Sitruunapuu

Tänä vuonna ei tosiaan osunut silmiin erittäin edullisia tarjouksia minisitruksista. Poikani on kovasti minisitrusta toivonut ja päädyin sitten vähän isompaan, kun pienempää ja halvempaa kategoriaa ei ollut tarjolla. Tarjouskasvi tämäkin oli Plantagenista eikä sinällään todellakaan kallis. Minisitruksia on vaan kokeiltu meillä useampaan otteeseen ja ne ovat osoittautuneet hankaliksi pitää hengissä. Mutta yrittänyttä ei laiteta!

Kumkvatteja eli niitä appelsiinin näköisiä minisitruksia meillä on vuosien mittaan ollut useita. Sitruunapuusta olen itse vähän haavaillut ja päädyimme nyt sellaiseen. Tuuheassa kasvissa oli monta sitruunaa ja ainakin tähän saakka ne ovat pysyneet kasvissa putoilematta. Kaupassa tiesin jo entuudestaan välttää kasveja, joiden lehdet ovat käpristyneet. Se on minisitruksissa ollut sellainen merkki, josta tietää, ettei kasvia sen jälkeen ole kovin helppo pelastaa. Missään nimessä ei myöskään kannata ostaa selvästi kuivumaan päässyttä kasvia. Nämä ovat erittäin oikukkaita ja meillä ne ovat kuolleet usein ilman mitään erityistä näkyvää syytä. Niitä tulee kastella, mutta sopivasti, ei liikaa eikä liian paljon. Älä vaan kuivata äläkä ylikastele. Ne ovat myös herkkiä tuholaisille ja niistä on vaikea päästä eroon. Lähtökohdat eivät siis ole hyvät, mutta jostain syystä aina on vain kokeiltava.

Kesän lämmetessä ajattelin viedä sitruunan parvekkeelle. Parvekkeella ne ovat yleensä viihtyneet hyvin, jos ovat sopivan kokoisessa ruukussa. Aivan pienessä ruukussa ne kuivuvat helposti ja parvekkeella näin juuri tapahtuu erittäin helposti lämpiminä päivinä. Loppukesästä sitruunan voi taas siirtää sisätiloihin ja katsella sitten onko mitään mahdollisuuksia selvitä talvesta. Toivottavasti sitruunapuulla olisi meillä parempi menestys kuin kumkvateilla. Olen kyllä lehdistä lukenut, että Suomessakin on ihmisiä, joilla on monivuotisia sitruksia. En voi kuin heitä ihailla!