumenojen parissa sekä perinteisiä juhlia viettäessä, joten aikaa kotona tuntuu usein olevan vähän liian vähän. Silti, melkein joka ilta ehtii kuntoilla, neuloa ja katsoa vähän Damagesia. Parastahan kaikessa oikeasti on se arki, joka pitää elämän ryhdissä!
Sinne taas ne taakse jäivät, ne kurpitsapiirakat ja viime kesän kellastuneet lehdet. Uutta kevättä odotellessa voi kuitenkin nauttia siitä mitä on, kuten pimeydestä ja kuinka lämmintä sisällä kotona on. Kaukana eivät ole riemun hetket siitä kuinka mahtavalta tuntuu, kun tammikuun lopussa onkin viideltä valoisaa. Oi voi, mutta sitä ennen on vielä monta hyvää juttua, joista pitää nauttia ihan päivä kerrallaan. Kuten vaikka koiran rapsutuksesta pehmeällä sohvalla (ilman kuorsausta).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti