Elokuun muisteloita vietetään taas. Haikealta tuntuu, kun lokakuu kolkuttelee jo ovella. Voisi kuvitella, että ihanan, pitkän ja lämpimän kesän jättäminen taakse olisi helpompaa kuin huonon kesän, mutta näin ei kyllä ole. Kesän jääminen taakse on tuntunut todella haikealle. Onneksi tästä kesästä jäi paljon muisteltavaa.
Äitini puutarhassa ei taaskaan ollut omenavuosi. Sellaista ei oikein ole ollut nyt useampaan vuoteen. Tänä vuonna omenoita kyllä tuli, mutta ne olivat aika pieniä ja matoisia. Itse tykkäisin omenoista tehdä kaikenlaista, joten mielellään niitä otamme kyllä vastaan. Yleensähän niistä tuntuu olevan ylitarjontaa, jos hyvä omena omenavuosi osuu kohdalle. Paremmalla onnella taas ensi vuoteen!
Luumujakin tänä vuonna tuli, mutta niistä riitti tarjontaa lähinnä linnuille. Luumut jäivät korkealle ja alaoksat pysyivät tyhjinä. Kriikunoita sentään riitti alaoksillekin ja sitä kautta poimijoillekin. Kotona niitä popsittiin ja jäi niitäkin toki linnuille. Kriikunatkin ovat kauniita puutarhassa!
Äitini puutarhassa myös parissa tyrnipensaassa riitti poimittavaa. Marjojen suuresta määrästä huolimatta poimiminen on kuulemma suhteellisen ikävää ja hidasta piikkien vuoksi. Mukava määrä niistä kuitenkin hitaudesta huolimatta kertyi. Mieheni on syönyt niitä ihan sellaisenaan ja onhan niissä paljon vitamiineja. Täytynee joskus itsekin kokeilla!
Omavaraisuus on jatkunut pitkään myös salaatissa. Istutuslaatikoissa salaatit kasvoivat loppukesästä valtaviksi eikä kesäkuukausina koskaan tarvitse kaupasta ostaa salaattia. Sitä on riittänyt myös meille kotiin tuomisiksi. Istutuslaatikoissa on ollut tänä vuonna myös perunaa, jota on myös tullut ihan mukavasti. Ennen vanhaan meillä oli oma perunapelto, mutta niin massiiviset systeemit ovat mennyttä aikaa. Nykyajan tarpeisiin riittää pari istutuslaatikkoa, jotka ovat myös siistejä ja kivannäköisiä puutarhassa.
Tänä kesänä ei paljon näkynyt tammenterhoja. Oravat olivat ne kuulemma syöneet. Talvella näin Viherkoti-lehdessä kivan idean tammenterhon idätyksestä vesipullossa. Se oli jäädä haaveeksi, mutta syyskuussa niitä terhojakin lopulta kuitenkin löytyi. Pari alemmilta oksilta ja ilmeisesti sitten ylemmiltä oksilta niitä oli tippunut maahan. Niitä sitten keräilin mukaan kokeiluun, jonka tuloksia tässä odotellaan. Nähtäväksi jää vieläkö juuret näin syksyllä niistä ilmaantuvat!
Äitini puutarhassa ei taaskaan ollut omenavuosi. Sellaista ei oikein ole ollut nyt useampaan vuoteen. Tänä vuonna omenoita kyllä tuli, mutta ne olivat aika pieniä ja matoisia. Itse tykkäisin omenoista tehdä kaikenlaista, joten mielellään niitä otamme kyllä vastaan. Yleensähän niistä tuntuu olevan ylitarjontaa, jos hyvä omena omenavuosi osuu kohdalle. Paremmalla onnella taas ensi vuoteen!
Luumujakin tänä vuonna tuli, mutta niistä riitti tarjontaa lähinnä linnuille. Luumut jäivät korkealle ja alaoksat pysyivät tyhjinä. Kriikunoita sentään riitti alaoksillekin ja sitä kautta poimijoillekin. Kotona niitä popsittiin ja jäi niitäkin toki linnuille. Kriikunatkin ovat kauniita puutarhassa!
Äitini puutarhassa myös parissa tyrnipensaassa riitti poimittavaa. Marjojen suuresta määrästä huolimatta poimiminen on kuulemma suhteellisen ikävää ja hidasta piikkien vuoksi. Mukava määrä niistä kuitenkin hitaudesta huolimatta kertyi. Mieheni on syönyt niitä ihan sellaisenaan ja onhan niissä paljon vitamiineja. Täytynee joskus itsekin kokeilla!
Omavaraisuus on jatkunut pitkään myös salaatissa. Istutuslaatikoissa salaatit kasvoivat loppukesästä valtaviksi eikä kesäkuukausina koskaan tarvitse kaupasta ostaa salaattia. Sitä on riittänyt myös meille kotiin tuomisiksi. Istutuslaatikoissa on ollut tänä vuonna myös perunaa, jota on myös tullut ihan mukavasti. Ennen vanhaan meillä oli oma perunapelto, mutta niin massiiviset systeemit ovat mennyttä aikaa. Nykyajan tarpeisiin riittää pari istutuslaatikkoa, jotka ovat myös siistejä ja kivannäköisiä puutarhassa.
Tänä kesänä ei paljon näkynyt tammenterhoja. Oravat olivat ne kuulemma syöneet. Talvella näin Viherkoti-lehdessä kivan idean tammenterhon idätyksestä vesipullossa. Se oli jäädä haaveeksi, mutta syyskuussa niitä terhojakin lopulta kuitenkin löytyi. Pari alemmilta oksilta ja ilmeisesti sitten ylemmiltä oksilta niitä oli tippunut maahan. Niitä sitten keräilin mukaan kokeiluun, jonka tuloksia tässä odotellaan. Nähtäväksi jää vieläkö juuret näin syksyllä niistä ilmaantuvat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti