tiistai 26. maaliskuuta 2013

Riippuvuus paperipussissa

Moni piilottelee riippuvuuttaan paperipussissa. Niin minäkin Novitan paperipussissa. Ja koreissa. Ja laatikoissa. Ja niin edelleen. Oikeastaan en edes piilottele enää; muuttaessahan se koko ns. kauheus paljastuu itsellekin. Mutta minkäs teet, kun et voi vastustaa niitä värejä, tunnetta sormissa ja sitä tuoksua; ja hintaa. Ei sitä voikaan kukaan muu ymmärtää kuin toinen lankariippuvainen.

Lankojen ostaminen on toiminnallinen riippuvuus. Pakko on hamstrata, kun halvalla saa ja lanka tai väri poistuu valikoimista. Siinä se menee se mahdollisuus sitten. Ja meneehän se ihan oikeasti, mutta mitään muuta yhtä ihanaa ei tietenkään koskaan tule tilalle; ei tietenkään.

Kyllähän minä neulon ja neulon ihan koko ajan, mutta päivätyöni valitettavasti häiritsee vakavasti harrastustani. Ja kyllähän sitä lankaa kuluu, mutta kun on varastoa, sitä ei saisi hankkia enää lisää. Olenkin kyllä vähentänyt ostelua reippaasti. Ihan oikeasti. Nyt olen ihan oikeasti vain keskittynyt täysin vain sellaisiin lankoihin, jotka on ihan pakko saada. Tutustuin lankahamstereiden nettisivuihin ja kyllä nauratti; osa ei edes ole mitään hamstereita vielä. Kahdeksan kiloa lankaa, eihän se ole yhtään mitään; aikuisen villapaitaan saa helposti käytettyä kilon. Kerrotaan se kahdeksan vähintään kahdella ja aletaan päästä asiaan. Itse en ole uskaltanut punnita omiani, sillä en ole ehkä vielä siinä vaiheessa. Tiedän, että lankaa on paljon, mutta ostelen nykyään lankaa kuitenkin aika harvoin. Tiedän mitä haluan, enkä ostele vain siksi, että halvalla saa. En taida punnita, ei ole minun juttuni. Osaan kyllä arvioida määrän suunnilleen, mutta en halua sanoa sitä ääneen.

Joskus kohdalle osuu niitä pakko saada -lankoja. Näin kävi pari viikkoa sitten, kun Novita myi sukkalankoja kahteen euroon kerä. Pidän valtavasti raitalangoista ja niissä oli pari värisävyä, joista olen jo pitkään haaveillut. Kukkakedon krassi on sellainen ja pakko oli vielä ostaa ihanaa Luontopolun joulupuuta pari kerää, kun oli lähes ilmaista. Pidän voimassa vastaavan varauksen Luontopolun kaarnaan. Kun se on joskus tarjouksessa, aion sitä myös ostaa.


Näin Novitan Kevät-lehdessä aivan ihanan viininpunaisen tunikan, josta innostuneena ostin itselleni siihen tarvittavat raitalangat. Tämä ihana Polkkakin oli tarjouksessa ja tässä oli niin minun värit! Tämä Polkka-lankahan on todella kallista, joten tarjoushintaan olin kyllä tyytyväinen. Luonnonvalkoista tarvitsin myös kerän, mutta loput langat löytyivät valmiiksi varastosta. En tiedä mitä raitalankaa oli Novitan mallissa käytetty lanka, sillä vastaavaa en onnistunut lankakartoista keksimään. Samaa mallia oli lehdessä myös eri väreissä (mm. harmaana), mutta se viininpunainen oli kyllä huikea! Sekin olisi minulle käynyt, mutta kyllä tämä Polkka on vaan niin i-ha-na. Ja ei; ei tarvitse piilotella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti