Viherostoksilla

Helmikuussa pitkän talven aikoi moni kasvi näyttää nuutuneelle. Olohuoneeseen varjoiseen paikkaan siirretty suuri palmuvehka oli pitkään kuivattanut lehtiään ja minun oli pakko siirtää se takaisin vanhaan aurinkoiseen paikkaan. Se oli siinä vuosia ja viihtyi hyvin. Pakko myöntää, mutta sijoituskokeilu oli huono. Uusia lehtiä kyllä tulee, mutta ei välttämättä vielä tänä vuonna. Tilalla kokeilin muita kasveja, mutta ne olivat tilaan nähden aivan liian pieniä. Odottelin Plantagenin viherkasvitarjouksia ja heti niiden saapuessa lähdin ostoksille.

Samalla reissulla ostin isoon jättipeikonlehteeni kookostuen. Niitä saa monessa eri koossa ja siinä on niin terävä piikki, että tuen saa todellakin tukevasti ruukkuun. Peikonlehden oksia sidoin siihen kiinni juuttilangalla ja johan näytti paremmalta! Peikonlehteä lähdin Plantagenista ostamaan, mutta niitä uusia suuria ei siellä ollut saatavana. Myöhemmin sellaisen näin ja se olisikin ollut meidän olohuoneeseen aivan liian suuri. Toisesta Plantagenista löytyi kuitenkin keskikokoinen peikonlehti, joka sitten pääsi meille!

Olohuoneen kasvivalikoima rajoittuu sellaisiin, jotka selviävät päivisin beaglen kanssa. Palmuvehka on yksi sellainen, samoin ihmepensas sekä lyyraviikuna. Kasveissa ei saa olla mitään heinää muistuttavaa, koska koira saattaa yrittää syödä lehtiä kuten ruohoa pihalla. Tällaisia olohuoneeseen sopimattomia kasveja on mm. jukkapalmu sekä vuoripalmu, joita olemme olohuoneessa kokeilleet ja joutuneet siirtämään muualle. Kukkakepit ovat myös sellainen juttu, joita ei olohuoneessa toivota. Tammikuussa lyyravehkastani oli kolmesta irroitettu kaksi, toisin sanoen syöty. Poistin sitten viimeisenkin. Itse lyyraviikuna on tosiaan saanut olla rauhassa ja sen pohjalta rohkaistuin ostamaan myös uuden isomman. Plantagenissa oli yksivartisia n. 120 cm korkeita lyyraviikunoita, joissa oli valtavan suuret lehdet. Lyyraviikuna jäi kaivelemaan ja seuraavana päivänä se piti vielä käydä kotiin hakemassa. Siinä on pakko pitää keppiä, mutta olen yrittänyt kääntää kepin aina seinään päin, jotta beagle ei sitä huomaisi. Ainakin toistaiseksi meillä on vielä lyyraviikuna että keppi.

Kookkaammat kasvit ovat sopineet olohuoneeseen oikein hyvin ja olen kyllä ollut erittäin tyytyväinen. Yritän kovasti niitä aina päästää aurinkoon ja ensi talven tullen on varmaan pakko käyttää jotain kierrätyssysteemiä kasveille, ettei niille käy varjoisammassa kulmassa kuten peikonlehdelle. Helmikuusta lähtien ne saavat kyllä valoa, mutta talvi on kyllä aika lailla täysin pimeä. Toivotaan, että ensi talvena edes joskus paistaisi aurinko!