Valmista siksakia

Pitkästä aikaa sain neuletyön valmiiksi, kun suomivillainen siksak-peitto valmistui. Iso työkin se tietysti olikin, joten itse neulominen vei toki aikaakin. Tällä kertaa työssä ei ollut pääteltävää vaan olin hoitanut sen aina lankaa vaihtaessa; siinäpä syykin, miksi työ on jo valmis.

Peittoa oli mukava tehdä, kuten aina siksakia. Suomivilla on kivaa ja pehmeää lankaa käsitellä ja työ etenee niin nopeasti kuin etenee eli miten paljon milloinkin ehtii tehdä. Pituus oli säädeltävissä ja tein siitä oman pituuteni mukaan noin puolitoistametrisen. Loppuvaiheessa työ oli jo melkoisen painava, mutta ihan hyvin sitä jaksoi neuloa. Tyylilleni uskollisena tein sen pitkällä puikoilla ja ihan hyvin se onnistui.

Olen varastoon hamstrannut Suomivillaa vielä toiseen peitolliseen, jonka saa tehtyä hieman eri väreissä kuin nykyisen. Lankaahan tähän kuluukin ihan mukavasti; jokaista raitaa kohden 1,5 kerää lankaa ja Suomivilla-kerässä on 50 grammaa. Hyvä niin, sillä onhan näitä nyt tullut haalittua!

Koirakin löysi lopulta viltin. Neuloessa on kyllä kovasti viereen parkkeerannut, mutta valmiina vähän vilttiä vieroksui, vaikka yleensä onkin kaiken pehmeän ja myllättävän ystävä. Lankahan tuoksuu voimakkaasti villalle ja lampaalle, joten siinä ehkä syy. Itseäni haju ei haittaa, päinvastoin; oikea villan tuoksuhan on aivan huumaava! Langan tuoksun huumaa on vaikea selittää ei-neuloville tai ei-lankahamstereille; joka tapauksessa se aiheuttaa vakavaa riippuvuutta!