maanantai 25. maaliskuuta 2013

Kevät saa tulla

Pääsiäinen ja huhtikuu ovat ovella. Vaikka äsken jo lomailin, odotan vapaita taas innolla. Illat tuntuvat venähtävän pitkiksi, kun vielä ei ole valoisuuteen täysin tottunut, joten väsymystä myös piisaa. Kesäaika tuo vielä tunnin kerralla lisää, mutta eiköhän se rytmi tässä pian löydy.


Tänä vuonna teki mieli hankkia jotain koristeita pääsiäiseksi. Tiimarin kuvastossa huomasin pieniä, kauniita, mutta sopivan yksinkertaisia koristemunia, joita kävin hakemassa. Enempää ei tarvita; ihanan keväisiä pieniä piristyksiä pääsiäistä tuomaan!


Kevään ensimmäinen Mignonkin on nyt nautittu kahvin kera. Tykkään Mignoneista valtavasti ja ostan niitä alennuksesta pääsiäisen jälkeen aina muutaman varastoon loppuvuotta varten. Mignonin suklaa on vaan niin täydellistä, ei voi mitään. Onnea tuo myös se, että löysin vihdoin Huuto.netistä uuden Pentikin Halla-tuopin rikkoutuneen tilalle. Nyt niitä on sitten taas kuusi kappaletta. Näitä Halla-mukeja ei näköjään paljon myynnissä pyöri, koska olen korvaavaa kappaletta etsinyt jo pari vuotta. Nytpä sitten tiedän ostaa heti, kun seuraavan kerran kohdalle osuu. Ihan paras muki viikonloppujeni aamukahville!


Virpojia varten varauduttiin taas. Emme olleet ihan aamusta kotona, mutta muutama virpoja kävi kyllä puolenpäivän jälkeen. Hyvä, että kävivät, ettei jäänyt kaikki pääsiäispupulle piilotettavaksi. Pääsiäispupun odotetaan taas käyvän vierailulla torstaina.


Vaihdoin myös Kivi-kynttilälyhdyt keväisempiin sävyihin. Olen innostunut niitä taas hankkimaan uusia värejä, kun löytyy sopivia tarjouksia. Nyt toivoisin löytäväni joitakin vaaleita punasävyisiä ja ajattelinkin käydä katsomassa Iittalan tehtaanmyymälässä. Tykkään vaihdella värejä vuodenajan mukaan. Minulla ei ole Kivi-lyhtyjä mitään valtavaa kokoelmaa, olen vaan hankkinut vuosien varrella värejä, joista pidän. Aivan uskomattoman kaunis väri Iittalan valikoimissa on merensininen ja olen hankkinut samaa sävyjä mm. myös laseja. Merensininen on vaan niin huikea.


Uskottava se on, kevät on jo siellä oven takana. Viikon päästä eletään jo huhtikuuta. Vielä on vaikea kuvitella, että muutaman viikon päästä voisi parvekkeella olla taas oliivipuut ja muratit. Näin se tulee olemaan; ehkä tässä on vaan vaikea käsittää, että ollaan kohta jo huhtikuussa. Appiukkoni onkin sanonut, että vappuun mennessä lumet ovat aina sulaneet Etelä-Suomesta. Ja maanviljelijä ei voi olla väärässä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti